Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttunut totaalisesti, olen avuton
Väsynyt
13.05.2018 |
Heips,
Pitkään oon miettinyt kannattaako mihinkään mitään kirjoittaa, mut nyt alkaa olla ihan avuton olo.
Olen seurustellut nyt 4v. avopuolisoni kanssa ja käytös on muuttunut ihan totaalisesti.
Ennen mieheni oli (suhteen alussa, ensimmäiset 2v, etenkin) herkkä, kiltti, rakastava ja kaikinpuolin täydellinen. Ei koskaan loukannut minua tms.
Nykyään (viimeisen vuoden) mieheni suuttuu aivan kaikesta. Siis jokaikisestä asiasta.
Jos ei ole mykkäkoulua minulle, niin silloin raivoaa/huutaa tai hukkuu minut maanrakoon. Jos on hyvällä tuulella, niin saan pelätä koko ajan ja mennä varpasillaan milloin ja mistä taas räjähtää...
Itse en ole juuri koskaan alentunut haukkumaan häntä. Siivoan, kokkaan, annan miehelle tilaa ja mahdollisuuden tehdä mitä haluaa, mutta tuntuu, että pelkkä olemassaoloni ärsyttää tätä.
Mies ei jaa rahojaan, on todella pihi, mutta se on ok, kun tulen toimeen omillakin tuloilla.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä 5-vuotiaasta saakka (tai siitä asti kohtauksia) ja saan lähes tulkoon jokaisen riidan meidän aikana paniikkikohtauksen, jonka yritän tietenkin aina peittää tai menen piiloon rauhoittumaan, koska muuten saan kuulla siitä ”paniikista” vaan huonoa, mikä ei auta rauhoittumaan.
Kun yritän puhua mieheni kanssa, hän vain vittuilee tai jos esim. Kerron miltä minusta tuntuu niin vastaa todella lapsellisesti ja vittumaisesti esim. ”mm, nii, tosi harmillista” tai huudahtaa ”mua ei _vittu_ kiinnosta!!” joten keskustelu/puhuminen mahdotonta.
Seksielämä kuivahtanut, seksiin minulla halut ja yritänkin usein tehdä alotetta tai ehdottaa sanallisesti, mutta mies usein torjuu. Vain silloin seksiä, kun miehelle sopii (1-3krt/vko).
Työuupumus iskee päälle, opinnot vielä kesken ja teen vuorotyötä, tuntuu ettei jaksaminen riitä.
Silti eroaminen ei ole vaihtoehto, haluaisin jotenkin yrittää korjata tilannetta, saada ymmärrystä molemmin puolin, mutta tuntuu täysin mahdottomalta.
Siis tuntuu että maailman empaattisimmasta ja ihanimmasta ihmisestä on tullut täysi monsteri.
Mitä teen/vinkkejä jaksamiseen?
Kannattaisiko vaan olla huomioimatta häntä, tai alistua totaalisesti vai miten? Lähes kaikkea olen kyllä yrittänyt, mutta kuulen mielelläni teidän vinkit...
(T. Masennusta aiemmin sairastanut, pelkään kovin, että kun jaksaminen loppuu niin alkaa uusi masennusjakso enkä sitä taistelua todellakaan haluaisi/tarvitse)
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta
Vaikka miehen masennus tunnistettaisiin, niin aikuista ihmistä ei voi pakottaa kuin poikkeustapauksissa psykiatriseen hoitoon. Moni mies mieluummin vaikka tappaa itsensä kuin ottaa apua vastaan. Valitettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa olisin tajunnut aikanani, mistä on kyse.
Olin miehen kanssa, oltiin kauhean rakastuneita, elämä oli ihanaa. Pikkuhiljaa miehen käytökseen tuli ikäviä piirteitä: hän muuttui välinpitämättömäksi. Se ilmeni monin tavoin. Ei hän ollut ilkeä, vihainen, paha. Vain käyttäytyi tavalla, joka kieli siitä, että hänellä ei ole pienintäkään huolta siitä että jätän tai kiinnostusta siihen pahoittaako mieleni.
Koko ajan hän puhui rakkaudestaan ja että olen hänelle maailman tärkein.
Mä sain joustaa, sopeutua ja ihmetellä sen käytöstä.
Itsellään sillä ei ollut tajua siitä, mitä rakkaus on. Se vaan selitti, että ei ole täydellinen, ei osaa ja tekee siksi "virheitä". Mä hullu uskoin. Yritin ymmärtää, luotin asioiden paranevan ja vaadin siltä selityksiä.
Valitettavasti oikea selitys oli välinpitämättömyys. Ei mikään sen mystisempi asia. Rakkautta se ei ole.
No jos johonkin triidiin sopii, niin tänne: jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta
Masennus ei saa käyttäytymään noin. Ja vaikka saisi, ei ole mitään järkeä jäädä katsomaan ko. käytöstä. Tämä on se syy, miksi naiset hakevat eroa useammin: "miehestä" ei ole sanomaan suoraan, että lähde, ei enää kiinnosta.
Pahinta mitä voi tehdä on myötäillä ja hakea syytä itsestä, silloin se mies kaikkein vähiten kunnioittaa.
Väärin taas. Miehen masennus ilmenee usein vihana ja aggressiivisuutena. Varsinkin tässä tapauksessa on selvää, kun ero entiseen on noin huikea. Jos et minua usko, niin kysy googlelta
Vierailija kirjoitti:
Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta
Tuolla käytöksellä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Kuspäisyyttä raukkamaisuutta tuo on: suhde ei enää innosta, mutta on niin lassu, ettei saa sitä kerrotuksi, vaan kiusaa toista kunnes tämä suuttuu ja jättää.
Masentunut tulee sinusta, ap, jos jäät kävelemään varpaillasi ja pähkäilemään miten pidät kiukkuisen ukon hyvällä tuulella.
Et mitenkään. Mitä enemmän nöyristelet, sitä äkäisemmäksi se muuttuu.
Pelastaudu. Etsi kunnollinen mies. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuumanne on mennyt ohi. No miksi hänen pitäisi jakaa rahojaan? Enempää kuin yhteisiin laskuihin.
Näinhän se on, mutta ajan myötä rakkaus syvenee eikä muutu vittuiluksi. Raha ei ollut ap:n ongelma. Mä olisin kumppanille jo antanut kenkää mutta ap ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on selkeästi masentunut. Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että miehen masennusta ei usein tunnisteta
Masennus ei saa käyttäytymään noin. Ja vaikka saisi, ei ole mitään järkeä jäädä katsomaan ko. käytöstä. Tämä on se syy, miksi naiset hakevat eroa useammin: "miehestä" ei ole sanomaan suoraan, että lähde, ei enää kiinnosta.
Pahinta mitä voi tehdä on myötäillä ja hakea syytä itsestä, silloin se mies kaikkein vähiten kunnioittaa.
Väärin taas. Miehen masennus ilmenee usein vihana ja aggressiivisuutena. Varsinkin tässä tapauksessa on selvää, kun ero entiseen on noin huikea. Jos et minua usko, niin kysy googlelta
Ap.n kannalta on yksi lysti onko miehellä masennus, lapamato vai v.mäinen luonne.
Hänen on syytä jättää mies heti oman hyvinvointinsa takia.
Mies menköön lääkäriin selvittämään ongelmiaan. Ja pysyköön sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa erota lähiaikoina.Ei kannata liikaa rakentaa sen suhteen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet tällaisen miehen kanssa? Mitä hyvää tätä suhteesta saat, muuta kuin että et ole yksin?
Ap on tuossa suhteessa kuvauksen perusteella yksin. Vähintään henkisesti ja emotionaalisesti ja tuskin on paljoa läheisyyttä fyysisestikään. Ihan sama mikä se virallinen status on, kyllä "parisuhteessakin" voi olla yksin.
Jos sanot ihan suoraan miehelle, ettet jaksa tällaista menoa, eikä sitä kiinnosta, niin ihan oikeasti kyllä sitä eroa pitää pystyä silloin miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta.
Mies käyttäytyy kuin murkku, joka vaatii että äiti, ap, pistää rajat.
Kohta voi alkaa nyrkit heilua.
Lähde pois, ap. Ei tuo paremmaksi muutu.
Mies jaksoi 2 vuotta näytellä mukavaa, ei jaksa enää. Nyt näet todellisen luonteen.
Päästä irti ap, ei se tule tuosta sulosäveliksi muuttumaan.
Olen itse ollut 20 vuotta naimisissa, eikä meillä ole tuollaista. Kyllä sun ap pitää uskoa, että ukon todellinen karva on nyt tullut näkyviin. Oman mielenterveytesi tähden, ala etsiä asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta.
Mies käyttäytyy kuin murkku, joka vaatii että äiti, ap, pistää rajat.Kohta voi alkaa nyrkit heilua.
Lähde pois, ap. Ei tuo paremmaksi muutu.
Mies jaksoi 2 vuotta näytellä mukavaa, ei jaksa enää. Nyt näet todellisen luonteen.
Fiksu ja rauhallinen kaverini muuttui riidanhaastajaksi yhdessä vaiheessa ja halusi tapella kadulla tuntemattomien ihmisten kanssa ja rikkoi välinsä tuttaviinsa. Lopulta sai lääkityksen ja terapiaa ja on nyt taas fiksu ja rauhallinen. Onko oikea tulkinta tilanteesta se, että kaveri on oikeasti riidanhaluinen ja aggressiivinen, mutta näytteli koko alkupuolen elämästään rauhallista ja nyt näyttelee taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta.
Mies käyttäytyy kuin murkku, joka vaatii että äiti, ap, pistää rajat.Kohta voi alkaa nyrkit heilua.
Lähde pois, ap. Ei tuo paremmaksi muutu.
Mies jaksoi 2 vuotta näytellä mukavaa, ei jaksa enää. Nyt näet todellisen luonteen.Fiksu ja rauhallinen kaverini muuttui riidanhaastajaksi yhdessä vaiheessa ja halusi tapella kadulla tuntemattomien ihmisten kanssa ja rikkoi välinsä tuttaviinsa. Lopulta sai lääkityksen ja terapiaa ja on nyt taas fiksu ja rauhallinen. Onko oikea tulkinta tilanteesta se, että kaveri on oikeasti riidanhaluinen ja aggressiivinen, mutta näytteli koko alkupuolen elämästään rauhallista ja nyt näyttelee taas?
Oletko sinä tuo mainitsemasi kaverin? Itse en nyrkkisankarin kanssa tahtoisi myöhemmin olla enää tekemisissä. Yksi lyönti riittäisi päättämään ystävyyden lopullisesti. Ap, älä ota paskaa niskaan ukolta selitysten varjolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan ei voi hyvin tuossa suhteessa, se mikä on ukon tuohon ajanut, puhjennut mt-ongelma, stressi jne on avoin kysymys, jos ei suostu puhumaan niin lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta.
Mies käyttäytyy kuin murkku, joka vaatii että äiti, ap, pistää rajat.Kohta voi alkaa nyrkit heilua.
Lähde pois, ap. Ei tuo paremmaksi muutu.
Mies jaksoi 2 vuotta näytellä mukavaa, ei jaksa enää. Nyt näet todellisen luonteen.Fiksu ja rauhallinen kaverini muuttui riidanhaastajaksi yhdessä vaiheessa ja halusi tapella kadulla tuntemattomien ihmisten kanssa ja rikkoi välinsä tuttaviinsa. Lopulta sai lääkityksen ja terapiaa ja on nyt taas fiksu ja rauhallinen. Onko oikea tulkinta tilanteesta se, että kaveri on oikeasti riidanhaluinen ja aggressiivinen, mutta näytteli koko alkupuolen elämästään rauhallista ja nyt näyttelee taas?
Oletko sinä tuo mainitsemasi kaverin? Itse en nyrkkisankarin kanssa tahtoisi myöhemmin olla enää tekemisissä. Yksi lyönti riittäisi päättämään ystävyyden lopullisesti. Ap, älä ota paskaa niskaan ukolta selitysten varjolla!
Äläkä välitä tosta yhdestä sekoilijasta tässä ketjussa.
Tätä olen itsekin harkinnut, että mieheni olisi masentunut. On aina ollut hiljainen ja sisäänpäinvetäytyvä, ei siis mikään avautuja. Näin äkkinäinen käytöksenmuutos mun mielestä kielii siitä, että miehelläni olisi pahas stressiä/masennusta.
En silti kyllä oikeuttaisi sillä hänen tekojaan, mutta olisi se parempi kuin kuvitella et hän olis väkivaltainen hullu...
Jälleen monia hyviä vastauksia, kiitos!
Asun tällä hetkellä ainakin viikon vanhemmillani, soitellut jo vaikka kuinka monesti perään.
ApApAp kirjoitti:
Tätä olen itsekin harkinnut, että mieheni olisi masentunut. On aina ollut hiljainen ja sisäänpäinvetäytyvä, ei siis mikään avautuja. Näin äkkinäinen käytöksenmuutos mun mielestä kielii siitä, että miehelläni olisi pahas stressiä/masennusta.
En silti kyllä oikeuttaisi sillä hänen tekojaan, mutta olisi se parempi kuin kuvitella et hän olis väkivaltainen hullu...
Jälleen monia hyviä vastauksia, kiitos!
Asun tällä hetkellä ainakin viikon vanhemmillani, soitellut jo vaikka kuinka monesti perään.
Se kertoo miehestä paljon, miten avoimesti on valmis juttelemaan. Jos hän rauhallisena ollessaan tiedostaa ongelman ja muuttuneen käytöksen, voi tilanteessa olla vielä toivoa. Mies voi mahdollisesti hakeutua hoitoon/terapiaan ja muuttaa käytöstään. Jos mies taas on parhainakin hetkinä haluton puhumaan ja syyttää vain sinua kaikeasta, ero on oikea ratkaisu.
Voithan ottaa tämän testinä. Nyt kun olet vanhempien luona ja mies on saanut pienen herätyksen, katsot toimiiko se ja onko mies valmis muuttamaan käytöstään (myös muuten kuin puheen tasolla). Jos palaat yhteiseen kotiin ja parin viikon/kuukauden päästä tilanne on taas sama, silloin kannattaa tehdä johtopäätökset ja lähteä.
Voisiko miehesi olla aloittanut jonkun lääkityksen? Miehesi kuulostaa äidiltäni, ennen ihanasta ihmisestä on tullut kuin riivattu. Oman äitini kohdalla olen varma, että lääkitys tekee sen. En vain ihan varma, mikä lääke. Ainakin hän on käyttänyt kolesteroliläkettä ja siitä olen lukenut että voi joskus aiheuttaa agressiivisutta. Äidilläni varmasti mukana myös joku psyykenlääke, joka vaikuttaa. Meillä tilanne on johtanut välirikkoon, rakkaasta ihmisestä on tullut hirviö.
Mulle kävi juuri samoin. Liitto kesti 15 vuotta. Ei miehestä enää koskaan tullut sitä rakastunutta ihanaa höpsöä, mikä hän oli ekan kaksi vuotta.
Hänellä oli aika ankarat vanhemmat ja isä joka kohteli vaimoaan yhtä tylysti kuin mies minua, Huono itsetunto jota hän kompensoi arvostelemalla minua. Masennus ja työuupumus jota hän lääkitsi alkoholilla olan takaa. Jonkinasteinen työnarkomania jonka takia ei kiinnittänyt huomiota minuun ja minun tarpeisiin. Työ, itse, harrastukset ja alkoholi menivät kaikki tärkeydessä minun edelle.
Kun sanoin että haluan eron ellei tämä muutu, asiat muuttuivat. Muutos kesti puoli vuotta, kerran jopa vuoden. Sitten pian liukui samaan välinpitämättömyyteen ja ilkeyteen.
Tämä ap:lle, tuskin uskot kun en minäkään uskonut. Voit nyt hukata kolme vuotta, kolmetoista vuotta, tai vaikka kolmekymmentä vuotta kuvitellessasi, että jos vain keksit mitä teet väärin, mies palaa alun ihanaksi mieheksi.
Ei palaa koska se ihana mies oli se hetki kun hänen piti hurmata sinut omakseen. Tämä nykyinen mies on se jonka kanssa vanhenet.
Tämä! Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta.