Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et usko löytäväsi kumppania
foreveraloneee
05.05.2018 |
Miksi et usko mahdollisuuksiisi löytää "sopiva" kumppani? Rehellisesti kiitos.
Huom. Ketju on tarkoitettu niille jotka haluaisivat kumppanin. Jos sinulla on täydellinen elämä, mahtava työ, upea asunto, huippupaperit Harvardista ja rakastajien/rakastajattarien haaremi viihdyttämässä etkä siksi tarvitse ketään, sinulla tuskin on tarvetta kertoa siitä meille :D
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Koska olen 5-kymppinen uskova nainen, enkä tunne ketään uskovia miehiä. En käy missään, enkä tapaa ketään.
Seurakunnasta varmaan löytyisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D Tässä ketjussa tiivistyy tyypillinen suomalainen surkeus, itsesääli ja huonommuuden tunne.
Mikä lauma ruikuttajia! En yhtään ihmettele kun tuolla asenteella lähdetään liikkeelle, että ketään normaalia ei todellakaan kiinnosta! Ei voi vaatia että tuollaista ihmistä jaksaisi katsella. Perässä vedettävä ja koko ajan todisteltava että kelpaa, eikä sittenkään uskota.
Olen kokenut tällaisen (miehen) enkä kyllä ikinä enää erehdy!
Itse ihmisen on oltava oman onnensa seppä!
...seinille puhun...
Kun ei ole kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa niin miten voisi oppia itseluottamusta?
Minä taas olen ollut kontaktissa, paljonkin, ja kaikki nämä ovat murentaneet pala palalta sen viimeisenkin murusen itseluottamuksesta.
14
Vähän tuonsuuntaista itselläkin, vaikkei nyt hirveästi kontaktia mutta ne vähäisetkin tuntuu olevan pelkästään negatiivisia kokemuksia, aina tulee jotain mielipahaa. Esim. kerran yökerhossa nainen raahasi tanssimaan, päätin rohkeasti tempaista heilumaan mutta en kuulemma osannut tanssia hyvin ja nainen muisti asiasta vielä mainita pilkallisesti kavereillenikin, kun palattiin pöytään. Aikani elin siinä kuvitelmassa, että naiset olisivat empaattisia ja lempeitä, mutta kerta toisensa jälkeen heidän halventamakseen jouduttuani on alkanut hivenen kyynistymään.
Vierailija kirjoitti:
minulla on pco- joka on aiheuttanut karvankasvua miehisille alueille, myös kasvoihin. Vieläpä isäni taustasta johtuen karvat ovat tummia eikä niitä pysty piilottamaan. Olen vielä nuori ja häpeän itseäni enkä pysty olemaan oma aito itseni koska en ole sinut itseni kanssa. en usko että kukaan mies haluaisi karvaista naista?
Kyllähän esimerkiksi transnaiset pääsevät eroon karvoistaan, joita saattaa aluksi olla todella paljon eikä niihin auta pelkkä estrogeeni todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
minulla on pco- joka on aiheuttanut karvankasvua miehisille alueille, myös kasvoihin. Vieläpä isäni taustasta johtuen karvat ovat tummia eikä niitä pysty piilottamaan. Olen vielä nuori ja häpeän itseäni enkä pysty olemaan oma aito itseni koska en ole sinut itseni kanssa. en usko että kukaan mies haluaisi karvaista naista?
Kokeile laser- ja valoimpulssihoitoa pahimpiin paikkoihin. Laserin ainakin pitäisi tuottaa pysyvä tulos. Tietysti luotettavasta paikasta, jotta poisto on turvallista.
Karvoja voi myös värjätä vaaleammiksi, jossakin Jenkeissä tätäkin tehdään, esim. viiksihaivenet värjätään vaaleiksi siihen tarkoiteituilla vaalennusaineilla.
- ja sairaus kuriin tietysti.
Ja kyllä vain jotkut miehet pystyvät hyväksymään karvatkin, jos on itsekin karvainen mies ja hiukan vanhempikin jo.
Kannattaa myös muistaa, että ulkomailla kaikki naisetkin monesti karvaisempia kuin mihin Suomessa on totuttu - Suomessa kun miehetkin poikkeuksellisen vähäkarvaisia, etenkin vaaleat miehet.
Onhan niitä parisuhteissakin naisia, jotka antavat aivan kaikki karvansa rehottaa - mikä tuntuu ikisinkustakin kummalta.
Eli ei ole karvat este parisuhteeseen, kun mies on oikea.
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska haluaisin miehen, jolla on moraali kunnossa, joka on lempeä ja empaattinen ja vielä olisimme kiinnostuneita samoista asioista, kuten musiikista ja retkeilystä luonnossa ym. En ole löytänyt tällaista, joten voin olla yksinkin. Tosin jossain saattaa tuollainen olla, joten en ole ihan vielä heittänyt kirvestä kaivoon, vaikka vaikeaa on. Tuntuu että kaikilla miehillä on tasan yksi asia mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen 5-kymppinen uskova nainen, enkä tunne ketään uskovia miehiä. En käy missään, enkä tapaa ketään.
Seurakunnasta varmaan löytyisi :)
Ei löydy helposti helposti kumppania kuin korkeintaan nuorille, sillä uskovia miehiä on huomattavasti vähemmän kuin naisia. Naimisiinmeno tapahtuu myös nuorena ja eroja on vähän.
Likipitäen kaikki aikuiset miehet seurakunnissa ovat jo naimisissa ja jos joku ei ole, niin usein on sitten joku painavampi syy, likipitäen jopa skitsofrenia tai kehitysvammaisuus.
Täysin ok-oloisten uskovien miesten ikisinkkuus on pelkkää nirsoutta - tai sitoutumispelkoa yms. - koska tarjokkaita on varmasti pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Tietysti joku voi myös ajatella, ettei ole kohdannut sitä itselle tarkoitettua, mutta...
Uskovia sinkkunaisia vain on huomattavasti enemmän. Eikä seurakunnan tilaisuuksissa tulla helposti ns. pokaamaakaan, vaikka koolla olisi vieraspaikkakuntalaisia isommassakin massatilaisuudessa, koska ei oikein sovi tapahtumien luonteeseen kuitenkaan.
Kristilliset nettideitit, joissa kyllä pyörii muitakin kuin aidosti uskovia - on yksi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Kaverini on myös ylipainoinen ja pyöreänaamainen ja sai heti ensimmäisenä joukossa huomiota yökerhossa kauniilta tanssivalta naiselta, joka eleineen pyysi mukaan tanssimaan. Eipä noista naisista koskaan tiedä millainen mies sattuu iskemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Etkö ole sitten motivoitunut laihduttamaan? Aika monella miehellä on sama ongelma ja se olisi kuitenkin ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Kaverini on myös ylipainoinen ja pyöreänaamainen ja sai heti ensimmäisenä joukossa huomiota yökerhossa kauniilta tanssivalta naiselta, joka eleineen pyysi mukaan tanssimaan. Eipä noista naisista koskaan tiedä millainen mies sattuu iskemään.
Ei tosiaan tiedä, joskus noissa voi kyse ihan pilailusta tai sitten niin kovasta kännistä ettei nainen tiedä mitä tekee...tuskin tuosta mitään parisuhdetta syntyi? On minuakin noin joskus lähestytty, mutta vitsiksihän ne ovat paljastuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Etkö ole sitten motivoitunut laihduttamaan? Aika monella miehellä on sama ongelma ja se olisi kuitenkin ratkaistavissa.
On se jossain listalla, mutta on vaativa asiantuntijatyö ja siihen päälle vielä lisäkouluttautuminen ja lasten asiat niin ei oikein riitä voimia tiukkaan elämänhallintaan ruokavalion ja liikunnan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen mies jolla rasva kertyy lähes yksinomaan vatsaan ja kasvoihin. En siis ole houkutteleva naisten mielestä, ja se korostuu koska näytän paljon lihavammalta kuin samanpainoinen mies jolla rasva jakautuu tasaisemmin.
Eron jälkeen olen liiaksi myös keskittynyt omien lasten hyvinvointiin (heidän impulsiivisen äitinsä takia) enkä ole keskittynyt uuden parisuhteen hankintaan.
Kaverini on myös ylipainoinen ja pyöreänaamainen ja sai heti ensimmäisenä joukossa huomiota yökerhossa kauniilta tanssivalta naiselta, joka eleineen pyysi mukaan tanssimaan. Eipä noista naisista koskaan tiedä millainen mies sattuu iskemään.
Ei tosiaan tiedä, joskus noissa voi kyse ihan pilailusta tai sitten niin kovasta kännistä ettei nainen tiedä mitä tekee...tuskin tuosta mitään parisuhdetta syntyi? On minuakin noin joskus lähestytty, mutta vitsiksihän ne ovat paljastuneet.
Ei syntynyt parisuhdetta, koska kaverini on naimisissa. Mutta jäihän siitä vähän sellanen kuva, että sellaset naiset tuotakin kokenutta pulleaa ukkomiestä heti piirittäisi, jos ottaisi eron. Kyllähän nyt ukkomiehestä kuitenkin taitaa paistaa joku sellainen kokemus ja auktoriteetti jos vertaa tällaiseen kokemattomaan pelokkaaseen lussukkaan.
Olen liian vanha. Muuta syytä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ylipainoinen ja keski-ikäinen ja minulla on reisissä pullottavat verisuonet. Tästä huolimatta olen myös sillä lailla kranttu, että mahdollisen (eli mahdottoman) mieheni pitäisi olla älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja keski-ikäinen ja minulla on reisissä pullottavat verisuonet. Tästä huolimatta olen myös sillä lailla kranttu, että mahdollisen (eli mahdottoman) mieheni pitäisi olla älykäs.
Suonikohjuja yms. voi nykyisin hoitaa varsin helposti - jos julkinen ei suostu, niin yksityiselle puolelle ja itse maksaen.
Oon jo aika vanha ja kaljuuntumassa, mut mulla todella iso kalu, josta saa aina kuulla välillä. Sitli isokin kalu voi jäädä vajaa käytölle, ku harvapa sitä pelkästä pärstäkertoimesta pääsee selville, millainen ihanuus jalkovälissä naista odottais. Se, joka tietää, ottaa kyl yhteyttä tarvittaessa, mut enemmänkin tälle olis käyttöä.
Haluaisin perheen. Mutta tapaan harvoin missään potentiaalisia ihmisiä tai kiinnostukseni kohdistuu vääriin henkilöihin (esim. varattu, ikäero). Plussaa yhtälöön vielä sitoutumiskammo.
En kyllä tiiä. Suurimmat ongelmat ovat pääni sisällä. Käyttäydyn silloin tällöin ilkeästi ja toisinaan taas sitten olen hiljainen hissukka. En aina osaa käyttäytyä luontevasti ja mulla ei myöskään koskaan ole ollut hinkua pariutua niin onhan se aika hankalaa löytää kumppani. Meinaan kun oon seurannu kavereita, niillä on nettiprofiilit ollu ja sitten käydään lukuisilla treffeillä ja lopulta saadaan poikaystäväksi se tyyppi jota piiritti vuoden verran vaikka kyseinen jätkä pariin kertaan kertoi, ettei ole kiinnostunut (edelleen ihmettelen, itsellä olis menny maku mieheen joka sano ett "sorry ei kiinnosta ku et oo blondi ja keijumaisen siro"
??!)
Suutun helposti ja olen pikkumainen, ja mua ahdistaa että pitäisi jakaa elämä jonkun kanssa. En siis usko että voin löytää kumppanin, koska sen pitäisi olla täydellinen ja eihän sellaisia ole olemassakaan. Ja siksikin tottakai on vaikeaa löytää joku, koska en edes viitsi yrittää etsiä. Kukaan miespuolisista kavereista ei tiedä sinkkustatustani. Voivat luulla että olen varattu, koska mulla on kännykän taustakuvana kuva musta ja kaveripojasta, ja mulla on tapana puhua "meistä" kun ollaan kaverin tai sukulaisen kanssa tehty jotain tai lähössä ulkomaan matkoille. Ei siis tietenkään olla mitään parhaita kavereita, kyllä kaikki mun läheiset tyttökaverit tietää että olen ikisinkku. Jotkut (2 mieskaveria) on ehkä kiinnostuneita musta mutta ovat melko ujoja mutta jos itse haluaisin parisuhteen todella paljon niin olisin varmaan heitä "yrittänyt".
Yritän kuvata asiaa näin: ellei väittämä osu sinuun, tiput leikistä.
1. haluaisin että olisimme tasa-arvoisia
2. en ole hankkimassa lapsia, minulla ei ole pieniä lapsia, tai en halua miestä kasvattajaksi
3. olen fiksu, mutta en odota miehen olevan kunnianhimoinen rahan tai statuksen suhteen. Korkea elintaso ei ole tärkeä asia minulle
4. tykkään luonnosta ja liikkumisesta ainakin jonkin verran
5. pitkät syvälliset keskustelut ja romanttiset hetket ovat parasta
6. en odota miehen olevan aloitteellisempi/dominoivampi osapuoli seksissä. Ajatus siitä että minut otetaan rajusti, ei sytytä
7. minua voisi kiinnostaa nimimerkki aaaaarghhh :D
Näihin osuvaa naista ei ole kävellyt vastaan. Kyse taitaa olla, kuten aikaisempi postaaja kuvasi, todennäköisyyksistä. Ja nämä ovat asioita joista en haluaisi joustaa. Elämänkumppanini olisi siis toivottoman pieneen vähemmistöön kuuluva nainen. 3 ja 6 lienevät hankalimmat toivomukset.
Kun soppaan lisätään se etten tee aloitteita pelkän ulkoisen olemuksen perusteella (en tutustu naisiin kovinkaan usein, paitsi toki ystävinä), niin...
Olet liian nuori katkeraksi - olet YHÄ nuori!
- usko pois, että tajuat sen itsekin vanhempana ja sitä vasta katkerasti kadutkin, jos nyt jo luovutat asenteen tasolla...
Ryhdy ponnistelemaan asenteidesi muuttamiseksi, katkeruudesta eroon pääsemiseksi - ja hanki muutakin mielekkyyttä elämään, niin piristyt ja lisäät myös parisuhdemahdollisuuksiasi.