HS: Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa

Kun nyt kerran pitää välivuoden, niin toivoisin, että tekisi jotain järkevää. Menisi vaikka vuoden pikalinjalle opiskelemaan yo-merkonomiksi. Tuosta tuskin olisi elämässä mitään haittaa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Työttömien kyykyttäjä, ministeri Mattila valmistui maisteriksi nelikymppisenä. Otetaan kaikki mallia meidän upeista päättäjistä

Olikohan sillä alkoholiongelmaa kun noin myöhään valmistui?

On muuten olemukseltaan hemmetin ärsyttävä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vatsataudissa ja kotona isä kuolemansairas. Elämä on. Mun piti saada matikasta L ja päästä itsestään selvästi alalle, minne on vaikea päästä. Pääsykokeista sain huippupisteet, mutta se ei riittänyt, koska ko. alalle siihen aikaan laskettiin myös todistuspisteet. Mutta näin kävi, jäin ilman yliopistopaikkaa ja nykyään teen töitä suunnitteluinsinöörinä rakastaen työtäni. Joskus käynyt mielessä, jos hankkisi alan DI-tutkinnon, mutta ei siitä oikeastaan olisi hyötyä kuin näyttää itselle, että pystyn. Alkuperäinen ajatus oli ihan toinen ala, mutta tekuun hain huvikseni ja pääsin. Korottamiseen en koskaan ehtinyt, koska aina oli töitä.

Taitaa olla provo. En usko kenenkään rakastavan oikeasti insinöörin töitä

Mä kyllä vaan. Ei asiakkaita juurikaan, ne vähät on aika samoja ja päällikkö tai toimistopuoli hoitaa ikävät asiat. Mä saan vaan istua ja piirtää omassa nurkassani. Ihanaa.

Mattila paino duunia ja hankki hyvää elämänkokemusta. Ei sitä tartte kiirehtiä yhtä maisterinlappua aina, ja joskus parempi että tekee myöhempään.

ja niin, ehkä tyttö todellakin tekemässä vain sen äidin unelmaa, jos ei,niin kai se itse olisi voinut kirjoittaa medialle.

hhhttt kirjoitti:

Mattila paino duunia ja hankki hyvää elämänkokemusta. Ei sitä tartte kiirehtiä yhtä maisterinlappua aina, ja joskus parempi että tekee myöhempään.

ja niin, ehkä tyttö todellakin tekemässä vain sen äidin unelmaa, jos ei,niin kai se itse olisi voinut kirjoittaa medialle.

Eipä näy se elämänkokemus ainakaan naisen puheissa

Lisää paineita kirjoituksissa.

Stressiä...

Vierailija kirjoitti:

Jatkossahan niitä numeroita saa korottaa vaikka kuinka monta kertaa. Ei kannattaisi siis ahdistua. Nuoresta ihmisestä tosin jokin epäonnistuminen tuntuu niin lopulliselta, vaikka oikeasti nuoren elämä on täysin auki ja vasta edessä! Kaikki on yhä mahdollista!

Tästä seuraa sitten se, että niitä harvoja huippulahjakkuuksia lukuunottamatta ihmiset käyvät korottamassa kirjoitusten arvosanoja mahdollisesti jopa vuosien ajan, kunnes sieltä löytyy rivi laudatureja tai vähintäänkin eximioita. Eli siirtyminen korkeakouluihin ei tapahdu yhtään sen nopeammin. Lisäksi ensimmäistä kertaa ylioppilaskirjoituksissa olevat joutuvat silloin kilpailemaan näitä n:ttä kertaa kirjoittavia vastaan, joilla on jo selvästi enemmän kokemusta ja osaamistakin, jolloin laudaturit ja muut hyvät arvosanat ropisevat suurimmaksi osaksi heille. Poikkeuksena tähän ainoastaan ne muutamat huippulahjakkaat yksilöt.

Jos nyt ollaan huolissaan siitä, kun yliopistojen ja korkeakoulujen uusista opiskelijoista on tuoreita ylioppilaita vain joka kolmas, niin tulevaisuudessa niitä on ehkä 1-5%. Että miten meni päättäjillä noin niinku omasta mielestä tämän uudistuksen suhteen?

Parikymmentä vuotta opiskeluun, joku virka, jos saa,  2000 t. palkkaa, Kannattaako?

Hakekoon kunnon duunia, sieltä saa enempi, mutta ei kun...mä haluun....

Mitä makso veronmaksajille? No sama se.