Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäilen valinneeni väärän alan (lastentarhanopettaja)
10.05.2018 |
Opiskelen yliopistossa varhaiskasvatusta ja kandiksi mun pitäisi valmistua ensi keväänä. Opinnot sujuvat suunnitellusti ja olen kokenut ne mielenkiintoisiksi ja "omaksi jutuksi", mutta.
Olen tehnyt paljon lyhyitä lastenhoitajan sijaisuuksia opintojen aikana, ja jostain syystä fiilikset ovat aina samat: kaaos, tuntuu kuin olisin jättimäisen karjalauman paimentaja. Järkyttävä meteli. Jatkuvasti vilkuilen kelloa ja odotan työpäivän loppuvan, ja loppupäivästä on uupunut olo ja pää kipeä. Ja tunnustan myös, että välillä se pihalla kököttäminen tylsistyttää. Eniten olen ehkä kyllästynyt keikkailuun, en jaksaisi aina mennä uuteen paikkaan ja ns. aloittaa kaikkea alusta, henkilökuntaan ja lapsiin tutustumista, ryhmän käytäntöjen sisäistämistä ym. Tuntuu aina, että mun pitäisi olla supertehokas ja suoriutua kaikesta täydellisesti, jotta sijaisuuksia tulisi jatkossakin. Joissakin paikoissa sijaisiin saatetaan suhtautua tosi nihkeästi. On ollut tilanteita, joissa mut sijaisena on tyrkätty yksin ulos 14 tuntemattoman alle 3-vuotiaan kanssa, tai 20 5-vuotiaan - ja vielä sellaiselle pihalle, jossa ulkoilee 3 muutakin ryhmää. Noi päivät ja tilanteet ovat kamalan stressaavia, kyttään kymmeneneen suuntaan sekopäisenä, ja yritän muistella, minkä näköisiä ovat ryhmän lapsen ja minkä nimisiä he ovat. Lapset päättävät juuri sinä päivänä testata rajojani ja tehdä kaikkea tyhmää kuten mennä tahallaan keinujen alle juoksemaan ja kiipeillä aidalle, joten joudun tiuskimaan ja olemaan ikävä sijainen. Sitten tulee pihalle äiti, joka kyselee Oliveria. Oikea vastaus olisi "En muista kuka ryhmän lapsista on Oliver, hän on jossain täällä pihalla", mutta hymyilen vain ja toivon, että äiti bongaisi itse oman Oliverinsa. Päivä on ollut stressaava, joten en muista, mitä olemme tänään syöneet tai oikeastaan Oliverin päivästä mitään, koska en edes muista kuka tämä Oliver on.
Tuntuu, että mikään opintojen kautta opittu asia ei tule päiväkodissa toteutumaan. Ei metsäretkellä voi mitään tavoitteellista pedagogiikkaa toteuttaa, kun ryhmät ovat niin isoja, että homma menee siihen että vahditaan, ettei kukaan tapata itseään. Leikki pienryhmissä toteutuu vain aamupäivisin. Koko ajan on kiire johonkin, ulos, takaisin sisälle, ruokailuun, päiväunille, taas ulos. Työ on liukuhihnatyötä.
Joo, tällainen kuva on sijaisuuksien kautta muodostunut. Pidän lapsista ja olen harjoitteluista saanut vain hyvää palautetta, ja kyllä itsekin tiedän, että olisin hyvä lastentarhanopettaja.
Mutta ne olosuhteet. En tiedä onko isoin ongelma nyt vaan se, että olen uupunut sijaisena kiertmiseen - toki olisi eri asia kun olisi oma ryhmä, eikä tarvitsisi koko ajan kierrellä ympäri kaupunkia eri paikoissa. Mutta isot ryhmäkoot ja henkilökuntavajaus tuntuvat olevan arkea käytännössä kaikkialla. En tiedä, olenko oikea henkilö toimimaan päiväkodin arjessa, tai onko tämä työ kuitenkaan se, mitä haluan.
Olen tosissani miettinyt muita ammattivaihtoehtoja, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Lisäksi nyt kandiksi valmistuessani olen 26, eli mulla ei tosiaan ole loputtomasti aikaa opiskella. Pelkään kuitenkin, että teen väärän valinnan ja olen lopulta katkera ja työhönä kyrpiintynyt nelikymppinen lto.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
No on jotain priorisoinnin ja työnsä suunnittelun ongelmaa jos luokanopettaja joutuu vapaa-aikaansa käyttämään työn tekoon. Jokaista oppituntia varten on varattu ihan oikeaa työaikaa suunnittelua varten. Itselläni opetusta välillä 8-13 ja töitä en tee enää kolmen jälkeen ikinä.
Lto/lo
Näin toki kunnissa, joissa koulunkäynninohjaajat tekevät myös oppimateriaalien valmistusta. Meidän kunnassa ei ole ohjaajaresursseja tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Oon aineenope, ja valitsin väärin. Olen henkisesti jönglööri. Vaatimukset laajenevat koko ajan, oppilaita on satoja ja ryhmä vaihtuu lennosta, integroidut oppilaat, käytöshäiriöt, ei pääse vessaan tai saa syödä rauhassa. Työt seuraa kotiin. Palkka on huono, kun vertaa koulutukseen ja työmäärään jonka sen eteen tekee. Oppituntien ulkopuolista työtä on ihan jäätävästi. Palaute on huonoa ja koen syyllisyyttä.
Hei, kiitos viestistäsi. Mä olen pätevyydeltäni aineenopettaja, juuri valmistunut, mutta teen hanttihommia. Mä valitsin alani todella nuorena, ja huomasin vasta vuosien päästä opetusharjoittelussa, että väärin meni. Olen todella herkkä ja tunteellinen eikä opettajan työ sovi minulle ollenkaan, vaan uuvuttaa minut. Aina välillä sitä syyllistää itseään, että pitäisikö mennä ja kokeilla, mutta onneksi tällaiset viestit palauttavat minut järkiini ja muistan, millaista siellä koulussa olikaan.
Ai että, olen lastenhoitaja, ollut päiväkodissa töissä 14 vuotta. 10 työpäivää jäljellä ja siirryn muualle. Toivottavasti lopullisesti.
Tehkää te muut se valinta jo aiemmin, ehditte vielä opiskella muuta.
Onneksi mullakin on vielä yli 20 vuotta työelämää jäljellä ja aioin tehdä sen muualla kuin päiväkodissa.
Palaan vanhaan keskusteluun, kun alan tilanne on vähän muuttumassa. Painotan sanaa "vähän". Uusi laki on tullut voimaan ja minäkin olen nykyään ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja. Kuulostaa ilmeisesti hienommalta kuin vanhanaikainen "lastentarhanopettaja". Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ikivanhoja ja vanhentuneita ammattinimikkeitä oli jo aikakin päivittää, mutta samalla en usko alkuunkaan, että uusi laki muuttaisi alalla yhtään mitään ainakaan parempaan suuntaan.
Keväällä alkanut palkkakuohunta on tuottanut jonkinlaista tulosta. Oma työnantajakuntani ilmoitti nostavansa varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja vuoden 2019 alusta 175 eurolla kuukaudessa. Se tarkoittaa, että opettajan lähtöpalkka nousee reiluun 2580 euroon. Puolisoni kommentoi, että "sehän on jo ihan asiallinen palkka". Ehkä siitä voi niinkin ajatella, ja olkaamme realisteja: vuosi sitten kukaan lto ei osannut reaalimaailmassa kuvitellakaan näin nopeaa muutosta palkassa näin paljon ylöspäin. Kun kevään liittoneuvotteluissa tullut n. 20 euron korotus huomioidaan, tammikuuhun 2018 verrattuna palkka on tammikuussa 2019 yli 190 euroa korkeampi.
Tuumittuani asiaa hetken totesin puolisolleni, että palkka on vain yksi varhaiskasvatusalan isoista ongelmista. Hyvä, että sitä korjataan, mutta muut ongelmat pysyvät: resurssipula, epäpätevä henkilöstö, vaihtuva henkilöstö, huono, hierarkian sävyttämä työilmapiiri, huono johtamiskulttuuri.
6
Uusi varhaiskasvatuslaki on jo nyt parissa kuukaudessa lisännyt hierarkiaa työntekijöiden asenteissa ja puheissa. 1.9.2018 lähtien päteviä opettajia ovat vain kasvatustieteen kandit. Johtajaksi kelpaa vain kasvatustieteen maisteri. Lakitekstissä mainitaan varhaiskasvatuksen sosionomi, joka on koulutukseltaan sosionomi (AMK), mutta sosionomin tehtävää ei käytännössä vielä ole olemassa. Kukaan ei tiedä, mitä sosionomin toimenkuvaan päiväkotiryhmässä kuuluisi. Mikä ero olisi verrattuna opettajaan tai lastenhoitajaan? Kukaan ei osaa ainakaan minun työnantajakunnassani siihen vastata. Yhtään varhaiskasvatuksen sosionomia ei ole vielä rekrytoitu. Toisaalta ei ole kiire: uuden lain siirtymäaika on yli 11 vuotta. Eikä sosionomia ole lain mukaan pakko olla ryhmässä ollenkaan. Ryhmässä pitää uuden lain mukaan olla kaksi korkeakoulututkinnon suorittanutta työntekijää, mutta siihen käy kaksi kasvatustieteen kandia. Kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja, se on ok. Sosionomien palkkaaminen on jatkossa täysin vapaaehtoista.
Jokainen, joka oli pätevä opettaja tai johtaja ennen uuden lain voimaantuloa, säilyttää pätevyytensä myös siirtymäajalla ja siirtymäajan jälkeen. Esimerkiksi minulta varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys ei siis katoa, vaikka jatkaisin alalla eläkeikään asti. Laki on kuitenkin vaikuttanut asenteisiin ja ihan suoraan työilmapiiriin jo tämän syksyn aikana. Olen nähnyt syksyn aikana useiden eri kuntien rekrytointi-ilmoituksia, joissa alle 3-vuotiaiden tai 3-5-vuotiaiden ryhmiin haetaan esiopetuskelpoista opettajaa. Tässä on hulppea ristiriita ja samalla suora viesti: Esiopetus alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta, joten 1-5-vuotiaita voivat opettaa täysin pätevinä kaikki, joilla on ollut opettajan kelpoisuus 31.8.2018. Mutta pienille lapsille halutaan tietoisesti opettajaksi kandi eikä sosionomia (AMK), vaikka pätevä varhaiskasvatuksen opettaja olisikin. Kandeilla esiopetuspätevyys on, sosionomeilta edes mahdollisuus hankkia esiopetuspätevyys vietiin jo vuosia sitten.
Jatkossa pätevien ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sosionomitaustaisten opettajien on siis entistä vaikeampaa vaihtaa työpaikkaa. Asenteet näkyvät myös työpaikan arjessa. Omalla työpaikallani johtaja laskee yhteisesssä palaverissa ääneen, kuinka monessa ryhmässä on epäpätevä opettaja, epäpätevä lastenhoitaja, kuinka monessa opettajan tehtäviä hoitaa sosionomi (joista jokainen on meidän talossa pätevä!) ja kuinka monessa ryhmässä on "oikea" opettaja, "Kun nyt on laki muuttunut". Johtajan päälle varhaiskasvatuksen laaja-alainen erityisopettaja (eli konsultoivassa roolissa kiertävä veo) jatkaa, että kyllä se pätevyys olisi pitänyt viedä samantien kaikilta sosionomeilta.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken tämän palkka-, resurssi- ja pätevyyskeskustelun alla arkinen työ, kasvatus, opetus ja hoito, ei ole muuttunut miksikään. Keväästä lastenhoitajani on vaihtunut, kun vanha tiimikaverini vaihtoi toiseen päiväkotiin. Nykyinen tiimikaverini on jäänyt viime helmikuussa sairaslomalle toisesta päiväkodista opettajan paikalta, koska paloi loppuun. Elokuussa hän haki lastenhoitajan paikkaa, jotta voisi palata töihin kevyemmin. Se on osittain onnistunutkin. Hän kiittelee, että ei tarvitse juosta palavereissa, ei tarvitse tehdä kirjallisia töitä eikä olla koko ajan niin isossa vastuussa "kaikesta". Silti huomaan, että hän stressaantuu työssä helposti, ja pelkään, että hän palaa loppuun uudestaan.
Meillä on haastava ryhmä. Veon tuella eli vanhalla ns. tehostetulla tuella on 4/14 lasta (28,5% ryhmästä). Veo käy meillä ryhmässä 1-2 viikon välein n. 2-4 tuntia kerrallaan. Ei kovinkaan vahva tuki siis. Yksi lapsi käyttäytyy ristiriitatilanteissa aggressiivisesti jopa aikuisia kohtaan.
Ryhmässä on nyt 8/14 lasta (57%), joiden äidinkieli ei ole suomi. Yksi heistä on vasta aloittanut ummikko, joka on asunut Suomessa vain kuukauden. Hänen jokainen päivänsä on selviytymistä, koska mitään yhteistä kieltä ei vielä ole ja ikävä kotiin vanhempien luokse on luonnollisesti kova. Kuvilla ja viittomilla kommunikoimme, mutta lisäksi vaaditaan jatkuvaa kädestä pitäen ohjaamista, lohduttamista ja läsnäoloa. Ns. kieli- ja kulttuuriopettaja, jonka tehtävä on tukea ryhmää suomen kielen opettamisessa ja eri kieli- ja kulttuuritaustojen huomioimisessa, käy meillä n. kerran kuussa 2-4 tuntia kerrallaan.
Ryhmän pienin lapsi on vielä pari kuukautta alle 3-vuotias. Täysin vahdittava, joka ei esim. ymmärrä ryhmätilojen fyysisiä rajoja vaan saattaa kiivetä korkealle kirjahyllyyn tai poistua pihalta toisen ryhmän mukana sisälle ja talon keittiöön heti, jos aikuisen silmä välttää. Hän olisi taitojensa ja kokonaiskehityksensä puolesta sopinut erinomaisen hyvin vielä alle 3-vuotiaiden ryhmään, mutta sinne on talon kovin tunku, joten lähellä 3-vuotissyntymäpäivää lapset laitetaan suoraan "isojen" 3-5-vuotiaiden ryhmään.
Melkoinen ryhmä rämä. Siinä on kahdelle työntekijälle valtava työ, jossa "kodinhoito" (ne lakananvaihdot, pyykinpesut ja lattianlakaisut), palaverit ja paperityöt jäävät auttamatta roikkumaan, koska lasten turvallisuus ja hyvinvointi on aina turvattava mahdollisimman pitkälle ennen ryhmästä muihin töihin poistumista. Mietin kovasti, onko työhön ja nimenomaan resursseihin vaikuttanut positiivisesti, että ryhmässämme työskentelee kaksi opettajaa. Tiimikaverillani on siis se koulutus ja osaaminen, vaikka hänet onkin palkattu lastenhoitajaksi. (Vastaus: ei ole vaikuttanut.) Opetusministeri Grahn-Laasonen on niin kovasti vakuutellut, että uusi laki ja uuden lain myötä tuleva koulutustason nostaminen parantaa varhaiskasvatuksen laatua, kun joka ryhmässä on kaksi korkeakoulutettua aiemman yhden sijaan. Tekisi mieli kutsua ministeri meille viikoksi töihin. Tai ihan vaikka vain seuraamaan kattokameran kautta ryhmämme arkea. Kaksi pätevää opettajaa on helisemässä, kun ryhmässä on 14 lasta, joista kymmenellä on erilaisia, eriasteisia erityisiä tarpeita. En halua väheksyä myöskään niitä neljää, jotka ovat kantasuomalaisia lapsia vailla tukitoimisuunnitelmaa. Hekin ovat tärkeitä, pieniä ihmisiä, joilla on paljon kerrottavaa aikuiselle, tarve ja oikeus päästä välillä syliin ja saada sitä turvallista hoivaa, opetusta ja kasvatusta.
6
Jäin yliopiston maisterihaussa kesällä 1. varasijalle. Se oli kova paikka. Olen aivan varma, että ensi keväänä haku toistuu ja silloin mennään toivottavasti sisään. Palkankorotus joo, mutta kun mikään muu ei muutu, palkkakaan ei kauaa motivoi.
6
Ps. Tuli niin pitkä viesti, että jouduin jakaamaan sen useaan osaan, jotta meni läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi varhaiskasvatuslaki on jo nyt parissa kuukaudessa lisännyt hierarkiaa työntekijöiden asenteissa ja puheissa. 1.9.2018 lähtien päteviä opettajia ovat vain kasvatustieteen kandit. Johtajaksi kelpaa vain kasvatustieteen maisteri. Lakitekstissä mainitaan varhaiskasvatuksen sosionomi, joka on koulutukseltaan sosionomi (AMK), mutta sosionomin tehtävää ei käytännössä vielä ole olemassa. Kukaan ei tiedä, mitä sosionomin toimenkuvaan päiväkotiryhmässä kuuluisi. Mikä ero olisi verrattuna opettajaan tai lastenhoitajaan? Kukaan ei osaa ainakaan minun työnantajakunnassani siihen vastata. Yhtään varhaiskasvatuksen sosionomia ei ole vielä rekrytoitu. Toisaalta ei ole kiire: uuden lain siirtymäaika on yli 11 vuotta. Eikä sosionomia ole lain mukaan pakko olla ryhmässä ollenkaan. Ryhmässä pitää uuden lain mukaan olla kaksi korkeakoulututkinnon suorittanutta työntekijää, mutta siihen käy kaksi kasvatustieteen kandia. Kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja, se on ok. Sosionomien palkkaaminen on jatkossa täysin vapaaehtoista.
Jokainen, joka oli pätevä opettaja tai johtaja ennen uuden lain voimaantuloa, säilyttää pätevyytensä myös siirtymäajalla ja siirtymäajan jälkeen. Esimerkiksi minulta varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys ei siis katoa, vaikka jatkaisin alalla eläkeikään asti. Laki on kuitenkin vaikuttanut asenteisiin ja ihan suoraan työilmapiiriin jo tämän syksyn aikana. Olen nähnyt syksyn aikana useiden eri kuntien rekrytointi-ilmoituksia, joissa alle 3-vuotiaiden tai 3-5-vuotiaiden ryhmiin haetaan esiopetuskelpoista opettajaa. Tässä on hulppea ristiriita ja samalla suora viesti: Esiopetus alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta, joten 1-5-vuotiaita voivat opettaa täysin pätevinä kaikki, joilla on ollut opettajan kelpoisuus 31.8.2018. Mutta pienille lapsille halutaan tietoisesti opettajaksi kandi eikä sosionomia (AMK), vaikka pätevä varhaiskasvatuksen opettaja olisikin. Kandeilla esiopetuspätevyys on, sosionomeilta edes mahdollisuus hankkia esiopetuspätevyys vietiin jo vuosia sitten.
Jatkossa pätevien ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sosionomitaustaisten opettajien on siis entistä vaikeampaa vaihtaa työpaikkaa. Asenteet näkyvät myös työpaikan arjessa. Omalla työpaikallani johtaja laskee yhteisesssä palaverissa ääneen, kuinka monessa ryhmässä on epäpätevä opettaja, epäpätevä lastenhoitaja, kuinka monessa opettajan tehtäviä hoitaa sosionomi (joista jokainen on meidän talossa pätevä!) ja kuinka monessa ryhmässä on "oikea" opettaja, "Kun nyt on laki muuttunut". Johtajan päälle varhaiskasvatuksen laaja-alainen erityisopettaja (eli konsultoivassa roolissa kiertävä veo) jatkaa, että kyllä se pätevyys olisi pitänyt viedä samantien kaikilta sosionomeilta.
6
Hierarkiaa oli ennenkin. Joissakin paikoin enemmän ja joissakin vähemmän. Mutta kyllä se nyt on selvästi lisääntynyt. Olen niin monesti nähnyt uuden lto:n sanomana, että vain yliopistosta valmistunut voi ja osaa havainnoida lasta oikein. Sitäkö siellä yliopistossa taotaan opiskelijoiden pännyihin. Toisaalta puhutaan yhtestyöstä ja toisten kunnioittamisesta, mutta se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että muut ammattiryhmät ymmärtäkööt olevansa huonompia. Täytyy korostaa sitä, että kaikilla ei näin ole vaan osa uusistakin opeista ymmärtää pysyä maanpinnalla. Vaikuttaahan se lapsiinkin, kun opistoasteiset opettajat, sosionomit ja lastenhoitajat mitätöidään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajaksi?
Lukioaikana itse asiassa harkitsinkin terveydenhoitajan ammattia ja kävin valintakokeissakin, mutten sitten pärjännyt soveltuvuuskokeessa kovin hyvin, ja seurattuani läheltä ystäväni hoitoalan opintoja, en usko että pärjäisin siinä työssä.
Muutenkin suhtaudun vähän varauksella ajatukseen uusista opinnoista, koska se tietäisi taas pääsykoerumbaa ja toisaalta mikään muu ala ei tunnu selkeästi omalta jutulta.
Ap
Terveydenhoitaja ehdottomasti parempi valinta. Todella paljon parempi! Mutta tottakai sun kannattaa nyt käydä ainakin nuo opinnot loppuun ensiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl se on myos ihmiskohtasta et miten tyossa parjaa ja kyl sen ihan tyota tehdessa huomaa tyhmempikin :D eli just miten osaa havainnoida,millanen on jne.
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi varhaiskasvatuslaki on jo nyt parissa kuukaudessa lisännyt hierarkiaa työntekijöiden asenteissa ja puheissa. 1.9.2018 lähtien päteviä opettajia ovat vain kasvatustieteen kandit. Johtajaksi kelpaa vain kasvatustieteen maisteri. Lakitekstissä mainitaan varhaiskasvatuksen sosionomi, joka on koulutukseltaan sosionomi (AMK), mutta sosionomin tehtävää ei käytännössä vielä ole olemassa. Kukaan ei tiedä, mitä sosionomin toimenkuvaan päiväkotiryhmässä kuuluisi. Mikä ero olisi verrattuna opettajaan tai lastenhoitajaan? Kukaan ei osaa ainakaan minun työnantajakunnassani siihen vastata. Yhtään varhaiskasvatuksen sosionomia ei ole vielä rekrytoitu. Toisaalta ei ole kiire: uuden lain siirtymäaika on yli 11 vuotta. Eikä sosionomia ole lain mukaan pakko olla ryhmässä ollenkaan. Ryhmässä pitää uuden lain mukaan olla kaksi korkeakoulututkinnon suorittanutta työntekijää, mutta siihen käy kaksi kasvatustieteen kandia. Kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja, se on ok. Sosionomien palkkaaminen on jatkossa täysin vapaaehtoista.
Jokainen, joka oli pätevä opettaja tai johtaja ennen uuden lain voimaantuloa, säilyttää pätevyytensä myös siirtymäajalla ja siirtymäajan jälkeen. Esimerkiksi minulta varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys ei siis katoa, vaikka jatkaisin alalla eläkeikään asti. Laki on kuitenkin vaikuttanut asenteisiin ja ihan suoraan työilmapiiriin jo tämän syksyn aikana. Olen nähnyt syksyn aikana useiden eri kuntien rekrytointi-ilmoituksia, joissa alle 3-vuotiaiden tai 3-5-vuotiaiden ryhmiin haetaan esiopetuskelpoista opettajaa. Tässä on hulppea ristiriita ja samalla suora viesti: Esiopetus alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta, joten 1-5-vuotiaita voivat opettaa täysin pätevinä kaikki, joilla on ollut opettajan kelpoisuus 31.8.2018. Mutta pienille lapsille halutaan tietoisesti opettajaksi kandi eikä sosionomia (AMK), vaikka pätevä varhaiskasvatuksen opettaja olisikin. Kandeilla esiopetuspätevyys on, sosionomeilta edes mahdollisuus hankkia esiopetuspätevyys vietiin jo vuosia sitten.
Jatkossa pätevien ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sosionomitaustaisten opettajien on siis entistä vaikeampaa vaihtaa työpaikkaa. Asenteet näkyvät myös työpaikan arjessa. Omalla työpaikallani johtaja laskee yhteisesssä palaverissa ääneen, kuinka monessa ryhmässä on epäpätevä opettaja, epäpätevä lastenhoitaja, kuinka monessa opettajan tehtäviä hoitaa sosionomi (joista jokainen on meidän talossa pätevä!) ja kuinka monessa ryhmässä on "oikea" opettaja, "Kun nyt on laki muuttunut". Johtajan päälle varhaiskasvatuksen laaja-alainen erityisopettaja (eli konsultoivassa roolissa kiertävä veo) jatkaa, että kyllä se pätevyys olisi pitänyt viedä samantien kaikilta sosionomeilta.
6
Hierarkiaa oli ennenkin. Joissakin paikoin enemmän ja joissakin vähemmän. Mutta kyllä se nyt on selvästi lisääntynyt. Olen niin monesti nähnyt uuden lto:n sanomana, että vain yliopistosta valmistunut voi ja osaa havainnoida lasta oikein. Sitäkö siellä yliopistossa taotaan opiskelijoiden pännyihin. Toisaalta puhutaan yhtestyöstä ja toisten kunnioittamisesta, mutta se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että muut ammattiryhmät ymmärtäkööt olevansa huonompia. Täytyy korostaa sitä, että kaikilla ei näin ole vaan osa uusistakin opeista ymmärtää pysyä maanpinnalla. Vaikuttaahan se lapsiinkin, kun opistoasteiset opettajat, sosionomit ja lastenhoitajat mitätöidään.
Kuvaamasi omalla ammattitaidolla päteminen ja toisten koulutusten mitätöiminen on todella epäammattimaista käytöstä. Sääli, etteivät monet yliopistosta valmistuneet parempaan pysty. Onneksi fiksujakin löytyy. Lapsethan tuollaisesta nokkimisesta kuitenkin kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua. Kerrassaan kamalia kertomuksia. Kunhan saan omia lapsia, niin taatusti pistän perhepäivähoitajalle, maksoi mitä maksoi. Voimia ltoille.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on juuri lastentarhanopettaja joka valittaa tästä asiasta. Lastenhoitajilla sen sijaan on yleensä alusta alkaen selvillä se, että ovat nimenomaan lastenhoitoalalle tulossa eikä mihinkään glamour-henkiseen "varhaiskasvatukseen" josta nykyaikana jauhetaan kyllästymiseen asti.
Uusi lakiehdotus jossa päiväkotiryhmien henkilökunnasta valtaosa olisi "varhaiskasvatuksen opettajia" tai "varhaiskasvatuksen sosionomeja" (eli nykyiseltä e-seksikkäältä nimeltään lastentarhanopettajia) on täysi katastrofi ja tulee ajamaan alan kaaokseen, kun täysillä aletaan teeskennellä todellisuuden oleva joku muu kuin mitä se on ja palkataan väkeä, joka elää teorioiden maailmassa ja kokee voimakasta epämotivoitumista kohdatessaan todellisuuden.
Ei ole lakiehdotus enää tässä vaiheessa vaan laki. Hieno ajatus taustalla mutta samalla pitäisi laskea ryhmäkokoja, parantaa sijaisten ottamista/saamista, poistaa porsaanreikä aikuis-lapsisuhdeluvuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eipä se auta vaikka ryhmässä olisi 3 lto:a jos lasten ja aikuisten suhdeluvut ovat lain "sallimassa" maksimissa eli 24 lasta. Ei opettajilla ole tietääkseni sen enempää käsiä kuin hoitajillakaan. 😳
Itsekin olen siis lto. Ja minäkin tiedän todella monta burn outin saanutta päiväkodin työntekijää. 😣
Oletko ajatellut perhepäivähoitajaksi ryhtymistä? Palkka nyt ei päätä huimaa ja työpäivätkin usein venyvät, mutta lapsia ja meteliä on vähemmän.
Perhepäivähoitajat ovat usein todella matalasti koulutettuja. Jo aiemmin päiväkodeissa on ollut suhteessa muihin varhaiskasvatusalan työpaikkoihin verrattaen koulutettua henkilökuntaa. Perhepäivähoitajat tienaavat myös niin huonosti, että kukaan korkeakoulun käynyt ei todennäköisesti ryhdy siihen työhön muuten kuin omien lasten hoitamisen vuoksi. Jotkut lto:t tekevät perhepäivähoitajan töitä, kun heidän omat lapsensa ovat pieniä, mutta lopettavat sen viimeistään, kun omat lapset menevät esikouluun. Siihen on syynsä.
Syy 1: Lto nauttii siitä rauhasta, että jaloissa ei jatkuvasti pyöri yli 20 3-vuotiasta.
Syy 2: Lto ei halua omalle lapselleen ainakaan pienenä sitä taakkaa, että joutuu selviytymään 9 tuntia päivässä suuressa ryhmässä, jossa pätevät viidakon lait.
Syy 3: Moni lto kokee valtavaa syyllisyyttä siitä, jos vie oman lapsensa päiväkotiin ja menee itse töihin hoitamaan muiden lapsia.
Syy 4: Perhepäivähoitajana on taloudellisista syistä lopetettava heti, kun oma lapsi on vanhempien mielestä valmis päiväkotiin. Viimeistään siis, kun lapsi 6-vuotiaana menee esikouluun.
Perhepäivähoidosta ei ainakaan pääkaupunkiseudulla ole myöskään tehty mitenkään houkuttelevaa vaihtoehtoa perheille tai hoitajille. Hoitajien päivät ovat pitkiä, mutta niistä ei makseta ylityö- tai muitakaan ylimääräisiä korvauksia. Ylimääräiset tunnit tasoitetaan säästövapailla, joiden aikana lapsen varahoitopaikka on päiväkodin normaalissa ryhmässä. Varahoitolapset ovat ryhmissä usein ylipaikoilla. Siis jos ryhmä on täysi ja siinä on 24 lasta, varahoitolapsen paikalle saapuessa lapsia voi olla 25. Saman perhepäivähoitajan lapsista useampikin voi olla saman päiväkotiryhmän varahoitolapsia. Ja jos vanhemmat eivät halua viedä perhepäivähoidossa käyvää lastaan varahoitoon päiväkotiin, vanhempien on itse järjestettävä lapsen hoito omassa kodissaan.
Jos vanhemmat pystyvät järjestämään lapselle varahoidon omassa kodissaan pitämällä vapaapäiviä / tekemällä etäpäiviä, niin perhepäivähoito kyllä useimmille lapsille on päiväkotia suositeltavampi vaihtoehto. Päiväkodissa on enemmän osaamista, jos lapsella on kehityksen ja oppimisen pulmia. Päiväkodissa on kaikesta huolimatta enemmän osaamista tunnistaa pulmat ja osaamista sekä resursseja auttaa niissä.
Lapsi kuitenkin normaalitilanteessa hyötyy pienestä ryhmästä ja pysyvästä hoitajasuhteesta. Lapsi ei kykene muodostamaan luottamuksellista suhdetta viiteen eri aikuiseen. Kolmeen pystyy. Tämä on kehityspsykologinen fakta. Jos kaksi luotettavan aikuisen paikkaa vievät vanhemmat (kuten todennäköisesti useimmilla), kodin ulkopuoliselle hoitajalle jää vain yksi paikka. Se on perhepäivähoitaja.
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi varhaiskasvatuslaki on jo nyt parissa kuukaudessa lisännyt hierarkiaa työntekijöiden asenteissa ja puheissa. 1.9.2018 lähtien päteviä opettajia ovat vain kasvatustieteen kandit. Johtajaksi kelpaa vain kasvatustieteen maisteri. Lakitekstissä mainitaan varhaiskasvatuksen sosionomi, joka on koulutukseltaan sosionomi (AMK), mutta sosionomin tehtävää ei käytännössä vielä ole olemassa. Kukaan ei tiedä, mitä sosionomin toimenkuvaan päiväkotiryhmässä kuuluisi. Mikä ero olisi verrattuna opettajaan tai lastenhoitajaan? Kukaan ei osaa ainakaan minun työnantajakunnassani siihen vastata. Yhtään varhaiskasvatuksen sosionomia ei ole vielä rekrytoitu. Toisaalta ei ole kiire: uuden lain siirtymäaika on yli 11 vuotta. Eikä sosionomia ole lain mukaan pakko olla ryhmässä ollenkaan. Ryhmässä pitää uuden lain mukaan olla kaksi korkeakoulututkinnon suorittanutta työntekijää, mutta siihen käy kaksi kasvatustieteen kandia. Kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja, se on ok. Sosionomien palkkaaminen on jatkossa täysin vapaaehtoista.
Jokainen, joka oli pätevä opettaja tai johtaja ennen uuden lain voimaantuloa, säilyttää pätevyytensä myös siirtymäajalla ja siirtymäajan jälkeen. Esimerkiksi minulta varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys ei siis katoa, vaikka jatkaisin alalla eläkeikään asti. Laki on kuitenkin vaikuttanut asenteisiin ja ihan suoraan työilmapiiriin jo tämän syksyn aikana. Olen nähnyt syksyn aikana useiden eri kuntien rekrytointi-ilmoituksia, joissa alle 3-vuotiaiden tai 3-5-vuotiaiden ryhmiin haetaan esiopetuskelpoista opettajaa. Tässä on hulppea ristiriita ja samalla suora viesti: Esiopetus alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta, joten 1-5-vuotiaita voivat opettaa täysin pätevinä kaikki, joilla on ollut opettajan kelpoisuus 31.8.2018. Mutta pienille lapsille halutaan tietoisesti opettajaksi kandi eikä sosionomia (AMK), vaikka pätevä varhaiskasvatuksen opettaja olisikin. Kandeilla esiopetuspätevyys on, sosionomeilta edes mahdollisuus hankkia esiopetuspätevyys vietiin jo vuosia sitten.
Jatkossa pätevien ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sosionomitaustaisten opettajien on siis entistä vaikeampaa vaihtaa työpaikkaa. Asenteet näkyvät myös työpaikan arjessa. Omalla työpaikallani johtaja laskee yhteisesssä palaverissa ääneen, kuinka monessa ryhmässä on epäpätevä opettaja, epäpätevä lastenhoitaja, kuinka monessa opettajan tehtäviä hoitaa sosionomi (joista jokainen on meidän talossa pätevä!) ja kuinka monessa ryhmässä on "oikea" opettaja, "Kun nyt on laki muuttunut". Johtajan päälle varhaiskasvatuksen laaja-alainen erityisopettaja (eli konsultoivassa roolissa kiertävä veo) jatkaa, että kyllä se pätevyys olisi pitänyt viedä samantien kaikilta sosionomeilta.
6
Hierarkiaa oli ennenkin. Joissakin paikoin enemmän ja joissakin vähemmän. Mutta kyllä se nyt on selvästi lisääntynyt. Olen niin monesti nähnyt uuden lto:n sanomana, että vain yliopistosta valmistunut voi ja osaa havainnoida lasta oikein. Sitäkö siellä yliopistossa taotaan opiskelijoiden pännyihin. Toisaalta puhutaan yhtestyöstä ja toisten kunnioittamisesta, mutta se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että muut ammattiryhmät ymmärtäkööt olevansa huonompia. Täytyy korostaa sitä, että kaikilla ei näin ole vaan osa uusistakin opeista ymmärtää pysyä maanpinnalla. Vaikuttaahan se lapsiinkin, kun opistoasteiset opettajat, sosionomit ja lastenhoitajat mitätöidään.
ei kai kukaan ole väittänyt että hierarkia olis alkanut uudesta laista
tässä vaan puhuttiin että se on lisääntynyt
Jos ap vielä kaipaa uutta työtä, ehdottaisin hammashoitajan työtä. Ei melua, yksi potilas kerrallaan. Ei varmasti "glamourinen" ala, mutta työnä minusta vaikuttaa kohtuulliselta.
Alue: Aihe vapaa
Yleensä se on juuri lastentarhanopettaja joka valittaa tästä asiasta. Lastenhoitajilla sen sijaan on yleensä alusta alkaen selvillä se, että ovat nimenomaan lastenhoitoalalle tulossa eikä mihinkään glamour-henkiseen "varhaiskasvatukseen" josta nykyaikana jauhetaan kyllästymiseen asti.
Uusi lakiehdotus jossa päiväkotiryhmien henkilökunnasta valtaosa olisi "varhaiskasvatuksen opettajia" tai "varhaiskasvatuksen sosionomeja" (eli nykyiseltä e-seksikkäältä nimeltään lastentarhanopettajia) on täysi katastrofi ja tulee ajamaan alan kaaokseen, kun täysillä aletaan teeskennellä todellisuuden oleva joku muu kuin mitä se on ja palkataan väkeä, joka elää teorioiden maailmassa ja kokee voimakasta epämotivoitumista kohdatessaan todellisuuden.