Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vuosikymmen sitten etsivän nuorisotyön asiakas, omasta aloitteestani. (Sehän se idea on, en tiedä mistä nimi etsivä tulee.) Ei siitä paljon ollut hyötyä. Mies vei minut KAUPUNGILLE kävelemään että tulee nähtyä sopivia työpaikkoja! Siis sinne kaikkien nähtäville. Olisihan siitä pitänyt kieltäytyä, mutta kilttinä tyttönä en silloin uskaltanut. Olin ihan ”naama punaisena” kun ukko pomppi kaupungilla kuin vieteri ja osoitti sormella kaikkia paikkoja joissa on ihmisiä töissä!

Ja 99% niistä paikoista on sellaisia, mihin on pitkä rivi koulutettuja ihmisiä hyvällä CV:llä pyrkimässä töihin. Maailma ei ole niin kuin ennen, jolloin töitä sai kun lähti kiertämään ja kysymään.

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vuosikymmen sitten etsivän nuorisotyön asiakas, omasta aloitteestani. (Sehän se idea on, en tiedä mistä nimi etsivä tulee.) Ei siitä paljon ollut hyötyä. Mies vei minut KAUPUNGILLE kävelemään että tulee nähtyä sopivia työpaikkoja! Siis sinne kaikkien nähtäville. Olisihan siitä pitänyt kieltäytyä, mutta kilttinä tyttönä en silloin uskaltanut. Olin ihan ”naama punaisena” kun ukko pomppi kaupungilla kuin vieteri ja osoitti sormella kaikkia paikkoja joissa on ihmisiä töissä!

Ja 99% niistä paikoista on sellaisia, mihin on pitkä rivi koulutettuja ihmisiä hyvällä CV:llä pyrkimässä töihin. Maailma ei ole niin kuin ennen, jolloin töitä sai kun lähti kiertämään ja kysymään.

Nuoret pitääkin saada tajuamaan, että tie työelämään on 99% tapauksista pitkä, ja jollei sitä ole heti peruskoulun jälkeen pystynyt kulkemaan normaalia reittiä niin sitten se on kuljettava vain myöhästyneenä. Mutta oikeasti on nuoria, jotka ovat pudonneet pois ammattikoulusta ja elämä on ollut sekaisin, ja sitten kun pääsevät jaloilleen vaikkapa reilu parikymppisenä niin he ovat sitä mieltä että enää ei kannata opiskella, koska joillain entisillä koulukavereilla on ja vakituiset työpaikat. Että juttu on nyt ryssitty lopullisesti heidän kohdallaan kun samanikäinen naapurin Make tienaa neljä tonnia kuussa ja itsellä ei ole kuin peruskoulun päästötodistus ja hiukan ammattikoulua käytynä. Paitsi sitten kannattaa yrittää, jos etsivän nuorisotyön täti/setä pystyisi nyt äkkiä jostain pieraisemaan sellaisen valmiin työpaikan, jossa voit alkaa oppisopimuksella tienata huikeita summia. Kunhan ei ole hoitoalaa, ei siivousta, ei rakennuspuolta, ei metallialaa eikä mitään fyyisistä. Eikä mitään, missä on asiakaspalvelua tai ylipäätään ihmisten kanssa tekemistä. Ai, ei ole sellaista paikkaa? No sehän tiedettiin että ei yhteiskunta osaa mitenkään auttaa. 

Siinäpä helppo yhtälö ratkaistavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Täysin vapaaehtoista - myös käytännössä, ei vain lakiin kirjattuna.

Sinänsä paljastava sanavalinta tuo tukeminen, jota käytit. Nuorisotyötä voisi ajatella lähtökohtaisesti muunakin kuin tukemisena. Eihän kukaan ajattele harrastuksistaan tai opinnoistaankaan, että niillä tuetaan häntä. Niitä tehdään, koska itse halutaan kehittyä jossain ja koetaan sellainen ajanviettotapa mielekkääksi. Saadaan uusia ajatuksia, ystäviä ja taitoja. Suunnataan jotain tavoitetta kohti.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Nurisotyöntekijän pitäisi keksiä jokin muu elämän läpi kantava vaihtoehto työlle? o_O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Täysin vapaaehtoista - myös käytännössä, ei vain lakiin kirjattuna.

Sinänsä paljastava sanavalinta tuo tukeminen, jota käytit. Nuorisotyötä voisi ajatella lähtökohtaisesti muunakin kuin tukemisena. Eihän kukaan ajattele harrastuksistaan tai opinnoistaankaan, että niillä tuetaan häntä. Niitä tehdään, koska itse halutaan kehittyä jossain ja koetaan sellainen ajanviettotapa mielekkääksi. Saadaan uusia ajatuksia, ystäviä ja taitoja. Suunnataan jotain tavoitetta kohti.

AP

Sitähän perusnuorisotyö onkin, niin nuorisotaloilla, urheiluseuroissa ja erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä.

Sinä AP aloitit itse tämän ketjun ETSIVÄSTÄ nuorisotyöstä. Se on tukemista. Sinulla ei taida ihan olla käsitteet kartalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.

Onko hyviä ehdotuksia?

Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.

Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).

Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.

Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?

AP

Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.

En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.

Ihan oikeasti. Kaikkien elämä ei ole sellaista kuin sinun piireissä. Ei kukaan hyvien vanhempien terve lapsi ihan vain huvikseen syrjäydy, kun muut jatkavat elämäänsä. Lähes kaikilla etsivän nuorisotyön asiakkailla on neurologisia, psykiatrisista tms. syistä heikentynyt toimintakyky. Luin vuosia sitten Hesarin jutun jostain tutkimuksesta jossa oli lähdetty ihan kotiin katsomaan pitkäaikaistyöttömiä nuoria. Sieltä löytyi esimerkiksi diagnosoimattomia Aspergereita, jotka eivät olleet koskaan saaneet mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Nurisotyöntekijän pitäisi keksiä jokin muu elämän läpi kantava vaihtoehto työlle? o_O

Näissä tapauksissa voi keskittyä esim. siihen miten pysyy täysillä, vaikka ei ole työnhaun käytettävissä..

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Minustakin ihan älytöntä puhua jo vakaasti aikuisista ihmisistä jonain nuorisonsa. Minusta alle kaksikymppiset ovat nuoria ja sen jälkeen aikuisia. Jotenkin tuntuu että ihmiset saavat luvan olla kantamatta vastuuta omasta elämästään koska ollaan niin nuoria ja avuttomia. Vaikka oikeasti kohta keski-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Nurisotyöntekijän pitäisi keksiä jokin muu elämän läpi kantava vaihtoehto työlle? o_O

Näissä tapauksissa voi keskittyä esim. siihen miten pysyy täysillä, vaikka ei ole työnhaun käytettävissä..

Mitä tarkoittaa täysillä pysyminen? Tarkoitatko täysillä tuilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.

Onko hyviä ehdotuksia?

Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.

Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).

Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.

Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?

AP

Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.

En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.

Ihan oikeasti. Kaikkien elämä ei ole sellaista kuin sinun piireissä. Ei kukaan hyvien vanhempien terve lapsi ihan vain huvikseen syrjäydy, kun muut jatkavat elämäänsä. Lähes kaikilla etsivän nuorisotyön asiakkailla on neurologisia, psykiatrisista tms. syistä heikentynyt toimintakyky. Luin vuosia sitten Hesarin jutun jostain tutkimuksesta jossa oli lähdetty ihan kotiin katsomaan pitkäaikaistyöttömiä nuoria. Sieltä löytyi esimerkiksi diagnosoimattomia Aspergereita, jotka eivät olleet koskaan saaneet mitään apua.

Ongelmia ja niiden vaikutusta ei pidä liioitella. Vaikka ongelmia olisi, niin esimerkiksi sopivalla pakottamisella voi siitä huolimatta pystyä vaikka mihin.

Lievä ongelma voi olla myös sellainen, ettei se ole käytännössä ratkaistavissa ja silloin "malli koivuniemenherra" on ainoa vaihtoehto millä kyseinen nuori voidaan palauttaa koulunpenkille satsaamaan omaan tulevaisuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Nurisotyöntekijän pitäisi keksiä jokin muu elämän läpi kantava vaihtoehto työlle? o_O

Näissä tapauksissa voi keskittyä esim. siihen miten pysyy täysillä, vaikka ei ole työnhaun käytettävissä..

Täysillä tuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Minustakin ihan älytöntä puhua jo vakaasti aikuisista ihmisistä jonain nuorisonsa. Minusta alle kaksikymppiset ovat nuoria ja sen jälkeen aikuisia. Jotenkin tuntuu että ihmiset saavat luvan olla kantamatta vastuuta omasta elämästään koska ollaan niin nuoria ja avuttomia. Vaikka oikeasti kohta keski-ikäisiä.

Nykyään ei "kuulu" olla oikeasti aikuinen ennen kuin vasta sitten keski-iän kynnyksellä. Lasten hankinnallekin 30 vuotta tuntuu yhä enemmän olevan alaikäraja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ap:ltä millaista etsivän nuorisotyön pitäisi olla, että sillä tuettaisiin nuoria oikein? 

Sellaista, että nuoria kuunnellaan. Jos ei kiinnosta uhrata elämäänsä työntekoon, sitten siitä ajatuksesta luovutaan ja keksitään jotain muuta.

Nurisotyöntekijän pitäisi keksiä jokin muu elämän läpi kantava vaihtoehto työlle? o_O

Näissä tapauksissa voi keskittyä esim. siihen miten pysyy täysillä, vaikka ei ole työnhaun käytettävissä..

Mitä tarkoittaa täysillä pysyminen? Tarkoitatko täysillä tuilla? 

Elämään täysillä tuilla ja muutenkin elämään makeaa elämää täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Minustakin ihan älytöntä puhua jo vakaasti aikuisista ihmisistä jonain nuorisonsa. Minusta alle kaksikymppiset ovat nuoria ja sen jälkeen aikuisia. Jotenkin tuntuu että ihmiset saavat luvan olla kantamatta vastuuta omasta elämästään koska ollaan niin nuoria ja avuttomia. Vaikka oikeasti kohta keski-ikäisiä.

Ainakin meidän kunnassa vielä 29-vuotiaat (ja varmaan epävirallisesti sitäkin vanhemmat, henkilöllisyyttä tuskin tarkistetaan) ovat tervetulleita nuorisotalolle "hengailemaan".

Voi tosissaan miettiä mihin tämä yhteiskunta on menossa, jos edes sen ikäisen ei oleteta olevan aikuisten puuhissa esimerkiksi töissä ja perheestään huolehtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Minustakin ihan älytöntä puhua jo vakaasti aikuisista ihmisistä jonain nuorisonsa. Minusta alle kaksikymppiset ovat nuoria ja sen jälkeen aikuisia. Jotenkin tuntuu että ihmiset saavat luvan olla kantamatta vastuuta omasta elämästään koska ollaan niin nuoria ja avuttomia. Vaikka oikeasti kohta keski-ikäisiä.

Nykyään ei "kuulu" olla oikeasti aikuinen ennen kuin vasta sitten keski-iän kynnyksellä. Lasten hankinnallekin 30 vuotta tuntuu yhä enemmän olevan alaikäraja.

Ihan sairasta. Elämä on aika lyhyt ja voi päättyä koska vain kenellä tahansa. Hullua tuhlata parasta aikaa johonkin tuollaiseen wanna be- teineilyyn aikuisena ihmisenä sen sijaan että ottaisi vastuun omasta elämästään ja alkaisi elämään niin kuin aikuiset ihmiset. Nämä typerät nuoruusiän venytykset pitäisi poistaa ja alkaa puhu aikuisista ihmisistä, kaikille parempi ja terveempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Minustakin ihan älytöntä puhua jo vakaasti aikuisista ihmisistä jonain nuorisonsa. Minusta alle kaksikymppiset ovat nuoria ja sen jälkeen aikuisia. Jotenkin tuntuu että ihmiset saavat luvan olla kantamatta vastuuta omasta elämästään koska ollaan niin nuoria ja avuttomia. Vaikka oikeasti kohta keski-ikäisiä.

Ainakin meidän kunnassa vielä 29-vuotiaat (ja varmaan epävirallisesti sitäkin vanhemmat, henkilöllisyyttä tuskin tarkistetaan) ovat tervetulleita nuorisotalolle "hengailemaan".

Voi tosissaan miettiä mihin tämä yhteiskunta on menossa, jos edes sen ikäisen ei oleteta olevan aikuisten puuhissa esimerkiksi töissä ja perheestään huolehtimassa.

Tämä! Yksi tuttu etsimässä nuorisotyöstä kertoi että muutama tyyppi hengailee siellä vielä yli kolemkymppisenäkin ” nuorena” eikä aikomustakaan ottaa vastuuta omata elämästään. Sehän on tosi säälittävää minusta. Jos ihmiselle sanotaan että olet aikuinen ihminen ja kanna vastuusi itsestäsi niin minusta se on sille ihmiselle paljon terveellisempää kuin pitää aikuisia ihmisiä jonain ” nuorina” pitkälle aikuis-ikään.

Etsivä nuorisotyö ei kelpaa mutta samalla odotetaan että kaunis nainen tulee hakemaan kämpästä ja pelastaa parisuhteeseen.

Samantien voisi nostaa tuon etsivät nuorisotyön ikärajan tuonne 55- vuoteen. Mitäpä sitä nyt aikaisemmin aikuistumaan. Ollaan nuoria tappamista siihen asti kaikki. Ja maailma pelastuu.