Ero edessä?

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?

Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.

Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.

Ap

Jaahas että olikin provo sittenkin.

Tai sitten suosittelen aloittajalle pään kaivamista omasta takapuolesta sillä sieltä ei näe muita ihmisiä.

Erittäin mielenkiintoista ja hyvää kommentointia tosin varsinkin yhdeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju!

Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.

Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?

Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.

Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.

Ap

Haa, mies siis jopa on tehnyt aloitteita ja ihan tänä vuonna! Jospa ei pysty siksi että sinun tyytymättömyytesi ja vaativuutesi ahdistaa häntä? Juuri kuten yksi kommentoija kuvasi. Vastaapa onko miehellä muitakin omia ongelmia kuin unettomuus?

Ihan tänä vuonna? Jos huomasit niin alkoi jo toukokuu. Ei ole liikaa vaadittu että olisi edes yksi aloite viikossa.

Kyllä se todellakin on likaa VAADITTU, jos toisella omia ongelmia JA parisuhdeongelmat päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.

Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.

Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.

Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.

Lapset eivät erosta kärsi?!! Oletko ihan satavarma? Kyllä varmasti kärsivät.

Eron voi hoitaa fiksusti, niin että lapsilla on turvallinen olo. Ei rähjätä, huudeta ja paiskota ovia. Sovitaan asiallisesti kaikki omaisuuden jakoon liittyvä eikä jäädä kinaamaan lillukan varsista. Viikko-viikko on hyvä, lapset saa olla riittävän pitkään vanhemman luona eikä tunne itseään heittopussiksi. On paljon fiksuja keinoja hoitaa ero lapset huomioiden. Meillä on kaksi huolehtivaa kotia joihin lapsen on hyvä tulla.

Lapsen on hyvä tulla? Eli siis sinulla ja ex-kumppanillasi on omat kodit ja lapsi on se, joka joutuu seilaamaan näiden kahden välillä?

ohis

Eron voi hoitaa fiksusti, niin että lapsilla on turvallinen olo. Ei rähjätä, huudeta ja paiskota ovia. Sovitaan asiallisesti kaikki omaisuuden jakoon liittyvä eikä jäädä kinaamaan lillukan varsista. Viikko-viikko on hyvä, lapset saa olla riittävän pitkään vanhemman luona eikä tunne itseään heittopussiksi. On paljon fiksuja keinoja hoitaa ero lapset huomioiden. Meillä on kaksi huolehtivaa kotia joihin lapsen on hyvä tulla.[/quote]

Lapsen on hyvä tulla? Eli siis sinulla ja ex-kumppanillasi on omat kodit ja lapsi on se, joka joutuu seilaamaan näiden kahden välillä?

ohis[/quote]

Joo tämä oli ehkä tämän ketjun paras. Viikko-viikko periaatteella lapsi hyppää kahden kodin välillä ja ei ole heittopussi?? Buah, anna mun kaikki kestää. Voihan sitä näinkin itseään puolustaa tilanteessa jossa lapsella ei ole pysyvää kotia.

Eihän seksi olekaan parisuhteessa isoimmassa roolissa silloin, kun se toimii ja on molemmille tyydyttävällä tasolla. Se on vain yksi osa parisuhdetta.

Sitten kun sille osastolle tulee ongelmia, sen merkitys korostuu ja ongelmia alkaa syntyä myös muille osa-alueille.

Ilmeisesti ap:n tuomitsijoilla on toimiva seksielämä, kun on niin helppo huudella.

Vierailija kirjoitti:

Eihän seksi olekaan parisuhteessa isoimmassa roolissa silloin, kun se toimii ja on molemmille tyydyttävällä tasolla. Se on vain yksi osa parisuhdetta.

Sitten kun sille osastolle tulee ongelmia, sen merkitys korostuu ja ongelmia alkaa syntyä myös muille osa-alueille.

Ilmeisesti ap:n tuomitsijoilla on toimiva seksielämä, kun on niin helppo huudella.

Ei ole, vaan mahdollisesti suurempiakin ongelmia seksielämässä kuin Ap:lla kuvauksensa mukaan. Ap ei nyt ymmärrä miestään ja miehen ongelmia, koska on liian hätääntynyt oman naiseutensa ja seksielämänsä puolesta. Siis OMAN seksielämänsä, ei suhteen seksielämän. Jos Ap rakastaa miestään kuten sanoo tekevänsä, koittaa nyt tosiaan edes x ajan miettiä, mikä miestä vaivaa ja tosiaan tukea miehen aikuisuutta ja aikuistua myös itse, kuten eräs erittäin fiksu vastaaja kirjoitti. Miehestä emme tiedä muuta kuin että hänellä on uniongelmia ja ettei hän jostain syystä pysty olemaan aloitteellinen seksissä. Ehkä mies ei enää halua Ap:ta vaikka muuta väittää, mutta veikkaan että ongelma on suhteen dynamiikassa.

Jos seksi suhteessa on joskus sujunut kumpaakin tyydyttävällä tavalla, seksielämän huononeminen on aina oire jostain muusta, johon keskittymällä tilanne kyllä paranee mikäli kumpikin sitä haluaa. Seksistä pakkomielteisesti jauhamalla ongelma vain paisuu ja suhde tuhoutuu, jos ei niin sanotusti nähdä metsää puilta.

up

epätoivoinen kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä melkein parikymmentä vuotta, lapsia on kaksi alle 10 vuotiasta. Parisuhteen vaikeudet alkoivat mielestäni pian toisen lapsen syntymän jälkeen vaikka onnellisiakin aikoja näihin vuosiin mahtuu.

Mieheni kärsii univaikeuksista. Olemme myös persoonina todella erilaisia, mutta olen aina pitänyt sitä vahvuutena ja rakastanut miestäni todella paljon. Suhteemme on kuitenkin ollut jo vuosia enemmän toverillinen ja arjen jalkoihinsa runnoma. Olen yrittänyt piristää sitä ja järjestänyt kahden keskistä aikaa ja puhua mieheni kanssa ongelmistamme.

Olimme muutamia vuosia sitten eroamassa, koska olin turhautunut tilanteeseen, jossa ei ollut enää läheisyyttä ja seksiäkin vain minun aloitteestani. Mutta päätimme jatkaa ja panostimme molemmat yhteiseen tekemiseen, seksielämäkin vilkastui ja tunsin, että rakastuin mieheeni uudestaan. Sitten pikku hiljaa jäin taas yksin järjestämään asioita ja seksialoitteet mieheni puolelta loppuivat. Itselläni haluja olisi vaikka päivittäin. Kärsin tilanteesta, mutta yritin sopeutua, kunnes eroajatukset alkoivat taas ottaa vallan ajatuksistani. Huomasin itkeväni kauppareissulla autossa, että en voi jäädä tähän suhteeseen, jossa menen naisena hukkaan.

Nyt olemme tilanteessa, jossa vakavia keskusteluja suhteemme tilasta on käyty monta kuukautta. Olen ahdistunut, en saa nukuttua enkä syötyä. Mutta en saa ero päätöstä tehtyä, en myöskään löydä uskoa tulevaan. Huomaan, että rakastan ja välitän edelleen todella paljon, mutta samaan aikaan itken sitä että onko tilanne se ettei mieheni samalla tavalla. Vakuuttaa kyllä muuta. Enkä enää ole edes varma rakastanko ja haluanko juuri miestäni vai haluanko vain rakkautta joltain, koska on niin tyhjä olo.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ahdistus ja suru on suuri. Itken päivittäin ja välillä tuntuu etten selviä tästä. Miksi tämä kaikki on niin vaikeaa? Milloin tiesit mitä haluat vastaavassa tilanteessa?

Taidan tapailla sun miestä. Ja tämä ei ole vitsi. Yksityiskohdat ja muukin täsmää.

N32

Ap, mitä sellaista positiivista sisältöä elämässäsi on, joka saisi ajatukset pois seksin ja mieheltäsi saamasi humion vähyydestä ? Onko sinun mahdollista tyydyttää huomiontarvettasi jotenkin muuten kuin miehesi kautta?

Up

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju!

Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.

Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?

Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.

Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.

Ap

Onko miehellä kenties alentunut testosteronitaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju!

Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.

Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?

Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.

Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.

Ap

Onko miehellä kenties alentunut testosteronitaso?

Ei halua mennä lääkäriin tätä selvittämään.

Ap

Ap:lla on nyt jonkinlainen unelma "normaalista", joka ei täsmää todellisuuden kanssa. Miehellä on masennus (se oireilee usein mm. univaikeuksina) tai muu ongelma, ja tarttumassa Ap:hen myös. Kannustaisin hakemaan muutakin apua kuin pariterapiaa.  

Vastaavassa tilanteessa ja mietin auttaisiko salasuhde. En halua erota mutta mikään puhe, terapia tai mikään ei auta. Mies ei halua ja vihaa mua. Ei kuitenkaan halua erota ja pelkään mitä tekee lapsille jos erotaan. Olen niin yksinäinen että happi loppuu. Olen kyllä totuttautunut ajatukseen että olen näin loppuelämän yksin. Koitan hyväksyä sen etten tarvi ketään tai ehkei mulle ole suotu ketään. Haluaisin vaan kiltin välittävän miehen joka ei aina olisi vihainen. Joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, samantyyppinen tilanne täälläkin. Paitsi että mun mies ei osaa puhua.

Me ollaan oltu yhdessä n. 25 vuotta ja ikäeroa on miehen hyväksi n. 10 vuotta. Lapsiakin on.

Aivan suhteen alussa seksiä tietysti oli paljonkin, sitten oli n. 10 kuivempaa vuotta, kunnes yht'äkkiä puoliso muuttui. Olin onneni kukkuloilla, tunsin itseni halutuksi, tasavertaiseksi, tunsin olevani vihdoinkin olemassa toiselle! Seksiä oli todella paljon ja muitakin huomionosoituksia. Olin jo pyöritellyt siinä vaiheessa eron mahdollisuutta, en meinannut jaksaa elää kylmässä suhteessa.

No tosiaan, tilanne siis oli kolmisen vuotta mahtava! Milloinkaan en ole lakannut miestä rakastamasta ja haluamasta, päinvastoin, rakkauteni on kasvanut vuosien saatossa.

Mutta.....

Ihanuus sitten loppui. En tiedä saiko mies sitten tarpeekseen niin runsaasta sekstailusta, mutta nykyään hän ei osoita mua kohtaan oikeastaan mitään. Nukkumaan mennessä antaa suukon ja kääntää kylkeä. Minä hiljaa itken itseni uneen kun kaipaan niin kovasti hänen kosketustaan, suorastaan halkean halusta ja hellyydenkaipuusta.

Seksiä saan silloin kun mies on krapulassa, eli n. kerran kuukaudessa.

Kun olen kysynyt, mies on sanonut että ei halua ketään naista ja siinä se. Tuntuu että hän elättelee unelmaa sinkkuna olemisesta, ilman mitään riippakiviä. Saisi mennä, olla ja tulla miten tahtoo.

Sattuu niin kovasti, koska rakastan miestäni. En minä nelikymppisenä tahtoisi vielä tuntea näin....olla ei-haluttava, lopettaa seksiä....

Oikein en tiedä miten edetä....seuratako tilannetta vai mitä?! Tuntuu että miehen mielestä ongelmaa ei ole ja mä olen vain säälittävä pieni ruikuttaja.

Otat kalun reippaasti käteen. Jo on kumma, jos ei rupea sängyssä tapahtumaan.

Kokeiltu ja monesti - työntää käden pois. Tosin tekee sen lempeästi, ei vihaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavassa tilanteessa ja mietin auttaisiko salasuhde. En halua erota mutta mikään puhe, terapia tai mikään ei auta. Mies ei halua ja vihaa mua. Ei kuitenkaan halua erota ja pelkään mitä tekee lapsille jos erotaan. Olen niin yksinäinen että happi loppuu. Olen kyllä totuttautunut ajatukseen että olen näin loppuelämän yksin. Koitan hyväksyä sen etten tarvi ketään tai ehkei mulle ole suotu ketään. Haluaisin vaan kiltin välittävän miehen joka ei aina olisi vihainen. Joka asiasta.

Samoin!

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä sellaista positiivista sisältöä elämässäsi on, joka saisi ajatukset pois seksin ja mieheltäsi saamasi humion vähyydestä ? Onko sinun mahdollista tyydyttää huomiontarvettasi jotenkin muuten kuin miehesi kautta?

Jossain viestissä jo kirjoitinkin tästä. Edellisen kriisin jälkeen päätin tietoisesti panostaa muihin elämän osa-alueisiin etten kuormittaisi parisuhteen harteille liikaa paineita. Löysin ja sain paljon ilon aiheita elämään, pääsin myös uralla eteenpäin. Kasvoin ja itsenäistyin.

Moni on tässä keskustelussa minua syyttänyt lapsenomaisesta ripustautumisesta mieheeni. En koe olevani sellainen, minulla on oma ura, paljon ystäviä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, itsenäiset mielipiteet ja hyvänsuhde lapsiini. Ainoa mikä kangertelee on parisuhde, jonka iso osa-alue on mielestäni seksielämä.

Kaikkiin muihin tarpeisiini löydän kyllä ”korvaajan”, jos sitä en suhteestani mieheeni löydä, mutta uskollisessa parisuhteessa en voi enkä halua lähteä seksiä ja kosketusta hakemaan muualta.

Paljon osuutta on varmasti miehen unettomuudella, mutta ei se kaikkea voi selittää. Muuta en miehestä irti saa. Ehkä pariterapia avaa jotain.

Ap

Suostuuko mies pariterapiaan mutta ei testisteronitasojen mittaamiseen? Mitä tarkoittaa ettet saa miehestä irti muuta? Mistä keskustelette ylipäätään? Millaiset elintavat miehellä on, onko ylipainoa, tupakoiko ja juoko viinaa?

Kuinka usein mies vetää käteen?

Vierailija kirjoitti:

Suostuuko mies pariterapiaan mutta ei testisteronitasojen mittaamiseen? Mitä tarkoittaa ettet saa miehestä irti muuta? Mistä keskustelette ylipäätään? Millaiset elintavat miehellä on, onko ylipainoa, tupakoiko ja juoko viinaa?

Miehen kunnossa ja elintavoissa ei ole moittimista. Urheilee, kroppa kuin 15v nuoremmilla, ei tupakoi, ei juurikaan juo humalaan asti.

En saa mitään irti, koska mies ei itsekään tiedä mikä vaivaa. Paitsi väsymys. Enkä tietenkään pysty auttamaan saati ymmärtämään, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa ja tarvitsee.

Onko se sitten vain rakkaus loppu...

Ap