HS: Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.

Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.

Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.

Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.

Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja. 

Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee. 

Mutta jos haluaa sinne lääkikseen, eikä ekalla kerralla pääse, saako pitää välivuoden vai pitääkö ottaa se opiskelupaikka vastaan sieltä mihin pääsee? Kun ainakin omana aikana se, että sai työmarkkinatukea, vaati sen, että oli hakenut kolmea korkeakoulupaikkaa, josta kaksi oli AMK-paikkoja. Ja jos kieltäydyit opiskelupaikasta, että silloinkaan saanut sitä tukea.

Toisekseen, kuinka moni 20v tietää mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? Kuinka monella nuorella on oikeasti hajua, mitä joku sähkötekniikan DI työkseen tekee? Voihan se ala aluksi kiinnostaa, mutta muutaman vuoden opintojen jälkeen iskee todellisuus ja tajuaakin, että ei tämä olekaan se oma ala.

Ei työttömyysturva ole tarkoitettu välivuoden pitämiseen mikäli sillä tarkoitetaan pelkästään lorvailua/pääsykokeisiin lukemista. Se on korvaus täysipäiväisestä työnhausta jonka päämääränä on työpaikan löytäminen.

Kuka kehtaa tätäkin alapeukuttaa? 

https://yle.fi/uutiset/3-8210669 

Hyvä mielipidekirjoitus: ''Kympin poika on nero, kympin tyttö on suorittaja''. Juuri tämä sama valitusvirsi kaikuu kympin tytöistä jutellessa, ennen vanhaan kun tytöt eivät pärjänneet koulussa (tai saaneet edes mennä), kyse oli siitä, että naiset ovat tyhmiä. Nyt kun pojat pärjäävät tyttöjä huonommin, yhtäkkiä kyse onkin siitä, että koulu suosii tyttöjä.

Omalla luokallani oli kaksi kympin tyttöä, minä ja hyvä ystäväni. Itse olin puhelias ja vilkas tyttö ja harrastin laskettelua ja lautailua, hyvä ystäväni, eläväinen persoonan hänkin, jääkiekkoa. Molemmat pääsimme halutuille aloille opiskelemaan. Kympin tytöt valtaavat yliopistot, näin se vaan on, toki osa masentuu, mutta niin masentuu myös moni alisuoriutujapoikakin. Hyvin tuossa artikkelissa tuotiin sekin ilmi, että kaikista ei ole vain tekemään päämäärätietoisesti ja ahkerasti töitä, se lahjakkuuskin kantaa vain niin-ja-niin pitkälle, jollei sitä osaa valjastaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten vahingonilo, julmuus, toisen epäonnella räävittely on niin alkeellista.

Minulla oli yksi maanisdepressiivinen opiskelukaveri ja minä add: na olin myös yhtä täynnä unelmia ja maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Meillä oli suunnitelmia. Me pääsimme halutulle aika teoreettiselle alalle opiskelemaan ja valmistuimmekin ajoissa. Ja siinä tiedekunnassa sen pääaineen opiskelijoina me tapasimme.

Teimme töitä, saimme lapsia, opiskelubileissä tanssimme pöydille. Kyllä meillä oli hauskaa!

Joskus tiet erkaantuivat. Tuli sanottua asioita puolin ja toisin. Kumpikaan ei pitänyt enää yhteyttä. Mulla on ollut vähän suruja ja kaipaisin tätä ystävää.

Kuuntele Heli, Kari Rydmanin "Niin kaunis on maa"

Se on samalla hengellinen ja koskettavan syvällinen, jonka sanomaan voi niin minäkin pakanana kuin sinä uskovaisempana yhtyä.

Sen sanat itkettävät, koska tiedämme varmaan kaikki kenelle laulu kirjoitettiin. Samalla se kuvastaa myös jotenkin suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jolloin ymmärsimme vielä kunnioittaa toista.

(Anteeksi että näin itsekkäästi tulin tähän ketjuun. Toivon ettei kukaan meistä koskaan loukkaa, sillä emme koskaan tiedä mitä kenenkin taustalla on)

Ja kuunnelkaa jokainen "Niin kaunis on maa"

Jos se ei saa kyyneliä silmiin, niin ei mikään.

Tämän viestin piti ensin mennä Pellavaa & Pastellia blogistille osoitettuun solvausketjuun, mutta yhtä hyvin se sopii tähänkin. Freudilainen... / ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.

Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.

Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.

Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.

Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja. 

Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee. 

Mutta jos haluaa sinne lääkikseen, eikä ekalla kerralla pääse, saako pitää välivuoden vai pitääkö ottaa se opiskelupaikka vastaan sieltä mihin pääsee? Kun ainakin omana aikana se, että sai työmarkkinatukea, vaati sen, että oli hakenut kolmea korkeakoulupaikkaa, josta kaksi oli AMK-paikkoja. Ja jos kieltäydyit opiskelupaikasta, että silloinkaan saanut sitä tukea.

Toisekseen, kuinka moni 20v tietää mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? Kuinka monella nuorella on oikeasti hajua, mitä joku sähkötekniikan DI työkseen tekee? Voihan se ala aluksi kiinnostaa, mutta muutaman vuoden opintojen jälkeen iskee todellisuus ja tajuaakin, että ei tämä olekaan se oma ala.

Ei työttömyysturva ole tarkoitettu välivuoden pitämiseen mikäli sillä tarkoitetaan pelkästään lorvailua/pääsykokeisiin lukemista. Se on korvaus täysipäiväisestä työnhausta jonka päämääränä on työpaikan löytäminen.

Kuka kehtaa tätäkin alapeukuttaa? 

Yhteiskunnan loiset ja maailmanhalaajat.

http://ylioppilaslehti.fi/2010/03/kympin-tytot/

''Oikeastaan on omituista, että kympin tyttöjä syytetään muiden odotuksiin alistuviksi suorittajiksi. Hehän nimenomaan eivät alistu muiden odotuksiin. Jos välittää siitä, mitä muut ajattelevat, tuskin tulee ryhdyttyä luokan nyhveröksi ja hikariksi.

Koulussa pärjääminen vaatii kanttia, koska se ei todellakaan ole suorin tie suosituksi.''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.

Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.

Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.

Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.

Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja. 

Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee. 

Mutta jos haluaa sinne lääkikseen, eikä ekalla kerralla pääse, saako pitää välivuoden vai pitääkö ottaa se opiskelupaikka vastaan sieltä mihin pääsee? Kun ainakin omana aikana se, että sai työmarkkinatukea, vaati sen, että oli hakenut kolmea korkeakoulupaikkaa, josta kaksi oli AMK-paikkoja. Ja jos kieltäydyit opiskelupaikasta, että silloinkaan saanut sitä tukea.

Toisekseen, kuinka moni 20v tietää mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? Kuinka monella nuorella on oikeasti hajua, mitä joku sähkötekniikan DI työkseen tekee? Voihan se ala aluksi kiinnostaa, mutta muutaman vuoden opintojen jälkeen iskee todellisuus ja tajuaakin, että ei tämä olekaan se oma ala.

Ei työttömyysturva ole tarkoitettu välivuoden pitämiseen mikäli sillä tarkoitetaan pelkästään lorvailua/pääsykokeisiin lukemista. Se on korvaus täysipäiväisestä työnhausta jonka päämääränä on työpaikan löytäminen.

Kuka kehtaa tätäkin alapeukuttaa? 

Yhteiskunnan loiset ja maailmanhalaajat.

ja niitähän täällä riittää

Jatkossahan niitä numeroita saa korottaa vaikka kuinka monta kertaa. Ei kannattaisi siis ahdistua. Nuoresta ihmisestä tosin jokin epäonnistuminen tuntuu niin lopulliselta, vaikka oikeasti nuoren elämä on täysin auki ja vasta edessä! Kaikki on yhä mahdollista!

Vierailija kirjoitti:

katri464637373 kirjoitti:

Täälläpä taas yllinkyllin katkeria ja kateellisia muita haukkuvia ihmisiä. Mistäpä me sen tiedämme, millainen tausta tuolla tytöllä tarkalleen on. Juu, tällä tytöllä on vielä aikaa suunnitella tulevaisuutta. Mutta tämä ihme "pinkotyttöjen" pilkkaaminen on usein niiden ihmisten lempipuuhaa, jotka ovat aina olleet huonoja koulussa ja inhosivat koulua :D Sitten he ovat taistelleet tiensä työelämään ja aina katsovat koulun vakavasti ottavia alaspäin, koska "kyllä sitä ilman koulutustakin voi menestyä".

No, omien kokemusten perusteella kyllä pitkälti päinvastoin. Nimenomaan ne, joille koulu on aina ollut helppoa eivät ymmärrä näitä ulkolukuhikareita joille pänttääminen on koko elämä. Pikemminkin hienovaraisesti suosittavat miettimään tarkemmin mihin ne omat rahkeet todella riittävät niin että jäisi tilaa vähän muullekin elämälle. Mutta eipä taida istua sinun lapselliseen "mä en tykkää siitä mitä noi sanoo joten mä väitän itselleni että ne on vaan kateellisia" -ajatusmaailmaasi.

No, mulle peruskoulu ja lukio olivat aina helppoja, enkä hirveästi päntännyt. Toki koska olin kiinnostunut maailman ja ihmisten ymmärtämisestä ja fiksuna pidetty, hakeuduin yliopistoon, suht halutulle alalle, ja tajusin pian haluavani tutkijaksi. Siellä oli sitten pakko opetella lukemaan ja pänttäämään, koska mikään fiksuus ei auta siihen, että yksinkertaisesti on omaksuttava valtava määrä tietoa. Todellakin toivoin, että olisin oppinut viimeistään lukiossa pänttäämään. Ja mun kokemus on, että ainakin tutkijanuralla fiksuus/lahjakkuus/hyvä muisti on toissijaisia ahkeruuteen verrattuna. Uskoisin, että monella muullakin urapolulla on näin - en usko, että missään pärjää kovin pitkälle pelkällä fiksuudella, omaksumatta uutta tietoa ja ahkeroimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

katri464637373 kirjoitti:

Täälläpä taas yllinkyllin katkeria ja kateellisia muita haukkuvia ihmisiä. Mistäpä me sen tiedämme, millainen tausta tuolla tytöllä tarkalleen on. Juu, tällä tytöllä on vielä aikaa suunnitella tulevaisuutta. Mutta tämä ihme "pinkotyttöjen" pilkkaaminen on usein niiden ihmisten lempipuuhaa, jotka ovat aina olleet huonoja koulussa ja inhosivat koulua :D Sitten he ovat taistelleet tiensä työelämään ja aina katsovat koulun vakavasti ottavia alaspäin, koska "kyllä sitä ilman koulutustakin voi menestyä".

No, omien kokemusten perusteella kyllä pitkälti päinvastoin. Nimenomaan ne, joille koulu on aina ollut helppoa eivät ymmärrä näitä ulkolukuhikareita joille pänttääminen on koko elämä. Pikemminkin hienovaraisesti suosittavat miettimään tarkemmin mihin ne omat rahkeet todella riittävät niin että jäisi tilaa vähän muullekin elämälle. Mutta eipä taida istua sinun lapselliseen "mä en tykkää siitä mitä noi sanoo joten mä väitän itselleni että ne on vaan kateellisia" -ajatusmaailmaasi.

No, mulle peruskoulu ja lukio olivat aina helppoja, enkä hirveästi päntännyt. Toki koska olin kiinnostunut maailman ja ihmisten ymmärtämisestä ja fiksuna pidetty, hakeuduin yliopistoon, suht halutulle alalle, ja tajusin pian haluavani tutkijaksi. Siellä oli sitten pakko opetella lukemaan ja pänttäämään, koska mikään fiksuus ei auta siihen, että yksinkertaisesti on omaksuttava valtava määrä tietoa. Todellakin toivoin, että olisin oppinut viimeistään lukiossa pänttäämään. Ja mun kokemus on, että ainakin tutkijanuralla fiksuus/lahjakkuus/hyvä muisti on toissijaisia ahkeruuteen verrattuna. Uskoisin, että monella muullakin urapolulla on näin - en usko, että missään pärjää kovin pitkälle pelkällä fiksuudella, omaksumatta uutta tietoa ja ahkeroimatta.

Hyvin kirjoitettu! Lainaan tuota edellistä artikkelia, jossa myös todetaan sama asia:

Mäntymäki hyötyy siitä, että on tottunut tekemään töitä opintojen eteen. Hän ei ole ikinä pitänyt itseään niin fiksuna, että pärjäisi pänttäämättä. Vahvoista perslihaksista on iloa yliopistossa.

Moni muu olettaa, että kun lukiossa ei tarvinnut tehdä mitään, ei tarvitse nytkään. Kun kursseista ei sitten pääsekään läpi, motivaatio laskee.

Monella saattaa tulla sokkina, että edetäkseen on oltava valmis tekemään valtavasti töitä. Omalla alallani on paljon myös kympin poikia ja jokainen meistä on tehnyt hartiavoimin töitä päästäkseen ensin alalle ja sen jälkeen vielä opiskelut loppuun, ei laiskat & lusmut alallamme pärjäisi. Sad but true.

Vielä on pääsykokeet lääkis. Oikkis. Aalto jne

Tajuatteko että tytön pärjääminen ei merkitse mitään? Naiset eivät osaa muodostaa edes omia mielipiteitä opiskeltuaan. Lähes kaikki naiset elävät miehen alaisuudessa. Henkilötiedotkin menee miehen mukaan. Ei naisia oteta tosissaan missään. Nainen ei ole uskottava ajattelija eikä kotirouvilla ole mitään auktoriteettia. Vähintään 70% korkeakoulupaikoista tulisi varata miehille joiden nimet eivät vaihdu ja jotka eivät jää äitiyslomalle.

Ketään ei kiinnosta arvata että mikäs se Sirkun sukunimi tänä vuonna ok. Mies on koko elämänsä Järvinen. Nainen ei.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko että tytön pärjääminen ei merkitse mitään? Naiset eivät osaa muodostaa edes omia mielipiteitä opiskeltuaan. Lähes kaikki naiset elävät miehen alaisuudessa. Henkilötiedotkin menee miehen mukaan. Ei naisia oteta tosissaan missään. Nainen ei ole uskottava ajattelija eikä kotirouvilla ole mitään auktoriteettia. Vähintään 70% korkeakoulupaikoista tulisi varata miehille joiden nimet eivät vaihdu ja jotka eivät jää äitiyslomalle.

Ketään ei kiinnosta arvata että mikäs se Sirkun sukunimi tänä vuonna ok. Mies on koko elämänsä Järvinen. Nainen ei.

Sori vaan, et joku miisu vei paikkas nenäs edestä ;)

Mahtaa olla stressaantunut tyttö kun kaksi eri influenssaa sairasti noinkin lyhyen ajan sisällä

Onko taas esim. liian vaativa ja nalkuttava äiti vaatimassa lapselleen ehdotonta menestystä. Näistähän ne syömishäiriötkin aina kehittyvät. Vähän nyt rentoutta peliin. On koko elämä aikaa tarkkailla, että mitä sitä tekisi. Ja pääseehän vaikka Viroon taikka Ruotsiin opiskelemaan, jos ei Suomessa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö sairastui ylioppilaskokeiden aikaan ja epäonnistui kirjoituksissa. Nyt tytöllä on edessä välivuosi. Tätäkö päättäjät haluaa lisäämällä ylioppilastodistuksen painoarvoa opiskelijavalinnassa?

Pa***nmarjat. Nolon ÄIDIN unelmat murskaksi menivät.

Vaikka keskiarvo olisi 10, voivat kirjoiukset mennä huonosti ihan vaikka mutsin painostuksen vuoksi. Kokeet voi uusia, tutkinnon osia voi opiskella itsenäisesti, eikä niihin unelmakoulutuksiin vain kävellä sisään. Niihinkin on valintakokeet.

Likka ehtii tehdä yli puoli vuosisataa töitä silti, vaikka ei heti opiskelemaan pääsisi.

Elämässä tulee välillä yllätyksiä ja takapakkeja. Sairastuminen on ihan hyväksyttävä syy epäonnistua ja eikö nykyisin jo seuraavana syksynä voi kirjoittaa uudelleen. Ei elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan. Pieni lykkäys asioihin voi antaa jopa hengähdystauon suorittamisesta ja auttaa näkemään asioita vähän eri kulmalta.

Ihan hyvä jo nuorena oppia, ettei se onnistuminen aina ole pelkästä itsestä kiinni. Tuollaiset kokemukset kasvattavat ihmisten empatiaa erittäin tehokkaasti ja se tuskin on ikinä huono asia.

Itse olin vatsataudissa ja kotona isä kuolemansairas. Elämä on. Mun piti saada matikasta L ja päästä itsestään selvästi alalle, minne on vaikea päästä. Pääsykokeista sain huippupisteet, mutta se ei riittänyt, koska ko. alalle siihen aikaan laskettiin myös todistuspisteet. Mutta näin kävi, jäin ilman yliopistopaikkaa ja nykyään teen töitä suunnitteluinsinöörinä rakastaen työtäni. Joskus käynyt mielessä, jos hankkisi alan DI-tutkinnon, mutta ei siitä oikeastaan olisi hyötyä kuin näyttää itselle, että pystyn. Alkuperäinen ajatus oli ihan toinen ala, mutta tekuun hain huvikseni ja pääsin. Korottamiseen en koskaan ehtinyt, koska aina oli töitä.

Ainahan voi sitten nöyrtyä ja mennäkin amikseen. Sieltä työllistyy paremmin kuin vaikkapa humanistiselta alalta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vatsataudissa ja kotona isä kuolemansairas. Elämä on. Mun piti saada matikasta L ja päästä itsestään selvästi alalle, minne on vaikea päästä. Pääsykokeista sain huippupisteet, mutta se ei riittänyt, koska ko. alalle siihen aikaan laskettiin myös todistuspisteet. Mutta näin kävi, jäin ilman yliopistopaikkaa ja nykyään teen töitä suunnitteluinsinöörinä rakastaen työtäni. Joskus käynyt mielessä, jos hankkisi alan DI-tutkinnon, mutta ei siitä oikeastaan olisi hyötyä kuin näyttää itselle, että pystyn. Alkuperäinen ajatus oli ihan toinen ala, mutta tekuun hain huvikseni ja pääsin. Korottamiseen en koskaan ehtinyt, koska aina oli töitä.

Taitaa olla provo. En usko kenenkään rakastavan oikeasti insinöörin töitä