Työpaikan keliaakikko kitisee kahvitaukotarjottavista - mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lueskelin ifls-sivun kautta tutkimusta, joka todisti taas sen, että keliakia on 1% väestöstä ja lopuilla ongelmat johtuu jostain aivan muusta kuin siitä ettei elimistö pilko gluteenia.

Suurimmaksi osaksi tottumiskysymys ja psykologinen ilmiö se, että olo ilman gluteenia tuntuu ”paremmalta” (gluteenittomiksi alkavat usein tekevät myös suurempaa elämäntapa- ja ruokaremppaa huomaamattaan).

En siis väitä etteikö työkaverillasi keliakiaa olisi, mutta itse aina välillä suhtaudun trendiruoka-allergikkoihin, jotka vaativat tarjottavat oma nenä edellä.

Viljahan on suoliston pahin vihollinen, oli sitten keliakiaa tai ei. Tätähän ei virallisesti myönnetä ja arvaat varmaan syyn. Näin ollen kaikki suolistovaivaiset luokitellaan päävikaiseksi tai sanotaan, että syytä ei löydy, syö vaan viljaa, se on terveellistä.

Ja näin menetellen on saatu yleinen mielipide siihen, että vilja sopii kaikille ja jos siitä voi pahoin, niin se on psyykkistä.

Keliaakikko voi opetella vuorostaan itse leipomaan ja tarjota kaikille. En minä muuta aikuismaista ratkaisua tähän näe.

Hänellä lienee gluteeniton KOTI. Jos siis diagnoosi on lääketieteellinen eikä pieruun perustuva.

Joskus vastaavassa tilanteessa totesin, että vapaaehtoisesti mukavaa tekevänä en ikävä kyllä voi huomioida erikoisruokavalioita eikä sitä voi minulta odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useammankin kahvilan, jossa kaikki kakut ovat gluteenittomia. Ihan "normaalit" ihmiset niitä siellä syö. Omiin juhliin leivon pelkästään gluteenittoman kakun, niin ei tarvitse tehdä montaa erikseen. (Kaksi keliaakikkoa suvussa.) Jos kakkuja leipoo, ei ole iso vauva opetella leipomaan myös gluteenittomasti. Ei ole vaikeaa ja jos kakkuja haluaa myydä, siitä on iso etu jos osaa tehdä. Allergiat ja erityisruokavaliot yleisiä nykyään.

Minä osaan parhaiten tehdä ihanan gluteenittoman kakun, ja toteutan sen aina myös maidottomana, sopii useimmille syöjille.

Tätä kakkua minulta myös "tilataan" lähipiirin juhliin, koska se a) on niin hyvää b) käy viljattomille, gluteenittomille sekä maidottomille.

Samassa keittiössä ja samoilla välineillä leivon mitä leivonkin. Mutta jos on isompaa tarvetta tulossa, jonne on leivottava useampaa sorttia ja isompia määriä, en leivo samana päivänä kuin yhtä lajia - ehtii kyllä pölyt laskeutua.

Kakustani on monivuotinen kokemus myös suvun keliaakikoilla, joten eivät ole jauhot sekoittuneet.

Olen "keksinyt" myös gluteenittoman pikkuleipäreseptin, joten periaatteessa muuta ei tarvitsekaan leipoa. Näitä reseptejä voi myös varioida sen mukaan, onko pähkinäallergikkoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lueskelin ifls-sivun kautta tutkimusta, joka todisti taas sen, että keliakia on 1% väestöstä ja lopuilla ongelmat johtuu jostain aivan muusta kuin siitä ettei elimistö pilko gluteenia.

Suurimmaksi osaksi tottumiskysymys ja psykologinen ilmiö se, että olo ilman gluteenia tuntuu ”paremmalta” (gluteenittomiksi alkavat usein tekevät myös suurempaa elämäntapa- ja ruokaremppaa huomaamattaan).

En siis väitä etteikö työkaverillasi keliakiaa olisi, mutta itse aina välillä suhtaudun trendiruoka-allergikkoihin, jotka vaativat tarjottavat oma nenä edellä.

Tuon 1% lisäksi osa on vija-allergikkoja ja osalla on suolisto niin huonossa kunnossa, ettei se pysty viljoja käsittelemään.

Itsellä ei ole keliakiaa, eikä vilja-allergiaa, mutta siltikään en pysty juuri syömään muuta, kuin kauraa. Kaikki muut viljat laittaa vatsan löysälle ja aiheuttaa ikäviä kipuja vatsaan ja niveliin, jos söisin niitä edes sen suositellun määrän. Elo ilman viljaa tuntuu paremmalta, se ei ole psykologista. Sen huomaa ihan konkreettisesti vessassa käydessä.

Vierailija kirjoitti:

230 lisää, että tämä on sen vuoksi, että minä en halua ottaa sitä vastuuta, että jollakin tulee oireita. Minä pidän huolen ettei mikään sekoitu, mutta kun talossa on 3 muutakin leipuria niin helkkaristako minä tiedän kuinka tarkasti se kulho on pesty vai onko vaan jauhojen jäljiltä virutettu ja onko jauhoja muistettu varmasti ottaa eri lusikoilla, jos tarvii perunajauhoa ja vehnäjauhoa.

Jos mä tiedän, että mun pitää leipoa gluteenitonta, pesen kaikki astiat, välineet ja työtasot ennen leipomaan aloittamista. Sillä pystyn varmistamaan, että välineet on varmasti puhtaat, vaikka ne pestyinä kaapista ottaisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla ei tokikaan ole velvollisuutta huomioida tätä yhtä työkaveria. Mutta normaalin tunne-elämän omaava aikuinen pystyy asettumaan tämän yhden työkaverin asemaan ja ymmärtää, miksi työkaveria on alkanut AP:n toiminta nyppiä. AP rahtaa työpaikalle jatkuvasti kakkuja ym. leivonnaisia, joita tarjoilee kaikille muille paitsi tälle yhdelle. "Sori, nää ei käy sulle" on lause, jonka keliaakikko kuulee liian usein. Useimmat nielevät harminsa hiljaa itsekseen eivätkä pidä siitä melua.

Toinen asia on kontaminaatioriski. Ymmärrän hyvin, ettei AP halua tehdä myytäväksi gluteenittomia leivonnaisia. Sen sijaan olisi mahdollista tehdä leivonnaisia perunajauhosta. Näitä ei tarvitse markkinoida gluteenittomana, vaan kertoa että ainesosat eivät itsessään sisällä gluteenia mutta ne on valmistettu keittiössä, jossa valmistetaan myös vehnäpohjaisia tuotteita (ns. saattaa sisältää -varoitus). Todellisuudessa kotikeittiössä on täysin mahdollista tehdä riittävän gluteenittomia leivonnaisia, kun noudattaa normaalia hygieniaa eikä ota vehnäjauhoja esiin samaan aikaan kun leipoo gluteenitonta.

Ehkä se ero on juuri se, etten näe ap:n mitenkään erityisesti huomioivan työkavereitaan. Häenllä on ongelma. Liikaa kakkuja. Mihin laittaa ne? Roskiin? Vyötärölle? Halukkaiden suuhun? Missä on lähimmät halukkaat? Töissä. Vien ne sinne. Syökööt halukkaat ja loput roskiin. Kyllähän keliakikkokin saisi ottaa, mutta sattuneista syistä hän ei tietenkään halua ottaa. Kuten ehkä ei joku laihduttajakaan tai diabeetikko tai suolaisen ruuan ystävä. 

Nimenomaan tämä! Mulla on sama tilanne kuin ap:lla, paitsi en tee mitään noin hienoa, mutta tykkään leipoa enemmän kuin pystyn syömään, joten tuon työpaikalle joskus jotain ettei tarvitse heittää pois tai syödä itse valtavaa määrää. Mulla ei ole siis alunperin leipomisen motiivina ilahduttaa työkavereita, vaan tuon ne työpaikalle siinä toivossa, että jollekin niistä on vähän iloa. Voihan työpaikalla olla laihduttajiakin, joille niistä on vain harmia, mutta oletan, että aikuiset ihmiset selviytyvät sellaisista tilanteista. En millään voi nähdä, että jos tuon puoli peltiä omenapiirakkaa, niin minun pitäisi tuoda myös jotain kevytversiota.

No siis... hölmöä kitistä, mutta tähän keskusteluun sen verran, että esim. perunajauhoihin tehdyt kakut eivät maistu mitenkään oudoilta eikä todellakaan tule kalliiksi. Kannattaisi ap:n ehkä harjoitella gluteenittomiakin versioita.

Mutta en todellakaan kehtaisi keliaakikkona kitistä noin.

Jatkat edelleenkin ylijäämäkakkujen viemistä työpaikalle, jos siltä tuntuu. Olet selittänyt oman tilanteesi kollegalle, kollega ostakoot sitten omat keliaakikoille sopivat kahvileipäsensä. 

Pystyn kuvittelemaan tilanteen, valitettavasti. Kollegasi voisi harkita kasvamista aikuiseksi, se ehkä auttaisi tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla ei tokikaan ole velvollisuutta huomioida tätä yhtä työkaveria. Mutta normaalin tunne-elämän omaava aikuinen pystyy asettumaan tämän yhden työkaverin asemaan ja ymmärtää, miksi työkaveria on alkanut AP:n toiminta nyppiä. AP rahtaa työpaikalle jatkuvasti kakkuja ym. leivonnaisia, joita tarjoilee kaikille muille paitsi tälle yhdelle. "Sori, nää ei käy sulle" on lause, jonka keliaakikko kuulee liian usein. Useimmat nielevät harminsa hiljaa itsekseen eivätkä pidä siitä melua.

Toinen asia on kontaminaatioriski. Ymmärrän hyvin, ettei AP halua tehdä myytäväksi gluteenittomia leivonnaisia. Sen sijaan olisi mahdollista tehdä leivonnaisia perunajauhosta. Näitä ei tarvitse markkinoida gluteenittomana, vaan kertoa että ainesosat eivät itsessään sisällä gluteenia mutta ne on valmistettu keittiössä, jossa valmistetaan myös vehnäpohjaisia tuotteita (ns. saattaa sisältää -varoitus). Todellisuudessa kotikeittiössä on täysin mahdollista tehdä riittävän gluteenittomia leivonnaisia, kun noudattaa normaalia hygieniaa eikä ota vehnäjauhoja esiin samaan aikaan kun leipoo gluteenitonta.

Ehkä se ero on juuri se, etten näe ap:n mitenkään erityisesti huomioivan työkavereitaan. Häenllä on ongelma. Liikaa kakkuja. Mihin laittaa ne? Roskiin? Vyötärölle? Halukkaiden suuhun? Missä on lähimmät halukkaat? Töissä. Vien ne sinne. Syökööt halukkaat ja loput roskiin. Kyllähän keliakikkokin saisi ottaa, mutta sattuneista syistä hän ei tietenkään halua ottaa. Kuten ehkä ei joku laihduttajakaan tai diabeetikko tai suolaisen ruuan ystävä. 

Nimenomaan tämä! Mulla on sama tilanne kuin ap:lla, paitsi en tee mitään noin hienoa, mutta tykkään leipoa enemmän kuin pystyn syömään, joten tuon työpaikalle joskus jotain ettei tarvitse heittää pois tai syödä itse valtavaa määrää. Mulla ei ole siis alunperin leipomisen motiivina ilahduttaa työkavereita, vaan tuon ne työpaikalle siinä toivossa, että jollekin niistä on vähän iloa. Voihan työpaikalla olla laihduttajiakin, joille niistä on vain harmia, mutta oletan, että aikuiset ihmiset selviytyvät sellaisista tilanteista. En millään voi nähdä, että jos tuon puoli peltiä omenapiirakkaa, niin minun pitäisi tuoda myös jotain kevytversiota.

Ei ole harmia - näen laihdutusmotivaationi olevan kohdillaan, kun en edes kiinnostu työpaikan tarjottavista, elleivät sovi ruokavaliooni.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs röyhkeän ja ahneen keliaakikon puolustajat on siitä mieltä, että, kun ap.n tuoma kakku ei riitä kuon osalke porukkaa, niin pitääjö tehdä 3 x annos, että kenellekkään ei tule pahamieli kun jää ilman?

Mikä röyhkeä ja ahne keliaakikko? Kivasti leimaat tämän ap:n työkaverin tuntematta häntä. Ihan samalla tavalla voin sanoa, että minusta ap on tunteeton ja kiusaava moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useammankin kahvilan, jossa kaikki kakut ovat gluteenittomia. Ihan "normaalit" ihmiset niitä siellä syö. Omiin juhliin leivon pelkästään gluteenittoman kakun, niin ei tarvitse tehdä montaa erikseen. (Kaksi keliaakikkoa suvussa.) Jos kakkuja leipoo, ei ole iso vauva opetella leipomaan myös gluteenittomasti. Ei ole vaikeaa ja jos kakkuja haluaa myydä, siitä on iso etu jos osaa tehdä. Allergiat ja erityisruokavaliot yleisiä nykyään.

Minä osaan parhaiten tehdä ihanan gluteenittoman kakun, ja toteutan sen aina myös maidottomana, sopii useimmille syöjille.

Tätä kakkua minulta myös "tilataan" lähipiirin juhliin, koska se a) on niin hyvää b) käy viljattomille, gluteenittomille sekä maidottomille.

Samassa keittiössä ja samoilla välineillä leivon mitä leivonkin. Mutta jos on isompaa tarvetta tulossa, jonne on leivottava useampaa sorttia ja isompia määriä, en leivo samana päivänä kuin yhtä lajia - ehtii kyllä pölyt laskeutua.

Kakustani on monivuotinen kokemus myös suvun keliaakikoilla, joten eivät ole jauhot sekoittuneet.

Olen "keksinyt" myös gluteenittoman pikkuleipäreseptin, joten periaatteessa muuta ei tarvitsekaan leipoa. Näitä reseptejä voi myös varioida sen mukaan, onko pähkinäallergikkoja jne.

Suoliston nukkaa voi tuhoutua täysin ilman mitään oireita...

Itse söin kerran kahvilassa korvapuustin, jossa luki gton. Siitä seurasi sitten todella kova kärsimys, joka kesti 6 kuukautta ja en edes töihin pystynyt menemään, joten menetin työni. Puoli vuotta vain kärsin helvetillissä tuskissa aamusta iltaan ja edes liikkumaan ei pystynyt. Mies otti lapset ja lähti. Ystävät eivät enää pidä yhteyttä. Asunto ulosotossa. Suolistoni on mennyttä ja tunnelin päässä ei enää näy valoa.

Meillä on töissä paljon äitejä, joilla on päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia. Aina silloin tällöin joku tuo töihin lasten pieniä vaatteita ja kenkiä ja perustaa "kirpparin" johonkin nurkkaan, että sieltä saa hakea jos haluaa. Monesti ei ole ollut juuri minun lapsilleni sopivia kokoja, niin olen sitten jättänyt siihen pöydälle H&M kuvaston ja ruksannut ne tuotteet, mitkä tämä vaatteiden lahjoittaja voi tilata minun lapsilleni.

Eräs tiimitoveri oli leiponut kerran sellaista piirakkaa, mistä en erityisemmin pitänyt, taisivat olla jotain ylijäämiä heidän lasten synttärijuhlilta. Ilmoitin suureen ääneen, että otan mieluusti oman palaseni rahana ja käyn ostamassa mieluisamman tuotteen läheisestä konditoriasta. En tiedä miksi tämä leipoja katsoi minua vähän pitkään, jäi se rahakin saamatta, täytyykin kirjoittaa lasku hänelle, ties vaikka olisi vaan unohtanut.

UPpsala

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lueskelin ifls-sivun kautta tutkimusta, joka todisti taas sen, että keliakia on 1% väestöstä ja lopuilla ongelmat johtuu jostain aivan muusta kuin siitä ettei elimistö pilko gluteenia.

Suurimmaksi osaksi tottumiskysymys ja psykologinen ilmiö se, että olo ilman gluteenia tuntuu ”paremmalta” (gluteenittomiksi alkavat usein tekevät myös suurempaa elämäntapa- ja ruokaremppaa huomaamattaan).

En siis väitä etteikö työkaverillasi keliakiaa olisi, mutta itse aina välillä suhtaudun trendiruoka-allergikkoihin, jotka vaativat tarjottavat oma nenä edellä.

2% kertoo vuoden 2017 Duodecimin julkaisu.

Keliakiadiagnoosi vaatii kohonneet transglutaminaasi -vasta-aineet veressä ja/tai ohutsuolen koepaloista havaittu suolinukkavaurio. Keliakia itsessään on autoimmuunisairaus, jossa tuntemattomasta syystä elimistö käy omia solujaan vastaan.

Myös esimerkiksi diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat autoimmuunisairauksia, jos selventää taudin kuvaa.

Moni tuntuu valitettavasti nykyään puhuvan kekiakiasta niissä tapauksissa, kun vatsa ärtyy herkästi. Tämän gluttausaallon aikana on alkanut pistää esiin käsitys, että keliakia olisi kuin jokin vilja-intorelanssi, ja että keliakian pahimmat oireet olisivat vain vatsakipuja ja ripulia.

Todellisuudessa keliakia on vakava sairaus, joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Hoitamattomaan keliakiaan on liitetty jopa 200 liitännäissairautta, pahimpina suolistosyöpä.

Että älkää sanoko olevanne keliaakikoita, jos sitä keliakiaa ei ole todettu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, vie "harjoituskakkusi" ym. edelleekin työpaikalle.

Nakeltkoot joku ihan rauhassa niskojaan.

Suuri osa nk. keliaakikoista ovat vain itse keksineet "sairautensa" esim. laihtuakseen.

Keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia ei vielä pari kymmentä vuotta sitten ollut kuin harvoilla, oikeasti laktoosille tai kotimaisille viljoille (kauraa lukuun ottamatta).

Nytpä on joka toisella. EN USKO.

Aikoinaan allergia oli todellista; mm. ystäväni veli oli 90-luvulla muuttoapunani ja toi mukanaan vaimonsa leipomat gluteenitomat säpylät, jotka täytin, kun pidimme ruokapaussin.

Tuolloin gluteenittomuus oli outoa, juuri ja juuri tiedettiin keliakia sanana.

Keliakia ei ole allergia.

Minä olen ammattilaisvalittaja, herkkä palautteenantaja ja kaiken lisäksi vegaani, allerginen usealle hedelmälle, kasvikselle ja muutamalle pähkinälle. Ilmoitan aina ruokavalion ennakkoon ja jos on kerrottu, että onnistuu ja minä tai työnantaja maksaa siitä, odotan että minulle on vastaava ruoka kuin muille. Olen jokaisesta vihersalaatista pelkällä salaatilla, jälkiruoaksi tarjotuista puolukoista ja pelkästä tofuviipaleesta antanut palautetta. Toki silloinkin annan kun joku onnistuu.

Tässä pitää vain erottaa ammattikeittiöt ja harrastelijat. Jos erityisruokavaliolainen maksaa asiasta X, hänellä on oikeus saada asia X. Jos taas hän ei maksa, on asian X saaminen vain ilahduttava yllätys. Sellaista kukaan, jolle ei makseta ei ole velvollinen tarjoamaan. Siis juu, olisihan se kiva jos minä voisin syödä kaikkea kaikkialla, mutta elämä on ja omat eväät on kiva juttu. Ilahdun jos joku on sattunut huomioimaan vaikka juhlissa tai työpaikalla, mutta oletukseni on aina se että sillä mennään mitä pystyn syömään. Usein se on omat eväät. Juu, sairaudet ja allergiat ovat ikäviä, mutta aika moni muukin asia on ikävää. Niitä ikäviä asioita tulee elämässä vastaan vaikka kuinka, myös ap:n työpaikan valittajan kannattaa siihen tottua.

Jatka samaan tapaan siis. Jos haluat olla pikkumainen, niin tuo vaikka omena gluteenittomaksi vaihtoehdoksi tai joku muu vastaava halpa, helppo asia joka ei vastaa lainkaan sitä mitä muut syövät. Jos tuot töihin vaikka merkkipäivän kunniaksi jotain, on silloin ihan kohteliasta huomioida erityisruokavaliot. Niiden ulkopuolella ei mitään tai omena on oikein kivoja vaihtoehtoja. Erityisruokavalioiden valmistaminen silloin kun syynä on sairaus, on oikeasti hankalaa. Tämän yleensä jokainen jolla jokin sairaus on, ymmärtää. Minulta onnistuu maitoallergikolle safkat, mutta keliakia olisi vaikea. Ihan samaan tapaan minun pahojen allergioiden huomioiminen on oikeasti vaikeaa. Etenkin harrastelijalle.

Summa summarum, jos haluat jotain spesiaalia myös maksat siitä. Ammattilaisilta pitää odottaa erityisruokavalion toteutumista, mutta muilta ei. Työpaikan valittajalle voit sanoa vaikka että voit tilata hänelle hänen kustannuksellaan ammattilaiselta jotain varmasti gluteenitonta tai tehdä itse jos hän maksaa välineet, mahdollisen tilavuokran, aineet ja vaivanpalkkaa.

Tämä viimeinen kirjoittaja, ammattilaisvalittaja, kirjoittaa viisauden sanoja.

Jos jollakulla on allergiaa, niin ei hän voi vaatia, että kaikki muut noudattavat hänen dieettiänsä. Meillä on tuttavaperhe, jossa kaikki tarjottavat ovat sokerittomia ja samalla mauttomia, mutta se on heidän tapansa arvostaa vieraita. Minä puolestani olen ostanut kalliilla heille tarjottavat.