HS: Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa

Vierailija kirjoitti:

Kympin tytöt usein masentuvat tai muuten menettävät otteensa elämästä lukion jälkeen, kun pingottamalla ei enää voikaan itsestään selvästi saavuttaa sitä huippua mihin he ovat tottuneet.

Sitten he ovat vuosikaudet syrjäytyneitä, kunnes joskus 25–30 v iässä menevät opiskelemaan lähihoitajiksi, kun kaikki toivo on heidän sisällään jo kuollut.

Tästä pitäisi mielestäni puhua jo peruskoulussa. Jokainen normaalijärkinen pääsee peruskoulun läpi hyvillä numeroilla, ilman pingottamista, jos vaan viitsii.

Ei kaikkien äly, edes kympin oppilaiden, äly riitä korkeakoulutukseen.

Suurin osa taidoista tulee harjoittelemisesta ja toistosta. On niin jotenkin todella surkuhupaisaa tää kummallinen käsitys, että kieliä oppii kun vain kuuntelee tunnilla tai että oppilas nyt vaan on matemaattisesti lahjakas tai ei ole.

Kyllä se koulumenestys ja koko lailla ihan kaikki muutkin taidot aina perustuvat harjoittelemiseen ja toistamiseen. Pyörällä ajamisesta kokkaamiseen. Harva on seppä syntyessään.

Se että nuoret naiset turhautuu ja masentuu johtuu yhteiskunnan sovinistisista rakenteista...

t. kielten opettaja

No ei ollut kympin tyttö, jos ei tullut kymppiä kirjoituksissa. Kyllähän noita sattuu kaikille. Vuoden päästä uusiksi. Ei joka kuumeesta mitä elämässä tulee väärään aikaan voi masentua. Vanhemmatkin voisi kattoa peiliin. Välivuoden voi viettää vaikka lääkiksessä ranskassa tai jenkeissä.

No huoh. Sain itse aikoinaan epilepsiakohtauksen kirjoituksissa ekana päivänä, ja sen myötä kaikki meni pois päästä ja olin tolkuttoman väsynyt. Lisäksi aloitin uuden lääkityksen, jonka takia olin ihan kujalla. Siinä sitä epäreiluutta. Syksyllä menin korottamaan. 

Mikähän helvetti olis revennyt irti, jos tyttö olis ollut terve ja saanut huonon arvosanan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kympin tytöt usein masentuvat tai muuten menettävät otteensa elämästä lukion jälkeen, kun pingottamalla ei enää voikaan itsestään selvästi saavuttaa sitä huippua mihin he ovat tottuneet.

Sitten he ovat vuosikaudet syrjäytyneitä, kunnes joskus 25–30 v iässä menevät opiskelemaan lähihoitajiksi, kun kaikki toivo on heidän sisällään jo kuollut.

Vai usein masentuvat ja syrjäytyvät :D (vitoslinjan tossukoiden märkä uni)

Useammin he menestyvät jatko-opinnoissa oivallisesti, pätevöityvät kuka millekin erikoisalalle ja päätyvät hyväpalkkaiseen unelma-ammattiinsa. Kun on saanut hyvän pohjan opinnoille ja opiskelutekniikkakin on kunnossa, sillä "pingottamisella" pääsee pitkälle.

Kympin tytöt (ja pojat) päätyvät lähes aina joko huipulle tai sitten aivan pohjalle. Keskivertoa heistä harvoin tulee.

Pohjalle päätymisen taustalla on tyypillisesti se, että panostetaan vain niihin hyviin numeroihin ja monet muut asiat elämässä ovat retuperällä. Kympin tyttö saattaa olla esimerkiksi sosiaalisesti erittäin lahjaton mikä on sellainen asia, että se herkästi tuhoaa menestymisen mahdollisuudet oli sitten kuinka hyvät numerot tahansa.

Ei tule keskivertoa, ei. Kyllä sosiaalisesti lahjatonkin voi menestyä hyvin, mutta sitten kyllä täytyy olla jotain niin korvaamatonta osaamista, että työnantajan on oikeasti pakko maksaa siitä. Muutamat myös päätyvät yliopistojen sisälle töihin kaiken maailman dosenteiksi. Lopuille ei oikein taida olla paikkoja nykyisessä yhteiskunnassa.

Ikävä särkeä tämä kupla, mutta sosiaalisesti lahjaton kympin oppilas päätyy usein lääkäriksi, johtajaksi, asiantuntijaksi jne.

Sosiaalisesti lahjaton koulupudokas on se, joka päätyy pohjalle.

Sosiaalisesti lahjakkaalla kympin oppilaalla vain taivas on rajana.

Ja koulumenestys ja hyvät sosiaaliset taidot ovat yleensä tyypillisesti sillä hyvällä oppilaalla, koska nykykouluissa heikoilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ei pääse yleensä niihin kymppeihin. Nykykoulussa on niin paljon puhetaitoon, ryhmätyötaitoon ja esittämiseen liittyviä osioita.

Kyllä, sosiaalisesti lahjaton voi edetä noihin asemiin, varsinkin aikasemmilla sukupolvilla oli noin. Sanoinhan kyllä, että rahaa tulee, jos osaaminen on tarpeeksi arvokasta. Ihmettelen tosin, miksi tosi huonoilla ihmissuhdetaidoilla varustettu haluaisi juuri johtajanpestin.

Mutta kyllä sosiaalisista vaikeuksista koituu haittaa muuallakin elämässä kuin koulussa. Vaikka kirjoittaisi kuinka hyvin, voi mokata ihmissuhteet (paska avioliitto) ja saada lapsia, joilla on samat ongelmat, joita ei muuten katsota nykykoulussa yhtään hyvällä, ylittää voimavaransa ja alkaa sairastelemaan. Siinä ei sitten arvosanat paljoa lohduta.

Koska on kunnianhimoinen. Iso osa johtajista on kunnianhimoisia ja häikäilemättömiä. Ei siihen kummoista sosiaalisuutta tarvita. Hyvät sosiaaliset taidot voi olla suorastaan taakka.

No tuo nyt sitten on jo jotain ihan muuta kuin sosiaalisten taitojen puutetta, asosiaalisia piirteitä: näkee, miltä muista tuntuu, muttei kiinnosta tai suorastaan käyttää muiden tunteita hyväksi. Elä nyt viitsi hämmentää.

No tuota ... voi olla tytölle ihan hyväksi, että kaikki ei onnistukaan suunnitelmien mukaan ja että tekee muutaman kuukauden muutakin kuin lukee. Valmistaa sellainen nimittäin enemmän elämää varten.

Ja miksi pitää sanoa "kympin tyttö", miksei "lahjakas nuori nainen"? Miksei lahjakkaat pojat ole "kympin poikia"?

Mun esikoisella on migreeni. Runsas tietokonetyö ja ruudulta lukeminen laukaisee usein kohtauksen. Hirvittää jo valmiiksi, mitä hänen kirjoituksistaan tulee. Ämpäri sinne pulpetin viereen?

Vierailija kirjoitti:

No tuota ... voi olla tytölle ihan hyväksi, että kaikki ei onnistukaan suunnitelmien mukaan ja että tekee muutaman kuukauden muutakin kuin lukee. Valmistaa sellainen nimittäin enemmän elämää varten.

Ja miksi pitää sanoa "kympin tyttö", miksei "lahjakas nuori nainen"? Miksei lahjakkaat pojat ole "kympin poikia"?

Minusta lahjakkaita poikia voi ihan hyvin sanoa kympin pojiksi.

Mutta kun stereotypioita aletaan ruotia, niin miksi lukeminen valmistaisi elämää varten vähemmän kuin muut asiat? Itse olen ansainnut leipäni jo parikymmentä vuotta lukemalla ja kirjoittamalla, ja monet kirjat ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin vaikka jotkin pintapuoliset matkat.

Pojilla tulee pakosta välivuosi armeijan takia.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoisella on migreeni. Runsas tietokonetyö ja ruudulta lukeminen laukaisee usein kohtauksen. Hirvittää jo valmiiksi, mitä hänen kirjoituksistaan tulee. Ämpäri sinne pulpetin viereen?

Eikö tuollaisessa tapauksessa ole mahdollisuutta erikoisjärjestelyihin? Taukoja? Avustaja? Tai ettei tarvitse käyttää konetta?

Kokeen voi uusia ja äidin täytyy vain oppia, että elämässä voi sattua kaikenlaista. Aika outo ja aika naiivi mielipidekirjoitus.

yhy-yhy ja nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.

Uskon tämän ihan täysin. Sipilä itse sanoi vaalivoittonsa jälkeen, kun hallitusohjelmaa rustasivat että ensin tehdään ja sitten jälkeenpäin tutkitaan miten meni. Puheet "kaikenmaailman dosenteista" ja yleinen koulutusvihamielisyys kuvastaa kyllä sen asenteen millä nykyisin jyllätään. Muoto voittaa kaikessa sisällön nykyään. Oi aikoja, oi tapoja.

Se lapsiparka ei kestänyt noita äitinsä kasaamia paineita ja murtui kirjoituksissa. Kyllä nyt täytyy koko yhteiskunta seisauttaa tämän takia ja kääntää koko opetussuunnitelma ja korkeakoulupolitiikka uusiksi, jotta minun pikku-mussukkani pääsee varmasti opiskelemaan sinne minne äiti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.

Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita. 

Toisaalta vielä 1990-luvulla ei ollut mitään terveystiedon erillisiä kokeita, joista saattoi käydä hakemassa ns. helpon laudaturin. Oli yksi reaalikoe, jossa kirjoitetiin aineet fysiikasta terveystietoon. Yleensä laudaturin saaminen reaalista vaati ainakin kahden aineen lu

todella perusteellista yhteen koekertaan, mutta tosi yleisesti vastattiin kolmen tai neljän aineen kysymyksiin, ja aina tärpit eivät osuneet kohdalle missään aineessa.

Samoin vieraiden kielten kokeiden hajautus oli vaikeampaa. Kirjoitin itse kaksi D-kieltä koulun mokailujen (pienessä lukiossa yläasteella luetun C-kielen kurssit menivät päällekkäin toisen ja itselleni C-kieltä kiinnostavamman kielen kanssa) takia. Nämä kielet piti kirjoittaa samana päivänä, jos arvosanan halusi kevään yo-todistukseen, joka vaikutti korkeakouluhakuihin. Sain lisäaikaa kokeeseen kaksi tuntia, eikä aineita tarvinnut kirjoittaa puhtaaksi.

Kirjoittajat eivät siis pystyneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyään valikoimaan itselleen suotuisia aineita, eikä suorituksia voinut jakaa pidemmälle ajalle, jos halusi valmistua silloin kuin muutkin. Tuntemani 32-36 puoltoäänen ylioppilaat pääsivät lähes poikkeuksetta korkeakouluihin ensimmäisellä yrityksellä - joka tosin saattoi olla välivuoden ja valmennuskurssien jälkeen - myös pääsykoepisteillä, koska ylioppilaskirjoituksissa onnistumiseen vaadittiin hyvää lukutekniikkaa ja, kyllä, tietynlaista paineensietokykyä. Ja olen myös sitä mieltä, että varsinaista osaamistahan tämä koe ei mitannut (oma B-kielen laudatur olisi ollut sellainen myös seuraavana vuonna kirjoituksista, jolloin käytössä olo eximia, mutta en oikeasti kieltä osaa). Mutta muutoin "vanha ällä" oli kyllä tietyillä tavoilla jopa huomattavasti nykyistä vaativampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoisella on migreeni. Runsas tietokonetyö ja ruudulta lukeminen laukaisee usein kohtauksen. Hirvittää jo valmiiksi, mitä hänen kirjoituksistaan tulee. Ämpäri sinne pulpetin viereen?

Eikö tuollaisessa tapauksessa ole mahdollisuutta erikoisjärjestelyihin? Taukoja? Avustaja? Tai ettei tarvitse käyttää konetta?

Siinä voi olla oma tila ja avustaja ja näyttösuojat. Mutta tänäkin vuonna kyllä uutisoitiin abista, jolla vaikea migreeni ja jolle mikään ei oikein riittänyt ilman sairaalareissua. 

Mutta joo, itsellä kun on epilepsia, niin olen miettinyt, että nuo tietokoneet tuovat mukanaan monille neurologisista sairauksista kärsiville lisää pirullisia ongelmia. Totta kai ne masiinat on jo lukiossa muutenkin kuvioissa mukana,  kuten myös työelämässä, mutta niitä ei ole pakko kytätä jännittävässä tilanteessa ja tauotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoisella on migreeni. Runsas tietokonetyö ja ruudulta lukeminen laukaisee usein kohtauksen. Hirvittää jo valmiiksi, mitä hänen kirjoituksistaan tulee. Ämpäri sinne pulpetin viereen?

Eikö tuollaisessa tapauksessa ole mahdollisuutta erikoisjärjestelyihin? Taukoja? Avustaja? Tai ettei tarvitse käyttää konetta?

En tiedä. Asia täytyy selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Kyllä. Toinen, vaikka vähäisempi ongelma on hakupainealojen (lääkis, oikis, psykologia) valintaprosessit. Yo-kokeet eivät vaan erottele hakijoita läheskään yhtä hyvin kuin alakohtaiset pääsykokeet. Mulla on tuttu, joka on toiminut asiantuntijana tässä muutosprosessissa. Hänen mukaansa KAIKKI asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja molemmista ongelmista, ja kehottaneet säilyttämään pääsykokeet ainakin hakupainealoilla. Päättäjien asenne: sormet korviin ja *laalaalaalaa emme kuule mitään pääsykokeet on poistettava*.

tämä on isoin ongelma. Ei lukiossa eikä yo-kokeissa ole mitään joka seuloisi soveltuvuutta tämäntyyppisille aloille, motivaatiosta puhumattakaan.

No lääkikseenhän haetaan jo nyt lukion fysiikan, kemian, matikan ja bilsan oppimäärällä. Ei sinne mitään muuta soveltuvuustestiä ole. Jos kyseiset aineet kirjoittaa keväällä, samalla luvulla voi mennä myös pääsykokeisiin.

Ne tehtävät vaan on ihan erilaisia... lääkiksen pääsykokeissa soveltavia ja yo-kokeissa aika perustehtäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

POinttihan tässä on se, että yo-kirjoitusten muodostuminen valintakokeiski on epätasa-arvoistavaa ja johtaa siihen että kirjoittamista lykätään. Ja että tulee valmennuskursseja lukio-opintojen tueksi. Ynnä muuta. Esimerkiksi, että vanhat 6 laudaturin ylioppilaat, siis kaikki aina 100-vuotiaaksi saakka voivat lähettää paperinsa yliopistoihin ja päästä sisään laittamatta tikkua ristiin.

Toisaalta vanhat 6 laudaturin opiskelijat ovat de facto parempia, koska heillä ei ole ollut uusintamahdollisuuksia, vain yksi mahdollisuus, ja paineet sen mukaiset. Heidän laudaturinsa ovat siksikin arvokkaampia.

Entiset laudaturitpa eivät vastaa nykyisiä laudatureja, vaan suurin osa niistä olisi nykyään eximioita. 

Toisaalta vielä 1990-luvulla ei ollut mitään terveystiedon erillisiä kokeita, joista saattoi käydä hakemassa ns. helpon laudaturin. Oli yksi reaalikoe, jossa kirjoitetiin aineet fysiikasta terveystietoon. Yleensä laudaturin saaminen reaalista vaati ainakin kahden aineen lu

todella perusteellista yhteen koekertaan, mutta tosi yleisesti vastattiin kolmen tai neljän aineen kysymyksiin, ja aina tärpit eivät osuneet kohdalle missään aineessa.

Samoin vieraiden kielten kokeiden hajautus oli vaikeampaa. Kirjoitin itse kaksi D-kieltä koulun mokailujen (pienessä lukiossa yläasteella luetun C-kielen kurssit menivät päällekkäin toisen ja itselleni C-kieltä kiinnostavamman kielen kanssa) takia. Nämä kielet piti kirjoittaa samana päivänä, jos arvosanan halusi kevään yo-todistukseen, joka vaikutti korkeakouluhakuihin. Sain lisäaikaa kokeeseen kaksi tuntia, eikä aineita tarvinnut kirjoittaa puhtaaksi.

Kirjoittajat eivät siis pystyneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyään valikoimaan itselleen suotuisia aineita, eikä suorituksia voinut jakaa pidemmälle ajalle, jos halusi valmistua silloin kuin muutkin. Tuntemani 32-36 puoltoäänen ylioppilaat pääsivät lähes poikkeuksetta korkeakouluihin ensimmäisellä yrityksellä - joka tosin saattoi olla välivuoden ja valmennuskurssien jälkeen - myös pääsykoepisteillä, koska ylioppilaskirjoituksissa onnistumiseen vaadittiin hyvää lukutekniikkaa ja, kyllä, tietynlaista paineensietokykyä. Ja olen myös sitä mieltä, että varsinaista osaamistahan tämä koe ei mitannut (oma B-kielen laudatur olisi ollut sellainen myös seuraavana vuonna kirjoituksista, jolloin käytössä olo eximia, mutta en oikeasti kieltä osaa). Mutta muutoin "vanha ällä" oli kyllä tietyillä tavoilla jopa huomattavasti nykyistä vaativampi.

"Vanhoja älliä" jaettiin peräti 20 prosentille kokelaista, joten yksittäinen ällä ei perushyvälle kokelaalle ollut mikään kummoinen suoritus. Niinpä sitten pyrittiin kirjoittamaan mahdollisimman paljon niitä älliä, 6-7 kappaletta saman kevään aikana. En osaa sanoa, mikä koe on vaativin, mutta ongelmansa oli tuossakin systeemissä, jossa ero huippujen ja ihan hyvien kokelaiden välillä muodostui siitä, kuka ehti kirjoittaa koepäivien aikana eniten lyhyitä kieliä. Samanaikaisesti kaikesta reaaliosaamisesta historiasta kemiaan saattoi saada vain sen yhden ällän.