Lue keskustelun säännöt.
HS: Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa
03.05.2018 |
Tyttö sairastui ylioppilaskokeiden aikaan ja epäonnistui kirjoituksissa. Nyt tytöllä on edessä välivuosi. Tätäkö päättäjät haluaa lisäämällä ylioppilastodistuksen painoarvoa opiskelijavalinnassa?
Kommentit (188)
Minulla oli kahden ylioppilaskokeen aikana kuukautiset. Noista ensimmäisessä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen päivä ja tuon toisen päivä oli jo sitten ihan lopussa. Kyllähän tuo ärsytti silloin, mutta ei haitannut kokeen tekemistä mitenkään. Tietysti tuo ärsytti silloin ja muutenkin kovin huono tuurisena näin pääsi käymään, mutta tuolloin hyvin epäsäännöllisestä kierrosta kärsineenä en olisi voinut tehdä oikein mitään tämän estämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.
Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.
Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.
Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja.
Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee.
Tuo olisikin aukoton logiikka, jos vain
a) lukiolaisilla olisi käytännön kokemusta eri ammateissa työskentelystä
b) kukaan ei iän myötä muuttuisi
c) jokaisen ammatin harjoittajia tarvittaisiin IKUISESTI juuri se määrä, mikä ensisijaisia hakijoita on.
Kävin lisäämässä tuon ikuisesti tuonne sinun vaihtoehtoihin, kun oma ala hiipunut vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
tämä on isoin ongelma. Ei lukiossa eikä yo-kokeissa ole mitään joka seuloisi soveltuvuutta tämäntyyppisille aloille, motivaatiosta puhumattakaan.
No lääkikseenhän haetaan jo nyt lukion fysiikan, kemian, matikan ja bilsan oppimäärällä. Ei sinne mitään muuta soveltuvuustestiä ole. Jos kyseiset aineet kirjoittaa keväällä, samalla luvulla voi mennä myös pääsykokeisiin.
Ja valitettavasti sen huomaa monen kohdalla!
Ennen piti kaikki kirjoittaa kerralla. Nyt saa kirjoittaa monessa osassa. Ei luulisi enää on niin iso katastrofi jos on kipeä kun osa aineista on yleensä jo kirjoitettu tai kirjoitetaan myöhemmin.
Itsekin olin kovassa flunssassa yo-kirjoitusten koko ensimmäisen viikon. Ei se asioiden hallinta silti mihinkään kadonnut päästä kun oli hyvin valmistautunut. Aika heikolla tolalla on jos flunssan takia kaikki opittu unohtuu.
Monella vaikuttaa olevan se käsitys että yo-kokeita saa uusia niin paljon kun lystää. Oikeastihan kokeiden tekoon on aikaa kolme kirjoituskertaa tutkinnon aloittamisesta. Hylätyn kokeen saa uusia kaksi kertaa ja hyväksytyn kerran.
Tietenkin korottaa arvosanoja voi kuka vain joka on joskus ylioppilaaksi kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisen äidin täydellinen tytär, elämä vaan ei ole täydellistä.
Teinit ja niiden lapselliset haaveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa kuinka yo-kokeiden merkitystä korostetaan koko ajan, mutta kokeet vaikenevat
Vierailija kirjoitti:
Mikähän helvetti olis revennyt irti, jos tyttö olis ollut terve ja saanut huonon arvosanan...
Lautakunnan vikahan se..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ei kyllä myöskään hyvin käy jos Yo-kokeiden arvoa korostetaan ja jopa ne pääsykokeet lopetaan kokonaan. Lukio aika ei ollut mitään hyvää aikaa elämässäni monista asioista johtuen, vaikka yritin kyllä opiskella kunnolla kaikesta huolimatta. Lisäksi olin varmasti myös masentunut tuolloin. Tämän takia se viime silaus jäi usein tekemättä ja ne helpommat aineet menivät hyvin ja vaikeampiin ei aina meinannut voimat riittää ( no, oma vikahan tämä). En tiedä kyllä yhtään miten minun käy ja toivoisin, että ne pääsykokeet olisi myös säilytetty ja annettaisiin edes pieni mahdollisuus myös sen "huippuporukan" ulkopuolella oleville. On jo tarpeeksi vaikeaa päästä jo muutenkin. Mutta omahan vika tämä on. Kaikille asioille ei vaan elämässä voi mitään. Itsekin olisin halunnut "hyvän" lukioajan, mutta oli paljon asioita mihin en pystynyt vaikuttamaan ja mitkä osaltaan vaikeuttivat lukion käyntiä.
Miksi välivuosia aina demonisoidaan ihan kuin maailma loppuisi, jos joutuu sellaisen viettämään? Itsellä meni kolme vuotta päästä yliopistoon, ja olen tyytyväinen jokaisesta vuodesta. Ne kasvattivat aikuisuuteen ja auttoivat kirkastamaan tulevaisuuden toiveitani. Yksi kavereistani pääsin yliopistoon 25-vuotiaana, omien sanojensa mukaan just sopivassa iässä. Ei enää teineilyt ja rilluttelu houkutellut samoin, joten motivaatiota opiskeluun riitti.
Epäonnistuminen on hiukan pe**eestä oleva lahja, mutta vuosien jälkeen sen huomaa olevan kumminkin aika hieno juttu. Se pakottaa muuttamaan omia toiminta- ja ajatusmalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi välivuosia aina demonisoidaan ihan kuin maailma loppuisi, jos joutuu sellaisen viettämään? Itsellä meni kolme vuotta päästä yliopistoon, ja olen tyytyväinen jokaisesta vuodesta. Ne kasvattivat aikuisuuteen ja auttoivat kirkastamaan tulevaisuuden toiveitani. Yksi kavereistani pääsin yliopistoon 25-vuotiaana, omien sanojensa mukaan just sopivassa iässä. Ei enää teineilyt ja rilluttelu houkutellut samoin, joten motivaatiota opiskeluun riitti.
Epäonnistuminen on hiukan pe**eestä oleva lahja, mutta vuosien jälkeen sen huomaa olevan kumminkin aika hieno juttu. Se pakottaa muuttamaan omia toiminta- ja ajatusmalleja.
Viimeinen kappale on niin totta, koska todelliset onnistujat mitataan sillä, miten he selviävät epäonnistumisista. Onhan tässä likalla aikaa lukea lisää kokeisiin, duh!
Vierailija kirjoitti:
Miksi välivuosia aina demonisoidaan ihan kuin maailma loppuisi, jos joutuu sellaisen viettämään? Itsellä meni kolme vuotta päästä yliopistoon, ja olen tyytyväinen jokaisesta vuodesta. Ne kasvattivat aikuisuuteen ja auttoivat kirkastamaan tulevaisuuden toiveitani. Yksi kavereistani pääsin yliopistoon 25-vuotiaana, omien sanojensa mukaan just sopivassa iässä. Ei enää teineilyt ja rilluttelu houkutellut samoin, joten motivaatiota opiskeluun riitti.
Epäonnistuminen on hiukan pe**eestä oleva lahja, mutta vuosien jälkeen sen huomaa olevan kumminkin aika hieno juttu. Se pakottaa muuttamaan omia toiminta- ja ajatusmalleja.
Sairastuminen ei ole epäonnistuminen vaan paska tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläpä taas yllinkyllin katkeria ja kateellisia muita haukkuvia ihmisiä. Mistäpä me sen tiedämme, millainen tausta tuolla tytöllä tarkalleen on. Juu, tällä tytöllä on vielä aikaa suunnitella tulevaisuutta. Mutta tämä ihme "pinkotyttöjen" pilkkaaminen on usein niiden ihmisten lempipuuhaa, jotka ovat aina olleet huonoja koulussa ja inhosivat koulua :D Sitten he ovat taistelleet tiensä työelämään ja aina katsovat koulun vakavasti ottavia alaspäin, koska "kyllä sitä ilman koulutustakin voi menestyä".
Voi olla, että tämä tyttö tajuaa muutaman vuoden päästä, että kirjoitusten mönkään meneminen oli parasta mitä hänelle voi siinä kohtaa opiskeluiden suhteen tapahtua. Vähän sellainen kuva meinaan lehtijutusta välittyi, että kotoa myös vaaditaan paljon, eikä epäonnistumisia ole juurikaan ennen tullut. Nyt kun epäonnistuminen tuli muusta kuin itsestä johtuvasta syystä niin voi joutua miettimään, että mitä elämältä oikeasti haluaa. Ja joutuu käsittelemään niitä pettymyksen tunteita. Parempi että niitä pettymyksen tunteita käsittelee nyt, eikä tukka putkella vain suorita opiskeluja läpi ja kohtaa ensimmäiset pettymykset vasta työmaailmassa. Aika moni kympin tyttö on opiskeluissa uupunut, kun kaikkeen ei ole mahdollista enää antaakaan 100%, eikä saadakaan enää kaikista erinomaisia arvosanoja.
Ymmärrän tytön harmistuksen, mutta nyt vain sattui huono tuuri. Ei auta jäädä murehtimaan asiaa, vaan korottaa arvosanoja. Nyt saattaa tuntua maailman lopulta, mutta vanhempana ymmärtää, että yksi, kaksi tai kolme välivuotta ei ole mitään. Opiskella ja tehdä töitä kyllä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.
Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita.
Toisaalta vielä 1990-luvulla ei ollut mitään terveystiedon erillisiä kokeita, joista saattoi käydä hakemassa ns. helpon laudaturin. Oli yksi reaalikoe, jossa kirjoitetiin aineet fysiikasta terveystietoon. Yleensä laudaturin saaminen reaalista vaati ainakin kahden aineen lu
todella perusteellista yhteen koekertaan, mutta tosi yleisesti vastattiin kolmen tai neljän aineen kysymyksiin, ja aina tärpit eivät osuneet kohdalle missään aineessa.Samoin vieraiden kielten kokeiden hajautus oli vaikeampaa. Kirjoitin itse kaksi D-kieltä koulun mokailujen (pienessä lukiossa yläasteella luetun C-kielen kurssit menivät päällekkäin toisen ja itselleni C-kieltä kiinnostavamman kielen kanssa) takia. Nämä kielet piti kirjoittaa samana päivänä, jos arvosanan halusi kevään yo-todistukseen, joka vaikutti korkeakouluhakuihin. Sain lisäaikaa kokeeseen kaksi tuntia, eikä aineita tarvinnut kirjoittaa puhtaaksi.
Kirjoittajat eivät siis pystyneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyään valikoimaan itselleen suotuisia aineita, eikä suorituksia voinut jakaa pidemmälle ajalle, jos halusi valmistua silloin kuin muutkin. Tuntemani 32-36 puoltoäänen ylioppilaat pääsivät lähes poikkeuksetta korkeakouluihin ensimmäisellä yrityksellä - joka tosin saattoi olla välivuoden ja valmennuskurssien jälkeen - myös pääsykoepisteillä, koska ylioppilaskirjoituksissa onnistumiseen vaadittiin hyvää lukutekniikkaa ja, kyllä, tietynlaista paineensietokykyä. Ja olen myös sitä mieltä, että varsinaista osaamistahan tämä koe ei mitannut (oma B-kielen laudatur olisi ollut sellainen myös seuraavana vuonna kirjoituksista, jolloin käytössä olo eximia, mutta en oikeasti kieltä osaa). Mutta muutoin "vanha ällä" oli kyllä tietyillä tavoilla jopa huomattavasti nykyistä vaativampi.
Äänestän tätä näkemystä, että aiemmin kirjoittaminen oli rankempaa ja ällät arvokkaampia, koska kaikki aineet piti kirjoittaa kerralla eli reilun viikon sisällä. Silloin laudaturiin piti vääntää ihan hurjana ja kestää älytöntä painetta. Ei voinut tehdä kuin nykyään, että kirjoittaa yhden aineen silloin ja toisen tällöin. Vähän sama kuin juoksisi maratonin kilometri kerrallaan viikon välein ja kehuskelisi sitten kuinka hyvä maratoonari on.
95% nykyajan ylioppilaista kirjoittaa suurinpiirtein samaan tahtiin kuin joskus ennen vanhaankin, eikä mitenkään "yhden aineen silloin ja toisen tällöin".
Elikkä vanhat ällät ovat yksinkertaisesti olleet helpompia saada kuin uudet, vaikka siihen yritettäisiin keksiä mitä verukkeita ja selityksiä.
Ja kyllä, kirjoitin itse aikoinaan noita helppoja älliä aika monta..
No... niin tai näin. Monissa aineissa kyllä taso on laskenut ja eximiaa heittelee semmoisella osaamisella, jolla ennen olisi ollut nipin napin magna. Sopii verrata kirjoituksia eri vuosilta ja pisterajoja. Karmeimpana esimerkkinä ruotsi, jossa alaraja on niin alhaalla, että arvausprosentillakin sen jo melkein saa läpi ja tuottamalla muutaman virheellisen lauseen paperille.
Lisäksi ennenkin osa ällistä oli todella vahvoja, olisivat olleet myöhemminkin älliä edelleen. Itse kirjoitin viimeisenä vuonna ennen eximioita ja neljä ällistäni olisi ollut älliä seuraavanakin vuonna, koska olivat niin korkeilla pisteillä.
Sekoitetaan vielä enemmän vanhojen ja uusien yo-kirjoitusten vertailua:
Nykyään reaaliaineet ovat erillisiä kokeita, kun aikaisemmin oli yksi reaalikoe, josta sai vastata kysymyksiin monesta eri aineesta. Fiksusti valmistautunut abi otti selvää ajankohtaisista asioista tai juhlavuosista (esimerkiksi kevään 2017 uskonnon kokeessa kysyttiin jokerikysymyksenä reformaatiosta, jonka juhlavuosi oli), luki aiheesta esim. lehdistä ja pystyi sen pohjalta vastaamaan aihetta koskevaan kysymykseen kattavasti käymättä yhtään ylimääräistä kurssia aihetta koskevasta aineesta.
Nyt esim. kemian yo-kokeessa pitää oikeasti käydä kaikki kemian kurssit, jos haluaa pystyä vastaamaan jokerikysymykseen.
Rautalankaa vääntäen: Vanhassa reaalikokeessa pääsi pitkälle yleissivistyksellä ja lehtiä lukemalla. Nyt pitää oikeasti tietää jotain.
katri464637373 kirjoitti:
Täälläpä taas yllinkyllin katkeria ja kateellisia muita haukkuvia ihmisiä. Mistäpä me sen tiedämme, millainen tausta tuolla tytöllä tarkalleen on. Juu, tällä tytöllä on vielä aikaa suunnitella tulevaisuutta. Mutta tämä ihme "pinkotyttöjen" pilkkaaminen on usein niiden ihmisten lempipuuhaa, jotka ovat aina olleet huonoja koulussa ja inhosivat koulua :D Sitten he ovat taistelleet tiensä työelämään ja aina katsovat koulun vakavasti ottavia alaspäin, koska "kyllä sitä ilman koulutustakin voi menestyä".
Kyllä pinkotytöt pärjäävät, varsinkin kun se pärjäämisen halu tulee heistä itsestään, mutta, sanotaanko, huolimatta(!) hysteerisistä äideistä ja muista naissukulaisista. Niin juuri! Nämä tiikerimammat, jotka syynäävät ja vertailevat suurennuslasin kanssa lasten todistuksia ja tietävät koko kylän asiat, mitä kenenkin kotona tapahtuu ja jopa kaikkien sairaudet. Anteeksi, kun ei ruusunpunaiset rillit istu päähän. :D (Ja ei, en tosiaan inhonnut koulua, meillä siihen vain suhtauduttiin vähän vähemmän tiukkapipoisesti ja vertaillen.)
Hyväksyttyjä yo-kokeita voi uusia kerran. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö myös uusintakerran aikaan voisi olla sairaana, jolloin voi silloin mennä se uusintamahdollisuuskin pilalle. Koska kirjoituskerralla on koepäivät aina lähellä toisiaan, on hyvinkin mahdollista, että sairastamisen vuoksi voi mennä ei yksi, vaan useita kokeita pilalle. Että siinäpä on sitten kiva lähteä uusimaan useampia kokeita.
Pääsykokeissa taas on vain se yksi koe, eikä sen uusimiskertojen määrää ole rajoitettu. Eli jos pääsykoetta lähtee uusimaan, on uusittavana "vain" se yksi koe.
No... niin tai näin. Monissa aineissa kyllä taso on laskenut ja eximiaa heittelee semmoisella osaamisella, jolla ennen olisi ollut nipin napin magna. Sopii verrata kirjoituksia eri vuosilta ja pisterajoja. Karmeimpana esimerkkinä ruotsi, jossa alaraja on niin alhaalla, että arvausprosentillakin sen jo melkein saa läpi ja tuottamalla muutaman virheellisen lauseen paperille.
Lisäksi ennenkin osa ällistä oli todella vahvoja, olisivat olleet myöhemminkin älliä edelleen. Itse kirjoitin viimeisenä vuonna ennen eximioita ja neljä ällistäni olisi ollut älliä seuraavanakin vuonna, koska olivat niin korkeilla pisteillä.