Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et usko löytäväsi kumppania
foreveraloneee
05.05.2018 |
Miksi et usko mahdollisuuksiisi löytää "sopiva" kumppani? Rehellisesti kiitos.
Huom. Ketju on tarkoitettu niille jotka haluaisivat kumppanin. Jos sinulla on täydellinen elämä, mahtava työ, upea asunto, huippupaperit Harvardista ja rakastajien/rakastajattarien haaremi viihdyttämässä etkä siksi tarvitse ketään, sinulla tuskin on tarvetta kertoa siitä meille :D
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja minulla on 6v lapsi. Sopivan ikäiset, sanotaan 26-40v miehet, on kaikki varattu. Siis sellaiset jotka haluavat sitoutua ja perheen. Niitä kyllä riittää, jotka haluavat jotain kevytsuhteita tai elää lapsettomina. Jollain käsittämättömällä tuurilla joku eronnut mies voisi löytyä.
Mahdollisuuksia vähentää se, että haluaisin ns. vertaiseni eli koulutetun ja fiksun miehen. Matalasti koulutetut eronneet lapselliset naiset tuntuvat löytävän suhteellisen helposti seuraa vastaavanlaisista miehistä. Koulutetut ja fiksut miehet eivät halua lapsellista naista, jos heillä ei siis itsellä ole vielä lapsia. En myöskään voi kuvitella löytäväni sielunkumppania ihmisestä, jolla on uran ja koulutuksen suhteen aivan erilaiset haaveet. Minulle nuo asiat ovat tärkeitä.
Muita syitä: En käy töiden ja luentojen lisäksi juuri missään, siis esim. illanvietoissa tai baareissa. En voi harrastaa mitään säännöllistä, missä voisi tavata ihmisiä. Kaveripiirini on olemattoman pieni, olen introvertti ja huono tutustumaan ihmisiin.
Ota huomioon se, että koulutettu ei ole sama asia kuin fiksu. On paljon ihmisiä, joilla ei ole yliopisto- tai amk-tutkintoa, mutta jotka hyvinkin mahtuvat fiksun määritelmään riippumatta mitä sillä tarkoitetaan (oletan, että ajattelet fiksun tarkoittavan ihmistä joka ajattelee paljon asioita ja on kiinnostunut maailmasta ja myös teoreettisista kysymyksistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi aloittaa siitä, että olisin edes löydettävissä. Töissä kaikki miehet ovat varattuja ja liian vanhoja, harrastuksien kautta en ole törmännyt sopiviin ja nettideitit on huonoksi todettu. Baareissa en ole hetkeen jaksanut ravata ja toisaalta niistä ei ole löytynyt kovin täyspäistä seuraa. En myöskään luota siihen, että kukaan mies haluaisi minusta kumppania.
Haluan älykkään, mukavan, pitkän, hyvännäköisen, harteikkaan sekä verrattain kookkaalla peniksellä varustetun miehen. Pitää olla myös hiukset päässä ja hyvät hampaat.
Paljon olen treffaillut mutta aina jotakin puuttuu. Ja jos näistä em. asioista ei puutu, kipinä puuttuu.
En pysty tekemään kompromissia koska yksikin puute aiheuttaa sen, etten edes lähtökohtaisesti kiinnostu.
Näin lähes 40-vuotiaana melko mahdottomalta tuntuu. Onneksi sentään itse kuulun ikäluokkani ”aateliin” eli on ulkonäköä, älyä sekä kyky pärjätä elämässä.
Täytän kohta jo 40 niin ei se enää mikään uskon asia ole ettei flaksi käy vaan ihan totista totta. Yritän keskittyä kaikkeen muuhun kivaan tekemiseen niin ei kirpaise niin paljoa.
Olen ollut yli puolet elämästäni (kahdessa) parisuhteessa, mutta en usko enää löytäväni kumppania. Kyllähän sellainen tietysti kiva olisi, mutta pitäisi olla just eikä melkein ja koko homma vaatisi niin paljon työtä, etten jaksa edes ajatella asiaa. Mieluummin istun kotona ja ajattelen, että joskus joku taivaasta tipahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyyden pelko, hylätyksi tulemisen pelko, ujous, epäluottamus muita ihmisiä kohtaan ja ihan yleisesti en pidä itseäni kovin viehättävänä. -N20
Minulla on Asperger ja olen androgyyni ja suoraan sanottuna ruma nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seksuaalisesti melko alistuva. Tämä rajaa n. 99% naisista pois saman tien.
Olen älykäs alisuorittaja, ja haluaisin älykkään kumppanin. Älykkäät suorittajanaiset hakevat älykkäitä suorittajamiehiä, alisuorittajanaiset - ainakin minun havaintojeni perusteella - "jotain muuta". Renttuja tms.
Todennäköisyydet eivät siis ole minun puolellani :)
Naiset eivät ole ikinä kiinnostuneet minusta enkä ole ikinä saanut yhtään mitään positiivista huomiota naisilta.
En oikein viitsi enkä uskalla edes lähestyä naisia, joskus säälipil*ua saanut joltain humalaisilta muijilta, maanneet lahnoina ja kysyneet, tulix jo, siinäkö se nyt oli?
Ja sitten ajaneet pois, ei edes viereen päässyt nukkumaan.
Pornoakaan ei viitsi katsoa, vit*ttaa kun amatööri ym. Pätkissä miehillä isot munat ja halukkaat naiset, normi kokoisella pilillä ei pärjää jos lämärissä ei ole massia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D Tässä ketjussa tiivistyy tyypillinen suomalainen surkeus, itsesääli ja huonommuuden tunne.
Mikä lauma ruikuttajia! En yhtään ihmettele kun tuolla asenteella lähdetään liikkeelle, että ketään normaalia ei todellakaan kiinnosta! Ei voi vaatia että tuollaista ihmistä jaksaisi katsella. Perässä vedettävä ja koko ajan todisteltava että kelpaa, eikä sittenkään uskota.
Olen kokenut tällaisen (miehen) enkä kyllä ikinä enää erehdy!
Itse ihmisen on oltava oman onnensa seppä!
...seinille puhun...
Vierailija kirjoitti:
:D Tässä ketjussa tiivistyy tyypillinen suomalainen surkeus, itsesääli ja huonommuuden tunne.
Mikä lauma ruikuttajia! En yhtään ihmettele kun tuolla asenteella lähdetään liikkeelle, että ketään normaalia ei todellakaan kiinnosta! Ei voi vaatia että tuollaista ihmistä jaksaisi katsella. Perässä vedettävä ja koko ajan todisteltava että kelpaa, eikä sittenkään uskota.
Olen kokenut tällaisen (miehen) enkä kyllä ikinä enää erehdy!
Itse ihmisen on oltava oman onnensa seppä!
...seinille puhun...
Kun ei ole kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa niin miten voisi oppia itseluottamusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30v enkä ole ikinä päässyt miesten kanssa tekemisiin. En jaksa uskoa että tämä enää muuttuisi.
En kertakaikkiaan ymmärrä miten ihmiset päätyvät harrastamaan seksiä tai parisuhteeseen, kaikki tuollainen on valovuosien päässä omasta elämästäni.
Päivät kuluu töissä, työmatkoilla ja harrastuksissa. Ei ole juuri mahdollisuuksia kohdata naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v enkä ole ikinä päässyt miesten kanssa tekemisiin. En jaksa uskoa että tämä enää muuttuisi.
En kertakaikkiaan ymmärrä miten ihmiset päätyvät harrastamaan seksiä tai parisuhteeseen, kaikki tuollainen on valovuosien päässä omasta elämästäni.
Sama juttu, paitsi että olen mies...
Jossain pitäisi tosissaan olla joku ikisinkkujen deittipalsta, missä kaikki tietäisivät olevansa saman tyyppisessä tilanteessa eikä omaa kokemattomuutta/tietämättömyyttä tarvitsisi hävetä.
Vierailija kirjoitti:
:D Tässä ketjussa tiivistyy tyypillinen suomalainen surkeus, itsesääli ja huonommuuden tunne.
Mikä lauma ruikuttajia! En yhtään ihmettele kun tuolla asenteella lähdetään liikkeelle, että ketään normaalia ei todellakaan kiinnosta! Ei voi vaatia että tuollaista ihmistä jaksaisi katsella. Perässä vedettävä ja koko ajan todisteltava että kelpaa, eikä sittenkään uskota.
Olen kokenut tällaisen (miehen) enkä kyllä ikinä enää erehdy!
Itse ihmisen on oltava oman onnensa seppä!
...seinille puhun...
Kiva kiva, taas näitä itsensä tehostajia "mä olen normaali, te ihan paskoja". Hyvä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v enkä ole ikinä päässyt miesten kanssa tekemisiin. En jaksa uskoa että tämä enää muuttuisi.
En kertakaikkiaan ymmärrä miten ihmiset päätyvät harrastamaan seksiä tai parisuhteeseen, kaikki tuollainen on valovuosien päässä omasta elämästäni.
Sama täällä, en ole koskaan kelvannut kenellekään. Kaikki ystäväni ovat olleet jo pidemmän aikaa parisuhteissa, vieläpä hyvissä sellaisissa poikkeuksetta, mutta en siltikään oikein "käsitä" miten se tapahtuu. Ajatus siitä, että joku pitäisi minusta tai haluaisi minua on yksinkertaisesti täysin utopistinen, yhtä hyvin voisin ajatella kasvattavani siivet.
Mulla on eräs seksuaalisuuteen vaikuttava ongelma, enkä edes pystyisi tavalliseen seksiin. Tosin kaikilla vertaistukiryhmässä tapaamillani miehillä on silti kumppanit, joten ei tämä varmaan mikään ehdoton este olisi. Silti itselleni on aivan käsittämätöntä, kuinka "kaikki" muut vaan näyttävät saavan suhteen sormia napsauttamalla (joo, vaaditaan siihen muutakin, mutta siltä se mun silmiin näyttää). Olen toki ruma ja lyhyt ja paljon muutakin, mutta on monilla sellaisilla kumppanit.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen 5-kymppinen uskova nainen, enkä tunne ketään uskovia miehiä. En käy missään, enkä tapaa ketään.
Sama, paitsi 40v.
Koska olen mahdollisesti aseksuaali. En koe kiinnostusta kokeilla seksiä, mutta voisihan olla että sellainen himo heräisi, jos rakastuisin. Mutta en voi rakastua, koska kukaan ei hengaile kanssa ilman seksiä niin kauan, että tunteet voisivat herätä.
Siispä ihastun kaukaa ja varon visusti antamasta mitään deittailusignaaleja kenellekään, koska ei siitä tulisi yhtään mitään.