Mies muuttunut totaalisesti, olen avuton

Miksi ero ei ole vaihtoehto?

Eikö se yleensä ole kaikista ilmeisin vaihtoehto, jos suhde on kamala ja kumppani kohtelee huonosti.

Kuulostaapa kamalalta suhteelta. Minä olisin eronnnut jo. 

Aloittaja kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista.

Ehkä olen yksi niistä optimisteista, joka uskoo, että mies vielä muuttuu samanlaiseksi kuin on ollut. Että on itse tehnyt jotain niin väärin, että mies käyttäytyy noin.

Koen vain lukevani hyvin käytösmallejani, tunnen itseni hyvin ja siitä huolimatta on vaikea löytää syytä kaikkeen minusta.

Harkitsen tällä hetkellä hetken erossa asumista, mutta hankala on toteuttaa.

Ehkä se vain pitäisi sitten.

Miksi ajattelet, että syy on sinussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaas, mitä mä uskon? Miehesi todellinen luonne on tuo, mikä nyt on vallalla. Ensimmäiset 2 vuotta menee tutkitusti oksitosiinihormoonin parissa, mikä tekee miehistä empaattisempia, hellempiä ja huomaavaisempia. Kun rakastumisen vaihe on ohi, alkaa todelliset luonteenpiirteet tulemaan esiin.

Eroaisin, jos vakavalla keskustelulla ei olisi radikaalia vaikutusta.

t. 45N, joka on kokenut pariinkin kertaan saman...

Samaa mieltä. Ihminen menee rakastuessaan vähän "sekaisin" ja silloin agressiivisetkin tyypit saattavat pystyä tsemppaamaan ja vaikuttamaan ihan täysipäisiltä. Nyt on sitten palattu arkeen ja se kannattaa hyväksyä, että mikään suhde ei enää koskaan tule palaamaan alkuhuumaan. Sen hormonimyrskyn ihminen kokee vain kerran saman ihmisen kanssa, valitettavasti.

Minusta se on ihan hyväkin juttu, et se hormonimyrsky jäis jatkossa tulematta. Itsellä ainakin on elämä mennyt aikalailla sekaisin rakastuessa.

Tuossa vielä on helppoa erota, siinä vaiheessa kun on lapset ja lainat ja ikää enemmän, ero on tuhat kertaa vaikeampaa.

Jos mies kohtelee noin, se ennakoi jätetyksi tulemista. Eli joko homma jatkuu noin, tai sitten se jatkuu noin kunnes mies vaihtaa lennosta uuteen, hänen ehdoillaan ja aikataulussa. Ja sinulta menee taas aikaa hukkaan.

Alkuhuumanne on mennyt ohi. No miksi hänen pitäisi jakaa rahojaan? Enempää kuin yhteisiin laskuihin.

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaas, mitä mä uskon? Miehesi todellinen luonne on tuo, mikä nyt on vallalla. Ensimmäiset 2 vuotta menee tutkitusti oksitosiinihormoonin parissa, mikä tekee miehistä empaattisempia, hellempiä ja huomaavaisempia. Kun rakastumisen vaihe on ohi, alkaa todelliset luonteenpiirteet tulemaan esiin.

Eroaisin, jos vakavalla keskustelulla ei olisi radikaalia vaikutusta.

t. 45N, joka on kokenut pariinkin kertaan saman...

Samaa mieltä. Ihminen menee rakastuessaan vähän "sekaisin" ja silloin agressiivisetkin tyypit saattavat pystyä tsemppaamaan ja vaikuttamaan ihan täysipäisiltä. Nyt on sitten palattu arkeen ja se kannattaa hyväksyä, että mikään suhde ei enää koskaan tule palaamaan alkuhuumaan. Sen hormonimyrskyn ihminen kokee vain kerran saman ihmisen kanssa, valitettavasti.

Minusta se on ihan hyväkin juttu, et se hormonimyrsky jäis jatkossa tulematta. Itsellä ainakin on elämä mennyt aikalailla sekaisin rakastuessa.

Juu toki. Se on valitettavaa lähinnä tällaisissa AP:n kaltaisissa tapauksissa jossa se alkuaikojen mies johon on rakastettu ei tule enää takaisin. Onhan se masentavaa huomata, että ihmisen todellinen persoona voi olla jotain ihan muuta kuin mihin alunperin rakastui.

Vierailija kirjoitti:

Arvaas, mitä mä uskon? Miehesi todellinen luonne on tuo, mikä nyt on vallalla. Ensimmäiset 2 vuotta menee tutkitusti oksitosiinihormoonin parissa, mikä tekee miehistä empaattisempia, hellempiä ja huomaavaisempia. Kun rakastumisen vaihe on ohi, alkaa todelliset luonteenpiirteet tulemaan esiin.

Eroaisin, jos vakavalla keskustelulla ei olisi radikaalia vaikutusta.

t. 45N, joka on kokenut pariinkin kertaan saman...

Tätä samaa olin kirjoittamassa. 2v on lyhyt aika, eikä välttämättä kerro ihmisestä totuutta. Nyt mies tuntee olonsa tarpeeksi mukavaksi suhteessa ja näyttää todellisen luonteensa. Mies pitää sinua selkärangattomana kynnysmattona joten kehtaa kohdella sinua sikamaisesti, tietää ettet lähde.

Jos kuitenkin kuvitellaan että mies yhtäkkiä muuttuisi takaisin mukavaksi, kuinka kauan voit luottaa sen kestävän? Olisivatko asiat kuten ennen vai jäisikö huono kohtelu mieleesi?

Aloittaja, opettele arvostamaan itseäsi! Tulee vahvasti vaikutelma, että ajattelet miehen käytöksen johtuvan sinusta - että olet muka sanonut tai tehnyt jotakin väärin, provosoit miestä tms. Jos alat kulkea varpaillasi ja varoa kaikkea sanomista ja tekemistä, millaista elämää se sitten on? Millaisen perheen haluat tarjota mahdollisille lapsillesi - millaisen isän ja äidin mallin haluat lasten saavan?

Kuten aiemmin joku arveli, miehen todellinen luonne on vaan nyt tullut esille. Toisaalta mies on saattanut noiden yhteisten vuosien aikana myös ns. "aikuistua" eli muuttua siitä mukavasta nuoresta miehestä siksi ärhäkäksi aikuiseksi, joka hän nyt on (tietämättä kummankaan teidän ikää). Millainen isä miehellä on? Joskus määrätynlainen käytös saattaa tulla kotoa, vaikka alkuun mies käyttäytyikin eri tavalla.

Teillä on nyt vakavan keskustelun paikka, jos et pelkää liikaa ottaa tällaista vaikeaa esille. Jos taas pelkäät, se jo itsessään tietää huonoa...

Mies jättää sinut kunhan löytää ensin uuden naisen.

Kuulostaa mun ex-avomieheltä, ootkohan löytänyt hänet...

Seurusteluajan oli tosi herttainen ja rakastava. Sitten yhteen muuton jälkeen alkoi muuttumaan. Tilanne vain paheni sitä mukaa, mitä alistuvammaksi ja kiltimmäksi muutuin. Hän alkoi lyömään turpiin ja välillä oikein kunnolla. Kaikki oli minun syytäni ja lopuksi uskoinkin sen. Kaikki ärsytti häntä.

Sitten viimein menin lääkäriin näyttämään mustelmia. Lääkäri totesi että tästä pitää tehdä rikosilmoitus ja lähestymiskielto. No, sanoin että katsotaan, kirjaa vaan ylös kaikki ja yritän päästä miehestä  eroon. Vihdoin tajusin että minullakin on ihmisarvo.

Muutin pois kun mies oli töissä, kavereiden avustamana. Mies tuli vielä seuraavaankin osoitteeseen hakkaamaan ovea.

Enpä ole katunut muuta kuin että menin miehen kanssa ikinä yhteen ja että en ollut riittävän vahva tajuamaan että se pökäle oli umpisika ja törkeästi käytti kiltteyttäni hyväksi. Kesti kauan kauan aikaa toipua siitä suhteesta traumoineen. Tekee pahaa edes muistella niitä aikoja.

Itse olisin vedellyt jätkää jo ajat sitten paistinpannulla pitkin korvia.

Ala nyt pikapikaa valmistella poistumista kuvioista, vaikka se raskaalta tuntuukin. Älä anna kohdella itseäsi noin (jollet sitten ole masokisti eli saa siitä jollain tapaa kicksejä, vaikket aloituksessasi sitä myönnäkään).

Eli etsit nyt ympärillesi kaikki ne tärkeät ihmiset, joita sinulla puolisosi lisäksi on. Lämmittelet suhteet, uskoudut ystäville tai sukulaisille, järjestät itsellesi siten henkisen turvaverkon, jonka varaan heittäytyä. Varmistat taloudellisen riippumattomuuden. Sisuunnut, pudistat nyrkkiä, haistatat pitkät p*skat. Et tarvitse tuollaista luuseria rinnallesi. Toki ero masentaa, mutta voimaannuta itsesi jo valmiiksi, niin selviät siitä helpommin.

Ja kun olet saanut puolustuksesi kuntoon ja kilpesi kiillotettua, jätä se sika.

Onnea matkaan!

Mies on kyllästynyt suhteeseen ja kykenemätön ratkaisemaan ristiriitoja. Kahden vuoden jälkeen alkaa vasta tutustua toiseen ja ensimmäiset todelliset ristiriidat syntyvät. Jotta suhde voi kehittyä, näitä erimielisyyksiä pitää pystyä käsittelemään avoimesti ja etsiä ratkaisuja. Voi olla, että teidän vuorovaikutus ei mahdollista sitä: mies kiukuttelee joka asiasta, sinä myötäilet. Mies toimii kuten pieni lapsi ja hakee pistettä, jossa ap asettaisi rajat. Ap sen sijaan myötäilee ja etsii vikoja itsestään. Näin mies on suhteen määrittelijä ja ap raahautuu perässä.

Nyt ap:n pitää miettiä mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa ja kertoa tämä miehelle. Jos harmoniaa heidän välillään ei löydy, suhde päättyy. Jos halua suhteen jatkamiseen löytyy, on ristiriidat työstettävä läpi. Tästä alkaa toisen hyväksyminen sellaisena, kun tämä on. Jos toista ei hyväksy ja rakasta omana itsenään, jää jatkuva ärsytys ja tyytymättömyys. Toista ei voi muokata mieleisekseen. Mutta kun tousen hyväksyy kaikkineen, suhde syvenee ja isot ristiriidat jäävät pois.

Joko

A) mies haluaa oikeasti erota mutta ei osaa joten harjottaa henkistä väkivaltaa

tai

B) mies on oikeasti henkisesti väkivaltainen ihan perusluonteeltaan (2 vuotta ihanan miehen esittämistä on ihan normi), ehkä parin vuoden päästä äityy vielä fyysiseksi väkivallaksi

Joka tapauksessa ei kannata jäädä koska et sinä pysty toista muuttamaan, vaikka kuinka haluaisit.

Aloittaja kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista.

Ehkä olen yksi niistä optimisteista, joka uskoo, että mies vielä muuttuu samanlaiseksi kuin on ollut. Että on itse tehnyt jotain niin väärin, että mies käyttäytyy noin.

Koen vain lukevani hyvin käytösmallejani, tunnen itseni hyvin ja siitä huolimatta on vaikea löytää syytä kaikkeen minusta.

Harkitsen tällä hetkellä hetken erossa asumista, mutta hankala on toteuttaa.

Ehkä se vain pitäisi sitten.

Toteat miehelle että muutat pois, koska hän itse sanoi ja selkeästi ilmaisi, ettet sinä ja sinun tunteesi enää kiinnosta. Miksi olisit sellaisen ihmisen kanssa? Mies joutukoon vastuuseen omista sanoistaan ja teoistaan. Ei hänellä ole mitään syytä olettaa, että joku toinen ihminen on hänen kynnysmattonsa, jota voi kohdella miten vain. Sinä olet pohtinut, oletko aiheyttanut miehen käytöksen. Mies pohtikoon vastaavasti, mikä aiheutti sinun lähtösi.

Aloittaja kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista.

Ehkä olen yksi niistä optimisteista, joka uskoo, että mies vielä muuttuu samanlaiseksi kuin on ollut. Että on itse tehnyt jotain niin väärin, että mies käyttäytyy noin.

Koen vain lukevani hyvin käytösmallejani, tunnen itseni hyvin ja siitä huolimatta on vaikea löytää syytä kaikkeen minusta.

Harkitsen tällä hetkellä hetken erossa asumista, mutta hankala on toteuttaa.

Ehkä se vain pitäisi sitten.

Ei se muutu kun sen ei tartte muuttua, sähän pysyt siinä ja siedät tuota huonoa kohtelua. Arvosta itseäsi ja lähde. Ei vika ole sussa vaan siinä miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Joko

A) mies haluaa oikeasti erota mutta ei osaa joten harjottaa henkistä väkivaltaa

tai

B) mies on oikeasti henkisesti väkivaltainen ihan perusluonteeltaan (2 vuotta ihanan miehen esittämistä on ihan normi), ehkä parin vuoden päästä äityy vielä fyysiseksi väkivallaksi

Joka tapauksessa ei kannata jäädä koska et sinä pysty toista muuttamaan, vaikka kuinka haluaisit.

Tai C) mies on itse masentunut ja purkaa pahaa oloaan sinuun.

Masennus ei ole sitten mikään syy jäädä huonosti käyttäytyvän puolison luo, jos ihminen ei hae itselleen apua.

Itse olen tällaisen puolison jättänyt, koska päätin, että parempi yksi masentunut kuin kaksi masentunutta.

Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta

Vierailija kirjoitti:

Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta

Masennus ei saa käyttäytymään noin. Ja vaikka saisi, ei ole mitään järkeä jäädä katsomaan ko. käytöstä. Tämä on se syy, miksi naiset hakevat eroa useammin: "miehestä" ei ole sanomaan suoraan, että lähde, ei enää kiinnosta.

Pahinta mitä voi tehdä on myötäillä ja hakea syytä itsestä, silloin se mies kaikkein vähiten kunnioittaa.

Vai että miehen masennus on naisystävän kiusaamista, heh, ja voi hyvää päivää, ei todellakaan ole. Masennus on masennus, ja mulkkuus on mulkkuutta. Masentunut ihminen on ihan normaali ihminen, ja vaikka hän sanoisikin masennuksissaan jotain ikävää, hän osaisi myös pyytää anteeksi, ellei ole sitten masentunut JA mulkku.