Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et usko löytäväsi kumppania
foreveraloneee
05.05.2018 |
Miksi et usko mahdollisuuksiisi löytää "sopiva" kumppani? Rehellisesti kiitos.
Huom. Ketju on tarkoitettu niille jotka haluaisivat kumppanin. Jos sinulla on täydellinen elämä, mahtava työ, upea asunto, huippupaperit Harvardista ja rakastajien/rakastajattarien haaremi viihdyttämässä etkä siksi tarvitse ketään, sinulla tuskin on tarvetta kertoa siitä meille :D
Kommentit (144)
Siksi, että pidän itseäni oikeasti vastenmielisenä ulkomuodoltani. Jos tuleva kumppani näkisi minut alasti, hän järkyttyisi. Olen nainen. Mikään vakuuttelu ns. kauneudestani, huumorintajustani ja fiksuudestani ei vaikuta ajatuksiini lainkaan. Olen ylipainoinen, kärsinyt tästä jojoillen koko ikäni ja tämä on jättänyt jälkensä. Vaikka koskaan kukaan ei ole asiasta itseäni kiusannut tai pahasti kommentoinut, en pysty luottamaan itseeni ja pelkään miesten reaktioita. Siinäpä se lyhyesti. Kelpaan vain kaveriksi, koska olen hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aaaaarghhh kirjoitti:
Yritän kuvata asiaa näin: ellei väittämä osu sinuun, tiput leikistä.
1. haluaisin että olisimme tasa-arvoisia
2. en ole hankkimassa lapsia, minulla ei ole pieniä lapsia, tai en halua miestä kasvattajaksi
3. olen fiksu, mutta en odota miehen olevan kunnianhimoinen rahan tai statuksen suhteen. Korkea elintaso ei ole tärkeä asia minulle
4. tykkään luonnosta ja liikkumisesta ainakin jonkin verran
5. pitkät syvälliset keskustelut ja romanttiset hetket ovat parasta
6. en odota miehen olevan aloitteellisempi/dominoivampi osapuoli seksissä. Ajatus siitä että minut otetaan rajusti, ei sytytä
7. minua voisi kiinnostaa nimimerkki aaaaarghhh :DNäihin osuvaa naista ei ole kävellyt vastaan. Kyse taitaa olla, kuten aikaisempi postaaja kuvasi, todennäköisyyksistä. Ja nämä ovat asioita joista en haluaisi joustaa. Elämänkumppanini olisi siis toivottoman pieneen vähemmistöön kuuluva nainen. 3 ja 6 lienevät hankalimmat toivomukset.
Kun soppaan lisätään se etten tee aloitteita pelkän ulkoisen olemuksen perusteella (en tutustu naisiin kovinkaan usein, paitsi toki ystävinä), niin...
Ajattelin ensin tämän luettuani että tuohan on helppo lista. Mutta...hmmm.
Toi 6. on kyllä paha. Naiset voi kokeilla kaikkea, mutta kyllä useimmat haluaa sitä määrätietoista "ottamista" ainakin joskus. Jos kuitenkin haluat seksistä tykkäävän naisen, niin alle 5% varmaan jää.
Toinen paha on 3, 4 ja 5. Romanttinen, liikkuvainen, ei välitä rahasta/statuksesta/materiasta. Tiputa se liikkuvainen pois niin löytyy, intohimot on kylläkin sitten Netflix ja herkuttelu. Ja se näkyy vyötäröllä, jos sillä on merkitystä.
Mä tunnen yhden naisen joka ehkä sopisi. 6. en ole varma, mutta sellainen fiilis on että ko. nainen vie. Mutta se tuskin enää pariutuu...tuskin ne miehet kelpaa joita saatavilla olisi. Ellet sitten ole miesmallin näköinen 1 000+ FB-kaveria omaava hippiguru, niin kuin sen exä.
hämmästyttävää kirjoitti:
aaaaarghhh kirjoitti:
Yritän kuvata asiaa näin: ellei väittämä osu sinuun, tiput leikistä.
1. haluaisin että olisimme tasa-arvoisia
2. en ole hankkimassa lapsia, minulla ei ole pieniä lapsia, tai en halua miestä kasvattajaksi
3. olen fiksu, mutta en odota miehen olevan kunnianhimoinen rahan tai statuksen suhteen. Korkea elintaso ei ole tärkeä asia minulle
4. tykkään luonnosta ja liikkumisesta ainakin jonkin verran
5. pitkät syvälliset keskustelut ja romanttiset hetket ovat parasta
6. en odota miehen olevan aloitteellisempi/dominoivampi osapuoli seksissä. Ajatus siitä että minut otetaan rajusti, ei sytytä
7. minua voisi kiinnostaa nimimerkki aaaaarghhh :DNäihin osuvaa naista ei ole kävellyt vastaan. Kyse taitaa olla, kuten aikaisempi postaaja kuvasi, todennäköisyyksistä. Ja nämä ovat asioita joista en haluaisi joustaa. Elämänkumppanini olisi siis toivottoman pieneen vähemmistöön kuuluva nainen. 3 ja 6 lienevät hankalimmat toivomukset.
Kun soppaan lisätään se etten tee aloitteita pelkän ulkoisen olemuksen perusteella (en tutustu naisiin kovinkaan usein, paitsi toki ystävinä), niin...
Ajattelin ensin tämän luettuani että tuohan on helppo lista. Mutta...hmmm.
Toi 6. on kyllä paha. Naiset voi kokeilla kaikkea, mutta kyllä useimmat haluaa sitä määrätietoista "ottamista" ainakin joskus. Jos kuitenkin haluat seksistä tykkäävän naisen, niin alle 5% varmaan jää.
Toinen paha on 3, 4 ja 5. Romanttinen, liikkuvainen, ei välitä rahasta/statuksesta/materiasta. Tiputa se liikkuvainen pois niin löytyy, intohimot on kylläkin sitten Netflix ja herkuttelu. Ja se näkyy vyötäröllä, jos sillä on merkitystä.
Mä tunnen yhden naisen joka ehkä sopisi. 6. en ole varma, mutta sellainen fiilis on että ko. nainen vie. Mutta se tuskin enää pariutuu...tuskin ne miehet kelpaa joita saatavilla olisi. Ellet sitten ole miesmallin näköinen 1 000+ FB-kaveria omaava hippiguru, niin kuin sen exä.
No sitten aaarghhhhhhhhh joutuisi tiputtamaan 6. pois samalla.
Ei ne Netflix-nördenaiset mitään aloitteita tee. Toivovat järjestään että prinssi löytää ne raflan nurkasta keikalla, kyllä siinä viejän rooli jää miehelle 101%.
Olen vahvaluonteinen ja miehen pitäisi olla sitä vielä enemmän. Tarvitsen miehestä haastetta, en mitään yes-miestä.
Yhden yön säädöt ovat tulleet tässä tutuiksi ja kyllästyttää. Jotain pysyvää olisi mahtava löytää, mutta en vaan löydä pieneltä paikkakunnalta töissä käyvää normaalia naista. Asun paikkakunnalla, josta etenkin naiset lähtevät opiskelemaan muualle. Tässä tapauksessa Ouluun. Ajattelen asiaa, että ennemmin olen yksin kuin väkisin vaan seurustelen jonku kanssa. Järkevät naiset varmana ajattelevat samalla tavalla eli miksi väkisin seurustella. Itse lopetin baareilun nykyisen vaativan työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota ihmisiin kovin helposti, joten ajatus siitä, että joku tulee niin "lähelle" ja hänelle täytyisi paljastaa itsestä niin paljon on välillä ikäväkin ajatus. Luottamuksen rakentaminen veisi varmasti aikaa. Sen lisäksi olen oppinut olemaan itsenäinen ihminen ( olen joutunut selviämään paljosta täysin ilman muiden apua), joten tulen varmaan aina tarvitsemaan myös omaa aikaa. Tämän lisäksi olen aika erilainen kuin muut ja varmasti "täysin normaali" ihminen ei varmaan minua ymmärrä. Eli nämä asiat ovat paljon itsestäni johtuvia. En myöskään oikein käy missään, joten tämä kumppanin löytäminen on epätodennäköistä. Lapsia en varmaan myöskään koskaan halua.
Muuten olen aika ailahteleva persoona ja kuljen yleensä ihan "omaa rataani pitkin". Silti en ole missään nimessä mikään vahva persoona vaan mielummin liian varovainen. Ja juu minulla on huono itsetunto ( eli pitkä miinus). Muuten joskus erääseen keskusteluun liittyen ihan pohdin omia kriteereitä miehen suhteen ja huomasin, ettei minulla ole edes niitä paljon. Toisilla näytti siinä olevan todella pitkäkin lista ominaisuuksista ja itselle kaikki olivat vaan, että käy. Ja minulla ei ole mitään kriteereitä ulkonäölle etukäteen. Tämä on tullut jo todistettua moneen kertaan, kun olen ihastunut todella "kirjavaan" joukkoon erinäköisiä ihmisiä. Ainoastaan se, että olisi edes minun mittaiseni ( ehkä tämäkin kumotaan) ja mieluusti ei ehkä se kaikkein ylipainoisin. Muuten saatan ihastua keneen vaan, koska minulle ei ole mitään linjaa sen suhteen. Luonne ja persoona ratkaisee todella paljon ja se onkin minulle tärkein. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat todella komeita, mutta heitä ei jaksa luonteen takia kauaa katsella. Ylimielisyyttä, ilkeyttä ja pahoja ihmisiä en siedä. Jotenkin hauskaa, kun joissakin ketjuissa tuomitaan tatuoinnit ja itselle puolestaan ne ovat ihan pikkuseikkoja ( ei mieluusti kasvoissa silti) ja sellainen ei mitenkään saisi minua hylkäämään muuten hyvää "ehdokasta". Tämä oli nyt vaan esimerkki. Mutta siis kyllä nämä ongelmat varmaan itsestä pääosin johtuvat eli jos päästäisin ihmiset lähelleni ja pystyisin olemaan rennosti oma itseni niin kaikki olisi helpompaa. Ulkönäkö itsellä on varmaan aika tavallinen eli en usko sen kuitenkaan olevan suurin este.
Sitten joku tässä ketjussa kertoi olevansa androgyyni. Itselle tapahtui "välähdys" ja tunnistin myös itsestäni samoja piirteitä. Haluaisin välillä olla mies, vaikka muuten kyllä pukeudun ihan kuin nainen ja muuten tämä ei näy päälle päin. Toisaalta en pidä mistään liian naisellisista vaatteista ja huomaan välillä ostavani vaatteita sillä ajatuksella, että mieskin voisi näitä pitää ( väri sellainen, ei mitään "nössöjä" kuvioita jne) Muutenkin tuntuu, että minulle miehet ovat cool ja itse haluaisin enemmän olla heidän kaltaisensa. Toisaalta en silti ole lesbo ja haluan vain miehen kumppaniksi. Ehkä tämä lopun sekavuus karkoitti viimeiset mahdollisuudet löytää kumppani. Muuten olen ihan tavallinen nuori nainen ja kukaan ei edes tiedä tuosta aikaisemmin kertomastani muuta kuin sen, että minulle on turha mitään vaaleanpunaista pitsiunelmaa tarjota juhla-asuksi. Kyllä minäkin silti kaipaisin läheisyyttä ja olen ihan surkea välillä kun olen muutenkin yksinäinen. Ehkä, kun saisi oman "pään kuntoon" niin helpottaisi paljon. Osaan olla "parempi" ihminen jos vaan yritän. Toisaalta itselläni ei ole vielä paljon edes kokemusta seurustelusta ja siinä mielessä ehkä typerää höpinää :) ja tämä kokemattomuuskin varmaan yksi miinus. Alkoi vähän pelottaa jo tämän kirjoittamisen jälkeen miten tässä oikein käy :)
Olen uskovainen 30-vuotias nainen, joka tapaa harvoin uusia ihmisiä, etenkään sinkkumiehiä. Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi harrastan lähinnä sellaisia juttuja, joita voi tehdä yksin. Uskovaisuuteni näkyy mm. siinä, etten halua seksiä ennen avioliittoa, mikä rajaa heti pois suurimman osan niistä sinkkumiehistä, joita tämänikäisistä vielä löytyy. Kuten tuolla joku aiemmin mainitsi, seurakunnissa ikäluokkani miehet ovat enimmäkseen naimisissa ja ne harvat sinkut (jos heitä ylipäätään on) ovat yleensä todella omituisia.
Välillä mietin, olenko jotenkin tunnevammainen, kun en ole vielä tähän ikään mennessä kertaakaan rakastunut, korkeintaan ihastunut lievästi. Treffeillä olen käynyt kolmen eri pojan/miehen kanssa (tosin edellisestä kerrasta on jo seitsemän vuotta), mutta mikään niistä jutuista ei edennyt edes suuteluasteelle. En ole ujo ja minulla on myös miespuolisia kavereita, joten kyse ei ole kommunikaatiotaitojen puutteesta. Tunnen kyllä useita mukavia miehiä, he vain tuppaavat olemaan varattuja ja/tai täysin väärän ikäisiä, joten en ajattele heitä pariutumismielessä. Joskus mietin, estänkö itseäni tietoisesti rakastumasta kehenkään, kun en ole koskaan kohdannut potentiaalista kumppania, joka olisi sinkku ja jakaisi arvoni, ja esimerkiksi varattuun mieheen ihastumisesta ei seuraisi kuin sydänsuruja. Toisaalta ei kai ihmisen pitäisi ihan niin hyvin kyetä hallitsemaan tunteitaan? Haaveilen kuitenkin salaa aviomiehestä ja perheestä, vaikka uskon vuosi vuodelta yhä vakaammin, että haaveeksi se taitaa jäädäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luota ihmisiin kovin helposti, joten ajatus siitä, että joku tulee niin "lähelle" ja hänelle täytyisi paljastaa itsestä niin paljon on välillä ikäväkin ajatus. Luottamuksen rakentaminen veisi varmasti aikaa. Sen lisäksi olen oppinut olemaan itsenäinen ihminen ( olen joutunut selviämään paljosta täysin ilman muiden apua), joten tulen varmaan aina tarvitsemaan myös omaa aikaa. Tämän lisäksi olen aika erilainen kuin muut ja varmasti "täysin normaali" ihminen ei varmaan minua ymmärrä. Eli nämä asiat ovat paljon itsestäni johtuvia. En myöskään oikein käy missään, joten tämä kumppanin löytäminen on epätodennäköistä. Lapsia en varmaan myöskään koskaan halua.
Muuten olen aika ailahteleva persoona ja kuljen yleensä ihan "omaa rataani pitkin". Silti en ole missään nimessä mikään vahva persoona vaan mielummin liian varovainen. Ja juu minulla on huono itsetunto ( eli pitkä miinus). Muuten joskus erääseen keskusteluun liittyen ihan pohdin omia kriteereitä miehen suhteen ja huomasin, ettei minulla ole edes niitä paljon. Toisilla näytti siinä olevan todella pitkäkin lista ominaisuuksista ja itselle kaikki olivat vaan, että käy. Ja minulla ei ole mitään kriteereitä ulkonäölle etukäteen. Tämä on tullut jo todistettua moneen kertaan, kun olen ihastunut todella "kirjavaan" joukkoon erinäköisiä ihmisiä. Ainoastaan se, että olisi edes minun mittaiseni ( ehkä tämäkin kumotaan) ja mieluusti ei ehkä se kaikkein ylipainoisin. Muuten saatan ihastua keneen vaan, koska minulle ei ole mitään linjaa sen suhteen. Luonne ja persoona ratkaisee todella paljon ja se onkin minulle tärkein. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat todella komeita, mutta heitä ei jaksa luonteen takia kauaa katsella. Ylimielisyyttä, ilkeyttä ja pahoja ihmisiä en siedä. Jotenkin hauskaa, kun joissakin ketjuissa tuomitaan tatuoinnit ja itselle puolestaan ne ovat ihan pikkuseikkoja ( ei mieluusti kasvoissa silti) ja sellainen ei mitenkään saisi minua hylkäämään muuten hyvää "ehdokasta". Tämä oli nyt vaan esimerkki. Mutta siis kyllä nämä ongelmat varmaan itsestä pääosin johtuvat eli jos päästäisin ihmiset lähelleni ja pystyisin olemaan rennosti oma itseni niin kaikki olisi helpompaa. Ulkönäkö itsellä on varmaan aika tavallinen eli en usko sen kuitenkaan olevan suurin este.
Sitten joku tässä ketjussa kertoi olevansa androgyyni. Itselle tapahtui "välähdys" ja tunnistin myös itsestäni samoja piirteitä. Haluaisin välillä olla mies, vaikka muuten kyllä pukeudun ihan kuin nainen ja muuten tämä ei näy päälle päin. Toisaalta en pidä mistään liian naisellisista vaatteista ja huomaan välillä ostavani vaatteita sillä ajatuksella, että mieskin voisi näitä pitää ( väri sellainen, ei mitään "nössöjä" kuvioita jne) Muutenkin tuntuu, että minulle miehet ovat cool ja itse haluaisin enemmän olla heidän kaltaisensa. Toisaalta en silti ole lesbo ja haluan vain miehen kumppaniksi. Ehkä tämä lopun sekavuus karkoitti viimeiset mahdollisuudet löytää kumppani. Muuten olen ihan tavallinen nuori nainen ja kukaan ei edes tiedä tuosta aikaisemmin kertomastani muuta kuin sen, että minulle on turha mitään vaaleanpunaista pitsiunelmaa tarjota juhla-asuksi. Kyllä minäkin silti kaipaisin läheisyyttä ja olen ihan surkea välillä kun olen muutenkin yksinäinen. Ehkä, kun saisi oman "pään kuntoon" niin helpottaisi paljon. Osaan olla "parempi" ihminen jos vaan yritän. Toisaalta itselläni ei ole vielä paljon edes kokemusta seurustelusta ja siinä mielessä ehkä typerää höpinää :) ja tämä kokemattomuuskin varmaan yksi miinus. Alkoi vähän pelottaa jo tämän kirjoittamisen jälkeen miten tässä oikein käy :)
Tatuoinnit lienevät turn-off lähinnä naisilla...?
Tyypillisiä ulkonäködealbreakereita miehessä ovat lyhyys (jonka itsekin mainitsit), hintelyys, naismainen ääni, kaljuuntuminen, jne.
Minulla on ollut aina hieman huono itsetunto ja sen lisäksi (tai siitä johtuen) olen ujo, mutta on yksi ihan käytännönkin ongelma: en tapaa (uusia) vastakkaisen sukupuolen edustajia. En opiskele, minulla on ollut lapsesta asti pitkälti samana pysynyt ja miehistä koostuva kaveriporukka. Harrastuksetkin ovat sellaisia, että niissä olen yksin tai ne ovat miesvaltaisia. Olen myös introvertti ja ehkä vähän kotihiiren vikaa löytyy, niin luontainen ongelma on tietysti se, että samanhenkinen kumppani itsekin nyhjää vapaa-aikansa mielellään kotona! :)
Illanistujaisissa on aina samat naamat ja baarista en viitsi hakea seuraa, koska yhden yön jutut eivät kiinnosta ja siellä se valikointi tehdään pitkälti ulkonäön perusteella. Tinderissä on vähän sama ongelma: en osaa tehdä pelkän naamataulun perusteella päätöstä siitä, että voisiko välillämme olla mitään. Siellä kun ei yleensä ilmoiteta profiilitekstissä itsestään juuri mitään, ehkä korkeintaan instagram- ja snapchat-tunnukset. Olen joskus selaillut Suomi24 ja vastaavien palveluiden "tarjontaa", mutta olen sen verran nuorempi, että siellä ei hirveästi ole oman ikäisiä. Uusia harrastuksiakin voisi tietysti miettiä, mutta tuntuisi hölmöltä vaan aloittaa harrastus sen tähden, että sattuisi törmäämään siellä naiseen.
Ja en näe, että tämä on tästä enää miksikään muuttumassa. Ei ole uusia opintoja edessä, joissa tutustua ihmisiin ja kaveriporukka kun on pysynyt aina samana, niin sekään tuskin on vaihtumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma ja lihava (joo joo, laihdutan laihdutan...) nainen. Saattaisin saada kumppanin, joka ei pitäisi minua minkään arvoisena ja kohtelisi sen mukaisesti. Nuorempana olin niin epätoivoinen, että alennuin tuollaisiinkiin suhteisiin. Tuloksena se, etten luota enää kenenkään.
Mulla on prikuulleen tää sama!
Olen ruma ja lihava, enkä kelpaa kenellekään. Minut on huolinut elämäni aikana ainoastaan pari miestä, molemmat käyttäytyneet hyvin epäkunnioittavasti ja törkeästi minua kohtaan.
Tämä on nyt vähän aiheen vierestä, mutta mistä ihmeestä se johtuu, että jos olet lihava, kumppanisi ei pidä sinua minään?? Lihavana olet täysin yhdentekevä kumppanilesi, etkä saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä. Mistä tämä juontaa juurensa?
minä vaan kirjoitti:
Olen työssä, joka viestii valtaa - julkinen sektori, titteli "hyvä" ja työn puolesta välillä pitää näkyä paikallislehdissä tms. - ja asun isossa talossa yksin. Nainen, jolla on rahaa jaa valtaa ei ole kovin houkuttava parisuhdemarkkinoilla, ei ainakaan jos ei viihdy siinä "teatteri-illallisia ja oopperajuhlia"-kuplassa vaan on henkisesti perusduunari.
Tykkään työstäni, en ensisijaisesti rahan vaan sen sisällön takia - olen hyvä työssäni ja siitä satutaan maksamaan enemmän kuin keskimäärin. Mutta tuntuu, että työn takia uhraan parisuhdehaaveet - ihastun harvoin ja yleensä ihan perusmieheen, ja järjestään kaikki säikkyy ennemmin tai myöhemmin työrooliani ja sen näkymistä elämässä esim. juuri isona omakotitalona. Olen ollut muutamassa pidemmässä parisuhteessa kyllä, ensimmäinen pitkä teinirakkaus josta tuli avioliitto ja eron jälkeen lyhyt avoliitto. Jälkimmäinen suhde oli tuhoon tuomittu exän vallankäytön ja lopussa esiin tulleen väkivaltaisuuden takia, mutta tässäkin suhteessa valta töissä oli alussa hyvä juttu, mutta myöhemmin näki ihan selvästi, että se ahdisti ja paljon. Olen niin monta kertaa törmännyt siihen, että kiinnostava mies pakittaa vain koska luulee, etten voisi kiinnostua hänestä. Ja koska tunnen itseni, olen turhan vahvaksi ja pärjääjäksi oppinut, minun kanssa ei pärjää, jos ei uskalla tehdä aloitteita ja päättää. Oikeastaan ainoa syy avioeroon teinirakkauden kanssa -väsyin vakuuttelemaan, että tykkään ja toinen pärjää, niissä ihan elämän perusasioissa.
Ironisinta tässä on siis se, että haluaisin parisuhteen perinteisin roolein - minua ei haittaa yhtään, jos mies haluaa päättää arjen pikkujutut (tärkeissä asioissa haluan tulla kuulluksi, työni puolesta osaan myös pitää puoleni - pienemmissä asioissa sitten ihan päinvastoin). En myöskään ole rahan perään, parhaimmat asiat elämässä syntyy arjen hetkissä ja tykkään vapaa-ajalla eniten ns ilmaisista harrastuksista - piknik, kävelyretki metsässä, sauna ja leffa sen jälkeen. On mulla harrastuksia, joita en ilman työtäni voisi harrastaa tässä laajuudessa ja haluamallani tavalla, koska ne vaatii rahaa - mulle tää on silti enemmän elämäntapa kuin rahakysymys.
Olen kasvanut ns. duunari/yrittäjäperheessä, jossa on koettu konkurssia, alkoholismia ja suvun mustana lampaana olemista. OLen perheen ainut akateeminen, itse asiassa isossa suvussa yksi niistä harvoista, ja olen aina kokenut sen niin, että olen "luvattomasti" halunnut enemmän kuin taustani perussteella olisi saatavissa. Vanhempani elää nytkin vähävaraisina - isä tuhlaa kaiken mitä saa irti ja enemmänkin, on siis luottotiedoton ja äiti taas on huonopalkkaisessa työssä, mutta on tyytyväinen elämäänsä. Tein monta vuotta töitä itseni kanssa, etten häpeäisi menestystäni, jonka olen ihan itse saavuttanut. Toisaalta ymmärrän hyvin, mitä on elämä kun kortit vaan on jaettu huonosti. Vaihtaisin heti nykyisen rahallisesti huolettoman elämän onnelliseen parisuhteeseen pienillä tuloilla, raha ei ole niin tärkeää elämässäni. Ei varsinkaan, kun juuri raha ja itselleni hyvä työ (statuksineen) näyttää olevan juuri se syy, miksi olen ollut sinkkuna/muka-sinkkuna 7 vuotta. On-off "suhde" siis 7 vuotta sielunkumppanin kanssa, ja ainoa ongelma tuntuu olevaan minun rahat ja työ - mitä muut ajattelee. 7 vuotta jaksoin ja ymmärsin, viime syksynä oli pakko lyödä liinat kiinni. Jos ei 7 vuoden jälkeen tunne minua niin hyvin, että uskoisi rahan olevan oikeasti no big deal (raha-asiat sössinyt ja kuntoon saanut tapaus siis, taipumusta jatkossakin sössiä raha-asiansa - tässä mielessä oikein ideaali suhde siis olisi ollut, rahaa ja rahaton) - en enää hajota itseäni "ollaan kavereita" - ja enemmän aina kun muu elämä kolhii liikaa-..
liian kiltti, tyhmä ja tietyissä asioissa henkisesti rikki - ikisinkku
Harmi,kun et ole naisiin päin. Tykkäsin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan naisia. Vihaan ihmisiä ylipäätään. Vihaan itseäni. Koeta tässä sitten treffailla.
Ne kokeilut mitä on kertynyt on ollut täyttä katastrofia alusta loppuun. Tulee vaan etova olo kun miettii näitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain pitäisi tosissaan olla joku ikisinkkujen deittipalsta, missä kaikki tietäisivät olevansa saman tyyppisessä tilanteessa eikä omaa kokemattomuutta/tietämättömyyttä tarvitsisi hävetä.
Sillä palstalla olisi mies/naisjakauma vieläkin surkeampi kuin tavallisilla palstoilla. Miehiä olisi n. 99,5% ja loput naisia tai jotain muuta.
Jo useamman vuoden kaikki tapailut ovat loppuneet siihen, että mies kertoo kuitenkin haluavansa lapsia, vaikka tapailun alussa on sanonut, ettei lapsia halua. Olen 35 vuotias ja lapseton, joten koen että moni mies myös haluaa tutustua minuun vain siksi, että olettaa minun haluavan perustaa perheen nopeasti. Muutamista tällaisista miehistä on tullut hyviä ystäviä, mutta koska minun ei ole mahdollista saada lapsia edes minkään hoidon avulla, niin yksin pysyn varmaan jatkossakin. -Varsinkin kun miehet, joilla on lapset tehty valmiiksi sanovat etsivänsä äiti-ihmistä, sillä lapseton nainen ei kuulemma voi isyyttä ja perhe-elämää ymmärtää...
En ole löytänyt itselleni sopivaa kumppania. En halua ketään jota kohtaan en koe vetoa taikka joka on ihmisenä sellainen jota en kunnioita.
En enää etsi, mutta aikoinaan kyllä.
Tavallaan ymmärrän täällä joidenkin pakkomielteinen ruikutuksen siitä, että miksi pitäisi huolia joku sellainen ja sellainen nainen taikka mies. Siis ei kenenkään pidä vain olla jonkun kanssa jos ei kiinnosta.
Koska olen itse luovuttanut jo ärsyttää minua vielä enemmän joidenkin sellaisten lähestyminen joita Inhoan. Kutsun heitä rönttömiehiksi.
Ärsyttävää on, että varmasti maailmassa olisi minullekkin sopiva puoliso, mutta elämän äärettömän eoäoikeudenmukaisuuden takia en tietenkään heitä koskaan kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain pitäisi tosissaan olla joku ikisinkkujen deittipalsta, missä kaikki tietäisivät olevansa saman tyyppisessä tilanteessa eikä omaa kokemattomuutta/tietämättömyyttä tarvitsisi hävetä.
Sillä palstalla olisi mies/naisjakauma vieläkin surkeampi kuin tavallisilla palstoilla. Miehiä olisi n. 99,5% ja loput naisia tai jotain muuta.
Olisi siellä varmaan naisiakin. Tosin ne kaikki olisivat sinkkuja vain siksi, että että eivät kelpuuta ketään sinkkumiestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko antisosiaalinen työajan ulkopuolella enkä käy baareissa tai yökerhoissa. Käyn ulkona yleensä korkeintaan kun menen kauppaan, lenkille/harrastamaan ulkoliikuntalajeja tai katsomaan sukulaisia. Treenaan aika paljon kotona, joten salilla ei tule käytyä. Eipä vastakkaiseen sukupuoleen saa työn ulkopuolella oikein kontaktia, kun yleensä katsovat poispäin tai ei ole huomaavinaankaan jos edes hieman vilkaisee heitä kohti. Ajattelin tänä vuonna käydä tansseissa, mutta sielläkään ei ole tarkoitus etsiä kumppania vaan lähinnä tanssia ja kuunnella hyvää musiikkia. Joitakin olen lähestynyt (mielestäni asiallisesti), mutta pakithan sieltä aina tulee. En ole kovin uskonnollinen ihminen, joten siitäkään ei olisi apua.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan vai tuoko mitään.
M30
Minä löysin puolison, vaikka en käy itsekkään baareissa tai yökerhoissa ja samoin käyn useimmiten vaan kaupassa ja lenkillä. Löysin itselleni samanlaisen puolison, joka viihtyy kotona. Löysin siis mieheni tinderistä, mutta sulle voisi sopia jokin muu nettisivukin. Tinderiä pidetään hyvin ulkonäkökeskeisenä, mutta kyllä sieltä voi löytää jotain aitoakin. Harmi, että olet saanut pakkeja :/ Osaatko yhtään sanoa, että mistä nämä pakit johtuisivat? Ovatko naiset olleet varattuja vai ei muusta syystä kiinnostuneita?
En kelpaa edes itselleni, niin tuskin tulen kellekään muulle kelpaamaan.
Minuun pätee kyllä hyvin nuo kaikki kohdat ja mielestäni aika moneen muuhunkin naiseen (ai nii, unohi lapset. Se toki sulkee jotkut pois). Erityisesti kohdat 1-4 osuu hyvin minuun. Opiskelen yliopistossa, mutta miehen ei tarvii olla kouluttautunut tai rikkaampi kuin minä, harrastan luonnossa liikkumista, en halua lapsia. Kohta 5 myös pätee mutta en vaadi romantiikkaa, pärjään ilman sitäkin. Kohta 6: en odota että olisi, mutta ei siitä haittaakaan ole vaikka olisikin.