Tuijottavat lapset

Vierailija kirjoitti:

Ei juma, nyt mä olen nähnyt tämän vuoden omituisimman trollin. Ojennan palkinnon ap:lle.

Tämä pääsee samana huuhaakategoriaan kuin bmi-taulukon lahjaksi antanut anoppi.

Mielenkiintoista. Tämä on keskustelupalsta, jonka nimi on kaiken lisäksi Aihe vapaa. Miksi aiheesta ei voisi keskustella? 

Kiitos palkinnosta kuitenkin. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on absurdi ketju. Miten voi jotakuta niin häiritä pienen lapsen katse?

Minä en ole ikinä huomannut kenenkään toljottavan minua. Joko olen niin huomaamaton tai - mikä todennäköisempää - en vain huomioi moista. Omassa toiminnassani ja yleisessä ympäristön havainnoinnissa on riittävästi.

Lapset sitä paitsi oppivat havainnoimalla. Jos joku käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää erikoiselta, totta kai se herättää lapsen huomion. Teini-iän lähestyessä jo pitäisi oppia olemaan tuijottamatta, mutta sitä nuoremmat tietysti katsovat.

Eikä siinä ole mitään negatiivista, jollei siihen aikuinen yhdistä kielteisiä oletuksia! Ap selvästi yhdistää, ja sitä minä tässä en nyt ymmärrä. Entä, jos katse onkin ihaileva? Tai neutraali? Sinähän et voi tietää, joten miksi heti lähdet liikkeelle oletuksesta, että lapsella on kielteisiä ajatuksia sinusta?

Anna nyt hyvänen aika olla, ja elä omaa elämääsi. Vaikutat ihan älyttömän neuroottiselta, kun noin pähkit, mitä muut katsovat ja mitä samalla ajattelevat.

Miksi pitäisi tuijotus hyväksyä, jos ei siitä pidä? Tämä on nyt taas sellainen yksityisyyden asia. Annetaan jokaiselle oma rauha. Ei miehenikään kovin tykännyt, kun fillaria pihalla korjatessaan alkoi ympärille kerääntyä pihan kakaroiden töllöttävä joukko. Samoin kävi kun imuroi autoa. Näyttivät ääliöiltä. Ja ihan jo siinä iässä, että voi kasvattaa olemaan möllöttämättä muita ihmisiä.

Miksi minun pitäisi olla imarreltu, että jotkut tuijottaa mua mun pihaan, kun istuttelen tai kastelen kukkiani? Tai otan aurinkoa? Tai kun grillaan? Vähä-älyisen hommaa. -eri

Vierailija kirjoitti:

Tämä on absurdi ketju. Miten voi jotakuta niin häiritä pienen lapsen katse?

Minä en ole ikinä huomannut kenenkään toljottavan minua. Joko olen niin huomaamaton tai - mikä todennäköisempää - en vain huomioi moista. Omassa toiminnassani ja yleisessä ympäristön havainnoinnissa on riittävästi.

Lapset sitä paitsi oppivat havainnoimalla. Jos joku käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää erikoiselta, totta kai se herättää lapsen huomion. Teini-iän lähestyessä jo pitäisi oppia olemaan tuijottamatta, mutta sitä nuoremmat tietysti katsovat.

Eikä siinä ole mitään negatiivista, jollei siihen aikuinen yhdistä kielteisiä oletuksia! Ap selvästi yhdistää, ja sitä minä tässä en nyt ymmärrä. Entä, jos katse onkin ihaileva? Tai neutraali? Sinähän et voi tietää, joten miksi heti lähdet liikkeelle oletuksesta, että lapsella on kielteisiä ajatuksia sinusta?

Anna nyt hyvänen aika olla, ja elä omaa elämääsi. Vaikutat ihan älyttömän neuroottiselta, kun noin pähkit, mitä muut katsovat ja mitä samalla ajattelevat.

Minua häiritsee todella paljon. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka ette osaa miettiä asioita muiden ihmisten näkökulmista, vaan kuvittelette kaikkien olevan samankaltaisia. "Koska MINUA ei häiritse niin ei ketään muutakaan voi". Niin just.

Minä en pidä lapsista yhtään, en siis ollenkaan. Lapset ei herätä minussa minkäänlaisia lämpimiä tunteita enkä pidä lapsia millään lailla suloisina. En tiedä mistä se johtuu enkä voi sille mitään, se harmittaa minua kyllä kovasti, koska pidän itseäni sen takia aika kylmänä ihmisenä. Minua ahdistaa myös vauvojen ja taaperoiden tuijotus. Minun on pakko vaihtaa kassaa kaupassa, jos vieressä on lapsi, joka tuijottaa, olkoon vauva tai kouluikäinen. Ahdistun sellaisesta todella paljon ja tunnen oloni todella epämiellyttäväksi. Sitten on vielä kaltaisiasi ihmisiä, jotka syyllistävät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaako teitä muiden ihmisten katseet? Nyt en ihan ymmärrä mikä pointti tässä ketjussa on..

Mua ainakin ahdistaa. Kaikkia ei ahdista. Me, joita asia ilmeisesti ahdistaa, keskustelemme tässä, että miksi pitää tuijottaa ja töllöttää? Ohikulkevan katse on ihan eri asia, kuin pitkäkestoinen ja äärimmäisen utelias tuijotus. Tämä mun pointti, mites muilla? -ei ap

Itseäni tuijotus ahdistaa ja myös ärsyttää. Pidän sitä epäkohteliaana. 

Tuijottavia koiria pidän söpöinä. Ympäristön tarkkailu ja vahtiminenhan on koirien duuni.

- ap

Oon samanlainen sun kans. Tuijottaminenhan on uhkan merkki eläinmaailmassa niin ei ihme että me sivistyneet ihmiset vihaamme sitä. Joskus irvistän tuijottajille. Koirat kyllä saa tuijottaa ja ne ottaa herkästi muhun kontaktia :)

Eli eläinten uhkaava viestintä on ok, mutta lasten tuijottaminen (jota on vaikea kuvitella uhlaavaksi), on kauheaa. Selvä!

Imase pask*a. Koira ei arvostele ihmisiä katseellaan, vaan ilmaisee "kiinnostuksensa". Siinä ei ole mitää pahaa. En myöskään arvon idioo*tti tarkoittanut, että ihmisen tuijottaminen olisi uhkaavaa, se on vaan SIVISTYMÄTÖNTÄ ja raivostuttavaa.  Aivan kuten tuo sinunkin tyhmyytesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on absurdi ketju. Miten voi jotakuta niin häiritä pienen lapsen katse?

Minä en ole ikinä huomannut kenenkään toljottavan minua. Joko olen niin huomaamaton tai - mikä todennäköisempää - en vain huomioi moista. Omassa toiminnassani ja yleisessä ympäristön havainnoinnissa on riittävästi.

Lapset sitä paitsi oppivat havainnoimalla. Jos joku käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää erikoiselta, totta kai se herättää lapsen huomion. Teini-iän lähestyessä jo pitäisi oppia olemaan tuijottamatta, mutta sitä nuoremmat tietysti katsovat.

Eikä siinä ole mitään negatiivista, jollei siihen aikuinen yhdistä kielteisiä oletuksia! Ap selvästi yhdistää, ja sitä minä tässä en nyt ymmärrä. Entä, jos katse onkin ihaileva? Tai neutraali? Sinähän et voi tietää, joten miksi heti lähdet liikkeelle oletuksesta, että lapsella on kielteisiä ajatuksia sinusta?

Anna nyt hyvänen aika olla, ja elä omaa elämääsi. Vaikutat ihan älyttömän neuroottiselta, kun noin pähkit, mitä muut katsovat ja mitä samalla ajattelevat.

Miksi pitäisi tuijotus hyväksyä, jos ei siitä pidä? Tämä on nyt taas sellainen yksityisyyden asia. Annetaan jokaiselle oma rauha. Ei miehenikään kovin tykännyt, kun fillaria pihalla korjatessaan alkoi ympärille kerääntyä pihan kakaroiden töllöttävä joukko. Samoin kävi kun imuroi autoa. Näyttivät ääliöiltä. Ja ihan jo siinä iässä, että voi kasvattaa olemaan möllöttämättä muita ihmisiä.

Miksi minun pitäisi olla imarreltu, että jotkut tuijottaa mua mun pihaan, kun istuttelen tai kastelen kukkiani? Tai otan aurinkoa? Tai kun grillaan? Vähä-älyisen hommaa. -eri

Jos yrität kieltää av-mamman ikiomaa Jorma-Kyllikkiä tuijottamasta, olet kauhea pahis. Jorma-Kyllikin luovuus ja yksilöllisyys kärsii siitä, kun häntä kielletään käyttäytymästä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaako teitä muiden ihmisten katseet? Nyt en ihan ymmärrä mikä pointti tässä ketjussa on..

Mua ainakin ahdistaa. Kaikkia ei ahdista. Me, joita asia ilmeisesti ahdistaa, keskustelemme tässä, että miksi pitää tuijottaa ja töllöttää? Ohikulkevan katse on ihan eri asia, kuin pitkäkestoinen ja äärimmäisen utelias tuijotus. Tämä mun pointti, mites muilla? -ei ap

Itseäni tuijotus ahdistaa ja myös ärsyttää. Pidän sitä epäkohteliaana. 

Tuijottavia koiria pidän söpöinä. Ympäristön tarkkailu ja vahtiminenhan on koirien duuni.

- ap

No mitäs jos alkaisit ajatella, että ympäristön tarkkaileminen on myös lasten hommaa?

Mitä ympäristön tarkkailua se nyt on, että tuijotetaan omissa askareissaan ja omalla pihallaan  touhuavaa naapuria? Ja pitkään, todella suu auki möllöttäen, ei mitenkään äkkinäisesti vilkaisten. Kuuluu kasvatukseen, että "ei sovi ketään tuijottaa". Ihan pienet taaperot aivan eri asia. ohis

Et kai kuvittele, että minä osaan vastata sinulle, mitä lapsi - tai koira - tuijottaa? Mene itse kysymään. Lapsen kasvatuksessa on aika helkkarin monta opetettavaa asiaa, josta aika harva menee perille kerralla. Yritä nyt kestää vain.

No kai voit huolehtia omasta kakarastasi niin, että oppii olemaan tuijottamatta? Ja ihan älytöntä vetää koirat tosissaan tähän keskusteluun mukaan! Sivistymätöntä on muita ihmisiä tuijottaa, siitä ei mihinkään pääse. Mutta ilmeisesti olet eri mieltä. Antoisia töllötyksiä vaan teille. Suut kiinni kuitenkin, muista kesä ja kärpäset :D

Kuule, eikö sinusta ole aika hassua, että vaadit lapsilta hyvää käytöstä, mutta itse käyttäydyt rumasti? Minä kirjoitin asiallisesti, sinä vastaat puhumalla lapsistani rumasti kakaroita. Toki yritän opettaa lapsilleni hyviä käytöstapoja , mutta en ole varma, menevätkö ne hukkaan maailmassa, jossa muut ihmiset eivät käyttäydy hyvin.

Lapseni eivät ole koskaan olleet kovia tuijottamaan, mutta koirani on. Enkä tajua, miksi ei voi verrata.

Tenava, kakara, mukula, penska, kersa, mikä lie. Yhteiskasvata sinä lapset ja koirat samalla metodilla, ihan sama mulle. Tuijotelkaa koiran kanssa vaikka kilpaa. Söpö näky.  :)

En ymmärrä, mikä viestisi pointti oli, mutta hyvää kesää nyt kuitenkin.

En minäkään ymmärrä sinua, mutta kiitos paljon ja samoin sulle! :D

Siinä yhdessä automainoksessa on ärsyttävän näköinen tuijottava kersa. Se missä möllöttää suu auki sitä hienoa autoa ja lähtee sitten vain ylittämään tietä katsomatta ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on absurdi ketju. Miten voi jotakuta niin häiritä pienen lapsen katse?

Minä en ole ikinä huomannut kenenkään toljottavan minua. Joko olen niin huomaamaton tai - mikä todennäköisempää - en vain huomioi moista. Omassa toiminnassani ja yleisessä ympäristön havainnoinnissa on riittävästi.

Lapset sitä paitsi oppivat havainnoimalla. Jos joku käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää erikoiselta, totta kai se herättää lapsen huomion. Teini-iän lähestyessä jo pitäisi oppia olemaan tuijottamatta, mutta sitä nuoremmat tietysti katsovat.

Eikä siinä ole mitään negatiivista, jollei siihen aikuinen yhdistä kielteisiä oletuksia! Ap selvästi yhdistää, ja sitä minä tässä en nyt ymmärrä. Entä, jos katse onkin ihaileva? Tai neutraali? Sinähän et voi tietää, joten miksi heti lähdet liikkeelle oletuksesta, että lapsella on kielteisiä ajatuksia sinusta?

Anna nyt hyvänen aika olla, ja elä omaa elämääsi. Vaikutat ihan älyttömän neuroottiselta, kun noin pähkit, mitä muut katsovat ja mitä samalla ajattelevat.

Minua häiritsee todella paljon. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka ette osaa miettiä asioita muiden ihmisten näkökulmista, vaan kuvittelette kaikkien olevan samankaltaisia. "Koska MINUA ei häiritse niin ei ketään muutakaan voi". Niin just.

Minä en pidä lapsista yhtään, en siis ollenkaan. Lapset ei herätä minussa minkäänlaisia lämpimiä tunteita enkä pidä lapsia millään lailla suloisina. En tiedä mistä se johtuu enkä voi sille mitään, se harmittaa minua kyllä kovasti, koska pidän itseäni sen takia aika kylmänä ihmisenä. Minua ahdistaa myös vauvojen ja taaperoiden tuijotus. Minun on pakko vaihtaa kassaa kaupassa, jos vieressä on lapsi, joka tuijottaa, olkoon vauva tai kouluikäinen. Ahdistun sellaisesta todella paljon ja tunnen oloni todella epämiellyttäväksi. Sitten on vielä kaltaisiasi ihmisiä, jotka syyllistävät siitä.

Minusta tuijottavat vauvat ja taaperot ovat ihan ok ja suorastaan söpöjä, kuten jo aiemmin ketjussa totesinkin. Sen sijaan vähän isompien lasten tuijotuksesta saatan kiusaantua. Ei minustakaan tällaisesta saisi syyllistää. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun koira tuijottaa ihmisiä, kun ollaan taajamassa. Asutaan maalla, joten yleensä koira näkee aika vähän ihmisiä. Tämäkin varmaan kiusaa jotakuta, mua lähinnä huvittaa.

Olin suunnilleen koko nuoruuteni sen näköinen, että usein lapset tuijottavat, mutta mitäs sitten. Oon itsekin kiinnostunut ihmisten ulkonäön katselemisesta.

Tuijottaa monet kaupunkikoiratkin. Näiden omistajat ovt yleensa samaa maatta eli siinä möllöttää kaksi vähä-älyistä toljottamassa remmin molemmissa päissä satunnaista ohikulkijaa.

Mun ihmisiä rakastava 1v koira tuijottaa joskus ihmisiä :D itse yritän vain jatkaa matkaa ja vetää koiraa perässä. En tiiä mikä niissä ihmisissä sitä niin kiinnostaa. Kai joku haju, käytös tai se, että koira on niin nuori ja kaikki on vielä vähän uutta ja ihmeellistä (esim. kerran tuijotti miestä joka oli bussipysäkillä polttamassa tupakkaa. Ennen siis ei ole siinä pysäkillä ihmisiä nähnyt) Itse en tuijota takaisin vaan niinkuin edellä sanoin, niin jatkan matkaa ja yritän vetää koiraa liikkeelle.

Kun koira oli alle 1v ja ihan pieni pentu, niin kaikki ihmiset tuijotti takas ja oli sillee ”aaws😍” nyt varmaan ajattelee, että mikä tota vaivaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on absurdi ketju. Miten voi jotakuta niin häiritä pienen lapsen katse?

Minä en ole ikinä huomannut kenenkään toljottavan minua. Joko olen niin huomaamaton tai - mikä todennäköisempää - en vain huomioi moista. Omassa toiminnassani ja yleisessä ympäristön havainnoinnissa on riittävästi.

Lapset sitä paitsi oppivat havainnoimalla. Jos joku käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää erikoiselta, totta kai se herättää lapsen huomion. Teini-iän lähestyessä jo pitäisi oppia olemaan tuijottamatta, mutta sitä nuoremmat tietysti katsovat.

Eikä siinä ole mitään negatiivista, jollei siihen aikuinen yhdistä kielteisiä oletuksia! Ap selvästi yhdistää, ja sitä minä tässä en nyt ymmärrä. Entä, jos katse onkin ihaileva? Tai neutraali? Sinähän et voi tietää, joten miksi heti lähdet liikkeelle oletuksesta, että lapsella on kielteisiä ajatuksia sinusta?

Anna nyt hyvänen aika olla, ja elä omaa elämääsi. Vaikutat ihan älyttömän neuroottiselta, kun noin pähkit, mitä muut katsovat ja mitä samalla ajattelevat.

Miksi pitäisi tuijotus hyväksyä, jos ei siitä pidä? Tämä on nyt taas sellainen yksityisyyden asia. Annetaan jokaiselle oma rauha. Ei miehenikään kovin tykännyt, kun fillaria pihalla korjatessaan alkoi ympärille kerääntyä pihan kakaroiden töllöttävä joukko. Samoin kävi kun imuroi autoa. Näyttivät ääliöiltä. Ja ihan jo siinä iässä, että voi kasvattaa olemaan möllöttämättä muita ihmisiä.

Miksi minun pitäisi olla imarreltu, että jotkut tuijottaa mua mun pihaan, kun istuttelen tai kastelen kukkiani? Tai otan aurinkoa? Tai kun grillaan? Vähä-älyisen hommaa. -eri

Jos yrität kieltää av-mamman ikiomaa Jorma-Kyllikkiä tuijottamasta, olet kauhea pahis. Jorma-Kyllikin luovuus ja yksilöllisyys kärsii siitä, kun häntä kielletään käyttäytymästä huonosti.

:D Olen varmaankin elämäni varrella traumatisoinut useamman Jorma-Kyllikin :D Kyllä nyt omatunto kolkuttaa. Itsensä toteuttamisen vapaus ja räiskyvä luovuus, ne olen tukehduttanut. Pyydän anteeksi kaikkien Jorma-Kyllikkien perheiltä!

Monet lapset tuijottaa mua jos olen koiran kanssa lenkillä. Monesti kuulen takaa ”Kato koila!” Ja sitten tullan pyörällä tuijottaen ohi. Toki ymmärrän, että he tuijottavat koiraa eikä mua, mutta silti vähän rasittavaa :D yritä siinä nyt olla lenkillä kun penskat hyrrää ympärillä pällistellen koiraa.

Tänäänkin joku lapsi oli isänsä kanssa pyöräilyllä ja lapsi tulee ihan mun koiran viereen siesomaan (en itse huomannut, koska koira oli vähän kauempana haistelemassa ja olin sellasessa kulmassa, että näkökenttä ei riittänyt lapsen näkemiseen) Lapsen isä ei puuttunut asiaan mitenkään... joku päivä joku ”koila” ei välttämättä olekkaan niin mukava ja on kädessä kiinni..

Vierailija kirjoitti:

Monet lapset tuijottaa mua jos olen koiran kanssa lenkillä. Monesti kuulen takaa ”Kato koila!” Ja sitten tullan pyörällä tuijottaen ohi. Toki ymmärrän, että he tuijottavat koiraa eikä mua, mutta silti vähän rasittavaa :D yritä siinä nyt olla lenkillä kun penskat hyrrää ympärillä pällistellen koiraa.

Tänäänkin joku lapsi oli isänsä kanssa pyöräilyllä ja lapsi tulee ihan mun koiran viereen siesomaan (en itse huomannut, koska koira oli vähän kauempana haistelemassa ja olin sellasessa kulmassa, että näkökenttä ei riittänyt lapsen näkemiseen) Lapsen isä ei puuttunut asiaan mitenkään... joku päivä joku ”koila” ei välttämättä olekkaan niin mukava ja on kädessä kiinni..

seisomaan*

Senkin kannalta ois hyvä, että vanhemmat opettaisivat lapsiaan, että ei sovi tuijottaa, kun muistan että sellaiset tuijottavat lapset joutuivat herkemmin kiusatuiksi koulussa. :(

Mulla on silmässä pieni vamma ja tästä syystä lapset saattavat kaupassa helposti jäädä tuijottelemaan ihan kunnolla. Tavallaan ymmärrän sen, että erilaisuus kiinnostaa. Aikuisten kohdalla ihan pokkana tuijotan takaisin. Multa saa tulla kyllä ihan suoraan kysymään jos niin paljon kiinnostaa. En pistä pahakseni.:)

Toivottavasti saat jonkun oikean huolen aiheen niin ei tarvitse toisten tuijotuksista olla huolissaan. Ja osalla tuijottajista onkin jotain probleemaa toki kuuluu myös terveen lapsen ja nuoren kehitykseen ja kasvuun katsella toisia. Niistä tilanteista opitaan peilaamaan omia ja toisen tunteita vuorovaikutustilanteissa. Ja kuinka ihmiset minuun suhtautuvat, huomaavatko he, miten he tilanteessa ilmehtivät. Ja kai sinullakin jotain ongelmaa on kun tämä tuijotus niin kovin tuntuu hiertävän. Vai kuvitteletko vaan että kaikki ovat sinusta niin kovin kiinnostuneita? Ehkä tuijottajat huomaavat reaktiosi mikroilmeistä ja ihmettelevät miksi reagoit passiivis-aggressiivisesti tuntemattoman katseeseen. No näitä voi miettiä ja käyttää vaikka koko ikänsä sen pohtimiseen tai tehdä jotenkin toisin. Tuijottavalle lapselle sihahtelevat, irvistelevät ja haistattelevat ovat itsekin varsin keskenkasvuisia ja tapakasvatus ei ole tarttunut vaikka on ikää tullutkin.

Kyllä aikaisemmin on opetettu lapsille, että tuntemattomien tuijottaminen on epäkohteliasta. On parempi kasvattaa lapset itse, kuin että joku sitten kasvattaa niitä aikuisina grillijonossa.

Jaa en kyllä ole koskaan huomannut että vanhemmat lapset tuijottaisivat. Vauvat ja taaperot kyllä ja hymyilenkin heille monesti.

SEN SIJAAN, _aikuiset ihmiset_, he**etti soikoon, mä olen aivan totaalisen kypsä Tampereen Toljottajiin!! Viimeksi tänään bussissa vanhempi nainen jäi kaksi kertaa kiinni tuijotuksesta ja hyvä ettei hänellä niska mennyt nurin niin nopeasta pään kääntämisestä, kun annoin hänelle takaisin katseen, että jokohan riittäisi.

Tää on jo niin yleinen "vaiva", ettei viitsisi edes aloittaa "kouluttamaankaan" näitä tuijottelijoita. Ongelma ei ihan äkkiseltään tulisi loppumaan, vaikka kaikkensa tekisi.

Ulkomailla oli omituista, kun aina osasi odottaa jotenkin vaistomaisesti tietyin väliajoin, että joku tuijottaisi ja teinkin pienen tilannekatsauksen ympärilleni säännöllisesti. Ja voi ihanuuksien ihanuus kun yksikään silmäpari ei ollut minuun koskaan kohdistettuna.

Rakastan sadepäiviä, kun voi sateenvarjoa käyttää katseidensuojana mm. sillon kun kävelee suojatien yli ja autoja odottelee punaisissa.

Haluaisi vain olla omassa rauhassa ja ajatuksissa, mutta ei niin ei, kyllä sen katseen vaan vaistoaa ja näkee sivusilmällä.

Tuijotit itsekin lapsena, et vain muista sitä.

Toljottavat ovat niitä, joilla järki ei leikkaa tarpeeksi. Sama aikuisilla: kaikki on sellaista, ettei muka ole ennen nähty. On lapsissakin niitä, joiden silmistä paistaa jo ymmärrys. Jo lapsena kaikki on nähty kauan sitten.

Ja mistäs ne suomalaisnaiset tunnistikaan maailmalla? Ei vaatteista välttämättä, vaan jatkuvasta kaiken tuijottamisesta. Näin sanovat paljon matkustavat ammatti-ihmiset. Uskon kyllä. Ja varmaan suomslaismiehetkin osaavat tuijottamisen. Sellaiset käytöstavat tällä kansalla.