Tuijottavat lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaako teitä muiden ihmisten katseet? Nyt en ihan ymmärrä mikä pointti tässä ketjussa on..

Mua ainakin ahdistaa. Kaikkia ei ahdista. Me, joita asia ilmeisesti ahdistaa, keskustelemme tässä, että miksi pitää tuijottaa ja töllöttää? Ohikulkevan katse on ihan eri asia, kuin pitkäkestoinen ja äärimmäisen utelias tuijotus. Tämä mun pointti, mites muilla? -ei ap

Itseäni tuijotus ahdistaa ja myös ärsyttää. Pidän sitä epäkohteliaana. 

Tuijottavia koiria pidän söpöinä. Ympäristön tarkkailu ja vahtiminenhan on koirien duuni.

- ap

No mitäs jos alkaisit ajatella, että ympäristön tarkkaileminen on myös lasten hommaa?

No ihan ensimmäisenä tulee mieleen yksi tehtävä, ja se kuuluu vanhemmille: lapsille kannattaa opettaa, että ihmisten tuijottaminen ei ole sopivaa käytöstä. 

- ap 

Juu, kerran kun sanot, niin sehän riittää! Esim. kesällä neljä vuotta täyttävää lastani pitää joka ikinen kerta muistuttaa käsien pesemisestä saippualla vessareissun päätteeksi. Eikö olisi helpompaa aikuisen ihmisen ymmärtää, että lapsi ei ole vielä valmis aikuinen, vaan kaipaa aika paljon harjoittelua.

Sinä varmaankin teet parhaasi. Itselläni on vain sellainen tunne, että toljottajalapsille ei ole opetettu yhtään mitään. Monesti vanhempansakin ovat samanlaisia kyylääjiä.

- ap

Sinun tunteesi ei välttämättä korreloi totuuden kanssa. Sen takia kannatan suhtautumista asioihin vähemmän tunnepitoisesti.

Tuijotan aina kersoja pahasti takasin jos esim junassa alkavat kyylätä. : D pari kertaa saanu myös jonkun mamman vihat niskaan kun oon todennut, että on aika epäystävällistä tuijottaa ja olla opettamatta sitä lapsille. Musta kertoo jonkun sortin vajaudesta jos ei osaa kun möllöttää suu auki.

Vierailija kirjoitti:

Tuijotan aina kersoja pahasti takasin jos esim junassa alkavat kyylätä. : D pari kertaa saanu myös jonkun mamman vihat niskaan kun oon todennut, että on aika epäystävällistä tuijottaa ja olla opettamatta sitä lapsille. Musta kertoo jonkun sortin vajaudesta jos ei osaa kun möllöttää suu auki.

Niin, lapset tosiaan ovat aikuisiin verrattuna vajaita. Ilmeisesti tämä tieto ei kuulu ihan kaikkien aikuisten yleissivistykseen. En nyt sitten tiedä, millaisella adjektiivilla heitä pitäisi kuvata.

Asun ihan melkoisen isossa kaupungissa ja näitä suu auki tuijottajia on täälläkin, joten ei ole vain pienten paikkojen riemua. Yhtenäkin aamuna eräs töihin menevä aikuinen mies tuijotti suu ammollaan kuin hammaslääkärissä olisi ollut. Vaikea tajuta mikä saa ihmisen olemaan noin älytön. Luulisi sen itsekin tajuavan milloin suu on auki, jollei ole hermostovaurioita.

44, ei lapsi tietenkään voi olla yhtä tahdikas kuin aikuinen, sen takia niitä käytöstapoja pitää opettaa.

Lapset nyt aina tuijottaa, ei siitä kannata välittää.

Hymyile lämpimästi tuijottajalle (oli hän sitten lapsi tai aikuinen) ja nyökkää vähän.

Vierailija kirjoitti:

44, ei lapsi tietenkään voi olla yhtä tahdikas kuin aikuinen, sen takia niitä käytöstapoja pitää opettaa.

Hyvä havainto. Muista tämän lisäksi se, että se opettaminen ei tuota sellaisia tuloksia, että kun joku asia on kerran puheena, se menee heti perille. Opettamisesta huolimatta lapsi toistaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Ja on hyvä, että aikuisetkin muistaisivat ne lapsena opitut käytöstavat, eivätkä lankeaisi ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa takaisin lapsen tasolle.

Ymmärrän ihan pienet vauvat ja taaperot. Nehän nyt on lähtökohtaisestikin järjettömän uteliaita, siinähän tuijottavat. Ja kun niille hymyilee ja vilkuttaa ohi kävellessä, se hymy mikä sieltä loistaa vastaan on aivan upea. Toinen asia ovat sitten nämä jo koulunsa aloittaneet lapset, jotka pysähtyvät ja osa lopettaa hengittämisenkin ja keskittyy vaan tuijottamaan. Niille ei tee mieli hymyillä. Tulee aina jotenkin outo olo ja sitä kiirehtii jo hieman askeliaankin että pääsee siitä kyttäyksestä eroon, kun ei se ole enää normaalia käytöstä sen ikäiselle.

Myös piinaava tuijotus oli eräällä pojalla ja kyselyikä vain jatkui ja kävi jo hiukan sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset nyt aina tuijottaa

Sinun huonosti kasvatetut lapsesi ehkä, mutta älä yleistä!

Vierailija kirjoitti:

Toljottavilla kakaroilla ei yleensä ole kaikki kotona. Usein niillä on vielä suu auki.

Kotoahan tämäkin lähtee, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toljottavilla kakaroilla ei yleensä ole kaikki kotona. Usein niillä on vielä suu auki.

Kotoahan tämäkin lähtee, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy noin.

Kerropa tarkemmin tästä hyvästä kasvatuksesta. Miten se toteutetaan niin, ettei lapsi kertaakaan pääse toimimaan väärin eikä kukaan ikinä joudu lapsen tuijotishyökkäyksen kohteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin aikanaan Tampereella oli noita monttu auki tuijottajia. :D Onkohan yhä?

On vielä, ainakin meidän naapureiden kakaroissa.

Oikein vihaksi pistää ja sitten vielä supistaan.

Että tekisi mieli sanoa asiasta mutta vanhemmat suuttuu heti.

Meillä omat lapset ei ole ikinä tuijottaneet.

Mielestäni tytöt tekee tätä, ei pojat.

Ainakin täällä ja kyllä ne on tietyt tytöt.

Se johtuu siitä että ne on lapsia. Kaikki on niille uutta ja ihmeellistä. Pikkukoululaisen mieli vasta oikeasti avautuu ymmärtämään erilaisuutta, vammoja ja sairauksia kunnolla. Ne haluavat tietää miksi joku on esim. Pyörätuolissa, mikä siihen voi johtaa, voiko itselle käydä niin jne. Ihan vilpitöntä kiinnostusta ilmiötä kohtaan. Oman 7v:n huomaan välillä toljottavan tuollain avoimesti, ja siitä hänelle huomautankin, ettei ole kohteliasta. Eiköhän se opi kun kasvaa. Opithan sinäkin ap.

Entä jos vääntää naamansa hirveään irvistykseen, niin että toljottajakakara säikähtää?

Minä aina sähähdän niille, että painu nyt v*ttuun siitä toljottamasta. Tai teen jonkin kauhean irvistyksen tms. Siinähän oppivat.

Miten te edes huomaatte, että teitä tuijotetaan? Tuijottelette itse?

Tai joku mt diagnoosi, joka saa aikaan tuon tunteen? Vainoharhaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaako teitä muiden ihmisten katseet? Nyt en ihan ymmärrä mikä pointti tässä ketjussa on..

Mua ainakin ahdistaa. Kaikkia ei ahdista. Me, joita asia ilmeisesti ahdistaa, keskustelemme tässä, että miksi pitää tuijottaa ja töllöttää? Ohikulkevan katse on ihan eri asia, kuin pitkäkestoinen ja äärimmäisen utelias tuijotus. Tämä mun pointti, mites muilla? -ei ap

Itseäni tuijotus ahdistaa ja myös ärsyttää. Pidän sitä epäkohteliaana. 

Tuijottavia koiria pidän söpöinä. Ympäristön tarkkailu ja vahtiminenhan on koirien duuni.

- ap

No näin. Moukkamaista.  :) Meidän edesmennyt koiramme oli oikein haka tässä tarkkailuhommassa. Viihtyi pihalla aamusta iltaan katsellen naapurien touhuja. Pää pyöri kuin hyrrä edestakaisin. Kaikkien kaveri silti :D

Olipa moukkamainen koira teillä. Ajattelepa, miten moni ihminen ahdistui sen tuijotuksesta.

Just! :D Vapaa kasvatus, you know... Kumma juttu, kun naapurit tulivat sitä aina rapsuttelemaan pihaan ja sen kanssa nurmikolle hengailemaan. Eräs rouvista kävi monta kertaa pyytämässä sitä ulos mukaansa lenkille, mutta en antanut.

Näyttelytuomareitakin tuijotti aina sen verran intensiivisesti, että palkittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin aikanaan Tampereella oli noita monttu auki tuijottajia. :D Onkohan yhä?

On vielä, ainakin meidän naapureiden kakaroissa.

Oikein vihaksi pistää ja sitten vielä supistaan.

Että tekisi mieli sanoa asiasta mutta vanhemmat suuttuu heti.

Meillä omat lapset ei ole ikinä tuijottaneet.

Mielestäni tytöt tekee tätä, ei pojat.

Ainakin täällä ja kyllä ne on tietyt tytöt.

Naapurin lapsi lopetti tuijottamisen vasta 14 vuotiaana, kauan se kesti. Sen kaveri 10v. ja tuijottaa yhä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vääntää naamansa hirveään irvistykseen, niin että toljottajakakara säikähtää?

Ai toinen lapsi vai? Ei kai aikuinen noin tekisi, mm. siksi, että on oppinut jo lapsena ne hyvät käytöstavat.