Lue keskustelun säännöt.
Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?
06.05.2018 |
Onko etsivästä nuorisotyöstä on oikeasti jollekin apua, vai onko se vain näiden etsivää nuorisotyötä tekevien itse itsensä työllistämistä ja tarpeelliseksi tekemistä?
Entä, jos henkilöllä on vaikkapa pääomatuloja, joilla elää? Pitääkö siltikin osallistua yhteiskuntaan kouluttautumalla tai menemällä työhön? Vai jättääkö etsivä nuorisotyö rauhaan, jos sanoo, ettei tarvitse mitään etuuksia, haluaa vain elää elämäänsä rauhassa?
Etsivä nuorisotyö on laajennettu jo 29-vuotiaisiin. Onko sen ikäinen vielä oikeasti nuorisoa nykyaikana? Entä tietosuoja? Itse nostaisin metelin, jos omia tietojani olisi jostain luovutettu etsivälle nuorisotyölle, esim. salainen puhelinnumeroni. Jos annan yhteystietoni jollekin, tähdennän aina että ne ovat vain ko. tahon käyttöön, eivät eteenpäin luovutettaviksi.
Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä päsmäreitä. Ei jätä rauhaan, vaikka sanoo ettei kiinnosta. Silti ahdistelevat sossun ja työkkärin kanssa.
Siis nostitko tukia? Täysi-ikäistä ei todellakaan sossu ja työkkäri ahdistele, jos ei nosta senttiäkään tukia, kuten esim.itse alle 30-vuotiaana. Sen sijaan jos nostaa tukia, kuuluukin "ahdistella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen asenne ap:llä. "Kun minäkin sain elämäni mallilleen nuoruudessani parin välivuoden jälkeen, niin kyllä kaikki muutkin saavat". Sinun muinoisilla valinnoillasi ja onnenpotkuillasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten nuoret nykyään pärjäävät.
Syrjäytymiskehitys on paljon nopeampaa nykyisellään kuin se oli joskus 20 vuotta sitten. Monilla nuorilla se kulkee perintönä vanhempien sukupolvelta, jotka ovat laiminlyöneet lähtökohtien antamisen elämään. Siihen, että lapsi ja nuori vahvistuisi ja kehittyisi pitkäjänteiseksi, yritteliääksi ja jaksaisi uskoa tulevaisuuteen sekä suunnitella sitä, ja siihen. että nuori pystyisi näkemään itsensä onnistuvan opinnoissa, töissä ja niin edelleen.
Tällaiset lapset ja nuoret ovat olleet alttiina vaikutteille ja oppineet sen, että heidän ei kuulu onnistua ja että heidän ei kuulu saada tukea. He ovat oppineet haluamaan epäonnistumista ja jopa näkemään itsetuhoisen elämäntavan tavoiteltavana. Monet heistä pärjäävät sosiaalisessa ympäristössä ainoastaan kotoa ja ryhmäpaineen kautta opittujen roolien kautta. Ollaan niin kovista ja pelätään ja kammotaan viranomaista, koulua ja vastaavia tahoja kuin ruttoa. Sisimmässä on varmasti paha olla, kun eväitä tehdä omasta elämästä hyvä ei ole annettu.
Kuitenkin, he ovat vielä niin nuoria, että ulkopuolisten tuella suuntaa on mahdollista muuttaa. Miksi et ap soisi heille sitä mahdollisuutta? Varmasti monelle yrittäminen ja luottaminen tarjottuun tukeen on aluksi vaikeaa ja epäonnistumisia voi tulla. Mutta alkuun voi edetä pienillä askelilla.
En minä tiedä mikä vaivaa aikuisia jotka kannustavat nuoria syrjäytymään ja pitävät etsivää nuorisotyötä jonain "itse itsensä työllistävinä" puuhatäteinä, ovatko he niin p***een kateellisia siitä, että nuorille tarjotaan apua ja vaihtoehtoja sille alamäelläe joka on usein jo pedattu kotioloista alkaen, vai ovatko vain yksinkertaisesti tyhmiä. Ainakaan empatiakykyä heillä ei ole.
Tottakai minä suon nuorille mahdollisuuden etsivään nuorisotyöhön, jos he sitä haluavat. Nyt olikin kyse siitä, onko sellainen toiminta tuloksellista, jossa soitellaan perään ja yritetään väkisin saada nuori mukaan johonkin, vaikka oma halu ja motivaatio puuttuu.
Mielestäni se on tuhoontuomittua toimintaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)
AP
No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?
Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?
(Luki jo aloituksessa.)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen asenne ap:llä. "Kun minäkin sain elämäni mallilleen nuoruudessani parin välivuoden jälkeen, niin kyllä kaikki muutkin saavat". Sinun muinoisilla valinnoillasi ja onnenpotkuillasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten nuoret nykyään pärjäävät.
Syrjäytymiskehitys on paljon nopeampaa nykyisellään kuin se oli joskus 20 vuotta sitten. Monilla nuorilla se kulkee perintönä vanhempien sukupolvelta, jotka ovat laiminlyöneet lähtökohtien antamisen elämään. Siihen, että lapsi ja nuori vahvistuisi ja kehittyisi pitkäjänteiseksi, yritteliääksi ja jaksaisi uskoa tulevaisuuteen sekä suunnitella sitä, ja siihen. että nuori pystyisi näkemään itsensä onnistuvan opinnoissa, töissä ja niin edelleen.
Tällaiset lapset ja nuoret ovat olleet alttiina vaikutteille ja oppineet sen, että heidän ei kuulu onnistua ja että heidän ei kuulu saada tukea. He ovat oppineet haluamaan epäonnistumista ja jopa näkemään itsetuhoisen elämäntavan tavoiteltavana. Monet heistä pärjäävät sosiaalisessa ympäristössä ainoastaan kotoa ja ryhmäpaineen kautta opittujen roolien kautta. Ollaan niin kovista ja pelätään ja kammotaan viranomaista, koulua ja vastaavia tahoja kuin ruttoa. Sisimmässä on varmasti paha olla, kun eväitä tehdä omasta elämästä hyvä ei ole annettu.
Kuitenkin, he ovat vielä niin nuoria, että ulkopuolisten tuella suuntaa on mahdollista muuttaa. Miksi et ap soisi heille sitä mahdollisuutta? Varmasti monelle yrittäminen ja luottaminen tarjottuun tukeen on aluksi vaikeaa ja epäonnistumisia voi tulla. Mutta alkuun voi edetä pienillä askelilla.
En minä tiedä mikä vaivaa aikuisia jotka kannustavat nuoria syrjäytymään ja pitävät etsivää nuorisotyötä jonain "itse itsensä työllistävinä" puuhatäteinä, ovatko he niin p***een kateellisia siitä, että nuorille tarjotaan apua ja vaihtoehtoja sille alamäelläe joka on usein jo pedattu kotioloista alkaen, vai ovatko vain yksinkertaisesti tyhmiä. Ainakaan empatiakykyä heillä ei ole.
Tottakai minä suon nuorille mahdollisuuden etsivään nuorisotyöhön, jos he sitä haluavat. Nyt olikin kyse siitä, onko sellainen toiminta tuloksellista, jossa soitellaan perään ja yritetään väkisin saada nuori mukaan johonkin, vaikka oma halu ja motivaatio puuttuu.
Mielestäni se on tuhoontuomittua toimintaa.
AP
Syrjäytyminen on siis hienoa, eikä huolestuttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)
AP
No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?
Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?
(Luki jo aloituksessa.)
AP
Kuka sen rauhassa olon maksaa? Iskä ja äiti? Vai veronmaksajat veroissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.
Onko hyviä ehdotuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.
Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)
Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.
Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Miltä tuntuisi olla paikassa, jossa automaattisesti oletetaan, että sinulla on pitkä rivi kaikenlaisia ongelmia (kuten vaikka vääristynyt vuorokausirytmi tai päihdeongelma) vaikka sinulla ei oikeasti ole niitä?
Itse ainakin kokisin siellä olon lähinnä rangaistuksena. Toki rangaistus on sellainen asia minkä osa ihmisistä de facto saattaa tarvita saadakseen motivaation työhön tai koulutukseen hakeutumiseen, mutta silloin sitä pitäisi kutsua rehellisesti rangaistukseksi eikä miksikään muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen asenne ap:llä. "Kun minäkin sain elämäni mallilleen nuoruudessani parin välivuoden jälkeen, niin kyllä kaikki muutkin saavat". Sinun muinoisilla valinnoillasi ja onnenpotkuillasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten nuoret nykyään pärjäävät.
Syrjäytymiskehitys on paljon nopeampaa nykyisellään kuin se oli joskus 20 vuotta sitten. Monilla nuorilla se kulkee perintönä vanhempien sukupolvelta, jotka ovat laiminlyöneet lähtökohtien antamisen elämään. Siihen, että lapsi ja nuori vahvistuisi ja kehittyisi pitkäjänteiseksi, yritteliääksi ja jaksaisi uskoa tulevaisuuteen sekä suunnitella sitä, ja siihen. että nuori pystyisi näkemään itsensä onnistuvan opinnoissa, töissä ja niin edelleen.
Tällaiset lapset ja nuoret ovat olleet alttiina vaikutteille ja oppineet sen, että heidän ei kuulu onnistua ja että heidän ei kuulu saada tukea. He ovat oppineet haluamaan epäonnistumista ja jopa näkemään itsetuhoisen elämäntavan tavoiteltavana. Monet heistä pärjäävät sosiaalisessa ympäristössä ainoastaan kotoa ja ryhmäpaineen kautta opittujen roolien kautta. Ollaan niin kovista ja pelätään ja kammotaan viranomaista, koulua ja vastaavia tahoja kuin ruttoa. Sisimmässä on varmasti paha olla, kun eväitä tehdä omasta elämästä hyvä ei ole annettu.
Kuitenkin, he ovat vielä niin nuoria, että ulkopuolisten tuella suuntaa on mahdollista muuttaa. Miksi et ap soisi heille sitä mahdollisuutta? Varmasti monelle yrittäminen ja luottaminen tarjottuun tukeen on aluksi vaikeaa ja epäonnistumisia voi tulla. Mutta alkuun voi edetä pienillä askelilla.
En minä tiedä mikä vaivaa aikuisia jotka kannustavat nuoria syrjäytymään ja pitävät etsivää nuorisotyötä jonain "itse itsensä työllistävinä" puuhatäteinä, ovatko he niin p***een kateellisia siitä, että nuorille tarjotaan apua ja vaihtoehtoja sille alamäelläe joka on usein jo pedattu kotioloista alkaen, vai ovatko vain yksinkertaisesti tyhmiä. Ainakaan empatiakykyä heillä ei ole.
Tottakai minä suon nuorille mahdollisuuden etsivään nuorisotyöhön, jos he sitä haluavat. Nyt olikin kyse siitä, onko sellainen toiminta tuloksellista, jossa soitellaan perään ja yritetään väkisin saada nuori mukaan johonkin, vaikka oma halu ja motivaatio puuttuu.
Mielestäni se on tuhoontuomittua toimintaa.
AP
Totta kai se on tuhoontuomittua. Yrityksiä ja epäonnistumisia voi tulla lukuisia ennen kuin nuori pääsee jaloilleen. Eli niin sanotusti tuho on koettava usein monta kertaa. Ja on ihmisiä, joita ei voi auttaa. Siinä mielessä varmaan turhaa työtä kertyy. Mutta on myös ihmisiä, joiden alamäki on saatu vihdoin katkaistua. Nuorena se on usein vielä mahdollista, niin uskomattomalta kuin se ehkä sinusta kuulostaa.
Siksi on tärkeää, että nuorelle edes pidetään esillä vaihtoehtoa ja mahdollisuutta ja häntä tämän tästä yritetään jotenkin tökkiä siihen suuntaan. Jollei näin tehdä, niin mahdollisuudet muuttaa suuntaa kaventuvat olemattomiksi.
Ja lisäksi, palstoilla alkaa mäkätys siitä että yhteiskunta ei välitä mitään nuorista.
Kyllä ihminen kestää sen henkisen tuskan, että häntä holhotaan. Se on loppujen lopuksi yksi pienimpiä kipuja elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Tässä ketjussa näkyy aika selkeästi se, mikä on ongelmana: kahtiajako syrjäytyneisiin ja niihin pärjääviin/terveisiin/normaaleihin. Harmaan sävyjä ei siis nähdä, vaan on olemassa "me" ja sitten "ne muut". Syrjäytyneen leimaa voi olla ikävän vaikea karistaa, joten en ihmettele, ettei kukaan halua ottaa apua vastaan, jos riskinä on tulla luokitelluksi siihen kategoriaan. En erityisemmin diggaa vetovoiman lakia mutta yksi periaate siihen liittyen on mielestäni fiksu: se kasvaa, mihin keskityt. Eli jos keskitytään näkemään nuori syrjäytyneenä, avuttomana, hyysättävänä ressukkana, niin ei kannata sitten ihmetellä, jos nuori tosiaan pysyy sellaisina ties mistä toimenpiteistä ja interventioista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Miltä tuntuisi olla paikassa, jossa automaattisesti oletetaan, että sinulla on pitkä rivi kaikenlaisia ongelmia (kuten vaikka vääristynyt vuorokausirytmi tai päihdeongelma) vaikka sinulla ei oikeasti ole niitä?
Itse ainakin kokisin siellä olon lähinnä rangaistuksena. Toki rangaistus on sellainen asia minkä osa ihmisistä de facto saattaa tarvita saadakseen motivaation työhön tai koulutukseen hakeutumiseen, mutta silloin sitä pitäisi kutsua rehellisesti rangaistukseksi eikä miksikään muuksi.
Olkinukke. Työpajoilla tehdään yksilötyötä ja nuori edellä. Käy hyvä ihminen tutustumassa paikalliseen työpajaasi niin näet mitä se toiminta nykyään on.
Usein nämä matemaattisesti lahjakkaat ei pysty sitoutumaan oikein pajapilipalityöhön koska a) he haluavat suunnitella kuuraketteja Nasalla B) siitä ei saa 20e per tunti niinkun kaikki kaverit saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Ei se siitä kiinni ole, ettei nuori osaa nousta siinä klo 8 missä klo 18:kin. Halustahan se on kiinni. Vuorokausirytmi on sinänsä erikoinen käsite, kun miettii vuorotöissä käyviä ihmisiä. Aamuvirkuille kolmivuorotyö on kaikkein rankinta, joten ei sekään piirre kanna joka paikassa.
Iltavirkun ja aamuvirkun miettiminen tuskin on keskeistä tälle keskustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Miltä tuntuisi olla paikassa, jossa automaattisesti oletetaan, että sinulla on pitkä rivi kaikenlaisia ongelmia (kuten vaikka vääristynyt vuorokausirytmi tai päihdeongelma) vaikka sinulla ei oikeasti ole niitä?
Itse ainakin kokisin siellä olon lähinnä rangaistuksena. Toki rangaistus on sellainen asia minkä osa ihmisistä de facto saattaa tarvita saadakseen motivaation työhön tai koulutukseen hakeutumiseen, mutta silloin sitä pitäisi kutsua rehellisesti rangaistukseksi eikä miksikään muuksi.
Olkinukke. Työpajoilla tehdään yksilötyötä ja nuori edellä. Käy hyvä ihminen tutustumassa paikalliseen työpajaasi niin näet mitä se toiminta nykyään on.
Usein nämä matemaattisesti lahjakkaat ei pysty sitoutumaan oikein pajapilipalityöhön koska a) he haluavat suunnitella kuuraketteja Nasalla B) siitä ei saa 20e per tunti niinkun kaikki kaverit saa.
Erittäin monessa paikassa tehdään ryhmätyötä. Lisäksi kyse on perusasenteesta mikä näillä nuorisotyöntekijöillä, työpajojen ohjaajilla ja muilla on olemassa niitä nuoria ja aikuisia kohtaan joita he työssään kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, kuinka hyvin tällainen etsivä nuorisotyö ylipäätään auttaa nuorta elämässä eteenpäin. Kokevatko nuoret saavansa konkreettista tukea ja apua, vai onko tämä apu sitä, että nuori nähdään lähinnä ongelmaisena syrjäytyneenä, jota pitää kovasti holhota. Jälkimmäinen lähestymistapa ei monesti palvele nuorta ollenkaan, vaan saattaa jopa syrjäyttää tämän entisestään.
Olen tuntenut monia ns. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joista suurin osa oli äärimmäisen fiksuja ja lahjakkaita esim. matemaattisesti, tai jotka osasivat ajatella yhteiskunnallisista asioista laajasti ja monelta kantilta. Kuitenkin näiden nuorten kohdalla heidän omat vahvuutensa sivuutettiin lähes tyystin ja heidät ohjattiin jonnekin puputyöpajaan, josta suurin osa sittemmin jättäytyi pois, koska askartelu ja "näin peset kätesi oikeaoppisesti" -oppitunnit eivät vastanneet lainkaan heidän tasoaan. En ihmettele, että monien kierre vain syvenee, jos toimenpiteet ovat näin nuorta aliarvioivia yleisestikin.
Mikä heidän tasoaan vastaa ja miksi he eivät ole hakeutuneet sinne? Alkuvaiheessa päivärutiinit ja vuorokausirytmi ovat jo kova taso matemaattisesti lahjakkaalle syrjäytyneelle.
Miltä tuntuisi olla paikassa, jossa automaattisesti oletetaan, että sinulla on pitkä rivi kaikenlaisia ongelmia (kuten vaikka vääristynyt vuorokausirytmi tai päihdeongelma) vaikka sinulla ei oikeasti ole niitä?
Itse ainakin kokisin siellä olon lähinnä rangaistuksena. Toki rangaistus on sellainen asia minkä osa ihmisistä de facto saattaa tarvita saadakseen motivaation työhön tai koulutukseen hakeutumiseen, mutta silloin sitä pitäisi kutsua rehellisesti rangaistukseksi eikä miksikään muuksi.
Mikä sinun ongelmasi on?
Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)