Mitäpä voi tehdä sellaiselle yläkouluikäisten kiusaamiselle, että ei oteta joukkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Mä en todellakaan haluaisi ängetä jonkun työpaikan porukan messiin, vain koska mun kanssani pitää leikkiä. Harvoissa paikoissa koko firma menee yhdessä kaljalle. Ne jotka menee keskenään on monesti ihan kavereita. Niin kuin ne yläasteelaiset on kavereita keskenään ja viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Ei ne välttämättä aktiivisesti sulje ketään pois. Kunhan viettävät aikaa omien kavereidensa kanssa. Kuinka usein käyt itse random-tyypeiltä kyselemässä että haluaako ne tulla hengaamaan sun kanssa?

  'Random' -tyypeiltä??  No hei.

Koulun vaihto voi korjata tilanteen.

Muistan kun yläasteella yhden tyypin äiti tuli koululle riehumaan että sen kultapoikaa syrjitään ja ei oteta mukaan mihinkään. No siihen sattui olemaan helvetin hyvä syy ettei otettu, ei meinaan ollut halua kellään hengailla sellaisen häiriintyneen idiootin kanssa joka oli tappanut yhden kissan kepillä hakkaamalla ja saanut yhdeltä ala-astelaiselta etuhampaat poikki kun oli potkaissut sen pyörineen kumoon.

Mä en todellakaan haluaisi ängetä jonkun työpaikan porukan messiin, vain koska mun kanssani pitää leikkiä. Harvoissa paikoissa koko firma menee yhdessä kaljalle. Ne jotka menee keskenään on monesti ihan kavereita. Niin kuin ne yläasteelaiset on kavereita keskenään ja viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Ei ne välttämättä aktiivisesti sulje ketään pois. Kunhan viettävät aikaa omien kavereidensa kanssa. Kuinka usein käyt itse random-tyypeiltä kyselemässä että haluaako ne tulla hengaamaan sun kanssa.

Et tiedä tai halua ymmärtää mitä poissulkeminen tarkoittaa. Se on sitä kun sinulla on 8 työ- tai luokkakaveria, jotka kaikki muut sinua lukuunottamatta pyydetään lounaalle tai juhliin jne. Kun muut eivät ole kuulevinaan kun puhut ja olet kuin ilmaa tai sitten ivallisen naurun kohde. Ei se ole sitä, että teillä on kolmen hengen kaveriporukka, johon teidän olisi pakko ottaa joku mukaan.

Jopa itse Niinistö on sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse olla kaikkien kavereita ja olen itse samaa mieltä!

Keskustele lapsen kanssa. Pyörittele vaihtoehtoja ees taas eri näkökulmien välillä mikä tilanteeseen johti, jospa se avaisi vähän tilannetta ja toisi rohkaisua

Joskus yläasteikäiset vain syrjivät jotakuta syrjimisen ilosta. Usein kuulen selityksenä, että jossakussa on kauheasti kaikkea vikaa, mutta niissä ydinporukoissa vasta sairaita pompottelijoita onkin toisinaan. Vain yksi nostetaan synneistään tapetille, mikä on ihan mielivaltaista.

Mikaela ja Heli kirjoitti:

Jopa itse Niinistö on sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse olla kaikkien kavereita ja olen itse samaa mieltä!

Sehän sano just toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Koululaisilla tuo poissulkeminen on julmaa. Esim sovitaan luokan tyttöjen kesken, että kun kiusattu sanoo jotain ollaan kuin ei kuultaisikaan. Kutsutaan nimeltä kaikki muut tytöt jonnekin lukuunottamatta sitä yhtä. Oikeasti on tutkittu, että tuo on yhtä sadistista kuin kiduttaminen. Raivostuttavaa.kun jotkut hymistelee, että eihän kaikkien kanssa tarvo olla kaveri.

Pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei hyljeksitty enää edes yritä koskaan päästä mihinkään ryhmään vaan tyytyy loppuelämän kestävään yksinäisyyteen, koska hylkäämisen kokeminen on todella raastavaa. Siitä jää trauma

Asialle ei voi tehdä muuta kuin yrittää keksiä mistä syrjintä johtuu. Ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan haluaisi ängetä jonkun työpaikan porukan messiin, vain koska mun kanssani pitää leikkiä. Harvoissa paikoissa koko firma menee yhdessä kaljalle. Ne jotka menee keskenään on monesti ihan kavereita. Niin kuin ne yläasteelaiset on kavereita keskenään ja viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Ei ne välttämättä aktiivisesti sulje ketään pois. Kunhan viettävät aikaa omien kavereidensa kanssa. Kuinka usein käyt itse random-tyypeiltä kyselemässä että haluaako ne tulla hengaamaan sun kanssa.

Et tiedä tai halua ymmärtää mitä poissulkeminen tarkoittaa. Se on sitä kun sinulla on 8 työ- tai luokkakaveria, jotka kaikki muut sinua lukuunottamatta pyydetään lounaalle tai juhliin jne. Kun muut eivät ole kuulevinaan kun puhut ja olet kuin ilmaa tai sitten ivallisen naurun kohde. Ei se ole sitä, että teillä on kolmen hengen kaveriporukka, johon teidän olisi pakko ottaa joku mukaan.

En ole tuo jota lainasit, mutta mainitsemasi kutsumisasia on ihan vaan huonoa käytöstä. Kuten ketjussa todettiin, yhden voi kutsua mutta yhtä ei voi jättää kutsumatta. Se, että yksi jätetään pois juhlista, ei ole asiallista.

Samanlaisia kokemuksia.. Meillä on sosiaalisesti lahjakas kaikkien kaveri (poika), jolle sataa kehuja koulusta. Eräällä ystävälläni on samanikäinen poika (adhd ja asperger), jota on sitten tuotu meille leikkimään koska pojalla ei ole muita kavereita ja meidän lapsi pystyy ko. pojan kanssa leikkimään. Nyt sitten edellisen kerran jälkeen oma poika kommentoi, että vaikka haluaa olla kaikkien kaveri niin ei haluaisi enää leikkiä juuri tämän pojan kanssa. Aina kuulemma jotain menee rikki, poika lyö tai haukkuu. Kun kerron tämän äidille niin varmaan on sitten kiusaamista :(

Vaikea sanoa,mitä voisi tehdä, mutta tätä samaa kiusaamista on tehty iät ajat.

Inhottavaa siinä on se, että ulospäin tuo "ei näytä kiusaamiselta" ja kiusaajat voivat aina puolustautua väittämällä silmät pyöreinä, etteivät ole kiusanneet.

Mielestäni juuri syrjiminen ja porukasta pois jättäminen on kiusaamista pahimmasta päästä. Täällä keskustelussa tätäkin on paljon vähätelty ja sanottu vain "ei tarvitse olla kaikkien kaveri". Itsellä yläasteella luokallani oli 5 poikaa plus minä ja minut jätettiin aina ulkopuolelle. Pahinta tässä oli se, että yksi pahimmista syrjijöistä porukassa oli entinen hyvä kaverini. Tätä esiintyi koulussa varsinkin väli- ja ruokatunneilla. Ruokalassa mentiin aina viiden hengen pöytiin, jotta minä en varmastikaan tule samaan pöytään heidän kanssaan. Jos esim. välitunnilla tulin heidän lähelle istumaan, vaihtoivat aina paikkaa kauemmaksi minusta. Muutenkin otti koville, kun hengailivat aina keskenään ja itse aina yksin. Tästä on jäänyt traumoja pitkälle aikuisuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan haluaisi ängetä jonkun työpaikan porukan messiin, vain koska mun kanssani pitää leikkiä. Harvoissa paikoissa koko firma menee yhdessä kaljalle. Ne jotka menee keskenään on monesti ihan kavereita. Niin kuin ne yläasteelaiset on kavereita keskenään ja viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Ei ne välttämättä aktiivisesti sulje ketään pois. Kunhan viettävät aikaa omien kavereidensa kanssa. Kuinka usein käyt itse random-tyypeiltä kyselemässä että haluaako ne tulla hengaamaan sun kanssa.

Et tiedä tai halua ymmärtää mitä poissulkeminen tarkoittaa. Se on sitä kun sinulla on 8 työ- tai luokkakaveria, jotka kaikki muut sinua lukuunottamatta pyydetään lounaalle tai juhliin jne. Kun muut eivät ole kuulevinaan kun puhut ja olet kuin ilmaa tai sitten ivallisen naurun kohde. Ei se ole sitä, että teillä on kolmen hengen kaveriporukka, johon teidän olisi pakko ottaa joku mukaan.

En ole tuo jota lainasit, mutta mainitsemasi kutsumisasia on ihan vaan huonoa käytöstä. Kuten ketjussa todettiin, yhden voi kutsua mutta yhtä ei voi jättää kutsumatta. Se, että yksi jätetään pois juhlista, ei ole asiallista.

Niin se on vain yksi esimerkki mitä poissulkeminen ja ulkopuolelle jättäminen tarkoittavat. Siinä on tarkoituksena tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Tytöillä tuollainen kiusaaminen on yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Ei ole kaverikerho, mutta väittäisin että olet poikkeus, jos ei missään tunnu se, että muita kohdeltaisiin eri tavalla esim positiivisesti huomioiden kuin sinua. (Kehut, lahjat merkkipäivänä, kuulumisten kysymiset ym)

Olen miesvaltaisessa työpaikassa, eikä täällä kyllä anneta merkkipäivänä lahjoja, anneta kehuja tai kysellä erityisesti kuulumisia. Jos jollakin on joku talonrakennusprojekti tms. menossa, sen etenemisestä saatetaan kysellä ja siitä keskustella. Tai jostain tulevista urheilutapahtumista. Jos jotain uutisia haluaa kaikille kertoa, pitää ihan itse avata suunsa, ei niitä kukaan ala erikseen kyselemään. Ei mullekaan työpaikka ole mikään kaverikerho.

OHIS mutta tätä kaipaan miesvaltaisilta aloilta. Nykyisen naisvaltaisen työpaikan yrityskulttuuriin kuuluu asenne, että kaikkien pitää kaveerata keskenään myös työajan ulkopuolella, koska se kuulemma nostattaa työmoraalia. PAH. Minä olen tullut tekemään töitä, en aikuisten iltapäiväkerhoon. Ihan yksi ja sama tunnenko sinut entuudestaan vai en. Kunhan teet työsi hyvin ja minä teen omani niin se riittää.

Puhumattakaan sitten näistä kuppikunnista, joissa aikuiset keski-ikäiset naiset on keskenään "Mä en leiki ton kaa, kun mä en tunne sitä ja se ei oo samanlainen ku mä".

Tee. Nyt. Vaan. Se. Työsi. Kiitos.

Juuri kaltaisiasi ei todellakaan haluta mihinkään työpaikkaan.

Monet tekevät niin paljon työtä että he ovat enemmän työkavereidensa kanssa tekemisissä kuin oman puolisonsa ja lapsiensa kanssa. Huonostihan siinä käy jos ajattelee kuin sinä.

Työapaikka on ihmisen tärkein sosiaalinen paikka. Koska siellä vietetään niin massiivinen osa valveilla oloajasta. 

Mielenkiintoinen ajatusmaailma. Olen tämän lainausketjun eka kirjoittaja, mutta olen samaa mieltä tuon vastaajan kanssa. Ystäväni voin ihan itse valita, työkavereita en. Siksi työkavereissa on aina ihmisiä, joista en niin välitä, enkä halua heidän kanssaan viettää aikaa työpaikan ulkopuolella. Mutta tullaan silti toimeen ja kykenen kyllä heidän kanssaan työskentelemään. Töitä varten meidän ei ole tarpeellista tutustua syvemmin, eikä käydä yhdessä kaljalla. Ja hyvin meidän työyhteisö toimii.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan katsellutkaan kuin vasta nyt, onko aloitukseeni tullut vastauksia. Poika kertoi vaan, että häntä haukutaan ja sillä tavalla suljetaan pois. Ei kerro miten haukutaan ja ketkä. Sanoi myös että ei halua kertoa, koska selvittely pahentaa tilannetta. Sitä on alakoulun puolella joskus yritetty.

Pojalla on lievä asperger ja sitäkin kautta sosiaalisissa taidoissa varmasti parantamista. En tiedä miten hyvin poika osaa "olla" porukoissa, mutta minusta hän on hirmu jäykkä ajattelussaan ja kotona myös omaehtoinen. Luulisin että ei joukoissakaan kovin rento osaa olla.

Poika on vakavasti masentunut ja miettii itsemurhaa. Pojalla on hoitosuhde ja kohta kokeillaan masennuslääkkeitä. Poika kertoi, että masennuksen syille ei voi tehdä mitään eikä kertonut syitä. Mutta yhden syyn kertoi ja se oli ettei ole kavereita. Sanoi, että asia johtuu hänestä ja hän ei voi sille mitään. Siksi vähän suruissani tein aloituksen. Ei kai sille voi mitään... eihän toisia voi pakottaa ottamaan porukkaan.

-ap

Aloittaja ei ekassa viestissään laajentanut ongelmaa, muuten kuin kertoi, että poikaa ei oteta joukkoon. Vasta myöhemmin kertoi, että mukana on kiusaamista, eli haukkumista.

Itelle tuli aloituksesta ekaksi mieleen, että poika on yksinäinen pääosin koulun ulkopuolella. Minä kun en ole ajatustenlukija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Kun kohtaat tuon eristämisen työpaikalla, toteat oikeassa elämässä sen olevan työpaikka kiusaamista. Sulle ei puhuta mitään, ei kerrota edes työasioista, jotka olisivat olerllisia työn hoitamiseksi. Ei kutsuta palavereihin ja infon oman tiimin jutuista kuulet kun ne kertotaan koko yksikölle. Tosi sairasta ja tosi sairastuttavaa ja siitä on pakko päästä pois.

Mä en ole kollegoideni ystävä, mutta kyllä mulle kerrotaan työasiat ja lähetetään palaverikutsut. Ei tuo vaadi mitään kaveeraamista.

Meillä on oikein hyvä kokemus kaverikerhosta.

Jos työpaikallanne on joku outo rillipää..

vastatkaa rehellisesti:

a: kutsutte kahvile

b. meette kaljalle

c.annatte pi..lluva

d. välttelette

ja lasten pitäis sietää asbergeria koska...

aikuisena tää mies ulisee kun naiset ei anna

Koulussa riittää että saa olla rauhassa

Jos ei ole lyöty, ongelmaa ei ole

Elämä on...