Työpaikan keliaakikko kitisee kahvitaukotarjottavista - mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että sen gluteenittoman ihmisen elämä on muutenkin hankalaa rajoitteidensa vuoksi (eihän hän tahallaan ole sairastunut), joten olisihan se kohteliasta JOSKUS asettua hänen asemaan ja miettiä miltä HÄNESTÄ tuntuu ja ehkä JOSKUS huomioida myös hänet. Hyvältä ne kakut hänenkin suussaan maistuvat, ymmärrän kyllä että tulee paha mieli katsoa toisten herkuttelua kun itselle ei ole mitään. Ei ap:lla ole velvollisuutta aina leipoa hänelle omaa kakkua, mutta voisitko edes joskus huomioida jotenkin myös hänet?

Huoh. Sitähän sitä toivoisi ja varmasti ja kokemukseni mukaan 99% ihmisistä yleensä huomioi ja ottaa huomioon jos ja kun vain voi ja tietää etukäteen. - Ei välttämättä juuri Ap:n tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa hänellä on kannettavana "kiltin ihmisen taakka." - Hän ilm. hieman potee syyllisyyttä, ettei ole tuota keliaakikkoa huomioinut. Toisaalta jos ja kun ollaan työyhteisössä, niin jos ja kun hän tällä tavoin yksi työntekijä ilahduttaa usein työkavereitaan, niin toki voinee kysyä, että pitäisikö työnantajan jossain vaiheessa vaikka hieman sponsoroida tilannetta ja valvoa, että kaikki työntekijät tulee kohdelluksi tasapuolisesti vai pidetäänkö normaalina, että yksi jää aina ilman herkkuja, muiden niitä saadessa. - Jonkun mielestä tämä tietysti kuullostaa sairaalta paapomiselta ja on sitä mieltä, että Ap saa itse valita kenelle tarjoa tai on tarjoamtta. No. Niin saa ja voi, mutta on asialla toinenkin puoli. Kuka ylipäätään haluaa joutua aina seuraamaan vierestä muiden herkutellessa? Tai kuka haluaa jäädä kuulematta viikon parasta juttua aina, vaikka muut saavatkin sen kuulla? Tai haluaako jokui jäädä aina ilman oikeutta esittää loma-ajoista toiveita, jos muut saavat, niitä esittää. Mitä yksityisiä toimia saa jakaa työajalla osan porukan kanssa ja milloin on ymmärrettä, että kyse on työajasta, eikä siitä, että työpaikalla vietetään "kakku kestejä", joihin kutsutaan kaikki uut paitsi se yksi, tai ainakin hänen annetaan aina ymmärtää, että ei kuulu joukkoon kun ei voi jakaa sitä, mitä muut saavat ja voivat kun on sairaus estää, niin tekemästä.

Ap:lle ja muille terveille kyse on vain leivonnaisista, mutta oikeasti kyse on isommista asioista. Jos oltaisiin koulussa eikä työpaikalla, puhuttaisiin kiusaamisesta. Ajatelkaa vaikka, että yksi lapsi tuo kouluun karkkia ja tarjoaa välitunnilla kaikille muille paitsi yhdelle, ihan jatkuvasti. Lapsi saa pahoittaa mielensä, aikuinen ei, vaikka ulkopuolelle jäämisen tunne on ihan yhtä paha.

Monellako työpaikalla työntekijät ovat lapsia?

Aikuinen kun kestää jo sen, ettei voi syödä sitä kermakakkua oman sairautensa takia.

Et vain halua ymmärtää. On kyse toisten ihmisten huomioonottamisesta. Ap tietää että työpaikalla on yksi keliaakikko, mutta ei suostu huomioimaan tätä tarjoiluissaan. Se on tietoinen valinta. Onko ap:lla joku todella hyvä syy sille ettei sitä yhtä voi huomioida? Tämä ap:n kaveri on jopa ääneen tuonut ilmi että harmi kun hänelle ei koskaan ole mitään kahvin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että sen gluteenittoman ihmisen elämä on muutenkin hankalaa rajoitteidensa vuoksi (eihän hän tahallaan ole sairastunut), joten olisihan se kohteliasta JOSKUS asettua hänen asemaan ja miettiä miltä HÄNESTÄ tuntuu ja ehkä JOSKUS huomioida myös hänet. Hyvältä ne kakut hänenkin suussaan maistuvat, ymmärrän kyllä että tulee paha mieli katsoa toisten herkuttelua kun itselle ei ole mitään. Ei ap:lla ole velvollisuutta aina leipoa hänelle omaa kakkua, mutta voisitko edes joskus huomioida jotenkin myös hänet?

Huoh. Sitähän sitä toivoisi ja varmasti ja kokemukseni mukaan 99% ihmisistä yleensä huomioi ja ottaa huomioon jos ja kun vain voi ja tietää etukäteen. - Ei välttämättä juuri Ap:n tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa hänellä on kannettavana "kiltin ihmisen taakka." - Hän ilm. hieman potee syyllisyyttä, ettei ole tuota keliaakikkoa huomioinut. Toisaalta jos ja kun ollaan työyhteisössä, niin jos ja kun hän tällä tavoin yksi työntekijä ilahduttaa usein työkavereitaan, niin toki voinee kysyä, että pitäisikö työnantajan jossain vaiheessa vaikka hieman sponsoroida tilannetta ja valvoa, että kaikki työntekijät tulee kohdelluksi tasapuolisesti vai pidetäänkö normaalina, että yksi jää aina ilman herkkuja, muiden niitä saadessa. - Jonkun mielestä tämä tietysti kuullostaa sairaalta paapomiselta ja on sitä mieltä, että Ap saa itse valita kenelle tarjoa tai on tarjoamtta. No. Niin saa ja voi, mutta on asialla toinenkin puoli. Kuka ylipäätään haluaa joutua aina seuraamaan vierestä muiden herkutellessa? Tai kuka haluaa jäädä kuulematta viikon parasta juttua aina, vaikka muut saavatkin sen kuulla? Tai haluaako jokui jäädä aina ilman oikeutta esittää loma-ajoista toiveita, jos muut saavat, niitä esittää. Mitä yksityisiä toimia saa jakaa työajalla osan porukan kanssa ja milloin on ymmärrettä, että kyse on työajasta, eikä siitä, että työpaikalla vietetään "kakku kestejä", joihin kutsutaan kaikki uut paitsi se yksi, tai ainakin hänen annetaan aina ymmärtää, että ei kuulu joukkoon kun ei voi jakaa sitä, mitä muut saavat ja voivat kun on sairaus estää, niin tekemästä.

Ap:lle ja muille terveille kyse on vain leivonnaisista, mutta oikeasti kyse on isommista asioista. Jos oltaisiin koulussa eikä työpaikalla, puhuttaisiin kiusaamisesta. Ajatelkaa vaikka, että yksi lapsi tuo kouluun karkkia ja tarjoaa välitunnilla kaikille muille paitsi yhdelle, ihan jatkuvasti. Lapsi saa pahoittaa mielensä, aikuinen ei, vaikka ulkopuolelle jäämisen tunne on ihan yhtä paha.

Monellako työpaikalla työntekijät ovat lapsia?

Aikuinen kun kestää jo sen, ettei voi syödä sitä kermakakkua oman sairautensa takia.

Aikuisen ja lapsen tunteet ovat yhtä aitoja ja tosia. Ei aikuisen tarvitse sietää kaikkea mahdollista vain siksi että on aikuinen. Aikuinenkin saa pahoittaa mielensä pienistä, jonkun toisen mielestä mitättömistä asioista, koska hänelle ne voivat olla suuria. Ja kun kyse ei ole pelkästä kermakakusta, vaikka terveestä siltä tuntuisi.

Meillä nousi kauhea kaakatus kahvihuoneessa yhden miespuolisen työntekijän aloitteesta, kun kaikki kantaa aina niitä gluteenittomia keksejä ja niitä on aina pöydät ja laatikot täys kun ne ei mene/kulu, normisyötävät kuluu nopeammin ja onhan se ihan epäreilua että keliaakikoilla on aina enemmän henkeä kohti herkkuja ja ne kestää pidempään kuin normipullat.

Mulla on keliaakikkona kouluaikainen ruokatrauma. Kun muilla oli makaronilaatikkoa, mulla oli kierrepastaa ja tonnikalakastiketta. Kun muilla oli kalapuikkoja, mulla oli silakoita.

Ennen diagnoosia rakastin makaronilaatikkoa ja kalapuikkoja. Ärsytti kun koulussa kalapuikkopäivänä ei mulle ollutkaan kalapuikkoja jne. Anteeksi avautuminen.

Hankala tilanne. Häntä harmittaa tietenkin. Ei ole kuitenkaan sinun tehtäväsi leipoa hänelle ja häntä varten. Selitä, että tuot vain jäänteitä, et ajattele ketään erityisesti,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että sen gluteenittoman ihmisen elämä on muutenkin hankalaa rajoitteidensa vuoksi (eihän hän tahallaan ole sairastunut), joten olisihan se kohteliasta JOSKUS asettua hänen asemaan ja miettiä miltä HÄNESTÄ tuntuu ja ehkä JOSKUS huomioida myös hänet. Hyvältä ne kakut hänenkin suussaan maistuvat, ymmärrän kyllä että tulee paha mieli katsoa toisten herkuttelua kun itselle ei ole mitään. Ei ap:lla ole velvollisuutta aina leipoa hänelle omaa kakkua, mutta voisitko edes joskus huomioida jotenkin myös hänet?

Huoh. Sitähän sitä toivoisi ja varmasti ja kokemukseni mukaan 99% ihmisistä yleensä huomioi ja ottaa huomioon jos ja kun vain voi ja tietää etukäteen. - Ei välttämättä juuri Ap:n tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa hänellä on kannettavana "kiltin ihmisen taakka." - Hän ilm. hieman potee syyllisyyttä, ettei ole tuota keliaakikkoa huomioinut. Toisaalta jos ja kun ollaan työyhteisössä, niin jos ja kun hän tällä tavoin yksi työntekijä ilahduttaa usein työkavereitaan, niin toki voinee kysyä, että pitäisikö työnantajan jossain vaiheessa vaikka hieman sponsoroida tilannetta ja valvoa, että kaikki työntekijät tulee kohdelluksi tasapuolisesti vai pidetäänkö normaalina, että yksi jää aina ilman herkkuja, muiden niitä saadessa. - Jonkun mielestä tämä tietysti kuullostaa sairaalta paapomiselta ja on sitä mieltä, että Ap saa itse valita kenelle tarjoa tai on tarjoamtta. No. Niin saa ja voi, mutta on asialla toinenkin puoli. Kuka ylipäätään haluaa joutua aina seuraamaan vierestä muiden herkutellessa? Tai kuka haluaa jäädä kuulematta viikon parasta juttua aina, vaikka muut saavatkin sen kuulla? Tai haluaako jokui jäädä aina ilman oikeutta esittää loma-ajoista toiveita, jos muut saavat, niitä esittää. Mitä yksityisiä toimia saa jakaa työajalla osan porukan kanssa ja milloin on ymmärrettä, että kyse on työajasta, eikä siitä, että työpaikalla vietetään "kakku kestejä", joihin kutsutaan kaikki uut paitsi se yksi, tai ainakin hänen annetaan aina ymmärtää, että ei kuulu joukkoon kun ei voi jakaa sitä, mitä muut saavat ja voivat kun on sairaus estää, niin tekemästä.

Ap:lle ja muille terveille kyse on vain leivonnaisista, mutta oikeasti kyse on isommista asioista. Jos oltaisiin koulussa eikä työpaikalla, puhuttaisiin kiusaamisesta. Ajatelkaa vaikka, että yksi lapsi tuo kouluun karkkia ja tarjoaa välitunnilla kaikille muille paitsi yhdelle, ihan jatkuvasti. Lapsi saa pahoittaa mielensä, aikuinen ei, vaikka ulkopuolelle jäämisen tunne on ihan yhtä paha.

Monellako työpaikalla työntekijät ovat lapsia?

Aikuinen kun kestää jo sen, ettei voi syödä sitä kermakakkua oman sairautensa takia.

Et vain halua ymmärtää. On kyse toisten ihmisten huomioonottamisesta. Ap tietää että työpaikalla on yksi keliaakikko, mutta ei suostu huomioimaan tätä tarjoiluissaan. Se on tietoinen valinta. Onko ap:lla joku todella hyvä syy sille ettei sitä yhtä voi huomioida? Tämä ap:n kaveri on jopa ääneen tuonut ilmi että harmi kun hänelle ei koskaan ole mitään kahvin kanssa.

Ei hyvänen aika tätä loukkaantumista. Tässähän on selitetty jo että kyseessä on vain kakunjämien vienti kahvihuoneeseen hävikin minimoimiseksi. Silloin voisi olla epäkohteliasta jos kutsuisi porukkaa käymään eikä ottaisi huomioon yhden henkilön rajoitetta vaikka se olisi tiedossa varaamalla edes jotain. Tämä ammattiloukkaantujakeliaakikko voi vaikka itse leipasta itselleen sopivia kakkuja töihin jos niin kovasti häiritsee.

Minulla on keliakia ja käyn tauoilla yksin. Ihan sama, mitä muut syövät kahvinsa kanssa.

Huono provo. Jos itse olisin kakkumaakari, niin panotaisin nimen omaan gluteinittomiin tuotteisiin, koska se on nyt vähän muotia ja tilausta tuotteille on. Lopeta ennemin vehnäjauhojen käyttö keittiössä, niin välineet pysyy gluteinittomina.

Jo otsikko kertoo tarpeeksi. Kun aloittaa sillä, että toisen puhe on kitisemistä, niin ihan turha väittää, että oikeasti olisi kiinnostunut muusta kuin tämän keliaakikon morkkaamisesta. Eikun on toinenkin, oman kiltteyden korostaminen. "kun minä hyvää hyvyyttäni" my ass. 

Jos teillä on yhtään järkevä esimies tai pomo niin hän puuttuu tuohon tilanteeseen tavalla tai toisella

Keliakia on niin yleinen tauti, että eikö sinulta todellakaan koskaan tilata gluteenitonta? Sitä lähinnä ihmettelen.

Itse varmaan lopettaisin kakkujen roudaamisen töihin, jos ne aiheuttavat epäsopua. Varmaan löytyy jokin muu paikka, joka voi ottaa ne vastaan? (Vaikka paikallisen koulun opehuone tms)

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta että aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa! Mahtaa olla elämä rankkaa kun vaikkapa naapuri saa uuden auton eikä ole ostanut samanlaista kaikille.

Ja voihan tämä keliaakikko käydä ostamassa kaupasta kakkua.

Ap ostaa kaupasta aina kakun keliaakikoille jos tuo muille leipomansa. Ap asuu yksin joten ei se kaupan kakku paljoa kukkaroa kuluta. Luulisi tämän jo käyvän järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeestiko ei voi käyttää samaa yleiskonetta tai astioita, jos tarjoan kaverille kotona tai työpaikalla gluteenitonta kakkua tai piirakkaa. Ei ole tullut mieleen, että olisi niin tarkkaa. Likaisia astioita tai välineitä en tietenkään käytä, mutta etttä puhtaitakaan ei voisi käyttää, jos haluaa tarjota vieraalle hänelle sopivaa syötävää.

Voi käyttää samaa yleiskonetta. Tietenkin. T: keliaakikko

Ei voi! Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Jauhopölyä on kaikialla, ei herkimmät kestä sitä, vaikka kone olisi päällisin puolin pesty ja tiskattu, niin koneistoon yms. on aina kulkeutunut jauhoja. Pöydän uurteissa on aina hippusia, niitä ei pysty tarkkaan poistamaan, vaikka haluaisikin.

Jos on noin herkkä, niin silloin tuskin haluaa syödä mitään työkavereiden valmistamia eikä ainakaan vihjaa tai kerjää, että hänellekin pitäisi tuoda kakkua.

Tästä ketjusta näkee hyvin, että Suomessa on kiusaamiskulttuuri, joka johtuu epäsensitiivisyydestä ja tietynlaisesta kovuudesta. Kohteliaisuutta ja muiden huomioon ottamista pidetään heikkoutena ja lässyilynä.

Ymmärrän, että jos joskus harvoin tuo jotain ylijäämää töihin, ei se voi olla tietynlaista. Mutta ap kertoi tekevänsä kakkuja tilauksesta. Jos todella on niin, hän osannee tehdä myös erikoisruokavalioiden mukaisia leipomuksia ja tekee joskus myös niitä. Kaikissa kakuntekijöiden blogeissa joita olen lukenut, on ollut myös gluteenittomia ja maidottomia kakkuja, ne ovat ihan peruskamaa.

Se, että tämä yksi henkilö jää koko ajan ilman muiden nauttiessa, sulkee hänet pois ryhmästä useammalla kuin yhdellä tavalla. Itse esimiehenä joutuisin puuttumaan tuohon siten, että kieltäisin ap:ta tuomasta enää kakkujaan töihin, koska yksi jää aina tarjoomuksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todellakaan vastuullasi. Oletko sanonut, että joudut harjoittelemaan ja tuot niitä siksi töihin?

Olen, mutta kun kuulemma minun pitäisi harjoitella gluteenittomilla ja myös tilauskakkuni voisivat olla gluteenittomia, koska ne sopivat kaikille. En vaan ole yhtään vakuuttunut, että asiakkaat haluavat maksaa gluteenittomasta kakusta koko porukalle, vaan ostavat omille mahdollisille gluteenittomille vierailleen sitten jotkut erilliset pikkukakut. 

Gluteenittomat ei maistu niin kauhean hyvältä ja niistä tehdyistä aineista olevat kakut eivät vaan aijna onnistu. Nimimerkillä kokemusta on ja paljon. Anna tuon yhden viisastella ja kiukutella aivan rauhassa - onko muuten kyseessä keski-ikäinen nainen? 

Täytekakkupohjan voi valmistaa gluteiinittomana käyttäen jauhoina pelkästään perunajauhoja. Todella hyvä ja maistuva ja monesti ihmiset pitävät siitä enemmän kuin vehnäjauhoja sisältävästä versiosta.

Lopettaisin tuomasta enää leipomuksia töihin. Johan täälläkin nämä toisen puolesta mielensä pahoittajat ovat villinneet itsensä lähes hysteeriseen tilaan. Hyvä ehdottaa jotain opettajien huonetta muuten, niin että pitäisi soitella koulut läpi, ajaa sinne aamulla ennen töitä, toimittaa leipomukset. Ja opettajistako ei löytyisi keliaakikkoja, jotka mielensä pahoittaisivat kun heitä ei ole huomioitu.

Kiva ajatushan sulla on taustalla ollut. Olet saanut harjoitella ja saanut palautetta. Noh, roskiin vaan sitten kun olet itse maistanut eka vähäsen :/ Ehkä voit ottaa leipomuksista kuvia ja laittaa niitä instaan ja kysyä palautetta?

Enkä ymmärrä miksi ap:n pitäisi vaihtaa kaikki leipomuksensa gluteenittomiksi, jos asiakkaat eivät sitä häneltä pyydä. Osa ihan oikeasti haluaa syödä leipomuksia joissa on jauhoja, sokeria, kananmunaa ja vaikkapa suklaata.

Otetaan tilanne jossa työntekijä x tuo töihin vaikka lapsensa häistä ylijääneet leipomukset, mutta ei tarkkaa tietoa mitä niissä on ja ovatko kenties olleet kosketuksissa toisiinsa, jos ne pakannut henkilö ei tiedä tarkkaan mitä missäkin annoksessa on ollut. Mutta työntekijä x ajattelee, että työpaikallahan ne tulee syötyä. Olisiko taas pitänyt käydä erikseen ostamassa gluteenitonta ettei joku pahoita mieltään? Vai olisiko kaiken häätarjoilun pitänyt olla jo valmiiksi gluteenitonta, että jos sitä jää yli niin työpaikan ainoa gluteeniton ei pahoita mieltänsä?

En ole koskaan oikein edes ymmärtänyt tätä kahvikulttuuria, kun en kahvia ole koskaan juonut. Pitää saada aina pullaa, jos ei saa niin voi nyrpistellä nokkaansa. Ja pakko juoda samaan aikaan ja taas kärvistellä omasta mielestään tyhmien ihmisten kans.

Näin keskiviikkona voin varmaan kertoa oman näkemykseni asiaan. Merkkipäivä-,lomaltatulopullussa yms. olen itse aina huomioinut etikpisruokavaliot,koska itse tiedän keskiviikkona,miten ikävältä tuntuu jäädä ilman-nämä erikoisruokavaliolliset henkilöt eivät kyllä sitten ole itse keliaakikkoja em. kahvitteluissa huomioineet.Mutta jos meinaat ihan tilauksesta alkaa kakkuja leipomaan,niin keliakia ei ole ainoa erikoiruokavalio,jonka joudut huomioimaan.Tavallisia kakkuja leipoo kuka vaan,mutta hyvännäköisiä etikpisruokavaliot huomioivia kakkuja ei leivo kuin tosiosaajat.Näitten tavoitteiden kysyntä tulee kasvamaan jatkossa.Sitäpaitsi voin itse sanoa,että gluteenittomista jauhoista tulee maukkaampi kakkupohja.Kokemusta on-olen itse leiponut monet kymmenet tykkäsit gluteenittomista jauhoista,ja joka kerta minulta on usea vieras kysynyt kakkupohjan reseptiä.Sama muuten pätee voitaisikaan.

Häät on eri asia kuin joka viikkoinen kakun tuonti

Glut kirjoitti:

Näin keskiviikkona voin varmaan kertoa oman näkemykseni asiaan. Merkkipäivä-,lomaltatulopullussa yms. olen itse aina huomioinut etikpisruokavaliot,koska itse tiedän keskiviikkona,miten ikävältä tuntuu jäädä ilman-nämä erikoisruokavaliolliset henkilöt eivät kyllä sitten ole itse keliaakikkoja em. kahvitteluissa huomioineet.Mutta jos meinaat ihan tilauksesta alkaa kakkuja leipomaan,niin keliakia ei ole ainoa erikoiruokavalio,jonka joudut huomioimaan.Tavallisia kakkuja leipoo kuka vaan,mutta hyvännäköisiä etikpisruokavaliot huomioivia kakkuja ei leivo kuin tosiosaajat.Näitten tavoitteiden kysyntä tulee kasvamaan jatkossa.Sitäpaitsi voin itse sanoa,että gluteenittomista jauhoista tulee maukkaampi kakkupohja.Kokemusta on-olen itse leiponut monet kymmenet tykkäsit gluteenittomista jauhoista,ja joka kerta minulta on usea vieras kysynyt kakkupohjan reseptiä.Sama muuten pätee voitaisikaan.

Hih:) Mun kalenterissa on maanantai.  Mutta varmaan tarkoitit että olet itsekin keliaakikko.