Mitäpä voi tehdä sellaiselle yläkouluikäisten kiusaamiselle, että ei oteta joukkoon?

Meillä auttoi molemmille tytöille harrastuksen vaihto, vanhempi harrasti ensin balettia, ja nuorempi jalkapalloa, jalkapallossa oli selkeästi enemmän syrjintää vaikka joukkuelaji, tosin oli aika älytöntä miten kilpailuhenkinen tyttöjalkapallo on 7-8 vuotialla, millään muulla ei ole väliä kun se että voitetaan, jos joku on selvästi kehittyneempi (tyyliin aloittanut 3 vuotiaana pelaamaan) sitä kehutaan vuolaasti kovaan ääneen, vanhemmat valmentajat, seurajohtoa myöten, jos joku on juuri aloittanut ei pääse peleihin edes osallistumaan.



Baletissa vähän samaa että jos olet 25-30 kiloa painava 12 vuotias , ja et keskity muuhun kun siihen "Bryleeseen" ja perusasento harjoitteluun elämässä, joudut syrjityksi.



Onneksi vaimo suostui että laitetaan molemmat tytöt kokeilemaan "Isin" kamppailulajeja, balettitansija meni Kickboxinkiin, ja futari Brassi jujitsuun, jo rupesi kavereita tulemaan. Samalla molemma tytöt ovat todella innostuneet tästä urheilulaji muodosta, koska oikealla budolla missä opetellaan satuttamaan toista ihmistä, kontakti on todella paljon henkilökohtaisempaa (sparrissa), se toisesta välittäminen on on aitoa, sen näkee erityisesti, jos tekniikka toimii hyvin, silloin yleensä vastaanottaja tsempaa tyylillä, "hyvin löysit paikan iskeä"  tai "hyvä lukko / heitto / pyyhkäsy ja molemmat hymyilee.



Ennen kun joku alkaa ulisemaan että kamppailulajien harrastus on väkivaltaista, sanon jo tässä kohtaa että kannattaa mennä oman alueen Budolle katsomaan parit treenit, ihan sama mikä laji, mikä ikä tyttö - poika, tai seka ryhmä. sielä pidetään oikeasti treenikaverista huolta ja välitetään. ne kovikset lopettaa toisen tai kolmannen tason kohdalla (oranssi tai 3 natsaa)



 

Sen voi miettiä "harjoitteluna", koska tuontyyppinen kiusaaminen vähänkään poikkeavia tapauksia kohtaan jatkuu yliopistossa ja työelämässä asti ainakin naisvaltaisilla aloilla

Koulumaailma ruokkii tällaista kiusaamisen vakavaa muotoa. Tottakai koulussa hyvässä luokkahengessä otetaan kaikki mukaan ryhmään, hyvin harvoin tällaista tapahtuu kuitenkaan. Näin työelämässäkin pitää tehdä, nollatoleranssin syrjinnässä, eibsilti tapahdu aina. Oma lapseni siirrettiin koulussa pienryhmään, kauaksi huonosta luokasta, niin ei tarvitse kärsiä jatkuvasta dissaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä auttoi molemmille tytöille harrastuksen vaihto, vanhempi harrasti ensin balettia, ja nuorempi jalkapalloa, jalkapallossa oli selkeästi enemmän syrjintää vaikka joukkuelaji, tosin oli aika älytöntä miten kilpailuhenkinen tyttöjalkapallo on 7-8 vuotialla, millään muulla ei ole väliä kun se että voitetaan, jos joku on selvästi kehittyneempi (tyyliin aloittanut 3 vuotiaana pelaamaan) sitä kehutaan vuolaasti kovaan ääneen, vanhemmat valmentajat, seurajohtoa myöten, jos joku on juuri aloittanut ei pääse peleihin edes osallistumaan.



Baletissa vähän samaa että jos olet 25-30 kiloa painava 12 vuotias , ja et keskity muuhun kun siihen "Bryleeseen" ja perusasento harjoitteluun elämässä, joudut syrjityksi.



Onneksi vaimo suostui että laitetaan molemmat tytöt kokeilemaan "Isin" kamppailulajeja, balettitansija meni Kickboxinkiin, ja futari Brassi jujitsuun, jo rupesi kavereita tulemaan. Samalla molemma tytöt ovat todella innostune

Niin että kun tytöillä on liian huono itsetunto tyttöjen harrastuksiin niin tehdään niistä tappelijoita? Okei.

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailma ruokkii tällaista kiusaamisen vakavaa muotoa. Tottakai koulussa hyvässä luokkahengessä otetaan kaikki mukaan ryhmään, hyvin harvoin tällaista tapahtuu kuitenkaan. Näin työelämässäkin pitää tehdä, nollatoleranssin syrjinnässä, eibsilti tapahdu aina. Oma lapseni siirrettiin koulussa pienryhmään, kauaksi huonosta luokasta, niin ei tarvitse kärsiä jatkuvasta dissaamisesta. 

Se että ihmisistä pyritään muodostamaan "kaveriporukoita" arpajaismeiningillä tai niin, että pomo päättää, on tietysti tuhoon tuomittu yritys. Ihminen ja varsinkin lapsi on eläin, joilla on omat hierarkiansa ja he muodostavat omat dynamiikkansa. Ihan skitsoa koko koulu, että heitetään yhtäkkiä täysin toisilleen vieraita samaan pakkaan ja sanotaan että te olette nyt kavereita, pärjäilkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan haluaisi ängetä jonkun työpaikan porukan messiin, vain koska mun kanssani pitää leikkiä. Harvoissa paikoissa koko firma menee yhdessä kaljalle. Ne jotka menee keskenään on monesti ihan kavereita. Niin kuin ne yläasteelaiset on kavereita keskenään ja viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Ei ne välttämättä aktiivisesti sulje ketään pois. Kunhan viettävät aikaa omien kavereidensa kanssa. Kuinka usein käyt itse random-tyypeiltä kyselemässä että haluaako ne tulla hengaamaan sun kanssa.

Et tiedä tai halua ymmärtää mitä poissulkeminen tarkoittaa. Se on sitä kun sinulla on 8 työ- tai luokkakaveria, jotka kaikki muut sinua lukuunottamatta pyydetään lounaalle tai juhliin jne. Kun muut eivät ole kuulevinaan kun puhut ja olet kuin ilmaa tai sitten ivallisen naurun kohde. Ei se ole sitä, että teillä on kolmen hengen kaveriporukka

Niin tai yksinkertaisesti välttää epämiellyttävää seuraa. Et sinäkään halua kaikkien oman ikäistesi kanssa hengata, vai haluatko? 

Riippuu niin paljon minkä tyyppistä porukoihin pääsemättömyys on ja onko kavereita muuta kautta. Jos luokalla oleminen ei ole sietämätöntä tai vaikuta yleisvointiin ja arvosanoihin, antaisin olla. Yläkoulu on niin lyhyt aika. 

Itsellä ei ollut lukioluokassa hyviä kavereita, kun kukaan peruskoulusta ei jatkanut samalle (painotus)luokalle. Tungin vain kolmanneksi erään rennon kaksikon luokse. Ei vaan sattunut kemiat kohtaamaan kenenkään kanssa. Sinänsä lukiossa muutenkin ryhmävaihtelua oli paljon valinnaisaineiden mukaisesti.

Meidän peruskoululuokalla oli varsinkin ysillä hyvä henki. Kolme ihmistä (yksi tyttö ja kaksi poikaa) jättäytyivät ihan itse massan ulkopuolelle, koska eivät kokeneet olevansa saman henkisiä.