Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä?
epätoivoinen
30.04.2018 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä melkein parikymmentä vuotta, lapsia on kaksi alle 10 vuotiasta. Parisuhteen vaikeudet alkoivat mielestäni pian toisen lapsen syntymän jälkeen vaikka onnellisiakin aikoja näihin vuosiin mahtuu.
Mieheni kärsii univaikeuksista. Olemme myös persoonina todella erilaisia, mutta olen aina pitänyt sitä vahvuutena ja rakastanut miestäni todella paljon. Suhteemme on kuitenkin ollut jo vuosia enemmän toverillinen ja arjen jalkoihinsa runnoma. Olen yrittänyt piristää sitä ja järjestänyt kahden keskistä aikaa ja puhua mieheni kanssa ongelmistamme.
Olimme muutamia vuosia sitten eroamassa, koska olin turhautunut tilanteeseen, jossa ei ollut enää läheisyyttä ja seksiäkin vain minun aloitteestani. Mutta päätimme jatkaa ja panostimme molemmat yhteiseen tekemiseen, seksielämäkin vilkastui ja tunsin, että rakastuin mieheeni uudestaan. Sitten pikku hiljaa jäin taas yksin järjestämään asioita ja seksialoitteet mieheni puolelta loppuivat. Itselläni haluja olisi vaikka päivittäin. Kärsin tilanteesta, mutta yritin sopeutua, kunnes eroajatukset alkoivat taas ottaa vallan ajatuksistani. Huomasin itkeväni kauppareissulla autossa, että en voi jäädä tähän suhteeseen, jossa menen naisena hukkaan.
Nyt olemme tilanteessa, jossa vakavia keskusteluja suhteemme tilasta on käyty monta kuukautta. Olen ahdistunut, en saa nukuttua enkä syötyä. Mutta en saa ero päätöstä tehtyä, en myöskään löydä uskoa tulevaan. Huomaan, että rakastan ja välitän edelleen todella paljon, mutta samaan aikaan itken sitä että onko tilanne se ettei mieheni samalla tavalla. Vakuuttaa kyllä muuta. Enkä enää ole edes varma rakastanko ja haluanko juuri miestäni vai haluanko vain rakkautta joltain, koska on niin tyhjä olo.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ahdistus ja suru on suuri. Itken päivittäin ja välillä tuntuu etten selviä tästä. Miksi tämä kaikki on niin vaikeaa? Milloin tiesit mitä haluat vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (159)
En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.
Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.
Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.
Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tilanteessasi minä eroaisin . Elämää ei ole tarkoitettu ”kärsittäväksi” ja ”kestettäväksi” vaan edettäväksi. En usko että yksin ollessasi itkisit autossa kauppareissulla - silloin elämäsi olisi vain omissa käsissäsi eikä olisi tuota puolikasta suhdetta jonka takia kärsit.
Ei se elämä eronkaan jälkeen mene aina ruusuilla tanssimiseksi. Minun ystäväni oli vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin ap ja erosi suhteesta, josta intohimo oli väljähtänyt. Hän ei kuitenkaan ole eron jälkeen löytänyt uutta parisuhdetta, yhden yön juttuja kyllä riittäisi, mutta ne eivät häntä enää alun "villin ja vapauden" jälkeen kiinnosta. Nyt hän itkee autossa kauppareissulla, kun "kaikki muut" käyvät kaupassa pariskuntina ja perheinä.
Minulle on myös käynyt noin. Treffipalstoilta ja tindereistä löytyneet miehet ovat vaativia ja arvostelevia. Mitään pysyvää en ole sieltä löytänyt. Itse erosin väkivaltaisesta miehestä, koska oli pakko. Nyt 10 sinkkuvuoden jälkeen, olen tyytynyt tilanteeseen, vaihtanut parisängyn yhden hengen sänkyyn, ja keskityn muihin asioihin kuin miesten metsästykseen. Miehet vieläkin katsovat perään, mutta eiköhän kymmenessä vuodessa tässä ole jotain jo oppinut.
Eli tiedoksi tosiaan, ettei niitä prinssejä ole laumoina välttämättä odottamassa.
Ap:n ongelma siis on, että mies ei tee seksialoitteita (ollenkaan vai liian harvoin?) eikä organisoi romanttista kahdenkeskistä aikaa. Ap ei vastaa siihen, kuinka usein seksiä on tai kuinka pitkä tauko on takana. Oletko Ap kyllästynyt mieheesi ihmisenä ja kuvittelet että se jos mies alkaisi suhtautua sinuun toisin, poistaisi sen tylsistymisen? En pysty sympatiseeraamaan kyllä tilannetta kauheasti, mikäli Ap:n mies seksiin suostuu Ap:n tehdessä aloitteen. Sellaisiakin suhteita kun on, joissa pidempäänkin tilanne on se, että halukkaamman aloitteet torjutaan jatkuvasti ja niistäkin voi päästä eteenpäin juurikin suhtautumalla ongelmiin kypsästi eikä taantumalla lapselliseen hätään ja itkuraivariin. Tiedän mistä puhun koska olen sen vaiheen samasta syystä itsekin elänyt.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.
Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.
Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.
Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.
Lapset eivät erosta kärsi?!! Oletko ihan satavarma? Kyllä varmasti kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.
Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.
Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.
Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.
Lapset eivät erosta kärsi?!! Oletko ihan satavarma? Kyllä varmasti kärsivät.
Omat lapseni eivät kärsineet ja monen ystäväperheen lapsetkin ovat nyt aikuistuttuuaan kertoneet että vanhempien ero oli helpotus. Mun lapset ovat myös nykyään jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Tää on niin hyvin sanottu, että ansaitsee tulla nostetuksi. AP:lle sanoisin, että mieti millaista haluaisit elämäsi olevan esim. 20 vuoden päästä. On nimittäin täysin mahdollista, että ero johtaa siihen että lapsesi panevat välit poikki kanssasi. Omassa tuttavapiirissäni on pari tällaista tapausta, siis että nimenomaan lähivanhemmaksi jäänyt äiti on se, johon ei aikuisena pidetä mitään yhteyttä.
Väitän että syyt löytyvät vanhemman tunnekylmyydestä ja välinpitämättömyydestä eikä itse erosta.
Kaiken huipuksi tässä ei ole avattu näitä suhteita ja eroon johtaneita syitä joten edes kirjoittaja ei tiedä mitä on oikeasti tapahtunut.
Lähtökohtaisesti en kannata eroa milloinkaan kun kumpikin puoliso on valmis hakemaan ratkaisuja parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.
Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.
Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.
Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.
Lapset eivät erosta kärsi?!! Oletko ihan satavarma? Kyllä varmasti kärsivät.
Eron voi hoitaa fiksusti, niin että lapsilla on turvallinen olo. Ei rähjätä, huudeta ja paiskota ovia. Sovitaan asiallisesti kaikki omaisuuden jakoon liittyvä eikä jäädä kinaamaan lillukan varsista. Viikko-viikko on hyvä, lapset saa olla riittävän pitkään vanhemman luona eikä tunne itseään heittopussiksi. On paljon fiksuja keinoja hoitaa ero lapset huomioiden. Meillä on kaksi huolehtivaa kotia joihin lapsen on hyvä tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju!
Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap saa haukut osalleen siitä syystä että haluaa tasapainoisen ja normaalin parisuhteen johon kuuluu kaikenlainen yhdessä tekeminen seksiä myöten. Joskus tuntuu näitä lukiessa että Suomessa ihmiset menevät naimisiin sen ihmisen kanssa jota sitten saavat kyykyttää, haukkua, huijata ja pettää "niiden parempien ihmisten kanssa" eli puolison pitää vaan olla ja hymyillä ja sanoa kiitos kaikelle sille peelle mitä tarjotaan.
Minä en aapeena jatkaisi suhdetta enää. Se on kerran nostettu suosta mutta menetetty uudestaan. Ei kenenkään elämä saa olla yhtä ruinaamista siitä että puoliso huomioi ja haluaa viettää yhteistä aikaa.
Aapeen kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta että ehkä mies on omassa mielessään jo eronnut ja odottaa vain sitä että lapset kasvavat isoksi. Ehkä hänellä on jopa joku toinen ihastus, ehkä jopa sivusuhde. Ehkä mies ei enää näe aapeeta naisena vaan lasten- ja kodinhoitajana.
Aapeen ei kannata miettiä asiaa kuin omasta ja lasten näkökulmasta. Lapset eivät erosta kärsi.
Lapset eivät erosta kärsi?!! Oletko ihan satavarma? Kyllä varmasti kärsivät.
Omat lapseni eivät kärsineet ja monen ystäväperheen lapsetkin ovat nyt aikuistuttuuaan kertoneet että vanhempien ero oli helpotus. Mun lapset ovat myös nykyään jo aikuisia.
Ihan pokkana väität noin? Ehkä totta, jos kotonanne oli jatkuvasti rajuja riitoja tai jäätävä tunnelma. Ap:n tapauksessa niin ei välttämättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ihan samanlainen yilanne kuin ap:llä. Oltu yhdessä se 20v ja lapset uläkouluikäisiä. Ollaan nelikymppisiä, seksi loppunut jo aikoja sitten, oikeastaan ongelmat alkoi nuoremman odotuksesta. Sen jälkeen seksiä satunnaisesti vain. Mies ei ole mikään palkinto, varakas tai edes komea, aika tavallista rumempi. Mentiin yhteen nuorina ja epävarmoina,,otin ekan kun en koulukiusauksen takia muuta osannut vaatia. Ripustauduin mieheen. Mies hieman narsistinenkin. En osaa erota nyt. Vaikka se varmasti olisi kaikille parasta. En vain uskalla olla yksin. Tai olenhan nytkin yksin mutta pelkään etten löydä ketään tai ero turha tai kriteerini liian suuret. Ei ole omakaan kroppa kahden lapsen jälkeen priimakunnossa.
Huom että Ap:lla ei edes ole seksi loppunut, ongelma on se ettei mies tee himokkaita aloitteita Ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kommentoi monta katkeraa ja elämäänsä pettynyttä ihmistä, ei kannata ottaa vakavasti ilkeilyjä. Ei seksielämä lopu nelikymppisenä, on myös niitä joilla sitä on iässä 50 v, ja kosketusta ja välittämistä. Ei seksi lopu vaihdevuosiin. Ja sille joka ei halua yli 30 v naista, muista että itse ikäännyt ihan samoin, itsekin täytät maagiset 30 v, ja sittenkö on sinun elämäsi ohi? Onneksi kaikilla ei ole yhtä surkeasti.
Minusta tuo ongelma on suuri, niin suuri että siihen pitää löytyä jonkinlainen kompromissi. Yksin on varmasti ankeaa viettää keski-ikää ja vanhuutta, mutta vielä kurjempaa se on nimellisessä suhteessa, jossa on paha olla. Ei minullakaan ole mennyt ohi tuttujen elämää seuratessa miten vaikeaa on iässä 35+ löytää enää hyvää suhdetta, mutta edelleen, yksin on usein helpompi olla kun huonossa suhteessa.
Mitä se mies sanoo kun asiasta puhutaan? Tuohon voi olla syynä jokin aika helpostikin korjattavissa oleva asia, kuten alhainen testosteroni. Jos mies oikeasti välittää ja haluaa jatkaa yhdessä, hän menee lääkäriin ja edes yrittää hakea apua. Lapset tuossa taas ovat jo siinä iässä että alkaa maailma viedä, heille tulee perhettä tärkeämmäksi heidän omat ystävänsä ja menonsa, eivät hekään elä elämäänsä vain vanhempia miellyttääkseen.
Miehen univaikeudet kielivät henkisistä ongelmista. Paras erota ja etsiä terve mies, joka kohtelee sinua ansaitsemallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.
Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?
Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.
Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoi monta katkeraa ja elämäänsä pettynyttä ihmistä, ei kannata ottaa vakavasti ilkeilyjä. Ei seksielämä lopu nelikymppisenä, on myös niitä joilla sitä on iässä 50 v, ja kosketusta ja välittämistä. Ei seksi lopu vaihdevuosiin. Ja sille joka ei halua yli 30 v naista, muista että itse ikäännyt ihan samoin, itsekin täytät maagiset 30 v, ja sittenkö on sinun elämäsi ohi? Onneksi kaikilla ei ole yhtä surkeasti.
Minusta tuo ongelma on suuri, niin suuri että siihen pitää löytyä jonkinlainen kompromissi. Yksin on varmasti ankeaa viettää keski-ikää ja vanhuutta, mutta vielä kurjempaa se on nimellisessä suhteessa, jossa on paha olla. Ei minullakaan ole mennyt ohi tuttujen elämää seuratessa miten vaikeaa on iässä 35+ löytää enää hyvää suhdetta, mutta edelleen, yksin on usein helpompi olla kun huonossa suhteessa.
Mitä se mies sanoo kun asiasta puhutaan? Tuohon voi olla syynä jokin aika helpostikin korjattavissa oleva asia, kuten alhainen testosteroni. Jos mies oikeasti välittää ja haluaa jatkaa yhdessä, hän menee lääkäriin ja edes yrittää hakea apua. Lapset tuossa taas ovat jo siinä iässä että alkaa maailma viedä, heille tulee perhettä tärkeämmäksi heidän omat ystävänsä ja menonsa, eivät hekään elä elämäänsä vain vanhempia miellyttääkseen.
Kiitos tästä kommentista!
Vaikea on uskoa, että halut tyssäisivät vaihdevuosiin, koska niin kauan kuin muista libido on ollut tällä samalla tasolla.
Mutta kyllä se vaan raastaa sisältä, kun asioita laittaa viivalle, että mikä on tärkeää. Lasten ehkä perhe, perheen yhteiset asiat, yhteinen pitkä taival, suku, ystävät, tasapainoinen elämä ja taloudellinen tilanne. Ja toisessa vaakakupissa seksi, läheisyys ja naiseus. Asian pitäisi olla ihan itsestään selvä ja sitten kuitenkin kun jälkimmäinen osa-alue ei ole tasapainossa, alkaa ensin mainitut asiat rakoilla ja mennä huonompaan.
Tuntuu, että olen mahdottomassa tilanteessa. Varsinkin kun rakastan miestäni.
Vierailija kirjoitti:
-vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.
Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?
Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.
Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.Ap
Haa, mies siis jopa on tehnyt aloitteita ja ihan tänä vuonna! Jospa ei pysty siksi että sinun tyytymättömyytesi ja vaativuutesi ahdistaa häntä? Juuri kuten yksi kommentoija kuvasi. Vastaapa onko miehellä muitakin omia ongelmia kuin unettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ihan samanlainen yilanne kuin ap:llä. Oltu yhdessä se 20v ja lapset uläkouluikäisiä. Ollaan nelikymppisiä, seksi loppunut jo aikoja sitten, oikeastaan ongelmat alkoi nuoremman odotuksesta. Sen jälkeen seksiä satunnaisesti vain. Mies ei ole mikään palkinto, varakas tai edes komea, aika tavallista rumempi. Mentiin yhteen nuorina ja epävarmoina,,otin ekan kun en koulukiusauksen takia muuta osannut vaatia. Ripustauduin mieheen. Mies hieman narsistinenkin. En osaa erota nyt. Vaikka se varmasti olisi kaikille parasta. En vain uskalla olla yksin. Tai olenhan nytkin yksin mutta pelkään etten löydä ketään tai ero turha tai kriteerini liian suuret. Ei ole omakaan kroppa kahden lapsen jälkeen priimakunnossa.
meillä myös miehellä univaikeuksia, juuri laittoi viestin ettei ollut viime yönä nukkunut. On monesti ollut noin.
t:viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Ap, samantyyppinen tilanne täälläkin. Paitsi että mun mies ei osaa puhua.
Me ollaan oltu yhdessä n. 25 vuotta ja ikäeroa on miehen hyväksi n. 10 vuotta. Lapsiakin on.
Aivan suhteen alussa seksiä tietysti oli paljonkin, sitten oli n. 10 kuivempaa vuotta, kunnes yht'äkkiä puoliso muuttui. Olin onneni kukkuloilla, tunsin itseni halutuksi, tasavertaiseksi, tunsin olevani vihdoinkin olemassa toiselle! Seksiä oli todella paljon ja muitakin huomionosoituksia. Olin jo pyöritellyt siinä vaiheessa eron mahdollisuutta, en meinannut jaksaa elää kylmässä suhteessa.
No tosiaan, tilanne siis oli kolmisen vuotta mahtava! Milloinkaan en ole lakannut miestä rakastamasta ja haluamasta, päinvastoin, rakkauteni on kasvanut vuosien saatossa.
Mutta.....
Ihanuus sitten loppui. En tiedä saiko mies sitten tarpeekseen niin runsaasta sekstailusta, mutta nykyään hän ei osoita mua kohtaan oikeastaan mitään. Nukkumaan mennessä antaa suukon ja kääntää kylkeä. Minä hiljaa itken itseni uneen kun kaipaan niin kovasti hänen kosketustaan, suorastaan halkean halusta ja hellyydenkaipuusta.
Seksiä saan silloin kun mies on krapulassa, eli n. kerran kuukaudessa.
Kun olen kysynyt, mies on sanonut että ei halua ketään naista ja siinä se. Tuntuu että hän elättelee unelmaa sinkkuna olemisesta, ilman mitään riippakiviä. Saisi mennä, olla ja tulla miten tahtoo.
Sattuu niin kovasti, koska rakastan miestäni. En minä nelikymppisenä tahtoisi vielä tuntea näin....olla ei-haluttava, lopettaa seksiä....
Oikein en tiedä miten edetä....seuratako tilannetta vai mitä?! Tuntuu että miehen mielestä ongelmaa ei ole ja mä olen vain säälittävä pieni ruikuttaja.
Otat kalun reippaasti käteen. Jo on kumma, jos ei rupea sängyssä tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Mies seitsemän vuotta vanhempi ja hänen libido selvästi laskenut ja itselläni taas seksivietti lisääntynyt nyt 40+ ikäisenä. Olen hankkinut seksivälineitä ja käytän niitä myös omatoimisesti. Äksyilen kyllä miehelleni kun ei ne seksivälineet poista kaipuuta. Onnekseni kerran viikossa tulee seksiä sentään miehen toimesta.
Hienoa, että aloite mieheltä tulee kuitenkin kerran viikossa!! Meillä mies tehnyt nyt 3kk aikana kaksi aloitetta. Sitä ennen en edes muista milloin...?
Mies sanoo kyllä haluavansa, mutta ei itsekään tiedä miksi ei aloitteita tee. Ei vaan jotenkin pysty. Kyllä siinä väkisin tulee mieleen, että tekisikö se niitä jollekin toiselle naiselle.
Itse olen helposti syttyvä ja en todellakaan tarvitse paljo lämmittelyjä, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni että olisi kovin työlästä.Ap
Haa, mies siis jopa on tehnyt aloitteita ja ihan tänä vuonna! Jospa ei pysty siksi että sinun tyytymättömyytesi ja vaativuutesi ahdistaa häntä? Juuri kuten yksi kommentoija kuvasi. Vastaapa onko miehellä muitakin omia ongelmia kuin unettomuus?
Ihan tänä vuonna? Jos huomasit niin alkoi jo toukokuu. Ei ole liikaa vaadittu että olisi edes yksi aloite viikossa.
Onko tuon kirjoittaja mies, joka ei tajua naisen seksuaalisuudesta tipan tippaa vai ennen aikojaan kuivunut nainen? Kyllä naisen seksuaalisuus ja halu säilyy läpi elämän, ei siihen vaihdevuodet vaikuta. On yksilöllisiä eroja. Itse paneskelisin monta kertaa päivässä ja olen 50+ nainen. Ikävä kyllä oma mies ei houkuta.