Kertokaa jotain kikka kolmosia, millä saa 4v lapsen kauppareissun sujumaan ilman karkin vonkumista ja raivareita

Vie lapsi autoon istumaan joka kerta kun rupeaa herkkuja kaipailemaan kaupassa. Ehkä se siltä jotain oppii. Tai älä ota koko lasta mukaan kauppaan

Puhutte asian jo kotona selväksi ennen kauppareissua. Onko lapsellasi karkkipäivä ? Kerrot että karkkipäivänä saa karkkia ja kaupassa on turha vängätä asiasta. 

Annat huutaa. Hävettävää mutta ei se kovin pitkään jaksa jos et reagoi

Oletko koittanut kasvatusta. Joissain perheissä käytetään sitä ja siitä on hyviä kokemuksia. Tosin wt elämä on paljon helpompaa.

Kasvatus

Vierailija kirjoitti:

Puhutte asian jo kotona selväksi ennen kauppareissua. Onko lapsellasi karkkipäivä ? Kerrot että karkkipäivänä saa karkkia ja kaupassa on turha vängätä asiasta. 

Ja kehut lastasi tosi paljon kun kaupassakäynti onnistuu :)

Vierailija kirjoitti:

Vie lapsi autoon istumaan joka kerta kun rupeaa herkkuja kaipailemaan kaupassa. Ehkä se siltä jotain oppii. Tai älä ota koko lasta mukaan kauppaan

Ei sitä voi autoon jättää. Joku autoja vihaava greenhippi saa siitä tekosyyn hajottaa autonlasit ja soittaa poliisille kun lapsi "jäätyy" tai "läkähtyy" autoon.

Et luovuta vaan olet johdonmukainen. Toistat, että karkkia saa vain karkkipäivänä/erityistilaisuudessa, miten teillä nyt meneekään. Jos luovutat, opetat lapsesi jatkossakin vänkäämään koska hän tietää, että luovutat kyllä jos hän tarpeeksi kauan vänkäät. Meillä oli samanlaisia raivareita, monta kertaa lähdettiin kesken kaiken kaupasta pois kun ei vaan onnistunut muuten, yhtä monta kertaa kuljin ostoksia ladellen kärryihin kiljuva lapsi vieressäni. Jossain vaiheessa se sitten vain loppui ja nyt tietää milloin on karkkipäivä ja silloin innolla menee valitsemaan pienen pussukan. Lapsi nyt 5 vee.

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Mä oon monesti miettinyt, miten lapset saavat nuita itkupotkuraivarikohtauksia kaupoissa. Omat kun eivät KEHTAA juonitella julkisilla paikoilla :D eivät siis halua vetää huomiota itseensä. Kotona tottakai osoittavat mieltään avoimesti.

En tiedä tarkalleen kuinka tässä onnistuin, mutta ilmeisesti sillä on osuutta asiaan, että minäkään en lapsena voinut osoittaa mieltäni vieraiden edessä/julkisesti. Opetettiin käyttäytymään asiallisesti muiden edessä.

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa ja lapset tietävät, että muina päivinä niitä ei yksinkertaisesti osteta. Juhlat ovat asia erikseen.

Tuo vaihe pitää vain käydä läpi ja olla johdonmukainen. Älä osta herkkuja saadaksesi lapsen hiljaiseksi, sillä tavalla vain pahennat asiaa.

Jos ette ole aikoneet ostaa, niin ette osta, piste. Jos lapsi alkaa räyhäämään, nii än siinähän räyhää.

Meillä kaksivuotias vetää välillä kaupparaivareita, kun mieli tekisi sitä ja tätä, eikä ilkeä äiti osta. Muistutan, että huudolla ei saa tahtoaan läpi, eli sitä ainakaan ei kannata kokeilla jos jotain haluaa. Paha mieli ja itku lopulta tulee, lohdutan ja kerron, että nyt ei van oteta.

On joo tullut jo kommenttia, miten huutavat lapset pitäisi pitää pois kaupoista, mutta siinähän kommentoivat. Ei ole tainnut yksikään ihminen tänne valmiiden käytöstapojen kanssa syntyä, eli nämä kommentoijat itsekin ovat yhtälailla räyhänneet pienenä, ellei tietty ole kaltoinkohtelulla peloteltu hiljaisiksi.

No nyt on tietenkin jo myöhäistä mutta kaikki tuo karkkien ja muiden vaatiminen olisi ollut estettävissä, jos lapsi ei olisi tuohon ikään mennessä saanut niitä.

Oma poikani sai makeisia ja muuta sellaista vasta eskari-iän kynnyksellä eivätkä ne herättäneet hänessä mitään suurta intoa. Nykyään hän on 14-vuotias eikä edelleenkään erityisemmin välitä karkeista. Hän ei ole saanut mitään traumoja karkittomasta lapsuudestaan.

Kerran hän pikkulapsi-iässä halusi maistaa jotain namia, ja annoin hänelle salmiakkia. Yksi kerta karkkeja riitti tukahduttamaan kaikenlaisen kiinnostuksen niihin pitkäksi aikaa. 🙂

Niin, kasvatus. Meillä ei ole koskaan ollut mitään kaupparaivareita ja lapsi täyttää nyt syksyllä 10 vuotta. Annoin lapsen jo pienenä päättää, esim. mitä hedelmää ostetaan. Lapsi itse laittoi hedelmät pussiin, punnitsi ne ja laittoi kärryyn. Karkkipäivä otettiin käyttöön n. 5-vuotiaana (sai toki sitä ennen karkkia esim. synttäreillä jne). Lapsen kanssa juteltiin, että karkkia saa pääsääntöisesti kerran viikossa. Jos oli huonoa käytöstä kaupassa, niin sitten mentiin autoon odottamaan ja toinen vanhempi teki ostokset loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Minä muistan olleeni tuollainen n.5-vuotiaana, mutta leluista.

Tarrasin äidin tai isän jalkaan kuin ankkuri jos en saanut jotain lelua ja rääyin.

Minusta tuntuu nyt kun muistelen sitä, että se voi olla lapselle ihan addiktio. Varmaan sama asia karkkien kanssa. Muistan sen tunteen kun avaa uutta pakettia, varmastikin jotain kemiallisia reaktioita aivojen hyvänolon keskuksessa. Ja aina haluaa lisää.

Varmasti klikkaukset ovat nykylapsille/nuorille samanlainen addiktio somessa.

Toisaalta, minusta kasvoi todella paljon käytöstavoista välittävä aikuinen vaikka tuossa iässä ilmeisesti kasvatustapa oli väärä.

Eli ei ole liian myöhäistä varmaankaan :)

M33

Opeta, että ei on ei.

Sitten kuuntelet huutoa, jos on tarvis, kyllä se joskus oppii.

Kotona kerrot mitä tänään ostetaan ja mitä ei ja kinisevä ei saa silloinkaan kun on luvattu, mutta se pitää kertoa etukäteen.

Tai teet niin että sanot lapselle että jos kerrankin vielä vingut karkkia/raivoat kaupassa niin me lähdetään kaupasta ilman yhtään mitään. Sitten jos ei usko niin lähdette kaupasta ostamatta mitään. Tää voi toimii, on ainakin kerran toiminut yhdelle lapselle eikä sit hän enää kitissy kauppareissuilla. Mut riippuu aivan lapsen luonteesta ja kasvatustavoista meneekö toi oppi päähän ollenkaan

Miten usein olet antanut periksi? Joka kerta kun annat periksi pahentaa asiaa.

Kasvatusta suosittelen minäkin.

-Äiti, jonka lapsi veti itseltään välillä tajun kankaalle, kun oli niin pahat itkupotkuraivarit. Mutta ei enää, kun on oppinut kohtaamaan sen huonoon mielen. Kertaakaan ei saanut tahtoaan läpi raivareilla. En tiedä mitä olisi tullut, jos olisi oppinut että raivoamalla saa tahtonsa läpi, pelottaa ajatellakin.

Ota tosisan lapsi mukaan sinne kauppaan ja pysy sanassasi.

Joskus lapsi saa haluamansa, joskus ei.

On toiminut 4:n lapsen kanssa meillä.

Ei ole tarvinnut vänkymistä kuunnella.

Teet lapsen kanssa yhdessä kauppalistan. Lapsi saa mainita jonkin herkkunsa listaan (ei välttämättä karkkia tai jäätelöä, jos ne ovat jonkinlaisia peikkoja perheessänne).

Syötte ennen kauppaan menemistä. Jos se ei ole mahdollista, otat mukaan rasiallisen omenasiivuja/rusinoita/leipäkuutioita ja lyöt sellaisia muksun käteen aina, kun marina alkaa.

Kauppaan ei mennä väsyneenä tai pissahätäisenä.

Jos rahaa ei ole, sen voi sanoa lapselle suoraan. "Nyt on tili niin tyhjä, että ei ole varaa ostaa kuin maitoa ja jauhelihaa. Tilipäivänä katsotaan sitten niitä tikkareita."

Jo pienellekin lapselle voi maksaa viikkorahaa esim. 1-2 euroa. Sitten voi vedota siihen, että viikkoraha on tarkoitettu herkkuihin, ja jos se on jo käytetty, pitää odottaa seuraavaa viikkorahapäivää ihan niin kuin sinunkin pitää odottaa tilipäivää, että saat ostettua jotain ylimääräistä herkkua itsellesi. Tästä voi johdattaa mukavasti keskustelun siihen, että kannattaa olla oikein ahkera koulussa ja opiskella oikein hyvä ammatti, niin sitten ei tarvitse laskea rahoja vaan voi ostaa tikkarin vaikka joka päivä.