Lue keskustelun säännöt.
HS: Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa
03.05.2018 |
Tyttö sairastui ylioppilaskokeiden aikaan ja epäonnistui kirjoituksissa. Nyt tytöllä on edessä välivuosi. Tätäkö päättäjät haluaa lisäämällä ylioppilastodistuksen painoarvoa opiskelijavalinnassa?
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.
Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.
Mutta ei pääsykokeiden poistaminen tätä millään lailla muuta, jos yo-kokeet saa uusia X kertaa. Ja jos uusimiskertoja rajoitetaan, niin yhtä hyvin voisi rajoittaa pääsykokeisiin osallistumista.
Pääsykokeisiin osallistumistahan on jo rajattu dramaattisesti. Ensikertalaiset saavat törkeän, muita polkevan, epäreilun edun paikoissa.
Ensikertalaisuus ei liity mitenkään pääsykokeisiin osallistumiseen.
Mutta sisällepääsyä avittaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne äidillä. Lapsi pakotetaan kipeänä kirjoittamaan, ja siinä samalla tartutetaan muut ihmiset. Ja sitten kun kerran elämässä "epäonnistuu", julistetaan että nyt on unelmat murskana ja koko elämä pilalla. Onneksi oma äitini osasi sanoa että ensi vuonna uudestaan.
Taitaa ne kympit olla mammalle tosi tärkeitä. Ikään kuin olisivat todiste älykkyydestä ja menestyksestä. Pakko tässä kohtaa muistuttaa kaikkia siitä, että Einsteinillä oli lukihäiriö, ja sen takia hän ei saanut hyviä arvosanoja koulusta. Oli silti aika paljon älykkäämpi kuin erään mamman kympin tyttö.
Myöhemmin kympintyttö voi sitten hakea opiskelijaterveydenhuollosta apua, kun on kohtuuttomat vaatimukset itselle, joustamattomuutta ja vaikea suhde vaativaan helikopterivanhempaan.
Tästäkin mielipidekirjoituksesta paistaa, että on hyvin tärkeää, että yhteiskunnassa on anonyyminä toimivia rakenteita, joilla voi osoittaa osaamista, oli se sitten ylioppilaskirjoitukset tai pääsykoe. Varsinkin peruskoulussa on miellyttävyyttä suosivia rakenteita leivottuna jo arviointiperusteisiin ja opettajatkin ovat vain ihmisiä. Valmennuskurssejakin ylppäreihin tai pääsykokeisiin voi ostaa kovalla rahalla. Mutta ylioppilaskirjoitusten arvostelijoihin ei voi ottaa yhteyttä. Vaativat äidit, nuo oman elämänsä päivilipposet, eivät voi soittaa ja kysyä "Et sä tiiä kuka mä oon?" Tämä on tasa-arvoa.
Nyt mamma joutui sitten marmattamaan Hesarille. ;)
Korjaa unelmansa ensi syksynä ja keväänä. Ei tartte murskata mitään.
Ettei vaan äitiä itseään v*tuta, ettei voi heittää tyttöä opiskelijakämppään ensi elokuussa?
Geneerinen vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.
Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita.
Toisaalta vielä 1990-luvulla ei ollut mitään terveystiedon erillisiä kokeita, joista saattoi käydä hakemassa ns. helpon laudaturin. Oli yksi reaalikoe, jossa kirjoitetiin aineet fysiikasta terveystietoon. Yleensä laudaturin saaminen reaalista vaati ainakin kahden aineen lu
todella perusteellista yhteen koekertaan, mutta tosi yleisesti vastattiin kolmen tai neljän aineen kysymyksiin, ja aina tärpit eivät osuneet kohdalle missään aineessa.Samoin vieraiden kielten kokeiden hajautus oli vaikeampaa. Kirjoitin itse kaksi D-kieltä koulun mokailujen (pienessä lukiossa yläasteella luetun C-kielen kurssit menivät päällekkäin toisen ja itselleni C-kieltä kiinnostavamman kielen kanssa) takia. Nämä kielet piti kirjoittaa samana päivänä, jos arvosanan halusi kevään yo-todistukseen, joka vaikutti korkeakouluhakuihin. Sain lisäaikaa kokeeseen kaksi tuntia, eikä aineita tarvinnut kirjoittaa puhtaaksi.
Kirjoittajat eivät siis pystyneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyään valikoimaan itselleen suotuisia aineita, eikä suorituksia voinut jakaa pidemmälle ajalle, jos halusi valmistua silloin kuin muutkin. Tuntemani 32-36 puoltoäänen ylioppilaat pääsivät lähes poikkeuksetta korkeakouluihin ensimmäisellä yrityksellä - joka tosin saattoi olla välivuoden ja valmennuskurssien jälkeen - myös pääsykoepisteillä, koska ylioppilaskirjoituksissa onnistumiseen vaadittiin hyvää lukutekniikkaa ja, kyllä, tietynlaista paineensietokykyä. Ja olen myös sitä mieltä, että varsinaista osaamistahan tämä koe ei mitannut (oma B-kielen laudatur olisi ollut sellainen myös seuraavana vuonna kirjoituksista, jolloin käytössä olo eximia, mutta en oikeasti kieltä osaa). Mutta muutoin "vanha ällä" oli kyllä tietyillä tavoilla jopa huomattavasti nykyistä vaativampi.
Äänestän tätä näkemystä, että aiemmin kirjoittaminen oli rankempaa ja ällät arvokkaampia, koska kaikki aineet piti kirjoittaa kerralla eli reilun viikon sisällä. Silloin laudaturiin piti vääntää ihan hurjana ja kestää älytöntä painetta. Ei voinut tehdä kuin nykyään, että kirjoittaa yhden aineen silloin ja toisen tällöin. Vähän sama kuin juoksisi maratonin kilometri kerrallaan viikon välein ja kehuskelisi sitten kuinka hyvä maratoonari on.
95% nykyajan ylioppilaista kirjoittaa suurinpiirtein samaan tahtiin kuin joskus ennen vanhaankin, eikä mitenkään "yhden aineen silloin ja toisen tällöin".
Elikkä vanhat ällät ovat yksinkertaisesti olleet helpompia saada kuin uudet, vaikka siihen yritettäisiin keksiä mitä verukkeita ja selityksiä.
Ja kyllä, kirjoitin itse aikoinaan noita helppoja älliä aika monta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vielä, miten ylivertaisen vaativa oli se vanha reaali, jossa sai vastata ihan minkä tahansa aineen mihin tahansa kysymykseen, mikä sattui sillä hetkellä miellyttämään. Fysiikkaa tai uskontoa, samapa tuo. Saattoi käydä keräilemässä kaikki helpot pois.
Ei vain pärjännyt valtakunnallisella tasolla, that's it. Tiedän moniakin ihmisiä, jotka ovat olleet opettajille todella mielisteleviä ja näin saaneet hyviä arvosanoja.
Miksei artikkelin tyttö sitten lue pääsykoekirjoja? Eihän toivo ole menetetty vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.
Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.
Mutta ei pääsykokeiden poistaminen tätä millään lailla muuta, jos yo-kokeet saa uusia X kertaa. Ja jos uusimiskertoja rajoitetaan, niin yhtä hyvin voisi rajoittaa pääsykokeisiin osallistumista.
Pääsykokeisiin osallistumistahan on jo rajattu dramaattisesti. Ensikertalaiset saavat törkeän, muita polkevan, epäreilun edun paikoissa.
Mitään törkeää tai epäreilua siinä ei ole.
Yhteiskunnan ei pidä maksaa kuin yksi korkeakoulutus per ihminen.
Eikä mihinkään koulutukseen pidä ottaa ihmistä joka pitää alaa toisena vaihtoehtonaan.
Ammatteihin tarvitaan ihmisiä jotka oikeasti haluavat tehdä juuri sitä eikä sellaisia jotka ei muualla pärjännyt niin sitten yrittää tätä ja tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.
Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.
Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.
Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja.
Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.
Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita.
Eximia onkin tosi tuore keksintö, otettiin käyttöön 1996.
Yliopiston pro gradu tutkielmissa oli jo aiemmin käytössä eximia, ja lisäksi siellä on olemassa non sine laude approbatur, joka on sijoittuu lubenterin yläpuolella ja cum lauden alapuolelle. Gradun arvosanana laudatur on erittäin harvinainen, ja se yleensä hyväksytään samalla myös lisensiaattityöksi. Myös eximian graduja saatetaan hyväksyä ehkä yksi vuodessa vähän alasta riippuen. Hyvän gradun arvosanoja ovat non sinelaude approbatur, cum laude approbatur ja magna cum laude approbatur. Minä sain aikoinani omasta gradustani magnan (160 sivua tekstiä) ja pääaineeni opinnoista kaiken kaikkiaan erinomaiset tiedot.
Läheiseni on juuri tällainen sosiaalinen ja empaattinen ns. kympin tyttö. Olemme pajon keskustelleet hänen kanssaan asiasta, että elämä ei mene välttämättä juuri niin kuin on suunnitellut.Ylppäreissä ,pääsykokeissa voi olla sairastunut ihan vain 40 asteen kuumeeseen tai johonkin pitkäaikaiseen vakavaan. Ja ei elämä ole yhdestä tai kahdesta vuodesta kiinni.Kaikki voi mennä loistavasti tai tulla niitä ylämäkiä." Sateen jälkeen tulee pouta". Tyttö ymmärtää hyvin elämän realiteetit ja hyväksyy ne ,vaikka onkin vielä kovin nuori. Kannatta keskustella,se ei lasta riko. Osaa olla kiitollinen ,kun kaikki menee mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gradun arvosanat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.
Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita.
Eximia onkin tosi tuore keksintö, otettiin käyttöön 1996.
Yliopiston pro gradu tutkielmissa oli jo aiemmin käytössä eximia, ja lisäksi siellä on olemassa non sine laude approbatur, joka on sijoittuu lubenterin yläpuolella ja cum lauden alapuolelle. Gradun arvosanana laudatur on erittäin harvinainen, ja se yleensä hyväksytään samalla myös lisensiaattityöksi. Myös eximian graduja saatetaan hyväksyä ehkä yksi vuodessa vähän alasta riippuen. Hyvän gradun arvosanoja ovat non sinelaude approbatur, cum laude approbatur ja magna cum laude approbatur. Minä sain aikoinani omasta gradustani magnan (160 sivua tekstiä) ja pääaineeni opinnoista kaiken kaikkiaan erinomaiset tiedot.
Kerro toki lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.
Tärkeintä on se, että päästäisiin eroon nykyisen hakujärjestelmän aiheuttamista välivuosista.
Sellainen järjestelmä missä "hakupainealalle" haikaileva yleisesti valmistuu vasta noin 10 vuotta myöhemmin kuin ammattikoulun käyneet ikätoverinsa ei ole millään tavalla järkevä.
Välivuodet ovat yhteiskunnan kannalta halpaa lystiä siihen verrattuna, että koulutetaan nuoria väärille aloille. Koska siihenhän se menee, jos kaikki sullotaan jatko-opintoihin heti lukion jälkeen eikä alan vaihtoa sallita.
Väärä ala on se ala josta ihminen ei ITSE pidä. Jos ihminen on valinnut vaikka oikestieteen niin ei voida hyväksyä että hän siirtyy lääketieteeseen. Koska lääketieteeseen halutaan niitä jotka on aina halunnut tehdä juuri sitä työtä. Ei mitään opportunisteja.
Surkeimmat työntekijät ona ian ne jotka ei nauti siitä alasta mitä tekee.
Tuo olisikin aukoton logiikka, jos vain
a) lukiolaisilla olisi käytännön kokemusta eri ammateissa työskentelystä
b) kukaan ei iän myötä muuttuisi
c) jokaisen ammatin harjoittajia tarvittaisiin juuri se määrä, mikä ensisijaisia hakijoita on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luokan kympin tytöt kirjoitti ihan perus c:tä ja m:ää, laudatureja sai sellanen tavis-tyttö, joka otti koulun rennosti ja keskiarvo oli jotain 8.
Sitä sitten ihmeteltiin, että miten ne Liisat ja Leenat ei pärjänneetkään.
Mite tämä voi pitää paikkansa koska eihän tulokset ole vielä tulleet? Hakiko vain yhteen paikkaan? En uskaltaisi jättää yhden kortin varaan
Tietenkin ihanteellisinta olisi, että kaikki kyvykkyystestit tehtäisiin, kun testattava kokee olevansa valmis, jos testillä on tulevaisuuteen vaikutusta. Onhan se tavallaan väärin, jos flunssan takia ei pysty suoriutumaan parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja siten saa huonomman lähtöasetelman seuraavaan vaiheeseen.
Omassa utopiassa näkisin jonkinlaisen erillisen testauslaitoksen, jossa tietyllä aikavälillä aina valmius suorittaa yo-kokeet, jos sellaisia tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Gradun arvosanat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.
Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.
Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita.
Eximia onkin tosi tuore keksintö, otettiin käyttöön 1996.
Yliopiston pro gradu tutkielmissa oli jo aiemmin käytössä eximia, ja lisäksi siellä on olemassa non sine laude approbatur, joka on sijoittuu lubenterin yläpuolella ja cum lauden alapuolelle. Gradun arvosanana laudatur on erittäin harvinainen, ja se yleensä hyväksytään samalla myös lisensiaattityöksi. Myös eximian graduja saatetaan hyväksyä ehkä yksi vuodessa vähän alasta riippuen. Hyvän gradun arvosanoja ovat non sinelaude approbatur, cum laude approbatur ja magna cum laude approbatur. Minä sain aikoinani omasta gradustani magnan (160 sivua tekstiä) ja pääaineeni opinnoista kaiken kaikkiaan erinomaiset tiedot.
Kerro toki lisää.
Useimmat ihmiset ovat olleet yleensä tyytyväisiä kunhan he ovat saaneet gradunsa valmiiksi ja cum laudea pidetään ihan kunniallisena graduarvosanana. Se nimien samankaltaisuudesta huolimatta vähän erilainen asteikko kuin ylioppilasarvosanoissa
Sain alun perin huonommat arvosanat kirjoitusten arvosteluista koulusta, yksi aine nousi lautakunnassa jopa laudaturiin. Syynä on mielestäni, etten ollut kympin tyttö, joita opettajat suosi, mutta valtakunnan tasolla ilman taustatietoja olinkin parempi.
kjäh kjäh.
Seli, seli. Kymppejäkin voi saada ilmaiseksi. Kirjoituksissa veri punnitaan. Luokkakaverini äiti kuoli päivää ennen kirjoituksia yllättäin ja kirjoitti silti ihan hyvät paperit. Sanotaan, että oletukset oli eximiaa ja taisi saada enimmäkseen magnaa, mutta jonkun eximiankin. Ei siitä hyvä oppilas ihan pohjalle romahda, vaikka olisi kuinka kurja olo.
Äänestän tätä näkemystä, että aiemmin kirjoittaminen oli rankempaa ja ällät arvokkaampia, koska kaikki aineet piti kirjoittaa kerralla eli reilun viikon sisällä. Silloin laudaturiin piti vääntää ihan hurjana ja kestää älytöntä painetta. Ei voinut tehdä kuin nykyään, että kirjoittaa yhden aineen silloin ja toisen tällöin. Vähän sama kuin juoksisi maratonin kilometri kerrallaan viikon välein ja kehuskelisi sitten kuinka hyvä maratoonari on.