Vaimon outo käyttäytyminen

Huolestunut mies kirjoitti:

Hänellä on lisäksi alkanut olla paljon omia menoja, risteilyitä, illanviettoja tyttöporukassa jne. Tuo on toki normaalia, mutta nyt viime viikkoina olen miettinyt onko tässä jotain taustalla.

Ei tuo normaalia ole. Se että tuo on ollut hyväksyttyä muutaman kymmenen vuotta, ei tee siitä normaalia. Koitahan pitää vaimo aisoissa ettet jää yksin lehdelle soittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus, rakkaus, rakkaus. Onko sitä koskaan ollutkaan?

On sitä varmasti ollut, mutta se on naisilla hyvin häilyväistä. Heti jos tulee pienintäkään ryppyä täydellisyyteen, nainen heittää rakkauden roskiin ja hakee uuden. Eivät ole sillä tavalla romanttisia olentoja he, että sillä olisi suurta merkitystä. Vain se merkitsee, miltä juuri nyt tuntuu.

heippa itse ainakin stekkasin hieman bonuskertymiä s tililtä sieltä näkee missä on osteltu ja käyty jos on epäselvää

sitten k ryhmän ponusjutut kandee stekata,voi tulla yllärripylläri kuten minullekkin.

siinä vaihesssa vielä ei kande tehdä mitään.Oletko huomannut viipyykö vaimosi tavallista pitempään vesassa ennen töihin lähtöä ja laitteleeko parempia kuteita päälle kuten ei aikaisemmin ole tehnyt

mites iltaisin meneekö iltalenkillä 4 tuntia että helähtää entisen tunnin sijaan?

tyttöjen kanssa menoja? pääsetkö joskus seuraamaan mihin se menee, järjestä joku kaveri kylään samalla kun vaimo tekee lähtöä ja seuraa kaverin autolla mihin lie menee munaa imemään. kyllä se siitä selviää

Vääräleuka kirjoitti:

Tähän saattaa auttaa uusittu parisuhdeopas Michael Penttilä - Nahkahanskat & Hellää Rakkautta. 4 painos.

Mistä saa ostaa? Ap

Kiitos asiallisista pohdiskelevista kommenteista. Olen kyllä huomioinut naistani. Itse asiassa hän jopa huomasi muutoksen nyt kun olen ollut kiinnostunut enemmän hänen asioistaan.

On tässä yritetty keskustella. Tämä ongelma ei pelkästään liity tuohon tuijottelijamieheen mutta se on saanut epäilykseni heräämään. Muuten olen kyllä kannustanut häntä käymään kavereidensa kanssa terassilla jne. Itse en moiseen ehdi, eikä lastenhoitoapua ole useinkaan saatavilla.

Mutta tiedoksi kaikille: En ole mustasukkainen, vaan Huolissani suhteestamme. Lisäksi vaimoni möläytti ettei edes halua lähteä kanssani ulos baariin jne. Käytiin vuosia sitten paljon keikoilla (ennen lapsia) nyt ei koskaan.

Ostin hänelle lahjakortin alusvaateliikkeeseen joululahjaksi. Hän ei ole vieläkään käyttänyt sitä. Olen surullinen, ei häntä mun tunteet kiinnosta.

Ollaan molemmat avioerolapsia. Ja myös alkoholistiperheistä. Itse en juo nykyään kuin saunaoluita kerran viikossa, en räyhää kännissä enkä mitään tuommoista jota voisi hyvin kuvitella syyksi jättää toinen. Olen kaiken kaikkiaan ns. kunnon mies. Päätin jo nuorena, että ainakaan minun takia lapset eivät kärsi.

Jättäkää please ne syyllistävät kommentit pois, en mä turhasta tänne kirjoittele.

Jos teillä kaikki on noin hyvin ,kun kuvailet,miksi vaimo on puhunut joskus erosta?

Kyllä hän voi olla ihastunut,rakastunutkin,haaveilee,hyvä mieli,,,,mutta se ei tarkoita ,että sinun tarvitsisi huolestua.-etkö ole itse ollut välillä ihastunut ja siihen se jää.

Avioliiton aikana voi olla ihastumisia ja jopa ns. luulee rakastavansa.mutta menee ohi useimiten .Huumahan kestää max 1000pv, useimmiten alle pari vuotta.Antaa rouvan haaveilla ja hymyillä-lienee hyvällä tuulella.

Eroaikeistaan vaimo puhui aiemmin kun join liikaa kerralla, eli siis en usein vaan aina juomakerralla liikaa määrällisesti. Ymmärsin että on rasittavaa pitää aikuisesta miehestä huolta. Oltiin siis yhdessä ulkona aina tuolloin. Osaan kyllä käyttäytyä, mutta sammuin silti usein. Ikinä en ole riitaa haastanut, olen myös iso mies enkä ajaudu tappeluihinkaan. Mutta lopetin kännijuomisen heti lasten tultua elämäämme.

Nykyään eron perusteluja on ollut arjen raskaus ja läheisyyden puute, mut se on 3 lapsen perheessä aika yleistä. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että lapset ovat tärkeimpiä nyt kun ovat pieniä siksi en itse haikaile juuri mihinkään. Mutta se ei vaimolleni riitä, pitäis olla koko ajan jotain menoa ja tapahtumaa. Teen paljon kotitöitä, tiskaan, vien roskia ja käyn kaupassa, hän se enemmän makaa yksin ja kuuntelee musiikkia kuten aloituksessa jo kerroin.

Itse en ole kiinnostunut muista. En voisi kuvitellakaan tällä hetkellä ketään muuta. Siksi olen huolissani.

Naisesi taitaa olla jo henkisesti eronnut sinusta. Onko teillä muutoin suhde ollut tasapuolinen? Ts. onko hän antanut alunperinkään hellyyttä ja huomiota yhtäläisesti?

Lopettakaa nyt jo näihin satuihin vastaaminen -_-

Voi voi, olet mokaillut todella pahasti ja nyt ei auta muuta kuin yrittää paikata tilannetta. Ja sen lapsellisen lupauksen, että et saata lapsiasi eron keskelle, voi unohtaa. Teidän elämä on teidän elämää ja sitä ei voi mitenkään rinnastaa teidän molempien ikivanhoihin lapsuuden asioihin.

Miten niin et muka ehdi lähteä minnekään vaimosi kanssa? Varmasti aikaa löytyy, jos haluja siihen on! Myös lapsenvahti on yllättävän helppo järjestää halutessa, joten typerät tekosyyt voi heittää menemään. Olet joskus sammuillut kännissä kuin teinipoju ja jo kerta riittäisi ainakin minulle oikein hyvin saamaan epäluottamuksen aikaan, saati sitten monta kertaa vaikkakin sitten "ennen lapsia". Älä yritä sitä asiaa vähätellä yhtään.

Jos vaimosi on sanonut, että ei halua sinua mukaansa, niin hän ei halua ja siihen on syynsä varmasti. Olisi mielenkiintoista taas kerran kuulla naisen selonteko tilanteesta, se voisi olla täydellisen erilainen kuin ap:n tarinointi ja itsensä jalustalle nostaminen.

Mitä hyvää vaimossasi on?

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa nyt jo näihin satuihin vastaaminen -_-

Voi kultapieni pimpulainen, tämä voi olla hyvinkin tosi tilanne monessakin kodissa. :)

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsista pienin juuri kasvanut niin että päästää kunnolla irti, 3-5 v? Oon huomannut et toooosi monilla(mulla myös) iskee siihen saumaan joku kriisi, identiteetti, parisuhde, ura jne. Lasten kanssa on äideillä niin tiivistä, että kun vähän tulee vapautta, siitä huumaantuu ja hämmentyy.

Ihastumista voi olla ilmassa myös. Ei tarkoita, että vaimo pettää, mutta ehkä parisuhteen kipinään kannattaa panostaa tavallista enemmän. Haaveilukin voi etäännyttää. Entä jos järkkäisit illan kahden ja otat asian puheeksi? Ei niin että "kiinnostaako tuijottelija-Pera" vaan ootteeko molemmat onnellisia, mitä kaipaatte jne.

Tämä.kun lapset eivät enää roiku äidissä koko ajanviete ehtii ajattelemaan omaa elämäänsä. Olenko minä onnellinen? Mitä minä haluan? Mitä tuolla on muuta kuin nämä lapset ja kotielämä?

Vaikutankohan minä samanlaiselta mieheni silmissä? Minun kohdallani kyse on siitä, että en oikeastaan enää rakasta miestäni, en ainakaan romanttisesti. Ei ole ketään muuta miestä, mutta rakkaus hiipunut jo aikoja sitten. 

Vuosia jaksoin uskoa, että kyse on vain pikkulapsiajasta ja suhteen arkipäiväistymisestä. Oli vaikeita aikoja ja vielä vaikeampia. Sitten kun lapset kasvoivat ja tuli tasaisempia hetkiä, huomasin, että tunteet eivät silti palanneet. Ei vaikka kuinka yritin.

Valhe oli kasvanut jo liian isoksi. "Hei kulta, minä en ole rakastanut sinua enää viiteen vuoteen." Miten sellaiselta pohjalta voisi lähteä työstämään ongelmia? Ja haluaisiko edes ratkaista niitä?

Lähteäminen ja eroaminen on silti vaikeaa. En haluaisi tehdä sitä lapsilleni enkä miehelleni. Tuntuisi lapselliselta ja itsekkäältä erota vain siksi, että ei ole täysin onnellinen. Kun periaatteessa kaikki on ihan hyvin.

Aikani moista kotona katselin.

Sitten hommasin uuden naisen.

Nyt 'Huolestunut Mies' teet näin...

Hankkiudut tilanteeseen jossa olette kahdestaan, eikä toisella ole mahdollisuutta vältellä puhumista.

Sitten nostat kissan pöydälle, mietit jo etukäteen muutaman avauksen siten ettei kuulosta ihan tenttamiselta mutta mikä kuitenkin innostaa toista puhumaan?

Kun kuuntelet vastauksia, jos niitä tulee, luet myös sitä mitä puoliso viestii silmillään ja muulla kehonkielellä? Itse pystyisin het kertomaan jos joku keksii satuja tuossa kohtaa...

Suhteenne on luultavasti rikki, mutta se on ehkä mahdollista vielä korjata?

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut mies kirjoitti:

Sulle tiedoksi että mulla ei ole isivatsaa. Mä teen kahta työtä enkä makaile sohvalla. On se jännä että nainen heti alkaa puolustella toista vaikka tilanne on sietämätön. Kysy ennenkuin tuomitset. Ja minä olen ollut uskollinen koko 17 vuoden ajan.

Päinvastoin vaimoni oli suhteen alussa erittäin mustasukkainen ja ei päästänyt mua koskaan yksin ulos, vaikka kaverini olisi ehkä odottanut niin. Myös opiskeluajan kemut jäi väliin. Jopa luokkaretki Pietariin jäi väliin vaikka olin yksi järjestäjistä.

Olen aina ollut liian kiltti mies ja nyt kaverit ovat jättäneet. Mulla ei ole mitään muuta elämää.

Joo, eli olet koko ajan töissä (ja sanoit, että huolehdit lapsista ja kaikesta...?), seksinne on kylmää ja sitä on harvoin (kerran viikossa ON harvoin) ja märehdit asiaa yötä päivää kyttäämällä vaimosi joka helkkarin hymyä. Kuulostaapa juuri sellaiselta suhteella, johon minä en jäisi.

Ihan takuulla yksinkin olisi mukavampaa kuin äkäisen äijän kanssa. Ehkä se on vaimosi salainen märkä uni? Ymmärrän häntä täysin, sillä tuo sinun voimakas hyökkääminen on kuvottava kaikin puolin. Myös vanhojen asioiden kaivelu ja täydellinen ymmärtämättömyys on ihan uskomatonta mieheltä, joka on ollut naisensa kanssa niin kauan. Yritä hieman enemmän.

Täytyy kyllä sanoa että naurahdin. Jos roolit olisivat toisin päin, et varmasti sanoisi vaimosta samalla tavalla. Toinen kysyy neuvoa ja sinä haukut. Vaimo tässä on se kylmä osapuoli, joka vain haaveilee eikä tee mitään sen eteen että perhe pysyisi kasassa vaan salaa nauttii muiden huomiosta. Luistaa arjen pyörittämisestäkin. Toimii siis itsekkäästi. AP on huolissaan suhteesta. Näyttää siltä ettei vaimoa kiinnosta ja jättää kaikki vain toisen harteille. Onko se sinusta muka OK? Kuka sinä olet määrittelemään mikä määrä seksiä on harvoin ja mikä ei? Ehkä sinulle kerran viikossa on vähän, mutta joillekin se on täysin sopiva ja tarpeeksi usein.

Mitä se rakkaus sitten oikein onkaan,aivan liian yliarvostettu puheissa.Taatusti hiipuu ,kun ensihuuma on ohi.Sitten on sitä tavallista enemmän tai vähemmän hyvää elämää seuraavat 50v. Elämä järjestää ikäviä ja hauskoja yllätyksiä .joille emme voi mitään, vaikka kuin siivosti eläisimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut mies kirjoitti:

Sulle tiedoksi että mulla ei ole isivatsaa. Mä teen kahta työtä enkä makaile sohvalla. On se jännä että nainen heti alkaa puolustella toista vaikka tilanne on sietämätön. Kysy ennenkuin tuomitset. Ja minä olen ollut uskollinen koko 17 vuoden ajan.

Päinvastoin vaimoni oli suhteen alussa erittäin mustasukkainen ja ei päästänyt mua koskaan yksin ulos, vaikka kaverini olisi ehkä odottanut niin. Myös opiskeluajan kemut jäi väliin. Jopa luokkaretki Pietariin jäi väliin vaikka olin yksi järjestäjistä.

Olen aina ollut liian kiltti mies ja nyt kaverit ovat jättäneet. Mulla ei ole mitään muuta elämää.

Joo, eli olet koko ajan töissä (ja sanoit, että huolehdit lapsista ja kaikesta...?), seksinne on kylmää ja sitä on harvoin (kerran viikossa ON harvoin) ja märehdit asiaa yötä päivää kyttäämällä vaimosi joka helkkarin hymyä. Kuulostaapa juuri sellaiselta suhteella, johon minä en jäisi.

Ihan takuulla yksinkin olisi mukavampaa kuin äkäisen äijän kanssa. Ehkä se on vaimosi salainen märkä uni? Ymmärrän häntä täysin, sillä tuo sinun voimakas hyökkääminen on kuvottava kaikin puolin. Myös vanhojen asioiden kaivelu ja täydellinen ymmärtämättömyys on ihan uskomatonta mieheltä, joka on ollut naisensa kanssa niin kauan. Yritä hieman enemmän.

Täytyy kyllä sanoa että naurahdin. Jos roolit olisivat toisin päin, et varmasti sanoisi vaimosta samalla tavalla. Toinen kysyy neuvoa ja sinä haukut. Vaimo tässä on se kylmä osapuoli, joka vain haaveilee eikä tee mitään sen eteen että perhe pysyisi kasassa vaan salaa nauttii muiden huomiosta. Luistaa arjen pyörittämisestäkin. Toimii siis itsekkäästi. AP on huolissaan suhteesta. Näyttää siltä ettei vaimoa kiinnosta ja jättää kaikki vain toisen harteille. Onko se sinusta muka OK? Kuka sinä olet määrittelemään mikä määrä seksiä on harvoin ja mikä ei? Ehkä sinulle kerran viikossa on vähän, mutta joillekin se on täysin sopiva ja tarpeeksi usein.

Voih, tuskinpa se arki on sellaista kuin ap täällä maalailee, hän kun kirjoitti tekevänsä kahta työtä ja ettei ehdi vaimonsa kanssa enää viihteelle. Kuka ihme sitä kotia sitten siellä pyörittää, jos ei vaimo? Kenen vastuulla ne lapset ovat, kun ap on pitkää päivää töissä?

Kerran viikossa kylmää seksiä on liian usein, mutta jos välit olisivat kunnossa, niin ap olisi ihanan vaimonsa kimpussa kuin herhiläinen ja vaimo ei antoisan yön jälkeen enää muita edes ajattelisi. Olen 43 vuotias ja avioliittoni on ollut hyvin pahassa kriisissä muutaman kerran. Meillä on ap:n tapaan kolme lasta ja teen aivan takuulla tyttöporukalla laivareissuja ja muitakin menoja on. Erona ap:n tilanteeseen on se, että olemme mieheni kanssa keskustelleet, itkeneet yhdessä ja järjestäneet yhteistä aikaa joka ikinen päivä. Miehelleni minä olen se ihana nainen, jonka hän haluaa ja mieheni on minulle se mies, jonka sain viimekin yönä hymyilemään hyvin leveästi.

Ap, todella ikävä tilanne!

Mulla on sulle ohjeet, joiden uskon oikeasti auttavan:

1. Vähennä työntekoa, niin että sulla on aikaa ja voimavaroja parisuhteeseen. Nyt on sen pelastamisen hetki.

2. Järjestä ulkopuolista apua myös kotitöihin. Esim. lastenhoitajaa ja siivousta. Myy vaikka moottoripyörä tai ota lainaa tms., jollakin tavalla järjestä tämä. Ei ole kyse vuosikausien ratkaisusta, vaan ajattele esim. puoli vuotta tai vuosi eteenpäin.

3. Se mikä saa vaimosi uudelleen rakastumaan liittyy sun puheeseen. Ala puhumaan hänelle sellaista mitä on ihana kuunnella ja puhu paljon. Myös viestit käy hyvin: hänestä, omasta elämästäsi ja ajatuksistasi, huumorintajuisesti, tunteellisesti. En tarkoita tunteellisuudella todellakaan varsinaisesti rakkaudentunnustuksia vaan esim. mitä tunteita joku elokuva tai kirja tms. herätti. Ole henkevä!

4. Lue jotain parisuhdekirjallisuutta, esim. keskittyen naisten sielunelämään (kaikki naiset on kuitenkin aika samanlaisia suhdetarpeiltaan). Parempi avioliitto ry. on julkaisut hyviä kirjoja.

5. Ole tekemisissä taiteen kanssa tavalla tai toisella, mikä sulle onkaan luontevaa. Löydä oma herkkä puolesi, mutta positiivisesti.

6. Tämä Vauva-palstan seuraaminen on hyvä asia myös.

Tee näistä asioista uusi harrastuksesi - tavallaan itsensä kehittämistä, mutta tavoitteena vaimosi tunne-elämän muuttuminen. Tällaista miestä vaimosi ei voi vastustaa. Eli ensin tulee henkinen puoli, ja sitten asiat paranee sängyssä ja myös se suutelu alkaa kiinnostaa.   

Terv. nainen, joka pystyy pikkuisen samaistumaan vaimoosi