Kertokaa jotain kikka kolmosia, millä saa 4v lapsen kauppareissun sujumaan ilman karkin vonkumista ja raivareita

Vierailija kirjoitti:

Mä oon monesti miettinyt, miten lapset saavat nuita itkupotkuraivarikohtauksia kaupoissa. Omat kun eivät KEHTAA juonitella julkisilla paikoilla :D eivät siis halua vetää huomiota itseensä. Kotona tottakai osoittavat mieltään avoimesti.

En tiedä tarkalleen kuinka tässä onnistuin, mutta ilmeisesti sillä on osuutta asiaan, että minäkään en lapsena voinut osoittaa mieltäni vieraiden edessä/julkisesti. Opetettiin käyttäytymään asiallisesti muiden edessä.

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa ja lapset tietävät, että muina päivinä niitä ei yksinkertaisesti osteta. Juhlat ovat asia erikseen.

Ihmiset ovat erilaisia, ihan lapsesta asti. Työkaveri hehkuttaa kilttejä lapsiaan. Olivat meillä käymässä, töissä siis ja olivat niin ujoja ja arkoja. Ja hän on niin hyvä kasvattaja.

Kierrät makeishyllyt kaukaa ja menet karkittomalle kassalle. Muista ottaa korvatulpat mukaan.

Sovitte etukäteen, miten kaupassa käyttäydytään.

Jos sopimus ei pidä, lähdette kaupasta pois ostamatta mitään. Syötte sitten vain puuroa, jos ei ole muuta. Lapsi oppii konkreettisen kokemuksen kautta syyn ja seurauksen lain ja sen myötä hallitsemaan käytöstään.

Herkkuja ostetaan vain karkkipäivänä. Sovitte etukäteen, että hän saa valita ruisleivän, joka ostetaan ja valita otetaanko tämä pitkä, tämä lyhyt tai tämä hassun näköinen kurkku. Ei liikaa vaihtoehtoja, koska ei pieni niiden kanssa pärjää.

Syötät lapsen lähtiessä, ettei ole nälissään. Jos kauppareissu on tarhapäivän jälkeen, varaat sen TERVEELLISEN evään jo aamulla mukaan - hedelmä, eväsleipä, näkkäri. (Keksit tms. sokeripitoinen vain väsyttää ja kiukuttaa.) Eväs syödään ennen kauppaan menoa autossa tai vaikka puiston penkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Arvaapa mitä tapahtuu, kun tekee lapselle karkista elämää suuremman asian.

Itsehillintää voi opettaa monessa muussa kohdassa paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kasvatus. Meillä ei ole koskaan ollut mitään kaupparaivareita ja lapsi täyttää nyt syksyllä 10 vuotta. Annoin lapsen jo pienenä päättää, esim. mitä hedelmää ostetaan. Lapsi itse laittoi hedelmät pussiin, punnitsi ne ja laittoi kärryyn. Karkkipäivä otettiin käyttöön n. 5-vuotiaana (sai toki sitä ennen karkkia esim. synttäreillä jne). Lapsen kanssa juteltiin, että karkkia saa pääsääntöisesti kerran viikossa. Jos oli huonoa käytöstä kaupassa, niin sitten mentiin autoon odottamaan ja toinen vanhempi teki ostokset loppuun.

Inhottaa se itsensä korottaminen, mikä tällaisista viesteistä huokuu.

Lapset ovat erilaisia. Meillä esimerkiksi lapsi on todella siisti ja kerhoissakin ihastellaan kuinka lapsi tarkasti siivoaa jälkensä. Mutta kunniaa en voi tästä ottaa, koska perimmäinen luonne noissa ohjaa, vaikka lasta tietty kannustetaan eri malleihin.

Samalla tavalla joku lapsi on pienestä pitöen rauhallinen, eikä räyhää kaupassa uhmaansa. Samalla kasvatuksella taas temperamenttisempi lapsi antaa palaa täysillä, jolloin vanhemman on johdonmukaisuudella kasvatettava hänet tuosta vaiheesta yli, jotta oppii hillitsemään mielipahansa.

1. Selitä rauhallisella hetkellä että kaupassa raivoamisella ei saa (enää) tahtoaan läpi vaan silloin menettää jonkin etuuden /asian tunniksi/illaksi.

2. Selitä lapselle että kaupassa käyvät ihmiset eivät halua kuunnella turhaa huutoa ja raivoamista. Muutenkin kaikilla on mukavanmpaa kauppareissulla jos käyttäydytään hyvin.

3. Kerro miten haluat lapsen käyttäytyvän kaupassa, tee se ennen kauppaan lähtöä ja kertaa tarvittaessa ennen kauppaa sisään menoa. ( kaupassa ei juosta eikä huudeta, toivon että autat keräämään meidän ostokset kun sinä olet niin hyvä apulainen antamaan tavaroita ja lykkäämään osan tavaroista Pikkukärryissä).

4. Juuri ennen kauppaan menoa muistuta lapselle rauhallisesti että tällä kertaa EI osteta leluja, karkkia tai muita herkkuja mitä kauppalistassa ei lue. Turhalla kitinällä ja raivoamisella niitä ei saa. Vastaavasti jos on tarkoitus ostaa vaikka lauantaikarkit niin voit muistuttaa ennen kauppaan menoa että tänään ostetaan karkkia mutta äiti päättää mitkä käy ja minkäverranja leluja ei osteta nyt.

5. Anna lapsen auttaa kaupassa ostosten teossa. Otatko tuolta keiju rasian sellaisen mitä aina käytämme jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Arvaapa mitä tapahtuu, kun tekee lapselle karkista elämää suuremman asian.

Itsehillintää voi opettaa monessa muussa kohdassa paljon paremmin.

Vanhempana olet vastuussa myös lapsen ravitsemusopetuksesta, eli sinun tulisi opettaa, että makeiset yms. ovat sattumia, joita voi syödä harvoin.

Selitä lapselle, miksi niitä ei tule syödä joka päivä. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan oppivat hyvinkin monimutkaisilta tuntuvia asioita, kunhan selität sen heille ja lisäät heidän tietoaan.

Meillä oli myös tuota naukumista kun mentiin kauppaan. En ostanut pojalle koskaan mitään, jos hän kiukutteli. Jos kaupassa käynti sujui hyvin ilman häslinkiä, ostin jotain. Ikään kuin palkitsin hyvästä käytöksestä. Nykyään poika ei enää kaupassa kinua erikseen mitään. Mutta ei myöskään raivoa vaikka en mitään hänelle ostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kierrät makeishyllyt kaukaa ja menet karkittomalle kassalle. Muista ottaa korvatulpat mukaan.

Kauppaa ei pysty kiertämään niin, etteikö mitään houkutusta tulisi vastaan. Karkin sijasta voi olla ilmapalloja, Ryhmä Hau -leffoja, Hämähäkkimies-kertakäyttöastioita, röyhelöhame, jäätelökaukalo, lehtiteline...

Meillä auttaa se, että pysähdytään kaikessa rauhassa katselemaan ja ihailemaan niitä tavaroita. Silti tiukka ei saa lapsen ymmärtämään, että vaikka kaupassa on kaikkea ihanaa, niitä ei tarvitse juuri hänen omistaa. Tavaraa ostetaan vain tarpeeseen. Ne Hämähäkkimies-kertakäyttöastiatkin voidaan ostaa sitten, kun jollain perheenjäsenellä on synttärit tai kaukaisempi kaveri on tulossa kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Arvaapa mitä tapahtuu, kun tekee lapselle karkista elämää suuremman asian.

Itsehillintää voi opettaa monessa muussa kohdassa paljon paremmin.

Vanhempana olet vastuussa myös lapsen ravitsemusopetuksesta, eli sinun tulisi opettaa, että makeiset yms. ovat sattumia, joita voi syödä harvoin.

Selitä lapselle, miksi niitä ei tule syödä joka päivä. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan oppivat hyvinkin monimutkaisilta tuntuvia asioita, kunhan selität sen heille ja lisäät heidän tietoaan.

Lapsi syö terveellisesti ja monipuolisesti joka päivä. Herkut tulevat siihen päälle. Kuten sanoin, lapsi ei ole enää edes kiinnostunut karkista, koska siitä ei ole tehty hänelle himoitsemisen arvoista asiaa vaan ihan tavallinen tuote muiden ohessa.

Tehtävän anto. Osallistuu listan ostosten keräämiseen vaikka kaupasta löytyviin pikku kärryihin. Saa päättää mitä hedelmiä tai kasviksia otetaan ja se punnitsemiseen osallistuminen on tärkeää tuon ikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Opeta, että ei on ei.

Sitten kuuntelet huutoa, jos on tarvis, kyllä se joskus oppii.

Kotona kerrot mitä tänään ostetaan ja mitä ei ja kinisevä ei saa silloinkaan kun on luvattu, mutta se pitää kertoa etukäteen.

Kasvatusoppaat (jotka tietenkin tämän palstan mielestä ovat aivan saatanasta) nykyään korostavat, että jos lapselle asettaa ehdollisen palkinnon, lapsen tulee se saavuttaa. Jos kauppareissu päättyy siihen, että "nyt kinisit, et saa palkintoa", lyhyen tähtäimen seuraus on se, että lapsi ei käyttäydy seuraavalla kerralla senkään vertaa, ja pitkän tähtäimen seuraus on itsetunnon romuttuminen.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei lasta saisi koskaan rangaista tai saavutettuja etuja viedä hölmöilyn vuoksi pois. Vaan yksinkertaisesti sitä, että aikuinen ehdollisia palkintoja tarjotessaan järjestää olosuhteet, joissa lapsi voi onnistua tavoitteessaan. Eli haetaan aluksi vaikka vain yksi kauraryynipaketti ja palkitaan, kun se onnistui ilman kininää.

Kikka kolmonen:

Sinä et saa vastata KOSKAAN mankumiseen herkuilla. Hän käyttää sitä keinoa niin kauan kuin sillä on vähänkään toivoa tehota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

19 senttiä on aika pieni hinta siitä, ettei minun tarvitse opettaa. Päiväkotitädit haluavat 3000e kk palkkaa. Opettakoon siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Joo, mitäpä sitä opettamaan lapselle itsehillintää...

Arvaapa mitä tapahtuu, kun tekee lapselle karkista elämää suuremman asian.

Itsehillintää voi opettaa monessa muussa kohdassa paljon paremmin.

Vanhempana olet vastuussa myös lapsen ravitsemusopetuksesta, eli sinun tulisi opettaa, että makeiset yms. ovat sattumia, joita voi syödä harvoin.

Selitä lapselle, miksi niitä ei tule syödä joka päivä. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan oppivat hyvinkin monimutkaisilta tuntuvia asioita, kunhan selität sen heille ja lisäät heidän tietoaan.

Lapsi syö terveellisesti ja monipuolisesti joka päivä. Herkut tulevat siihen päälle. Kuten sanoin, lapsi ei ole enää edes kiinnostunut karkista, koska siitä ei ole tehty hänelle himoitsemisen arvoista asiaa vaan ihan tavallinen tuote muiden ohessa.

En nyt ihan pitäisi tuota omana ansionasi. Jotkut eivät vain välitä makeasta sen suuremmin ja lapsesi voi olla sellainen.

Alat mankua kaupassa että äiti haluaa uuden lapsen.

En mielestäni oo läheskään täydellinen kasvattaja, mutta meillä on kautta aikojen mennyt kauppareissut tosi sujuvasti kaikkien lasten (3) kanssa. Ei koskaan ole ollut itkuraivareita eikä mahdotonta jonkun tuotteen ruinaamista. Johtuu mielestäni lähinnä siitä että kaupassa on oltu usein ja melko pienestä asti. Kuitenkin vain nopeita peruselintarvikeostoksia pääasiassa silloin kun pienet olivat mukana.

Nyt jo nuorinkin on varhaisteini, joten suurin riesa kaupassa käydessä on se että kiinnostavat tuotteet ovat kalliita :o

Kasvatussuhde on ihmissuhde, ja nelivuotias on kumminkin jo ajatteleva ja kommunikoiva ihminen, vaikkakin keinoiltansa rajallinen.

Olettakaa, että teillä on ylipainoinen puoliso, joka himoitsee aina vain lisää suklaata. Ajattelisitteko, että jos hän kerrankin saa tahtonsa läpi, hän pompottaa teitä ikuisesti? Vai ajattelisitteko, että hänen olisi hyvä opetella nauttimaan vaikka hedelmistä ja pysyä ehkä jonkin aikaa poissa kaupoista? Tai voisiko hän syödä ihan vähän tummaa suklaata?

Nyt tulee totta kai joku sanomaan, että jättäisi kyllä sen sian, joka heittäytyy pitkäkseen karkkihyllyn eteen. Mutta kannattaa ihan hetki miettiä, kuinka auttaisi aikuista ihmisolentoa samassa tilanteessa. Aika harva aikuinenkaan kykenee kohtuuteen herkkujen kanssa, katukuvasta päätellen.

Tee jo ENNEN kauppaan menoa selväksi, että EI karkkia osteta!!

- kaupassa myös vastataan EI, jos kysytään.

Vanhempien pitää olla johdonmukaisia ja tiukkoja - pää ei saa kääntyä ja lapsen pitää tietää, että ostetaanko karkkia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Teet lapsen kanssa yhdessä kauppalistan. Lapsi saa mainita jonkin herkkunsa listaan (ei välttämättä karkkia tai jäätelöä, jos ne ovat jonkinlaisia peikkoja perheessänne).

Syötte ennen kauppaan menemistä. Jos se ei ole mahdollista, otat mukaan rasiallisen omenasiivuja/rusinoita/leipäkuutioita ja lyöt sellaisia muksun käteen aina, kun marina alkaa.

Kauppaan ei mennä väsyneenä tai pissahätäisenä.

Jos rahaa ei ole, sen voi sanoa lapselle suoraan. "Nyt on tili niin tyhjä, että ei ole varaa ostaa kuin maitoa ja jauhelihaa. Tilipäivänä katsotaan sitten niitä tikkareita."

Jo pienellekin lapselle voi maksaa viikkorahaa esim. 1-2 euroa. Sitten voi vedota siihen, että viikkoraha on tarkoitettu herkkuihin, ja jos se on jo käytetty, pitää odottaa seuraavaa viikkorahapäivää ihan niin kuin sinunkin pitää odottaa tilipäivää, että saat ostettua jotain ylimääräistä herkkua itsellesi. Tästä voi johdattaa mukavasti keskustelun siihen, että kannattaa olla oikein ahkera koulussa ja opiskella oikein hyvä ammatti, niin sitten ei tarvitse laskea rahoja vaan voi ostaa tikkarin vaikka joka päivä.

Pienelle lapselle ei ole tarvis kertoa, ettei ole rahaa tikkariin, 49v isoisiskoni muistaa vieläkin miten kauheaa oli pelätä loppuuko rahat niin ettei ole rahaa ruokaan kun 6v ymmärsi että tikkarin hinta oli pienempi kuin ostoskärryllisen ruokaa, jota oltiin ostamassa ja tikkariin ei ollut rahaa.