Kertokaa jotain kikka kolmosia, millä saa 4v lapsen kauppareissun sujumaan ilman karkin vonkumista ja raivareita

Älä ota sitä vinkuvaa kakaraa mukaan sinnne kauppaan, jos se kerran ei osaa käyttäytyä.

Lapsi otetaan osaksi kaupassakäyntiä niin, että lapsi saa osallistua tavaroiden hakuun ja joissakin paikoissa on lapsille jopa pienet kärryt.  Tylsästä tapahtumasta tulee opettavainen ja lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja opii samalla. Avusta ja avulaisuudesta kiitetään. (Ja kyllä asiakkaat odottavat hermostumatta ohan hyvin kun lapsi nostelee liukuhihanlle tavarat, kaikki ymmärtää että näin opitaan uutta).

Vanhemman henkistä laiskuutta ja kasvatuksen puutetta on lapsi joka ei osaa muuta kun makeisia vinkua tylsän kauppareissun aikana.

Tiedän että tämä tulee kuulostamaan älyttömältä todellisuudesta vieraantuneelta höpölöpöltä, tai siltä se ainakin kuulosti minusta kun kuulin. Mutta niin vaan meillä toimii 😲

Se mitä kuulin oli: Pieni lapsi haluaa tulla tahtonsa kanssa kuulluksi, huomioiduksi ja ymmärretyksi. Lapsi ei tarvitse sitä että saa (aina) mitä haluaa, mutta mihinkään johtamattomasta haluamisesta on helpompi päästää irti kun kokee tulleensa ymmärretyksi. Eli sellainen "ai haluaisit karkkia? aha, se on ihan ymmärrettävää" tai "no onpa kyllä tosiaan komean näköinen tikkari" tai "joo, siinä on muumeja ja katos mikä tossa viereisessä on" toimii meillä usein itsessään. Joskus lapset vielä sen jälkeen kysyy voidaanko ostaa tai saako, mutta hyväksyvät "ei:n" ongelmitta jos heillä on sellainen olo että kuuntelin ja ymmärsin enkä vain sanonut automaatti-ei:tä.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota sitä vinkuvaa kakaraa mukaan sinnne kauppaan, jos se kerran ei osaa käyttäytyä.

Joo. Ihan muidenkin asiakkaiden puolesta hyvä ajatus. Ketään ei kiinnosta paljonko se riiviö kiukuttelee sinulle, mutta kaupassa siitä joutuvat kärsimään muutkin viattomat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Ei voisi vastuuttomampaa kommenttia olla. Rahastako se on kiinni? Ja tikkaria lapselle? Millainen ihminen antaa lapselle tikkaria? Ei voisi wt:mpää olla.

Vaihtoehtona ovat hehtaaripussit täynnä vaahtokarkkeja tai sarojen grammojen pussit jotain hampaisiin takertuvaa tai suklaamuna, josta jää kierittelemään muovikrääsää. Tikkari on paljon parempi näihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Ei voisi vastuuttomampaa kommenttia olla. Rahastako se on kiinni? Ja tikkaria lapselle? Millainen ihminen antaa lapselle tikkaria? Ei voisi wt:mpää olla.

Vaihtoehtona ovat hehtaaripussit täynnä vaahtokarkkeja tai sarojen grammojen pussit jotain hampaisiin takertuvaa tai suklaamuna, josta jää kierittelemään muovikrääsää. Tikkari on paljon parempi näihin verrattuna.

Kyllä me olemme aina löytäneet kaupasta sopivaa karkkia. Toinen lapsi tykkää noista hehtaaripusseista, ja sellaisesta riittää hänelle ainakin neljäksi karkkipäiväksi. Toinen tykkää Kinderin mausta, joten hän saa Kinder-patukan.

Itse suhtaudun aika kriittisesti tikkareihin, koska näyttää että juuri kukaan muksu ei osaa syödä sellaista aloillaan istuen. Joko juostaan tappi suussa, tai sitten tikkari on parkissa milloin missäkin pölykerroksen peittämänä. Tai sitten se pureskellaan hampaankoloihin. Hoopo käyttöliittymä.

Älä ota sitä mukaan kauppaan, jos olet yh, käytä kauppakassipalvelua.

Pyydä lasta päättämään ennen kauppareissua, mikä karkkipussi ostetaan. 🙂

1. Karkkipäivät voivat aiheuttaa vääristyneen suhtautumisen makeaan ja sitten kun vanhemmat eivät enää pysty vahtimaan, syömishäiriön ja ahmimista.

2. Karkit ovat samaa normaalia elintarviketta kuin mikä tahansa muukin.

3. Jälkiruuaksi ei tarvitse antaa karkkia, mieluummin samaa mitä muutkin syö eli kiisseliä, marjoja ja mitä nyt sattuu olemaan. Joku pieni makea pala jälkiruokana on hyväksi ruuansulatukselle.

4. Jos pesee hampaat aina syömisen jälkeen, ei välipaloja enää  haluakaan, koska siitä seuraa taas uusi hampaiden pesu (vaivaa) ja haluaa pitää suun raikkaana. Tämä ei ehkä koske aivan taaperoita...

Jos käytte kaupassa tyyliin 2x viikossa, niin onko se nyt niin kamalaa ostaa sille lapselle vaikka pikkulaku jälkkäriksi/viikonloppu herkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Arvaapa mitä tapahtuu, kun tekee lapselle karkista elämää suuremman asian.

Itsehillintää voi opettaa monessa muussa kohdassa paljon paremmin.

Vanhempana olet vastuussa myös lapsen ravitsemusopetuksesta, eli sinun tulisi opettaa, että makeiset yms. ovat sattumia, joita voi syödä harvoin.

Selitä lapselle, miksi niitä ei tule syödä joka päivä. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan oppivat hyvinkin monimutkaisilta tuntuvia asioita, kunhan selität sen heille ja lisäät heidän tietoaan.

Lapsi syö terveellisesti ja monipuolisesti joka päivä. Herkut tulevat siihen päälle. Kuten sanoin, lapsi ei ole enää edes kiinnostunut karkista, koska siitä ei ole tehty hänelle himoitsemisen arvoista asiaa vaan ihan tavallinen tuote muiden ohessa.

Ajattelen kyllä samoin. Varmasti lapsillani luonnekin vaikutti, mutta meillä ei ole ikinä ollut yhtään itkupotkuraivaria karkkihyllyn edessä. Siis ovat olleet sen verran "arkoja ja varovaisia", että eivät olisi halunneet kerätä itselleen sellaista huomiota. Mutta silti luulen, että eniten vaikutti se, että meillä syödään jotain ns. herkkua aina jälkiruoaksi. Pienellä lapsella esim. yksi suklaapala tai yksi hedelmäkarkki, määrä ei varmasti romuta terveyttä. Etenkin, kun se on jälkiruoka, ei nälkään syöty, ja sen jälkeen voi ottaa xylitolpastillin. Synttäreilläkin söivät tietysti herkkuja, mutta eivät todellakaan olleet niitä lapsia, jotka vetivät kulhot tyhjiksi, kun oli pari kuukautta odotettu synttäriherkkuja. En missään nimessä kannata holtitonta herkkujen lappamista kitaan, mutta mielestäni kohtuus ehkäisee mässäilyä kaikkein parhaiten. Pitää ajatella myös vähän pidemmälle eli aikaan, jolloin lapsi kulkee itsenäisesti: onko hän oppinut siihen mennessä kohtuuden vai ei. On vähän helpompi kontrolloida parivuotiasta kuin teiniä.

Karkkipäivä, johdonmukaisuus, keskustelu ennen kauppaan lähtöä siitä mitä ostetaan ja varsinkin mitä ei osteta, lapselle omat pikkukärryt joihin saa kerätä ohjeidesi mukaiset tavarat ja laittaa kassahihnalle. Ja tietysti kehuja miten paljon hänestä on apua ja miten mukavaa on yhdessä käydä kaupassa ilman turhia riitoja.

Kun minä olin lapsi 70-80-luvulla, me kävimme joka kesä Ruotsin-laivalla. Muutoin ei karkkia meillä saanut eikä limsaa tai jäätelöäkään, paitsi karkkipäivänä sai käydä kiskalla ostamassa parilla markalla jotain nallekarkkeja, ja synttäreillä sitten oli kakkua ja karkkia kyllä. Tosi harvoin kuitenkin karkkia syötiin. Mutta tuolta Ruotsin-laivalta meillä oli lupa ostaa karkkia niin paljon kuin haluttiin, ja sitä varten sitten säästeltiinkin viikkorahaa puoli vuotta. Siis aivan järjettömät määrät sitä karkkia sitten roudattiin maihin, muovikassikaupalla, ja vieläkin muistan kuinka mätin sitä aina silmät ummessa oksennukseen asti. Sairasta.

Minun lapseni saa kyllä tikkarin tai suklaamunan kaupasta, kunhan osaa pyytää fiksusti. Meillä opetellaan järkevä suhtautuminen karkkeihin.