Kertokaa jotain kikka kolmosia, millä saa 4v lapsen kauppareissun sujumaan ilman karkin vonkumista ja raivareita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan ostettu lapsille herkkuja, kun on kätyy kaupassa. Siksi he eivät osaa niitä vaatia. Sen sijaan he saavat valita niitä hedelmiä,joita haluavat syödä tai päättää sen, mikä kala kalatiskistä valitaan.

Minä halusin helpon äitielämän, joten päätin kasvattaa lapseni siten, että minulla on helppoa. Ihan perusjuttuja on se, että kaupassa ollaan ostamassa tietyt asiat, ei viettämättä aikaa ja kokeilemassa, kenen pinna kestää.

Mulla on kolme eri-ikäistä lasta, ja he ovat käyttäytyneet kauppareissuilla vaihtelevasti, pääsääntöisesti hyvin, mutta toki kukin ikänsä ja temperamenttinsa rajoissa ja niitä rajoja tutkiskellen.

Meilläkin lapset ovat saaneet valita hedelmiä tai kaloja, mutta - mitenkähän minä tämän kauniisti sanoisin - jos kukaan heistä ei olisi ikinä "osannut vaatia herkkuja", olisin ehkä vähän huolestunut heidän henkisten lahjojensa puolesta.

Minä en ymmärtänyt huolestua. Ehkä siksi meillä on perheessä nyt 2 lääkäriä ja 1 lakimies eli vaikka lapseni varmaan ovat henkisesti lahjattomia, niin elämässä, opinnoissa ja työelämässä he ovat menestyneet aika lailla loistavasti verrattuna niihin älykköihin, jotka testailivat aikoinaan vanhempiaan karkkihyllyn luona.

Miksi lapsi olisi jotenkin vajaa, jos ei vaadi herkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Entä jos sen lapsen herkkuja ei saakaan kaupasta? Jos lapsen ehdoton unelmaherkku on sitruunatäytteiset macaronit, joita ei saa kaupasta lainkaan, joten lapsi ei tajua, että häntä kohdellaan väärin? Kotona kun vanhempi tekee sitä lapsen herkkua ihan vaatimatta.

Kaveri jätti aikoinaan lapsensa leikkimää leluosastolle, joten lapset oppivat joka kerta kaupassa sinne mankumaan. Minä kiersin leluosaton kaukaa, joten lapset eivät tajunneet, että siellä voisi jopa leikkiä.

Lapseni ovat siten henkisesti jälkeenjääneitä,koska en opettanut heille huonoja tapoja ja sitten ihmetellyt, että mikä niitä riivaa, miksi ne ovat vahvatahtoisia.

Mikä pakko sinne kauppaan on mennä lapsen kanssa, jos se ei osaa käyttäytyä? Teet ostokset yksin ja miehesi - jos sinulla sellainen on - hoitaa lapsen. 

Kannattaa myös muistaa se kaikkein perussääntö kaupassa käynnin suhteen: ei nälkäisenä kauppaan. Koskee niin lapsia kuin aikusiakin. 

Opeta lapselle, että vanhempi päättää, mitä ostetaan ja milloin. Jos vanhempi sanoo ei, niin se on ei. Tärkeimpänä opeta lapselle, miten asioita pyydetään ystävällisesti. Jos asioita pyytää ystävällisesti, niitä saattaa saadakin. Jos asioita aletaan pyytää komentavalla äänensävyllä, itkien, potkien ja tavaroita hajottaen, se on varmin tapa menettää ihan kaikki ja voi olla varma, että silloin ainakaan ei saa yhtään mitään.

Kuonokoppa.

Ei 4-vuotias tarvitse karkkeja. Tuollaiset ongelmat vältetään sillä, ettei kukaan perheessä osta herkkuja. Ilmeisesti lapsi on tottunut siihen, että karkkia ostetaan kuitenkin vaikka sanotaan ettei osteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Kyllä se lapsen arvokkuuden tunne tulee jostain ihan muusta kuin siitä, että saa mankumalla herkkuja. Jos muuta uskot, niin epäilen koulutustasi.

Se että aikuiset ostaa itselleen herkkuja ja lapselle ei ikinä mitään on ihan eri asia eikä ap maininnut sellaisesta mitään. Mutta sellaisessa perheessä on todennäköisesti jotain paljon vakavampaa pielessä kuin se että lapsi ei saa karkkia.

En ole sanonut, että mankumalla saisi herkkuja. Sitä tikkaria voi pyytää ihan asiallisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Entä jos sen lapsen herkkuja ei saakaan kaupasta? Jos lapsen ehdoton unelmaherkku on sitruunatäytteiset macaronit, joita ei saa kaupasta lainkaan, joten lapsi ei tajua, että häntä kohdellaan väärin? Kotona kun vanhempi tekee sitä lapsen herkkua ihan vaatimatta.

Eiköhän normaali lapsi tajua, jos vanhempi sanoo, että sitä tuotetta ei saa valitettavasti tästä kaupasta, joten ehdotusta ei nyt voi täyttää. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat väkisin tässä ketjussa vääntää asioita ja tehdä niistä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Entä jos sen lapsen herkkuja ei saakaan kaupasta? Jos lapsen ehdoton unelmaherkku on sitruunatäytteiset macaronit, joita ei saa kaupasta lainkaan, joten lapsi ei tajua, että häntä kohdellaan väärin? Kotona kun vanhempi tekee sitä lapsen herkkua ihan vaatimatta.

Eiköhän normaali lapsi tajua, jos vanhempi sanoo, että sitä tuotetta ei saa valitettavasti tästä kaupasta, joten ehdotusta ei nyt voi täyttää. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat väkisin tässä ketjussa vääntää asioita ja tehdä niistä ongelmia.

Entä jos lapsi tietää, että hänen herkkujaan ei saa kaupasta ja ei siksi ole niitä mankumassa? Miksi hän on silloinkin henkisesti jälkeenjäänyt? Ihan kuin lapsen huono käytös olisi merkki älykkyydestä, vaikka tosiasiassa kyse on laiskoista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

No nyt on tietenkin jo myöhäistä mutta kaikki tuo karkkien ja muiden vaatiminen olisi ollut estettävissä, jos lapsi ei olisi tuohon ikään mennessä saanut niitä.

Oma poikani sai makeisia ja muuta sellaista vasta eskari-iän kynnyksellä eivätkä ne herättäneet hänessä mitään suurta intoa. Nykyään hän on 14-vuotias eikä edelleenkään erityisemmin välitä karkeista. Hän ei ole saanut mitään traumoja karkittomasta lapsuudestaan.

Kerran hän pikkulapsi-iässä halusi maistaa jotain namia, ja annoin hänelle salmiakkia. Yksi kerta karkkeja riitti tukahduttamaan kaikenlaisen kiinnostuksen niihin pitkäksi aikaa. 🙂

Näin meilläkin tehtiin. Ei karkkeja taaperolle. Hän ei niistä tiennyt mitään eikä siis osannut niitä määkyäkään. Kaupassa oli paljon muitakin tuotteita, mitä meille ei ostettu. Karkkihyllyn kohdalla saatoin vain todeta, ettei meillä tarvita niitä.

Ja tiedoksi kaikille niille, jotka nyt loukkaantuivat sydänjuuriaan myöten: ei, en ostanut itsellenikään karkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Kyllä se lapsen arvokkuuden tunne tulee jostain ihan muusta kuin siitä, että saa mankumalla herkkuja. Jos muuta uskot, niin epäilen koulutustasi.

Se että aikuiset ostaa itselleen herkkuja ja lapselle ei ikinä mitään on ihan eri asia eikä ap maininnut sellaisesta mitään. Mutta sellaisessa perheessä on todennäköisesti jotain paljon vakavampaa pielessä kuin se että lapsi ei saa karkkia.

En ole sanonut, että mankumalla saisi herkkuja. Sitä tikkaria voi pyytää ihan asiallisestikin.

Tässähän oli kyse nimenomaan mankumisesta ja raivareista. En minäkään kannata sitä että lapsi ei koskaan saa herkkuja, mutta en kyllä myöskään usko että lapsen itsetunto jää siitä kiinni (siis esim. jos perheessä ei ylipäätään ole tapana syödä herkkuja, eri asia jos lapsi ei saa vaikka kaikki muut saavat).

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Ei voisi vastuuttomampaa kommenttia olla. Rahastako se on kiinni? Ja tikkaria lapselle? Millainen ihminen antaa lapselle tikkaria? Ei voisi wt:mpää olla.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri jätti aikoinaan lapsensa leikkimää leluosastolle, joten lapset oppivat joka kerta kaupassa sinne mankumaan. Minä kiersin leluosaton kaukaa, joten lapset eivät tajunneet, että siellä voisi jopa leikkiä.

Lapseni ovat siten henkisesti jälkeenjääneitä,koska en opettanut heille huonoja tapoja ja sitten ihmetellyt, että mikä niitä riivaa, miksi ne ovat vahvatahtoisia.

Surullista, että kävi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Entä jos sen lapsen herkkuja ei saakaan kaupasta? Jos lapsen ehdoton unelmaherkku on sitruunatäytteiset macaronit, joita ei saa kaupasta lainkaan, joten lapsi ei tajua, että häntä kohdellaan väärin? Kotona kun vanhempi tekee sitä lapsen herkkua ihan vaatimatta.

Eiköhän normaali lapsi tajua, jos vanhempi sanoo, että sitä tuotetta ei saa valitettavasti tästä kaupasta, joten ehdotusta ei nyt voi täyttää. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat väkisin tässä ketjussa vääntää asioita ja tehdä niistä ongelmia.

Entä jos lapsi tietää, että hänen herkkujaan ei saa kaupasta ja ei siksi ole niitä mankumassa? Miksi hän on silloinkin henkisesti jälkeenjäänyt? Ihan kuin lapsen huono käytös olisi merkki älykkyydestä, vaikka tosiasiassa kyse on laiskoista vanhemmista.

Kyse on nyt nelivuotiaasta. En usko, että sen ikäinen lapsi tuntee ulkoa kaikkien kauppojen valikoimat.

Jätä kotiin isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan ostettu lapsille herkkuja, kun on kätyy kaupassa. Siksi he eivät osaa niitä vaatia. Sen sijaan he saavat valita niitä hedelmiä,joita haluavat syödä tai päättää sen, mikä kala kalatiskistä valitaan.

Minä halusin helpon äitielämän, joten päätin kasvattaa lapseni siten, että minulla on helppoa. Ihan perusjuttuja on se, että kaupassa ollaan ostamassa tietyt asiat, ei viettämättä aikaa ja kokeilemassa, kenen pinna kestää.

Mulla on kolme eri-ikäistä lasta, ja he ovat käyttäytyneet kauppareissuilla vaihtelevasti, pääsääntöisesti hyvin, mutta toki kukin ikänsä ja temperamenttinsa rajoissa ja niitä rajoja tutkiskellen.

Meilläkin lapset ovat saaneet valita hedelmiä tai kaloja, mutta - mitenkähän minä tämän kauniisti sanoisin - jos kukaan heistä ei olisi ikinä "osannut vaatia herkkuja", olisin ehkä vähän huolestunut heidän henkisten lahjojensa puolesta.

Minä en ymmärtänyt huolestua. Ehkä siksi meillä on perheessä nyt 2 lääkäriä ja 1 lakimies eli vaikka lapseni varmaan ovat henkisesti lahjattomia, niin elämässä, opinnoissa ja työelämässä he ovat menestyneet aika lailla loistavasti verrattuna niihin älykköihin, jotka testailivat aikoinaan vanhempiaan karkkihyllyn luona.

Miksi lapsi olisi jotenkin vajaa, jos ei vaadi herkkuja?

Tottahan toki kaikki av-mammojen lapset ovat lääkäreitä ja juristeja. Mutta ihmettelen kyllä suuresti, kuinka juristeina pärjäävät henkilöt, jotka eivät ole ikinä - huomatkaa: ikinä - testanneet rajojaan kaupassa. Eivät kaksivuotisuhmassa, eivät kuusivuotisuhmassa, eivät vappu- tai synttäritarjoiluja ostettaessa, eivät väsyneinä, eivät nälkäisinä.

No mitäpä minä mietin. Loistavastihan ne pärjäävät.

Mutta ehkä kuitenkin aika on kullannut äidin muistot.

Minä olen ollut lapsi jonka äiti ei uskaltanut kieltäytyä karkkien ostosta, koska olisin saanut raivarin...

Omat lapseni ovat hyvin temperamenttisia ja vanhempi lapseni on kuuleman mukaan samanlainen kuin minä olen ollut lapsena. Silti ikinä ei ole ollut ongelmaa karkkien kanssa. Ovat tietty yrittäneet kaupassa kysyä, että voidaanko ostaa, mutta kun olen sanonut ei niin ei ole jatkettu kinuamista. Kerta on riittänyt.

Meillä saa kotona ruuan jälkeen sukulakun tai muun pienen, joita on aina kaapissa. Täydet lapset ei aina edes muista karkkejansa syödä ja ketään ei ole koskaan kiinnostanut karkki juurikaan enempää. Kauhulla mietin näitä karkkipäivälapsia, jotka pitkin viikkoa puhuvat ja haaveilevat karkeista ja monkuvat. Vanhana sitten yhdistävät karkin johonkin erityisiin kivoihin tunteisiin ja ryhtyvät tunnesyöpöiksi.

terveisin lapsuutensa ranskassa viettänyt, siellä tämä oli ihan normi ja kaikilla sama, ei liity siihen että juuri minun lapsiani ei vain karkki viehätä