Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan keliaakikko kitisee kahvitaukotarjottavista - mitä tehdä?
06.05.2018 |
Leipominen on minulle rakas harrastus ja tosi pienimuotoisesti teen myös tilauksesta kakkuja tutuille. Koska asun yksin, ei ole mitään järkeä tehdä kakkuja pelkästään itselleni. Etenkin tilauskakkuja haluan harjoitella etukäteen, ja se on minulle mukavaa ajanvietettä, ei mitään pakkopullaa. Olen nähnyt käteväksi hankkiutua kakuista eroon tuomalla ne töihin kahvitaukotarjottavaksi. En oleta saavani tästä mitään vastinetta, koska toinen vaihtoehto olisi, että joko minä lihon muodottomaksi tai kakut menevät roskiin. Työkavereilta saa myös palautetta kakuista.
Mitään ongelmaa ei ollut, ennen kuin työpaikan keliaakikko alkoi osoittamaan mieltään siitä, että "hemmottelen" muita mutta unohdan aina hänet. Kakkuni eivät ole gluteenittomia eivätkä näillä näkymin tule olemaankaan - tilauskakkujen kohdalla olen äärimmäisen tarkka hygieniasta eikä ymmärtääkseni oikeasti gluteenittomaksi voi väittää edes kakkua, joka on tehty samalla yleiskoneella tai pursotinpussilla kuin tavalliset. Olen pahoitellut tälle ihmiselle, mutta sanonut myös nuo perustelut. Hänen mielestään minunkin olisi korkea aika oppia tekemään gluteenittomia ja että muut työpaikalla voivat syödä gluteenitonta mutta hän ei tavallista, joka on toki totta.
Pitääkö tässä nyt lopettaa kakkujen vieminen kokonaan vai miten tuon niskojen nakkelun ja mielenosoitusmaisen omaan työhuoneeseen kahville linnoittautumisen saa loppumaan? Vai onko se mun vastuulla lainkaan, mököttäkööt jos haluaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jos ap jättää kakkunsa viemättä. Vaikka kuinka on vapaaehtoista hommaa, se on keliaakikolle todella paskamaista.
No eikä ole.
- keliaakikko
No kyllä on.
t. toinen keliaakikko
Elämäsi pyörii herkkujen ympärillä?
- keliaakikko
Ei pyöri. Enkä tarvitse töissä herkkuja vaikka muille olisi. Mutta ap:n työkaverille tuo kakkujen tarjoilu on paskamaista, koska hänelle ilman jääminen on epämiellyttävää, vaikka minulle tai sinulle ei olisikaan.
t. toinen keliaakikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan allergikko- ja keliaakikkovihaajat ovat ajastaan jäljessä. Aika monessa ravintolassakin nykyään voi syödä vaikka on moniallergikko.
Olin lomalla viime kesänä ja ilmoitin hotellin ravintolaan erikseen allergioistani. Odotin että tulee vaikeuksia, kuten Suomessa usein "meillä ei ole sitä, tätä tuota eikä voida tehdä mitään". Olin iloisesti yllättäynyt koska mitään ongelmia ei ollut, päinvastoin tuntui että olivat keittössä oikein ottaneet mun ruoat kivana haasteena ja vaihteluna perusmenyyn teolle. Jäi tosi hyvä fiilis.
Nykyisin näitä poikkeavia ruokavalioita varmasti opetetaan ravintola-alan koulutuksessa, joten ravintolan henkilökunnalle saattaakin olla mukava päästä testaamaan osaamistaan livenä ja palvella asiakkaitaan paremmin. Tämä trendi on maailmalla aika yleinen ja ravintoloiden kesken alkanut olla jo kilpailuvaltti, että allergiat otetaan huomioon.
Vielä, EU:n lainsäädäntö itse asiassa vaatii vuodesta 2014 sen, että yleisimmät allergeenit on merkitty tuoteselosteeseen. Tämä ei koske vain markettien tuotteita vaan myös ravintoloita, joilla pitää olla ruoalle säädöksien mukainen tuoteseloste.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tosi monissa kaupan tuotteissakin lue, että saattaa sisältää pieniä määriä sitä ja tätä. Sillä suljetaan pois se mahdollisuus, että joku voi väittää saaneensa allergisen reaktion jostain tuotteesta, jossa ei kuuluisi olla niitä allergisoivia ainesosia. Suojakeino siis.
.
Ei, vaan se maininta on siinä ihan syystä. Tuotteita valmistetaan samoilla linjoilla, joten on mahdollisuus että esim fazerin sinisessä on jäämiä pähkinästä, sillä samalla linjalla on valmistettu pähkinäsuklaata.
Onhan se nyt kohteliasta ja hyviin tapoihin kuuluvaa, että tarjoaa kaikille jos tarjoaa. Älä vie kakkuja töihin tai jos viet, niin vie keliaakikollekin jotain. Vaikka suklaata.
Se että koet turhaksi vinkumiseksi sen, että yksi ei saa mitään, osoittaa minusta empatiakyvyn ja toisen asemaan asettumiskyvyn puutetta. Enemmistön jäsenenä on helppo tuudittautua ylemmyyteensä.
Olisiko itsestäsi mukavaa, jos työkaveri toisi joulukortit kaikille paitsi sinulle ja antaisi ne kortit avoimesti kaikkien nähden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jos ap jättää kakkunsa viemättä. Vaikka kuinka on vapaaehtoista hommaa, se on keliaakikolle todella paskamaista.
No eikä ole.
- keliaakikko
No kyllä on.
t. toinen keliaakikko
Elämäsi pyörii herkkujen ympärillä?
- keliaakikko
Ei pyöri. Enkä tarvitse töissä herkkuja vaikka muille olisi. Mutta ap:n työkaverille tuo kakkujen tarjoilu on paskamaista, koska hänelle ilman jääminen on epämiellyttävää, vaikka minulle tai sinulle ei olisikaan.
t. toinen keliaakikko
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sen verran olla kasvanut siitä päiväkoti-iän "mulle kans!" -vaiheesta, että käsittää ap:n vain minimoivan ruokahävikkiä tuolla kakkujen tuomisella.
Eri juttu jos kyse olisi juhlista tai vaikka työantajan tarjoamista tavoitteissa-onnisturtu -kiitoskakuista.
- keliaakikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useammankin kahvilan, jossa kaikki kakut ovat gluteenittomia. Ihan "normaalit" ihmiset niitä siellä syö. Omiin juhliin leivon pelkästään gluteenittoman kakun, niin ei tarvitse tehdä montaa erikseen. (Kaksi keliaakikkoa suvussa.) Jos kakkuja leipoo, ei ole iso vauva opetella leipomaan myös gluteenittomasti. Ei ole vaikeaa ja jos kakkuja haluaa myydä, siitä on iso etu jos osaa tehdä. Allergiat ja erityisruokavaliot yleisiä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jos ap jättää kakkunsa viemättä. Vaikka kuinka on vapaaehtoista hommaa, se on keliaakikolle todella paskamaista.
No eikä ole.
- keliaakikko
No kyllä on.
t. toinen keliaakikko
Elämäsi pyörii herkkujen ympärillä?
- keliaakikko
Täällä kolmas keliaakikko. Kyllä musta tuntuisi ikävältä olla samassa toimistossa töissä ap:n kanssa joka tuo kakkuja ilmeisesti joka viikko töihin. Tuntuisi suoranaiselta vittuilulta ettei kertakaan tuotaisi edes sitä gluteenitonta keksipakettia. En koskaan kehtaisi mitään sanoa tai näyttää harmitustani, mutta kyllä se harmittaisi. Itse olen niin tottunut ehkä oman keliakiani takia aina kyselemään muiden ruokarajoitteista ja pyrin aina tarjoamaan jotain kaikille sopivaa, niin tuntuu oudolta ettei joku muu niin halua tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useammankin kahvilan, jossa kaikki kakut ovat gluteenittomia. Ihan "normaalit" ihmiset niitä siellä syö. Omiin juhliin leivon pelkästään gluteenittoman kakun, niin ei tarvitse tehdä montaa erikseen. (Kaksi keliaakikkoa suvussa.) Jos kakkuja leipoo, ei ole iso vauva opetella leipomaan myös gluteenittomasti. Ei ole vaikeaa ja jos kakkuja haluaa myydä, siitä on iso etu jos osaa tehdä. Allergiat ja erityisruokavaliot yleisiä nykyään.
Korjaan: Siis vaiva, ei vauva. :D
-edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että sen gluteenittoman ihmisen elämä on muutenkin hankalaa rajoitteidensa vuoksi (eihän hän tahallaan ole sairastunut), joten olisihan se kohteliasta JOSKUS asettua hänen asemaan ja miettiä miltä HÄNESTÄ tuntuu ja ehkä JOSKUS huomioida myös hänet. Hyvältä ne kakut hänenkin suussaan maistuvat, ymmärrän kyllä että tulee paha mieli katsoa toisten herkuttelua kun itselle ei ole mitään. Ei ap:lla ole velvollisuutta aina leipoa hänelle omaa kakkua, mutta voisitko edes joskus huomioida jotenkin myös hänet?
Huoh. Sitähän sitä toivoisi ja varmasti ja kokemukseni mukaan 99% ihmisistä yleensä huomioi ja ottaa huomioon jos ja kun vain voi ja tietää etukäteen. - Ei välttämättä juuri Ap:n tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa hänellä on kannettavana "kiltin ihmisen taakka." - Hän ilm. hieman potee syyllisyyttä, ettei ole tuota keliaakikkoa huomioinut. Toisaalta jos ja kun ollaan työyhteisössä, niin jos ja kun hän tällä tavoin yksi työntekijä ilahduttaa usein työkavereitaan, niin toki voinee kysyä, että pitäisikö työnantajan jossain vaiheessa vaikka hieman sponsoroida tilannetta ja valvoa, että kaikki työntekijät tulee kohdelluksi tasapuolisesti vai pidetäänkö normaalina, että yksi jää aina ilman herkkuja, muiden niitä saadessa. - Jonkun mielestä tämä tietysti kuullostaa sairaalta paapomiselta ja on sitä mieltä, että Ap saa itse valita kenelle tarjoa tai on tarjoamtta. No. Niin saa ja voi, mutta on asialla toinenkin puoli. Kuka ylipäätään haluaa joutua aina seuraamaan vierestä muiden herkutellessa? Tai kuka haluaa jäädä kuulematta viikon parasta juttua aina, vaikka muut saavatkin sen kuulla? Tai haluaako jokui jäädä aina ilman oikeutta esittää loma-ajoista toiveita, jos muut saavat, niitä esittää. Mitä yksityisiä toimia saa jakaa työajalla osan porukan kanssa ja milloin on ymmärrettä, että kyse on työajasta, eikä siitä, että työpaikalla vietetään "kakku kestejä", joihin kutsutaan kaikki uut paitsi se yksi, tai ainakin hänen annetaan aina ymmärtää, että ei kuulu joukkoon kun ei voi jakaa sitä, mitä muut saavat ja voivat kun on sairaus estää, niin tekemästä.
Ap:lle ja muille terveille kyse on vain leivonnaisista, mutta oikeasti kyse on isommista asioista. Jos oltaisiin koulussa eikä työpaikalla, puhuttaisiin kiusaamisesta. Ajatelkaa vaikka, että yksi lapsi tuo kouluun karkkia ja tarjoaa välitunnilla kaikille muille paitsi yhdelle, ihan jatkuvasti. Lapsi saa pahoittaa mielensä, aikuinen ei, vaikka ulkopuolelle jäämisen tunne on ihan yhtä paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...
Olisiko itsestäsi mukavaa, jos työkaveri toisi joulukortit kaikille paitsi sinulle ja antaisi ne kortit avoimesti kaikkien nähden?
Tuo on ihan väärä vertaus. Ei se ole AP:n vika, että yksi ei voi syödä hänen kakkujaan.
Olen kerran vienyt yhden kakun töihin (leivon siis erittäin harvoin), ja sitten yksi kysyi, että onko kakku gluteeniton. Totesin vaan, että se sisältää ihan kaiken mahdollisen.
Jos joku pitopalvelu tms. tarjoaa ruoat, niin toki tuolloin pitää olla kaikille syötävää. Mutta jos joku muuten vain tuo leivoksia työpaikalle, niin siinä on sitten ihan turha muiden esittää vaatimuksia.
Toki AP voi lopettaa kakkujen tuomisen ja sanoo, että kaikki kakut on heitetty roskiin, ettei yksi ihminen olisi niin harmissaan.
Just näin! Normaalia kohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi aikuiset ihmiset! Niin monessa muussakin asiassa on jäätävä ilman. Milloin mistäkin syystä. Minä jäin lapsena välillä jopa ilman ruokaa, kun oltiin niin köyhiä.
Jos vapaaehtoisesti jotain ylimääräisiä leivonnaisiaan vie tarjolle, niin ne ottaa, ketkä voi ja muut ei. Voihan siellä olla joku sellainenkin, jolle ei vaan maun takia joku kelpaa, pitäiskö sen alkaa vaatia jotain muuta itselleen? Mua närästää ne kanelilla maustetut porkkanaleivokset, mitä toiset tuntuu rakastavan, enkä ikinä inahdakaan, että hei miksi ei mulle ole jotain muuta. Ei toisten velvollisuus ole minun makuasioistani huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useammankin kahvilan, jossa kaikki kakut ovat gluteenittomia. Ihan "normaalit" ihmiset niitä siellä syö. Omiin juhliin leivon pelkästään gluteenittoman kakun, niin ei tarvitse tehdä montaa erikseen. (Kaksi keliaakikkoa suvussa.) Jos kakkuja leipoo, ei ole iso vauva opetella leipomaan myös gluteenittomasti. Ei ole vaikeaa ja jos kakkuja haluaa myydä, siitä on iso etu jos osaa tehdä. Allergiat ja erityisruokavaliot yleisiä nykyään.
- kulut isompia, jolloin myös ap:n nostettava hintojaan.
- ap:n on kontaminaatioriskin vuoksi hävitettävä kaikki ainekset, joita on käyttänyt gluteenileivonnassa.
Ja kyllähän sen nyt jokainen gluteenittomasti leiponut tietää, miten p*rseestä monen leivonnaisen kohdalla se gton leipominen on. Sitkon puuttuminen, vaikka kuinka sitä psylliumia tunkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näin! Normaalia kohteliaisuutta.
Viesti karkasi ennen aikojaan. Siis normaalia kohteliaisuutta ottaa huomioon erityisruokavaliot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jos ap jättää kakkunsa viemättä. Vaikka kuinka on vapaaehtoista hommaa, se on keliaakikolle todella paskamaista.
No eikä ole.
- keliaakikko
No kyllä on.
t. toinen keliaakikko
Elämäsi pyörii herkkujen ympärillä?
- keliaakikko
Ei pyöri. Enkä tarvitse töissä herkkuja vaikka muille olisi. Mutta ap:n työkaverille tuo kakkujen tarjoilu on paskamaista, koska hänelle ilman jääminen on epämiellyttävää, vaikka minulle tai sinulle ei olisikaan.
t. toinen keliaakikko
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sen verran olla kasvanut siitä päiväkoti-iän "mulle kans!" -vaiheesta, että käsittää ap:n vain minimoivan ruokahävikkiä tuolla kakkujen tuomisella.
Eri juttu jos kyse olisi juhlista tai vaikka työantajan tarjoamista tavoitteissa-onnisturtu -kiitoskakuista.
- keliaakikko
Juuri niin,aikuisen pitäisi olla sen verran kasvanut päiväkoti-iästä, että osaisi ottaa huomioon myös muiden tunteet ja jopa sen, että toiset kokevat saman asian eri tavalla kuin itse kokee. Ap:n ei ole pakko tehdä mitään, hän voi aivan vapaasti jatkaa valitsemallaan linjalla, mutta epäkohteliasta se on.
t. toinen keliaakikko
Mä olen kyllä sitä mieltä, että ap vaan jatkaa kakkujen tuomista työpaikalleen ja koettaa kovettaa sydämensä yhdeltä kitisijältä. Elämä on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Mulla on ruokarajoitteita ja pidän ihmeenä, jos pöydästä ylipäätään löytyy mulle sopivaa syötävää. Joskus syön pelkkää perunaa. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä osoittamaan mieltä, jos joku hyvän hyvyyttään tuo kahvipöytään herkkuja eikä edes ota maksua niistä.
Aikanaan mummollani kävi vieras, jolla oli aina omat kahvileivät mukana. Tuo apn työkaveri, jos olisi fiksu, olisi hiljaa ja ottaisi omat kakut mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että sen gluteenittoman ihmisen elämä on muutenkin hankalaa rajoitteidensa vuoksi (eihän hän tahallaan ole sairastunut), joten olisihan se kohteliasta JOSKUS asettua hänen asemaan ja miettiä miltä HÄNESTÄ tuntuu ja ehkä JOSKUS huomioida myös hänet. Hyvältä ne kakut hänenkin suussaan maistuvat, ymmärrän kyllä että tulee paha mieli katsoa toisten herkuttelua kun itselle ei ole mitään. Ei ap:lla ole velvollisuutta aina leipoa hänelle omaa kakkua, mutta voisitko edes joskus huomioida jotenkin myös hänet?
Huoh. Sitähän sitä toivoisi ja varmasti ja kokemukseni mukaan 99% ihmisistä yleensä huomioi ja ottaa huomioon jos ja kun vain voi ja tietää etukäteen. - Ei välttämättä juuri Ap:n tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa hänellä on kannettavana "kiltin ihmisen taakka." - Hän ilm. hieman potee syyllisyyttä, ettei ole tuota keliaakikkoa huomioinut. Toisaalta jos ja kun ollaan työyhteisössä, niin jos ja kun hän tällä tavoin yksi työntekijä ilahduttaa usein työkavereitaan, niin toki voinee kysyä, että pitäisikö työnantajan jossain vaiheessa vaikka hieman sponsoroida tilannetta ja valvoa, että kaikki työntekijät tulee kohdelluksi tasapuolisesti vai pidetäänkö normaalina, että yksi jää aina ilman herkkuja, muiden niitä saadessa. - Jonkun mielestä tämä tietysti kuullostaa sairaalta paapomiselta ja on sitä mieltä, että Ap saa itse valita kenelle tarjoa tai on tarjoamtta. No. Niin saa ja voi, mutta on asialla toinenkin puoli. Kuka ylipäätään haluaa joutua aina seuraamaan vierestä muiden herkutellessa? Tai kuka haluaa jäädä kuulematta viikon parasta juttua aina, vaikka muut saavatkin sen kuulla? Tai haluaako jokui jäädä aina ilman oikeutta esittää loma-ajoista toiveita, jos muut saavat, niitä esittää. Mitä yksityisiä toimia saa jakaa työajalla osan porukan kanssa ja milloin on ymmärrettä, että kyse on työajasta, eikä siitä, että työpaikalla vietetään "kakku kestejä", joihin kutsutaan kaikki uut paitsi se yksi, tai ainakin hänen annetaan aina ymmärtää, että ei kuulu joukkoon kun ei voi jakaa sitä, mitä muut saavat ja voivat kun on sairaus estää, niin tekemästä.
Ap:lle ja muille terveille kyse on vain leivonnaisista, mutta oikeasti kyse on isommista asioista. Jos oltaisiin koulussa eikä työpaikalla, puhuttaisiin kiusaamisesta. Ajatelkaa vaikka, että yksi lapsi tuo kouluun karkkia ja tarjoaa välitunnilla kaikille muille paitsi yhdelle, ihan jatkuvasti. Lapsi saa pahoittaa mielensä, aikuinen ei, vaikka ulkopuolelle jäämisen tunne on ihan yhtä paha.
Monellako työpaikalla työntekijät ovat lapsia?
Aikuinen kun kestää jo sen, ettei voi syödä sitä kermakakkua oman sairautensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ratkaisisin niin, että leipoisin muille jotakin vähän halvemmista raaka-aineista, tai pienemmän satsin, että mulla olisi varaa käydä ostamassa keliakikolle edes jotakin gluteenittomia keksejä kaupasta. Jos se edes semmosena eleenä olisi hyvittävä.
Mutta eihän tässä nyt ollutkaan kyse siitä, että ap leipoisi varta vasten töihin. Hän tekee tilaustöinä kakkuja, välillä testaa uusia reseptejä ennen sen varsinaisen tilauksen tekemistä ja vie siis nämä testikakut töihin, kun ei voi yksinkään kaikkea syödä. Lukekaa nyt hyvät ihmiset tuo aloitus!
Itselläni on ruokarajoitteita. Olen täysin tottunut siihen ettei aina (useimmiten) kahviloistakaan löydy minulle sopivaa syötävää ja se on ihan ok mulle, en edes halua tehdä asiasta numeroa. Se iso kupillinen teetä hunajalla riittää kyllä makean nälkään. Kun töissä muut syö jotain leivonnaista niin hedelmät mulle on ok. Välillä mulla on joku oma keksipaketti kahvihuoneen kaapissa, mutta en todellakaan odota, että mulle etsittäisiin jotain sopivaa. Olen aikuinen ihminen ja kestän kyllä toisten herkuttelun.
Tuo kahvilajuttu on eri. Kahvilan pitää olla kannattava, ja ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa pitää tiskissä kaikenlaisia erilaisia allergioita huomioivia leivoksia, koska on vaarana että päivän päätteeksi ne lentävät roskiin kun niille ei ollutkaan menekkiä.
Ap taas tietää että menekkiä olisi gluteenittomallekin. Miksei hän halua huomioida yhtä työkavereista?
Vierailija kirjoitti:
Voi aikuiset ihmiset! Niin monessa muussakin asiassa on jäätävä ilman. Milloin mistäkin syystä. Minä jäin lapsena välillä jopa ilman ruokaa, kun oltiin niin köyhiä.
Jos vapaaehtoisesti jotain ylimääräisiä leivonnaisiaan vie tarjolle, niin ne ottaa, ketkä voi ja muut ei. Voihan siellä olla joku sellainenkin, jolle ei vaan maun takia joku kelpaa, pitäiskö sen alkaa vaatia jotain muuta itselleen? Mua närästää ne kanelilla maustetut porkkanaleivokset, mitä toiset tuntuu rakastavan, enkä ikinä inahdakaan, että hei miksi ei mulle ole jotain muuta. Ei toisten velvollisuus ole minun makuasioistani huolehtia.
Entä jos joku leipoisi jatkossa vain ja ainoastaan kanelilla maustettuja porkkanaleivoksia? Ja ymmärräthän, että keliakia on elinikäinen sairaus, ei makuasia.
Älä vie enää työpaikalle niitä leivonnaisia, saa keliaakikko sitten olla onnellinen, kun kenelläkään muullakaan ei ole herkkuja tarjolla.