Mitäpä voi tehdä sellaiselle yläkouluikäisten kiusaamiselle, että ei oteta joukkoon?

Vierailija kirjoitti:

Tänne näköjään vastaa ihmisiä joilla ei ole hajuakaan koulukiusaamisesta. Kyllä joissakin kouluissa on "sairas ilmapiiri". Opettajat eivät näe eivätkä kuule mitään vaikka erityisen rankkaa koulukiusaamista tapahtuu. Ihan fyysistä väkivaltaa ja siihen valitaan yleensä se ulkopuolelle jätetty, ihmisessä ei tarvitse olla mitään vikaa. Joskus ihmettelee kun kuulee, että ketä on koulukiusattu, siis ei mitään syytä. Tuntemani kiusatut ovat herkkiä ja mukavia ihmisiä, heillä on muutama hyvä ystävä joko koulussa tai sen ulkopuolella. Omassa luokassa voi olla niin, ettei ole ketään kaveria. Silloin jää auttamatta ulkopuolelle ja uskokaa tai älkää, näin voi käydä myös jatko-opiskelussa. Silloin vaan on aikuisempi kyky muodostaa kaverisuhteita ja kysyä ryhmätöihin jotain kaveria, peruskoulussa sellaiseen kypsään käytökseen ei vain ole vielä eväitä. Tyhmää sanoa opettajalta, että muodostakaa ryhmät, pitäisi määrätä opettajan ne ryhmät, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Samoin liikuntatunneilla voisi olla jotain muutakin eikä sitä iänikuista pesistä, se on vaan liikunnanopettajan kannalta helppoa. Seurata vierestä kun oppilaat pelaa ja käskeä muodostaa joukkueet. Joukkueenmuodostaminen voisi käydä siten, että rivissä jako kahteen, ei tarvitsisi huutaa joukkueita lainkaan. Kaikki opettajat kun eivät vaan ymmärrä, hyvät opettajat erottuvat kuin jyvät akanoista.

Voi hyvät hyssykät, ei kai nyt enää nykyaikana muodosteta koulussa pelijoukkueita siten, että "kapteenit" huutaa parhaat, tai kaverinsa, ensin?, Minä luulin että nykyään koulussa on ongelmana "vain"ryhmätyöryhmien muodostaminen., mitä taas ei ennen ollut. Kertokaa!

Inhottaa lukea tätä ketjua. Mut jätettiin tehokkaasti kaveriporukoiden ulkopuolelle yläkoulussa. Oli mulla kavereita, ja varmasti moni "hissukka" ois voinut jutella mun kanssa jos olisin itse uskaltanut mennä juttelemaan, mut sosiaalisemmat vuosiluokkalaiset mielelluummin nosti metelin kuin teki ryhmätöitä mun kanssa, kiitos musta levitettyjen inhottavien huhujen. :) Voitte kuvitella miltä suhteellisen "normaalista" teinitytöstä tuntuu, kun suuri osa ihmisiä, joita sä et edes tunne, karttaa sua kuin spitaalista... 

Vierailija kirjoitti:

Te hurskastelevat aikuiset, jotka syytätte ap:n koulukavereita ilkeiksi kiusaajiksi, voisitte miettiä, montako autismin kirjon ihmistä teillä on ystävinä? Tai skitsofreenikkoa? Ketä tahansa outoa tai erikoista? Miten te kuvittelette, että joillakin murrosikäisillä voisi olla enemmän empatiaa ja kärsivällisyyttä kuin teillä? Vaikka ap:n pojan kohtalo on kurja, niin hänen ikätoverinsa ovat vain lapsia.

Ehkä kannattaisi etsiä vertaistukea? Poika voisi löytää kaverin toisesta assista.

Ei kukaan vaadi olemaan ystävä vaan ettei sulje ketään ulkopuolelle tahallaan. Kyllä työpaikalla tai koulussa pitää kaikille työkavereille olla peruskohtelias eikä kohdellla yhtä syrjivästi.

Muita harrastuksia ja terveen itsetunnon rakentamista. Miksi ihmeessä poikasi edes haluaisi olla tällaisten seurassa. Sehän ei edes ole olut tässä vaiheessa hänen valintansa, mihin ohjautuu opiskelemaan Ja joihinkin paikkoihin pesiytynyt sellaisia rajoittuneita yksilöitä, jotka eivät kykene muunlaisia ihmisiä käsittämään ja sitten eristävät tämän ettei oma id järky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vain vahvistaa tämän pojan itsetuntoa. Tasapainoisen ihmisen on aina helpompi löytää kavereita. 

Jos niitä ei koulusta löydy, niin harrastuksista ja muista ympyröistä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus valita seuransa kuten meillä kaikilla. 

Koulussa on oltava tietysti asiallinen kaikille, mutta mihinkään piireihin kenellekään ei ole oikeus automaattisesti. 

Voit tietysti miettiä ja jopa kysyä muilta, mikä pojassa on vikana. Usein siihen, ettei huolita joukkoon on jokin syy. Jos syy on poistettavissa tai ainakin lievennettävissä, niin tukea sitä kehitystä. 

Sun kaltaisten ajattelijoiden vuoksi monet kiusatut kokee häpeää. Vain kiusaajamulkut puhuu tuollaista. Miettisit mikä sinussa on vikana kun ajatusmaailmasi on noin vinksallaan.

Juu, samaa mietin minäkin tuosta "Voit tietysti miettiä ja jopa kysyä muilta, mikä pojassa on vikana..". juuri tullaisen ajatusmaailman omaavien "aikuisten" lapset yleensä ovat niitä kiusaajia, koska saavat vanhemmiltaan kiusaamismallin. Todella monet julkisuudesta tunnetut, ihan fiksut ihmiset (joissa ei selvästikään ole mitään "vikaa") ovat olleet kiusattuja lapsena/nuorena. Kiusaajat ovat niitä tasapainottomia, ei niinkään ne kiusatut.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syillwe ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vähän suruissani tein aloituksen. Ei kai sille voi mitään... eihän toisia voi pakottaa ottamaan porukkaan.

-ap

Hei, sinulla oli asiallinen aloitus, sait vaan kunnon koulukiusaajien remmin niskaasi.

Tietenkään et ollut väittänyt, että ketään pitäisi pakottaa kaveriksi. Mutta toisaalta kenestäkään ei saa tehdä sosiaalista paariaa ja puhua jaskaa selän takana!

Tässä ketjussa on todella paljon epäempaattisia k-päisen julmia kommentteja. Että ihanko tosissaan äidit ovat sitä mieltä, etttä se on lapsen syy, jos häntä syrjitään sosiaalisesti porukasta?!

Toistan. Kenenkään sydänystäväksi ei ole pakko ryhtyä. Mutta ketään ei panetella, ei suljeta yksin luokkayhteisön ulkopuolelle, dissata ja jätetä sivuun.

Ei ole pakko hengailla viikonloppuisin tai koulun jälkeen, ei ole pakko kutsua synttäreille. Mutta luokkakaverin tavaroita ei piilotella, sitä ei haukuta, sen puheelle ei irvistellä, ja se saa olla samassa pöydässä syömässä ja samassa ringissä seisoskella välitunnilla.

Selvisikö ketjun mulkeroille vai haenko rautalankaa?

Olen ap tosi, tosi pahoillani poikasi kuten muidenkin yksinäisten susien puolesta. Kumpa asuisimme lähellä, minulla on myös yksinäinen as-poika kotona. Hän ei kauheasti puhu halusta saada kavereita, yrittää lähinnä selvitä hengissä yläasteesta ja olla rauhassa. Juu, sosiaaliset taidot ovat olemattomat, joten nämä tämän ketjun monet mammat varmaan katsovat, että on ihan ok mollata kaveri maan rakoon, vaikka toinen vain pyrkii olemaan omissa oloissaan.

Oikeasti, ei ihme, että maailma on julma, jos jopa äitien mielestä se on ihan lapsen omalla vastuulla selvitä kiusaamisesta, olla ns. Vahva ja viisveisata päivittäisestä mitätöinnistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, eikä tarvitsekaan. Hyvä oppia jo nuorena, ettei aina voi kuulua joukkoon ja hyvä oppia olemaan yksin. Yksin tuo tulee jäämäänkin ellei löydä teininä omaa kaveriporukkaa, niin hyvä oppia olemaan yksin

Täysin sairas ajatusmaailma erittäin monella täällä.

Ihminen EI IKINÄ voi hyvin yksinään. Mikään ei ole niin tuhoisaa ihmiselle kuin yksinäisyys tai se että jätetään ulkopuolelle. Ei väkivalta. ei sairaus tai mikään muukaan.

Mitä sairasta on realismissa? Fakta on se, että osa ihmisistä jää yksin. Aikuisena kavereiden saaminen on todella vaikeaa, jos ei löydä kavereita nuorena, on melko todennäköistä ettei niitä löydä aikuisenakaan.

Aikuisilla on ystäväpiirit jo valmiina joihin ei niin vaan tuppauduta. Musta ainakin tuntuisi tosi oudolta jos joku yrittäisi tulla mun kaveripiiriin, piiri on jo täynnä ei tilaa tsori 😂😂

Siksi olisi hyvä oppia olemaan yksin jo nuorena, niin ei aikuisena enä kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan

Voisiko puhua opettajalle. Koulussa voitaisiin vaikka järjestää jotain "kaveri kerhoa", tälläiseen toimintaan olen joskus törmännyt ja tämä saisi olla käytössä jokaisessa koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syillwe ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vähän suruissani tein aloituksen. Ei kai sille voi mitään... eihän toisia voi pakottaa ottamaan porukkaan.

-ap

Hei, sinulla oli asiallinen aloitus, sait vaan kunnon koulukiusaajien remmin niskaasi.

Tietenkään et ollut väittänyt, että ketään pitäisi pakottaa kaveriksi. Mutta toisaalta kenestäkään ei saa tehdä sosiaalista paariaa ja puhua jaskaa selän takana!

Tässä ketjussa on todella paljon epäempaattisia k-päisen julmia kommentteja. Että ihanko tosissaan äidit ovat sitä mieltä, etttä se on lapsen syy, jos häntä syrjitään sosiaalisesti porukasta?!

Toistan. Kenenkään sydänystäväksi ei ole pakko ryhtyä. Mutta ketään ei panetella, ei suljeta yksin luokkayhteisön ulkopuolelle, dissata ja jätetä sivuun.

Ei ole pakko hengailla viikonloppuisin tai koulun jälkeen, ei ole pakko kutsua synttäreille. Mutta luokkakaverin tavaroita ei piilotella, sitä ei haukuta, sen puheelle ei irvistellä, ja se saa olla samassa pöydässä syömässä ja samassa ringissä seisoskella välitunnilla.

Selvisikö ketjun mulkeroille vai haenko rautalankaa?

Olen ap tosi, tosi pahoillani poikasi kuten muidenkin yksinäisten susien puolesta. Kumpa asuisimme lähellä, minulla on myös yksinäinen as-poika kotona. Hän ei kauheasti puhu halusta saada kavereita, yrittää lähinnä selvitä hengissä yläasteesta ja olla rauhassa. Juu, sosiaaliset taidot ovat olemattomat, joten nämä tämän ketjun monet mammat varmaan katsovat, että on ihan ok mollata kaveri maan rakoon, vaikka toinen vain pyrkii olemaan omissa oloissaan.

Oikeasti, ei ihme, että maailma on julma, jos jopa äitien mielestä se on ihan lapsen omalla vastuulla selvitä kiusaamisesta, olla ns. Vahva ja viisveisata päivittäisestä mitätöinnistä!

Olet niin oikeassa, niin paljon epäempaattisia kommentteja täällä. Mutta eihän koulukiusaajia olisi jos kaikki vanhemmat olisivat empaattisia ja kasvattaisivat lapsistaan sellaisia. Koulukiusaajien vanhemmat ovat lähes aina kunnon k*sipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Kun kohtaat tuon eristämisen työpaikalla, toteat oikeassa elämässä sen olevan työpaikka kiusaamista. Sulle ei puhuta mitään, ei kerrota edes työasioista, jotka olisivat olerllisia työn hoitamiseksi. Ei kutsuta palavereihin ja infon oman tiimin jutuista kuulet kun ne kertotaan koko yksikölle. Tosi sairasta ja tosi sairastuttavaa ja siitä on pakko päästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, eikä tarvitsekaan. Hyvä oppia jo nuorena, ettei aina voi kuulua joukkoon ja hyvä oppia olemaan yksin. Yksin tuo tulee jäämäänkin ellei löydä teininä omaa kaveriporukkaa, niin hyvä oppia olemaan yksin

Täysin sairas ajatusmaailma erittäin monella täällä.

Ihminen EI IKINÄ voi hyvin yksinään. Mikään ei ole niin tuhoisaa ihmiselle kuin yksinäisyys tai se että jätetään ulkopuolelle. Ei väkivalta. ei sairaus tai mikään muukaan.

Mitä sairasta on realismissa? Fakta on se, että osa ihmisistä jää yksin. Aikuisena kavereiden saaminen on todella vaikeaa, jos ei löydä kavereita nuorena, on melko todennäköistä ettei niitä löydä aikuisenakaan.

Aikuisilla on ystäväpiirit jo valmiina joihin ei niin vaan tuppauduta. Musta ainakin tuntuisi tosi oudolta jos joku yrittäisi tulla mun kaveripiiriin, piiri on jo täynnä ei tilaa tsori 😂😂

Siksi olisi hyvä oppia olemaan yksin jo nuorena, niin ei aikuisena enä kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan

Huh sentään. Näin omahyväistä kusipäisyyttä ei usein näekään. Onneksi elämä koulii tuollaiset.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko puhua opettajalle. Koulussa voitaisiin vaikka järjestää jotain "kaveri kerhoa", tälläiseen toimintaan olen joskus törmännyt ja tämä saisi olla käytössä jokaisessa koulussa.

ei kannata, tuo on hyvin noloa ja joutuu vaan pahemmin kiusatuksi jos tuollaiseen toimintaan osallistuu

Oma kokemukseni kouluvuosilta on se että kiusatussa on jokin piirre mikä laukaisee kiusaamisen. Se voi olla huono hygienia, akne, silmälasit, rumat tai epämuodikkaat vaatteet, ylipaino, köyhä koti, ujous, puhevika, huumorintajuttomuus ym. ym. Vanhemmat eivät useinkaan osaa itse päätellä miksi juuri heidän lastaan kiusataan koska eivät näe sitä mitä muut lapset/nuoret näkevät. Hylkiöksi joutuminen on sattuman summa.

N54 entinen koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni kouluvuosilta on se että kiusatussa on jokin piirre mikä laukaisee kiusaamisen. Se voi olla huono hygienia, akne, silmälasit, rumat tai epämuodikkaat vaatteet, ylipaino, köyhä koti, ujous, puhevika, huumorintajuttomuus ym. ym. Vanhemmat eivät useinkaan osaa itse päätellä miksi juuri heidän lastaan kiusataan koska eivät näe sitä mitä muut lapset/nuoret näkevät. Hylkiöksi joutuminen on sattuman summa.

N54 entinen koulukiusaaja

Ihminen, joka nauttii muiden kiusaamisesta on itsetunnoton luuseri, jota ei oikeasti arvoteta koulussa tai kotona. Koulussa muut lähinnä pelkäävät ja kotona ollaan näkymättömiä.

Kyse ei aina ole kiusaamisesta. Porukoihimme pyrki ensimmäisillä luokilla tyttö, joka niihin päästyään rikkoi ja varasteli tavaroitamme, löi ja sylki jos emme tehneet juuri kuten hän halusi. Jos hän näki jotkut meistä kaksin vaikka vain juttelemassa, saattoi rynnätä lyömään kun häntä ei ollut pyydetty mukaan. Luonnollisesti sysimme hänet pois seurastamme, mistä saimme aikuisten vihat niskoillemme. Heidän nähtensä kun tyttö oli mallikelpoinen pikku nukke.

Selvennykseksi sanon etten tarkoita aloituksen tapauksessa olevan näin, vaan että yleisesti ottaen näinkin voi olla.

Älä puutu. Voit vaan pahentaa tilannetta.

Meillä lapsi hoksasi paremmin itse miten toimii.

Ihan turha tässä nyt on hyökätä minua vastaan koska ei tässä ole minusta enää kyse. Halusin vain vastata ap:n kysymykseen omasta kokemuksestani. Olen kovaääninen johtajatyyppi, extrovertti ja ärsytän monia ihmisiä edelleen. Koukukiusatut ovat oman kokemukseni mukaan usein introverttejä + jokin ulkoinen syy miksi joutuvat kiusatuksi.

N54 entinen koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha tässä nyt on hyökätä minua vastaan koska ei tässä ole minusta enää kyse. Halusin vain vastata ap:n kysymykseen omasta kokemuksestani. Olen kovaääninen johtajatyyppi, extrovertti ja ärsytän monia ihmisiä edelleen. Koukukiusatut ovat oman kokemukseni mukaan usein introverttejä + jokin ulkoinen syy miksi joutuvat kiusatuksi.

N54 entinen koulukiusaaja

Miksi kiusasit muita? Syyt löytyvät sinusta itsestäsi. Jos et ole niitä käsitellyt, niin jatkat toimintaasi yhä edelleen.

Vaikea tuohon on aikuisen puuttua.

Ketään ei voi pakottaa kaveriksi.

Tosiaan kannattaa nuorta rohkaista olemaan oma itdensä.

Itse en ole koskaan päässyt "porukoihin".

Ala-asteella olin liusattu.

Olin koko yläasteen yksin, mutta sain olla rauhassa.

Työpaikoilla olen kyllä tullut toimeen kaikien kanssa,, minua pidettiin kyllä ok kahvipöytäseurana, mutta en koskaan varsinaisesti ystävystynyt kuin yhden henkilön kanssa 10v työhistoriani(vieraan palveluksessa).

Olen nyt toiminut elinkeinonharjoittajana 15v ja alkaa sosiaalisten kontaktien puute olla rasittavaa, kaipaan kyllä kahvipöytäkeskusteluja ja yhteisiä puheenaiheita.

Vasta nyt keski-iässä on alkanut löytyä harrastusten myötä ystäviä, mutta ei meidän perheessä vieraita käy(paitsi lapsilla), eikä meitä kutsuta mihinkään.

Kiusaaminen ja kaveripiiristä pois sulkeminen on hyvin luonnollista ihmisille.

Jonkinlaista evoluution heikoimman lenkin ulos äänestystä.

Ei kiusaaja aina ole huonoa itsetuntoa pönkittävä reppana.

Tästä olo joku tutkimuskin, suurella osalla koulukiusaajista oli ihan positiivinen kuva itsestään.

Miksi melkein joka TV-kanavalta(pl. YLE1 ja Teema) tulvii tosi'-TV-sarjoja, joissa pyritään kyykyttämään ihmisiä ja pullauttamaan heikoin lenkki ulos?

Lapsuudenkotini oli vauras mutta perhesuhteet olivat huonot koska äitini oli väkivaltainen narsisti joka ei rakastanut minua. Koin väkivaltaa ja nöyryyttämistä koko lapsuuteni hänen puoleltaan. Isäni oli usein pitkillä työmatkoilla ja oli muutenkin etäinen hahmo. Kompensoin kotiolojani kasvattamalla kovan kuoren. En tiedä itsekään miksi sitten kävin heikompien kimppuun. Itsetunnon nostatusta?

N54 entinen koulukiusaaja