Sinä joka et usko löytäväsi kumppania

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että en ole perinteisellä tavalla naisellinen. Tai sellainen, mitä varmasti suurin osa miehistä toivoo. Olen kyllä herkkä luonteeltani, hyväsydäminen, luotettava, uskollinen, välittävä, äidillinen ja huolehtiva. Lisäksi olen äärimmäisen itsenäinen (koska on ollut pakko oppia olemaan yksin ja pärjätä), vahvatahtoinen, itsevarma ja omanarvontuntoinen, jääräpäinen, en siedä typeryyttä, sovinismia, huonoa huumoria, olen kropaltani hieman ylipainoinen ja lihaksikas, enkä todellakaan edusta monenkaan miehen naisihannetta ulkoisesti, vaikka on pitkät hiukset ja meikkaan. Olen liian roteva, että miehet kokevat minut epänaisellisena.

Kuvittelen miesten haluavan hennon, iloisen, puheliaan ja tyttömäisen naisen itselleen. Sellaista palautetta olen saanut. Treffeillä käyn, mutta ei ne suhteet etene. Olen lisäksi kiinnostunut oudoista ja synkistä jutuista, mikä ei kai sitten sovi toivottuun naiseuteen.

Enpä tiedä. Tuskin kukaan mies minua ottaa.

Kuulostat upealta. Terv.M24

Olen epäviehättävä ja omituinen. :)

Olen monisairas, toimintakyky rajoittunut eli poistun kotoa vain pakon edessä, ulkonäkö sairauksien takia pilalla, köyhä, pitkäaikaistyötön. Joutaisin jo kuolla pois.

Olen ollut kahdesti kihloissa ja avoliitossa. En enää jaksa vaivautua aloittamaan alusta, enkä koe, että parisuhteesta on minulle mitään hyötyä. En usko, että minulle on olemassa sopivaa kumppania ja usein ajattelen heteroparisuhteen olevan naisille pelkästään huono asia. Parisuhteen tulee nostaa elämänlaatua, ei laskea sitä. Suhde mieheen on aina vienyt minulta enemmän resursseja mitä on antanut takaisin. Voin henkisesti ja fyysisesti paremmin yksin.