13vuotias ja unilelu
Onko normaalia että tuon ikäinen nukkuu pehmokoiran kanssa ja miten sanoa kauniisti että aika luopua siitä ?
Kommentit (13)
Mä aina epäilen, että kaikki avaukset, joissa nimimerkkinä on äityli, äippyli tai jotain sinne päin, ovat trolleja, mutta ihan siltä varalta, että tämä ei nyt olisikaan trolli: ihan normaalia on. Mä nukuin unilelun kanssa vielä yli 20-vuotiaanakin.
Mitä tarkoitat "normaalilla" ja miksi sen pitäisi olla erityisen tavoiteltavaa?
Ihan normaalia, miks pitäisi luopua? Itse olen 19 ja vieläkin nukun pehmolelun kanssa. Toki nykyään se jää kotiin jos yövyn muualla mutta muuten se on vieressä joka yö.
Unikaverina ok, mutta jos lapsi kulkee pehmolelu mukanaan joka paikkaan ei ole normi.
Näitäkin on jotka elää lelun kautta
Olen 25 vuotias työssäkäyvä lapseton nainen jolla on poikaystävä ja joskus kun nukun yksin niin minulla on iso pehmonalle kainalossa :) Stressaan helposti, varsinkin iltaisin kun yritän nukkua voi ajatukset harhailla ja ahdistaa minua. Nalle pehmolelu helpottaa ja rentouttaa kun sitä saa halia ja silittää. Kaikki jotka ovat minulla läheisiä tietävät että rakastan pehmoleluja enkä halua niistä luopua eikä ketään se haittaa.
Jos lapsi pitää lelustaan niin anna pitää, ei se pahaakaan tee, kenties auttaa nukahtamiseen :)
Mikä teitä joitain äitejä vaivaa, että pitää väkisin saada ne lapset tuntemaan olonsa mahdollisimman yksinäisiksi ja ikäviksi? Heti pienenä yksin nukkumaan omaan huoneeseen, ja sitten viedään vielä isommalta lapselta unilelutkin
Kuuntele YUP - Normaalien maihinnousu
Siitä vastauksen saat
Pehmolelut ovat terapeuttisia.
Ja lähiympäristössä olen todennut pehmoleluja olevan kaikenikäisillä.
Olen 45-vuotias. Nukun ison pehmopupun kanssa. Sen päälle saa käden hyvin lepäämään.
Ylpeästi erilaisissa oli 47-vuotias mies, joka keräsi Hello Kittyjä, hän nukkui Hello Kitty -pötkön kanssa.
Outoa tai ei, mitä väliä sillä on nukkuuko pehmolelun kanssa vai ei. Pääasia että nukkuu.
Tyttäreni on 16. Hänellä on useampia pehmokavereita. Ihaa, pehmokissa, pehmolammas yms
Itse olen 50+ ja on useita unileluja ja isoja pehmoja! Äitini on 80+ ja hänellä samoin. :) Osti itselleen ensimmäisen ison nallen 48-v. erottuaan, kun sitä ennen piti olla juuri "normaali". Mainittakoon vielä, että kummallakaan meistä ei ole dementiaa, Alzheimeria tai mt-ongelmia. Tuomiseekohan ap nyt?! :D
Se on työntänyt sen sisään toisen lelun =)
Miksi pitäisi luopua? Anna pitää unilelunsa. Jos on kauhean riippuvainen siitä, niin sitten ehkä voi miettiä mikä on takana, jos ei yläasteella kykene nukkumaan ilman unileluansa.
Mun 12-vuotias poika tykkää kovasti pehmeleluistaan, ei leiki niillä mutta siellä ne sängyssä edelleen nukkuvat. Eikä kaveritkaan siitä naljaile, miksi mun pitäisi puuttua?