Lue keskustelun säännöt.
Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?
06.05.2018 |
Onko etsivästä nuorisotyöstä on oikeasti jollekin apua, vai onko se vain näiden etsivää nuorisotyötä tekevien itse itsensä työllistämistä ja tarpeelliseksi tekemistä?
Entä, jos henkilöllä on vaikkapa pääomatuloja, joilla elää? Pitääkö siltikin osallistua yhteiskuntaan kouluttautumalla tai menemällä työhön? Vai jättääkö etsivä nuorisotyö rauhaan, jos sanoo, ettei tarvitse mitään etuuksia, haluaa vain elää elämäänsä rauhassa?
Etsivä nuorisotyö on laajennettu jo 29-vuotiaisiin. Onko sen ikäinen vielä oikeasti nuorisoa nykyaikana? Entä tietosuoja? Itse nostaisin metelin, jos omia tietojani olisi jostain luovutettu etsivälle nuorisotyölle, esim. salainen puhelinnumeroni. Jos annan yhteystietoni jollekin, tähdennän aina että ne ovat vain ko. tahon käyttöön, eivät eteenpäin luovutettaviksi.
Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.
Lastani ollaan juuri nyt "pakottamassa" pajatointaan. Tuet leikataan, jos ei osallistu. Tuet leikataan, jos keskeyttää jne. Vapaaehtoisuudesta ei ole kukaan sanonut sanaakaan. On hakenut useaan paikaan opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Heillä ei siis ole mitään ongelmaa... paitsi ei oikein huvita? Onko kukaan kertonut, että ei sillä välilä, hommia pitää tehdä huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Heillä ei siis ole mitään ongelmaa... paitsi ei oikein huvita? Onko kukaan kertonut, että ei sillä välilä, hommia pitää tehdä huvitti tai ei.
Suomen järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, ettei hommia todellisuudessa tarvitse tehdä jos ei halua. Toisaalta ongelmana on, ettei niitä hommia myöskään saa helpolla eikä varsinkaan jos meriitit ovat hyvin puutteelliset (ei ammattia ja mitätön tai olematon työkokemus).
Myöskään mikään sellainen asia mikä etsivällä nuorisotyöllä on tarjota ei ole homma siinä mielessä, että se toisi ihmiselle elannon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Heillä ei siis ole mitään ongelmaa... paitsi ei oikein huvita? Onko kukaan kertonut, että ei sillä välilä, hommia pitää tehdä huvitti tai ei.
Suomen järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, ettei hommia todellisuudessa tarvitse tehdä jos ei halua. Toisaalta ongelmana on, ettei niitä hommia myöskään saa helpolla eikä varsinkaan jos meriitit ovat hyvin puutteelliset (ei ammattia ja mitätön tai olematon työkokemus).
Myöskään mikään sellainen asia mikä etsivällä nuorisotyöllä on tarjota ei ole homma siinä mielessä, että se toisi ihmiselle elannon.
Ei kai kukaan kuvittelekaan etsivän nuorisotyön tarjoavan ihmiselle elannon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni on, että osa on hyviä, osa turhakkeita. Tehtäväkenttä on monissa paikoissa todella avoin ja määrittelevät itse toimintatapansa. Jotkut osaa sitten löytää hyvän tavan toimia ja napata nuorista kiinni. Toiset taas haahuilee, koska kukaan ei kerro tarkkaan, mitä pitäisi tehdä ja loppujen lopuksi säätävät vain työaikansa tarttumatta mihinkään asiaa kunnolla.
Meillä etsivän nuorisotyön kohderyhmä on kyllä alaikäiset 13-17 -vuotiaat. Kyllä niihin pitääkin tarttua. Ei se normaalia ole, että 15-vuotias jää kotiin kököttämään ja syrjäytymään. Ei halua kouluun, ei kavereita, mikään ei kiinnosta jne. Näiden kohdalla tarvitaan kaikkea lähtien mielenterveyspuolelta siihen, että joku hakee vaikka vaan kävelylenkille.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkyy aika selkeästi se, mikä on ongelmana: kahtiajako syrjäytyneisiin ja niihin pärjääviin/terveisiin/normaaleihin. Harmaan sävyjä ei siis nähdä, vaan on olemassa "me" ja sitten "ne muut". Syrjäytyneen leimaa voi olla ikävän vaikea karistaa, joten en ihmettele, ettei kukaan halua ottaa apua vastaan, jos riskinä on tulla luokitelluksi siihen kategoriaan. En erityisemmin diggaa vetovoiman lakia mutta yksi periaate siihen liittyen on mielestäni fiksu: se kasvaa, mihin keskityt. Eli jos keskitytään näkemään nuori syrjäytyneenä, avuttomana, hyysättävänä ressukkana, niin ei kannata sitten ihmetellä, jos nuori tosiaan pysyy sellaisina ties mistä toimenpiteistä ja interventioista huolimatta.
Kyllä se niin on, että tuossa työssä pyritään etsimään nuoren vahvuuksia ja vahvistamaan niitä. Systeemi itsessään toki on sellainen, että kun riittävästi syrjäytyy ja muuttuu avuttomaksi=ei pysty hoitamaan opiskeluaan eikä muutakaan normaaliin nuoren aikuisen elämään kuuluvaa, silloin siihen puututaan. Mutta kuka sen leiman lyö? Ei ainakaan se ammattilainen, joka alkaa nuoren kanssa työskennellä. Leima on lyöty jo siinä vaiheessa ja se tulee yhteiskunnallisesta keskustelusta, koska asioista nyt puhutaan noilla termeillä: syrjäytynyt, koulupudokas, mielenterveysongelmainen ja niin poispäin. Toisaalta, pitäisikö kaikelle keksiä kiertoilmaukset, ettei kukaan loukkaannu?
Joka tapauksessa ei sitä nuorisotyön arjessa nuoren naamaan hangata että ohhoh, oletpas sinä ongelmainen ressukka. Siinä tehdään töitä konkreettisesti nuoren elämän kanssa ja pyritään vahvistamaan hyvää ja löytämään parempia tapoja toimia niissä kohti, missä homma toimii huonosti. Tavoitteena on usein löytää uusia toimimisen tapoja ja keinoja selviytyä siten, etteivät ongelmat syvene.
SItä en sitten tiedä, miten poliisi puhuttelee nuoria, jotka joutuvat jatkuvasti tekemisiin lain kanssa. Arvaukseni on, että astetta ankarammin ja siellähän ne varsinaiset rangaistuksetkin jaellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.
Lastani ollaan juuri nyt "pakottamassa" pajatointaan. Tuet leikataan, jos ei osallistu. Tuet leikataan, jos keskeyttää jne. Vapaaehtoisuudesta ei ole kukaan sanonut sanaakaan. On hakenut useaan paikaan opiskelemaan.
Millainen koulutodistus lapsellasi on? Onko arvosanojen korottamista mietitty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Heillä ei siis ole mitään ongelmaa... paitsi ei oikein huvita? Onko kukaan kertonut, että ei sillä välilä, hommia pitää tehdä huvitti tai ei.
Suomen järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, ettei hommia todellisuudessa tarvitse tehdä jos ei halua. Toisaalta ongelmana on, ettei niitä hommia myöskään saa helpolla eikä varsinkaan jos meriitit ovat hyvin puutteelliset (ei ammattia ja mitätön tai olematon työkokemus).
Myöskään mikään sellainen asia mikä etsivällä nuorisotyöllä on tarjota ei ole homma siinä mielessä, että se toisi ihmiselle elannon.
Ei kai kukaan kuvittelekaan etsivän nuorisotyön tarjoavan ihmiselle elannon?
Ei tietenkään.
Mutta kyse on toisaalta järjestelmän perusasenteesta, missä itsensä elättäminen on prioriteettina alhainen. Ennen vanhaan (vuosikymmeniä sitten) ei olisi yhteiskunnassa tullut mieleenkään järjestää mitään etsivää nuorisotyötä, vaan itsestäänselvä lähtökohta oli, että koulunsa päättänyt tai kesken jättänyt hankkii palkkatyön ja elättää itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tällainen syrjäytyt ( inhoan tuota sanaa) , mutta itselleni tuosta edellemainitusta ei oikein apua ollut. Jotenkin varsinkin se henkilö, joka tuohon toimintaan kuului oli todella "ylpeä" ja minun oli vaikea kertoa hänelle elämästäni ja jouduin "puolustelemaan" tilannettani, etten saanut syytä että olen itse "kamala" ihminen. Heillä oli myös tarkat suunnat mihin minut pitäisi ohjata ja päättivät, että hoitoala on se minun juttuni, vaikka moneen kertaan sanoin, etten kyseiselle alalla sovi. Tämän takia jouduin sitten karenssiinkin kun en voinut mennä sinne palvelutaloon työkokeiluun. Jokin muu ala olisi kyllä käynyt minulle, muttei heille. Hommasin sitten itse itseni myöhemmmin muualla työkokeiluun. Minullekin he ehdottelivat työpajoja ja muuta ei niin "tärkeää". Jotenkin tuntuivat myös kauheasti ihmettelevän miksi tilanteeni on tällainen, vaikka olen kuitenkin opiskellutkin aikaisemmin. Itselle tämä tilanteeni ei ole mikään "yllätys" ja kaikki on mennyt kaavalla muutto, porukoista "putoaminen", seuraavaksi kiusatuksi joutuminen, yksin jääminen, uusi muutto, vaikeudet päästä opiskelemaan haluamaani kouluun, se etten ole oikein uudelta paikkakunnalta löytänyt seuraa sekä tämä menneisyyden kiusaamistausta mikä toisaalta vaikeuttaa ihmisiin luottamista. Nämä ovat saaneet "minut" jäämään vähän syrjään, vaikka mielelläni olisin se "normaali" ihminen. Minusta kuka vaan voisi silti tällä keinolla syrjäytyä. Ja itse ajattelen mieluummin, että minut on syrjäytetty ja jos olisin elänyt ihan normaalin nuoruuden ei tarvitsisi tällaisia miettiä. Silti olen ihan tavallinen ihminen täällä. Ei mitään päihteiden käyttöä ja omasta mielestä ihan viisaskin ja harkitseva ihminen. Tästä sitten pitäisi jotenkin saada suunta ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.
Onko hyviä ehdotuksia?
Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.
Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).
Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.
Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?
AP
Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.
En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.
Lastani ollaan juuri nyt "pakottamassa" pajatointaan. Tuet leikataan, jos ei osallistu. Tuet leikataan, jos keskeyttää jne. Vapaaehtoisuudesta ei ole kukaan sanonut sanaakaan. On hakenut useaan paikaan opiskelemaan.
Tyypillistä nykypäivän Suomea, jossa viranomaiset tulkitsevat lakeja sen mukaan, mikä on kulloinenkin poliittinen ilmapiiri.
Aina silloin tällöin joku rohkea vaatii oikaisua ja valittaa hallintopäätöksestä tai kantelee virheellisestä menettelystä, ja näin saadaan uusi käytäntö johdettua viimeistään korkeimmasta hallinto-oikeudesta tai vaikkapa eoa:n kannanotosta tai huomautuksesta.
Hienoa että keskusteluun tuli kokemus joltain nuorelta, joka on ollut tuen saajapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetusministeriö teki etsivän nuorisotyön tuloksista tutkimuksen vuonna 2016. Löytyy netistä. Sen mukaan huikeat 2.2 prosenttia kontaktoiduista nuorista kieltäytyy yhteistyöstä. Koko ajan lisääntyy niiden nuorten määrä, jotka ottavat itse yhteyttä etsivään nuorisotyöhön. Arvelisin siis, että ap:n huoli on turha.
Vastoin joidenkin kuvitelmia Suomessa ei ihmisiä liikaa tai varsinkaan väkisin auteta. Sen huomaa viimeistään silloin, kun yrittää turhaan etsiä apua.
Etsivälle nuorisotyölle on huutava tarve. Kuten muuten etsivälle vanhustyön lelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.
Onko hyviä ehdotuksia?
Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.
Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).
Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.
Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?
AP
Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.
En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.
http://nuorisotakuu.fi/etsiva-nuorisotyo täältä löytyy tulokset pdf-tiedostona
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeriö teki etsivän nuorisotyön tuloksista tutkimuksen vuonna 2016. Löytyy netistä. Sen mukaan huikeat 2.2 prosenttia kontaktoiduista nuorista kieltäytyy yhteistyöstä. Koko ajan lisääntyy niiden nuorten määrä, jotka ottavat itse yhteyttä etsivään nuorisotyöhön. Arvelisin siis, että ap:n huoli on turha.
Vastoin joidenkin kuvitelmia Suomessa ei ihmisiä liikaa tai varsinkaan väkisin auteta. Sen huomaa viimeistään silloin, kun yrittää turhaan etsiä apua.
Etsivälle nuorisotyölle on huutava tarve. Kuten muuten etsivälle vanhustyön lelun.
Siis etsivälle vanhustyöllekin.
Itse olin vuosikymmen sitten etsivän nuorisotyön asiakas, omasta aloitteestani. (Sehän se idea on, en tiedä mistä nimi etsivä tulee.) Ei siitä paljon ollut hyötyä. Mies vei minut KAUPUNGILLE kävelemään että tulee nähtyä sopivia työpaikkoja! Siis sinne kaikkien nähtäville. Olisihan siitä pitänyt kieltäytyä, mutta kilttinä tyttönä en silloin uskaltanut. Olin ihan ”naama punaisena” kun ukko pomppi kaupungilla kuin vieteri ja osoitti sormella kaikkia paikkoja joissa on ihmisiä töissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.
Lastani ollaan juuri nyt "pakottamassa" pajatointaan. Tuet leikataan, jos ei osallistu. Tuet leikataan, jos keskeyttää jne. Vapaaehtoisuudesta ei ole kukaan sanonut sanaakaan. On hakenut useaan paikaan opiskelemaan.
Tyypillistä nykypäivän Suomea, jossa viranomaiset tulkitsevat lakeja sen mukaan, mikä on kulloinenkin poliittinen ilmapiiri.
Aina silloin tällöin joku rohkea vaatii oikaisua ja valittaa hallintopäätöksestä tai kantelee virheellisestä menettelystä, ja näin saadaan uusi käytäntö johdettua viimeistään korkeimmasta hallinto-oikeudesta tai vaikkapa eoa:n kannanotosta tai huomautuksesta.
Mitenkähän tuossa tapauksessa viranomainen on tulkinnut lakia poliittisen ilmapiirin mukaan?
Kuulostaa nuorisotakuuseen kuuluvalta toimenpiteeltä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:
1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia
2) päihdeongelma
3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin
4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon
5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)
Eli jokin muu apu tai puuttuminen olisi ensisijaista, ja etsivä nuorisotyö on vain kuin ottaisi buranaa kun tarvitsisi antibioottikuurin?
Eikös etsivä nuorisotyö just yritä löytää noi tapaukset, jotka eivät vielä saa 'buranaa vahvempaa' ja ohjata heidät sinne? Ainakin meillä päin etsivä nuorisotyö koettaa ohjata noi ongelmatapaukset oikean avun piiriin jos eivät ole sitä itse löytäneet.
Mutta kyllähän se työtekijöiden persoona vaikuttaa; meilläkin ollut loistavia ja sitten niitä, jotka puhuu lukioikäisille kuin ne olis menossa yläasteelle...
Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.
Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).
Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.
Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?
AP