Vaimon outo käyttäytyminen

Vaimo kuulostaa ihastuneelta.

Olen 40+ vaimo ja minulla on uulkopuolinen ihastus ollut jo vuoden. Muuta kuin tuijottelua ja haaveilua ei ole ollut kuitenkaan. Olen pyrkinyt siitä tunteesta eroon ja lievästi päässytkin, mutta se on ollut voimakas ihastus.

Teidän pitää puhua asiasta avoimesti. Joku syy vaimolla on ihastukseen ja erostakin puhumiseen. Teillä on joku ongelma, joka vaikuttaa siihen. Meillä mieheni oli yhteen aikaan kriittinen ja arvosteleva minua ja ulkonäköäni kohtaan, enkä enää tuntenut itseäni halutuksi ja viehättäväksi. Toisen miehen silmissä tunnen. Seksiä on, mutta se on ns suorittavaa ja olen vähän poissaoleva silloin. Mieheni valittaa, etten huomioi häntä tarpeeksi nykyään.

Meillä on nyt suunta parempaan kuitenkin. Tajusin, että mun on oltava rehellinen nöistä oman suhteen ongelmista, tai muuten ajaudumme eroon. Keskustelemme näidtä ja olemme yrittäneet kehittää suhdettamme. Olen kertonut miehelleni voimakkaammin myös tarpeitani seksissä, vaikka hän on aluksi loukkaantunut niistä kommenteista. Mutta uskon tällä hetkellä, että tästä voi päästä yli. En enää esim ajattele sitä toista miestä ihan joka hetki, vaan on aikoja, jolloin unohdan hänet. Ja huomaan välillä ajattelevani omaakin miestäni taas.

Eli tsemppiä. Olette pahassa tilanteessa, mutta siitä voi selvitä, kun olette alkuun rehellisiä ja mietitte, mitä vaimo kaipaa teidän suhteestanne ja miten sitä voisitte kehittää.

Mulla oli myös mies joka sammuili kännissä milloin minnekin.

Lopulta inhosin häntä. En halunnut enää seksiäkään, hän ällötti sekä kännissä että krapulassa, jolloin sitä seksiä halusi.

Nuo ei ole unohtuneet. Minullakin lopulta kun sanoin että haluan eron, niin sitten mies lupasi raitistua. Silloin se vain oli myöhäistä. Olisi raitistunut silloin kun sitä itkin ja pyysin ja rakastin vielä. Hänen käytös oli saanut rakkauden sammumaan ja häpeän ja inhon tilalle.

Varmaan voi olla ihastunutkin. Mutta se on oire jostain muusta joka voi olla myöhäistä korjata. Ainakin parisuhdeterapia ja täysraittius tarvitaan.

Annoit alusvaatelahjakortin lahjaksi itseäsi ajatellen etkä vaimoa. Ei vaimo tyhmä ole jos mekin nähdään se.

Mikä lahja on tarkoitettu miellyttämään sinua eikä lahjan saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Annoit alusvaatelahjakortin lahjaksi itseäsi ajatellen etkä vaimoa. Ei vaimo tyhmä ole jos mekin nähdään se.

Mikä lahja on tarkoitettu miellyttämään sinua eikä lahjan saajaa.

Tätä mäkään en tajua. Eihän se ollut lahja vsimolle vaan pikemminkin viesti, että en pidä sinua tarpeeksi seksikkäänä, yritä tulla vähän kelvollisemman näköiseksi. Jos sivussa tpinen mies pitää vaimoa haluttavana omana itsenään, niin vaakakupit ovat kyllä tosi pahasti epätasapainossa.

Huolestunut mies kirjoitti:

Ostin hänelle lahjakortin alusvaateliikkeeseen joululahjaksi. Hän ei ole vieläkään käyttänyt sitä. Olen surullinen, ei häntä mun tunteet kiinnosta.

Tuo tosiaan särähti korvaan. Ehkä asetit sanasi väärin tuossa kohdassa, mutta ihan yleisesti jos mies ostaa tuollaisen lahjan, on varmaan lukenut vääriä ihmissuhdeoppaita.

Alusvaatteiden ostaminen : näytät paremmalta näissä.

Se ei ehkä ole tarkoitus, mutta sellaisen vaikutelman saa.

En ole koko ajan töissä. Teen arkisin periaatteessa aamuvuoroa ja viikonloppuisin aamuyön osa-aikatyötä. Tämä on järjestelykysymys ja oon saanut sen toimimaan ihan siedettävästi. Kun lähden viikonloppuisin 04 töihin, pääsen sieltä jo 10 ja sit monesti menenkin kahden nuorimman kanssa ulos tai Hoploppiin tms. Vaimoni ei ikinä lähde mukaan vaan usein jää kotiin makailemaan. Joskus menee tapaamaan kavereitaan, äitiään tai muuta naisellista. Tämän hänelle suon, mutta olisi kivaa joskus tehdä perheenäkin jotain.

Ja sitä kahdenkeskeistä aikaa olen yrittänyt kyllä, mutta mikään ei kelpaa stand up, rockkeikat tms ei kiinnosta. Tuntuu ettei edes arvosta ehdotuksiani, eikä itsellänsäkään ole muita ehdotuksia. Haluaa vaan mennä baariin tai esim. Tallinnan risteilylle.

Nuorin lapsemme on villi 4v eikä häntä kuka tahansa voi hoitaa.

Korostan vieläkin että olen huolissani. Yhtenä aamuna kysyin kesken aamutoimien, että onko sulla joku juttu meneillään. Hän havahtui ja ihmetteli aluksi, sit perustelin asian ja hän myönsi tuijottamisen imartelevaa, mutta sanoi että kertoo jatkossa jos joku juttu tulisi. Olin aluksi helpottunut mutta myöhemmin mietin tuota sanavalintaa, että olisiko jotain kuitenkin meneillään, ehkä alkuvaihe tai jotain... Sanoin että minä en ikinä edes katselemaan muita enkä oikeestaan osaa flirttailla. Myös suhteemme alkuajoista hän teki selväksi että ketään naispuolista kaveria ei voi olla, se on vain hän. Opin tähän vuosien saatossa, karsin kaikki työpaikkojen juhlat jne pois. En sanonut tätä hänelle nyt mutta sanoin että olen täysin omistautunut tähän suhteeseen.

Olen aivan hajalla, en saa iltaisin unta, herään ennen kuin tarvitsee jne. En tiedä mitä teen. Yritän olla rauhallisesti mutta kyllä nämä asiat vaivaa mieltä.

Vaimolle joululahjaksi alusvaatelahjakortti, mitä vikaa siinä on? Olin jo ostamassa seksikkäät Triumfin rintaliivit, mutta myyjä sanoi että olisi varmempaa jos hän olisi paikalla. No joululahjaksi oli siksi valittava lahjakortti että voi käydä kun sopii. Siitä on pian puoli vuotta eikä mitään intoa ole käyttää korttia. Itse asiassa jos ollaan tarkkoja niin mä en saanut mitään häneltä. Siinäkin näkyy tuo suhteen hiipuminen. Omasta mielestäni toimin oikein, näköjään monen mielestä väärin.

Tarina vastaa hyvin pitkälle omaani. Ensin vaimo alkoi panostamaan urheiluun ja halusi nimenomaan tehdä sitä itse. Sitten enemmän ja enemmän kavereiden kanssa ulkona. Ensin muuttui kännykkä salaiseksi, sitten kaikki liikkuminen ja alusvaatteet päivitettiin, mutta kauniita pidettiin vaan töissä. Nimetyt kaverit muuttuivat "kavereiksi" ja "tyypeiksi" ja minkäänlainen ajan viettäminen kanssani ei tullut kyseeseen. Useita kertoja kysyin, onko hänellä suhde tai onko ihastunut muuhun, kun en ymmärtänyt käytöksen muutosta. Vastaus oli aina kieltävä ja tämä nyt on tällainen vaihe.

Aikani tätä katselin, reagoin suuttumalla ja yritin päästä jyvälle, mitä tapahtuu. Käytiin pariterapiassa yli vuosi ja mikään ei muuttunu ja minulle ei kerrota mitään. Lopulta kyllästyin ja kerroin hakevani eroa. Hetkeksi vaimo skarppasi ja palasi sitten takaisin samaan.

Nyt hain sitten sen eron ja eletään vuoroviikkoelämää kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Edelleenkään en tiedä, mitä tapahtui, mutta koska yli kahden vuoden aikana ei enää parisuhdetta ollut ja mitään viestiä siitä, että sellainen voisi tulla, erosin.

Nyt ex-vaimo valittelee, että hänen tunteillaan ei ole merkitystä ja elämä on vaikeaa, kun emme ole yhdessä. Kuitenkaan mitään halua keskustella tapahtumista ei ole. Ota näistä nyt sitten selvää...

Kuulostaa siltä, että vaimo ei ole ollut sitoutunut suhteeseen tai sinuun enää PIIITKIIN aikoihin. Jos aidosti rakastaa ja välittää toisesta, siinä ei jouda olemaan välinpitämätön. Ehkä vaimo alitajuisesti etsii "lupaa" lähteä - helpointahan se on silloin, jos on tunteita jotakuta toista kohtaan kuin vaan tölväistä "Se on moro ny!"

AP, kerrot kehittäneesi itseäsi ja ottaneesi vastuuta itsestäsi, elämästäsi ja lapsistasi. Hyvä! Onko vaimosi kuitenkin jäänyt siihen nuoruusvuosibilebailaustasolle? Tätäkin näkee usein, että toinen kumppaneista "aikuistuu" ja toinen junnaa samassa vanhassa poterossaan. Siinä tulee väkisinkin eripuraa ja useimmiten ero.

 

Huolestunut mies kirjoitti:

Vaimolle joululahjaksi alusvaatelahjakortti, mitä vikaa siinä on? Olin jo ostamassa seksikkäät Triumfin rintaliivit, mutta myyjä sanoi että olisi varmempaa jos hän olisi paikalla. No joululahjaksi oli siksi valittava lahjakortti että voi käydä kun sopii. Siitä on pian puoli vuotta eikä mitään intoa ole käyttää korttia. Itse asiassa jos ollaan tarkkoja niin mä en saanut mitään häneltä. Siinäkin näkyy tuo suhteen hiipuminen. Omasta mielestäni toimin oikein, näköjään monen mielestä väärin.

Vika on siinä, että alusvaate on lahja sinulle eikä vaimolle ja se viestii, että hän ei ole valmiiksi tarpeeksi kaunis. Vähän samaa sarjaa kuin erilailla huono lahja joku kodinkone. Jos vaimo ei koe sinun aidosti pitävän häntä huvännäköisenä omana itsenään on ikävä kyllä tosi iso riski ihastua toiseen mieheen, jonka kokee pitävän itseä kauniina.

Tuntisitko itsesi haluttavaksi, jos vaimo antaisi sulle lahjaksi jonkun pnispumpun? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa nyt jo näihin satuihin vastaaminen -_-

Jospa menisit johonkin toiseen ketjuun.

Olen kasvanut vuosien varrella tähän suhteeseen niin ettei ole ollut tarvetta haikailla muualle. Olen aikuistunut myös lasten myötä viimeistään. Näen toki päivittäin nättejä naisia mutta ei hetkauta mua yhtään. Olen hyvin viileä, jonkun mielestä jopa tyly.

Jos harvoin ollaan koko perhe yhdessä kaupassa, hän tiuskii ja tuntuu ettei oikein edes halua kävellä mun seurassa. Tää ei muuten tee itsetunnollenikaan hyvää tää ainainen vähättely. Hän on myös haukkunut lapsuuden perhettäni koko ajan eikä IKINÄ kehu mua mitenkään. Oikeasti olen aika rikki, en vaan näytä sitä.

Tämä tuijottelijamies käy vaimoni työpaikalla päivittäin. Sanoin että älä noteeraa millään tavalla, mutta ei näytä onnistuvan. Viimeksi eilen illalla hän soitti työkaverilleen ja he jauhoivat asiasta taas. Olin nukuttamassa nuorinta lasta toisessa huoneessa ja kuulin seinän läpi.

Tiedän, että tuolla tuijottelijalla on oma vaimo ja perhe. Se ei tahtia haittaa. Vaimoni myönsi ihan suoraan, että se tuijottaa rintoja (DD-kuppi) ja persettä.

Googlaa ap covert narcissist. Tarinassasi on yhtäläisyyksiä omaani. 15 vuoden liiton jälkeen kaikki paljastui valheeksi.

Vastaus nro 71:

Vaimoni on päässyt yli tuosta nuoruuden bilevaiheesta. Olen ymmärtänyt että se on ollut melko villi vaihe hänellä, paljon eri miehiä jne. Hän jopa katkaisi välinsä yhteen kaverinsa koska epäili että tämä saattaisi kiinnostaa musta. Nyt oon miettinyt, että onko siellä jotain mitä hän ei halua päivänvaloon...

Alkuaikoina tosiaan juhlittiin usein vähän. 2krt kk ja kyllä hänkin joi paljon, en se ollut pelkästään minä. Lasten myötä hän oli kotiäitinä noin 5-6 vuotta. Ymmärrän siksi että nyt voi vähän hengähtää. Mutta pitäisi muistaa myös että mä oon tuonut ruoan pöytään kahdella työllä eikä hirveesti ole mullakaan ollut mitään omia menoja.

Huolestunut mies kirjoitti:

Kiitos asiallisista pohdiskelevista kommenteista. Olen kyllä huomioinut naistani. Itse asiassa hän jopa huomasi muutoksen nyt kun olen ollut kiinnostunut enemmän hänen asioistaan.

On tässä yritetty keskustella. Tämä ongelma ei pelkästään liity tuohon tuijottelijamieheen mutta se on saanut epäilykseni heräämään. Muuten olen kyllä kannustanut häntä käymään kavereidensa kanssa terassilla jne. Itse en moiseen ehdi, eikä lastenhoitoapua ole useinkaan saatavilla.

Mutta tiedoksi kaikille: En ole mustasukkainen, vaan Huolissani suhteestamme. Lisäksi vaimoni möläytti ettei edes halua lähteä kanssani ulos baariin jne. Käytiin vuosia sitten paljon keikoilla (ennen lapsia) nyt ei koskaan.

Ostin hänelle lahjakortin alusvaateliikkeeseen joululahjaksi. Hän ei ole vieläkään käyttänyt sitä. Olen surullinen, ei häntä mun tunteet kiinnosta.

Ollaan molemmat avioerolapsia. Ja myös alkoholistiperheistä. Itse en juo nykyään kuin saunaoluita kerran viikossa, en räyhää kännissä enkä mitään tuommoista jota voisi hyvin kuvitella syyksi jättää toinen. Olen kaiken kaikkiaan ns. kunnon mies. Päätin jo nuorena, että ainakaan minun takia lapset eivät kärsi.

Jättäkää please ne syyllistävät kommentit pois, en mä turhasta tänne kirjoittele.

Tuosta nyt ei pitäisi olla kauhean yllättynyt, kerta olet aikaisemmin juonut itseltäsi aina jalat alta.

Seurustelin nuorempana samanlaisen kanssa, kun juotiin niin juotiin niin, ettei pysytty enää pystyssä.

Voi vittu että hävetti, ihan oikeasti. Pahimpana oli eräät illanistujaiset ystäväni luona, paikalla paljon tuttaviani. Ja siellä tuo sankari veti kaatokännit niin, että kaatuili. Olisin voinut itkeä häpeästä.

En halunnut hänen kanssaan enää mihinkään, koska häpesin häntä. Lopulta erokin tuli minun aloitteestani.

Minusta alusvaatelahjakortti on ihan mieluinen lahja, mutta ehkä siihen tosiaan vaaditaan se, että suhde on kunnossa, seksi on hyvää ja sitä on mielellään nättinä miehensä silmissä.

t. vaimo 35 v.

Huolestunut mies kirjoitti:

Olen kasvanut vuosien varrella tähän suhteeseen niin ettei ole ollut tarvetta haikailla muualle. Olen aikuistunut myös lasten myötä viimeistään. Näen toki päivittäin nättejä naisia mutta ei hetkauta mua yhtään. Olen hyvin viileä, jonkun mielestä jopa tyly.

Jos harvoin ollaan koko perhe yhdessä kaupassa, hän tiuskii ja tuntuu ettei oikein edes halua kävellä mun seurassa. Tää ei muuten tee itsetunnollenikaan hyvää tää ainainen vähättely. Hän on myös haukkunut lapsuuden perhettäni koko ajan eikä IKINÄ kehu mua mitenkään. Oikeasti olen aika rikki, en vaan näytä sitä.

Tämä tuijottelijamies käy vaimoni työpaikalla päivittäin. Sanoin että älä noteeraa millään tavalla, mutta ei näytä onnistuvan. Viimeksi eilen illalla hän soitti työkaverilleen ja he jauhoivat asiasta taas. Olin nukuttamassa nuorinta lasta toisessa huoneessa ja kuulin seinän läpi.

Tiedän, että tuolla tuijottelijalla on oma vaimo ja perhe. Se ei tahtia haittaa. Vaimoni myönsi ihan suoraan, että se tuijottaa rintoja (DD-kuppi) ja persettä.

😂😂😂

Ok, melkein uskoin jo tähän tarinaan 👍

Vastaus 75: En usko olevan narsisti, ainakin lapset laittaa etusijalle, on tähän asti laittanut. Tosin nyt ne omat menot on tärkeämpiä. Kun minä hoidan sit ainakin.

Varsinainen naisdomina ja aikuispissis sinulla. Kannattaako tuollaisen kanssa jatkaa? Mitä hyviä puolia hänessä on?

Huolestunut mies kirjoitti:

Vastaus 75: En usko olevan narsisti, ainakin lapset laittaa etusijalle, on tähän asti laittanut. Tosin nyt ne omat menot on tärkeämpiä. Kun minä hoidan sit ainakin.

Juu narsismi on vähän muutakin kuin pelkkää itsekkyyttä...

Uskokaa jo, että ihminen voi tehdä huonoja juttuja ihan ilman persoonallisiushäiriöitäkin.