Kertokaa jotain kikka kolmosia, millä saa 4v lapsen kauppareissun sujumaan ilman karkin vonkumista ja raivareita

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Mulla on nyt 7- ja 5-vuotiaat. Pienempänä vetivät välillä jäätäviä raivareita karkkihyllyn edessä, vaikkei meillä edes syöty karkkia kuin juhlissa.

Nykyään on iso karkkikori kotona, ja siitä otetaan lauantai-iltaisin pikku lautasellinen karkkia tai pieni suklaapatukka. Lapsia ei kiinnosta yhtään ostaa täydennystä karkkikoriin, ellei siitä ole jokin sortti lopussa. Kinuavat kaupassa lähinnä tuontimarjoja ja lämpimiä sulhaspiirakoita. Eli väittäisin, että mieliteot kohdistuvat niihin asioihin, joita saa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Hammaslääkärit pikemminkin. Karkinsyöntiä on pidetty meidän kulttuurissamme merkkinä yleisestä henkisestä velttoudesta, mutta oikeastaan se ei ole yhtään sen kummempaa kuin vaikka jugurtin syönti. Sokeriahan siinä on, toisille se sopii ja toisille ei, mutta ei se karkin päivittäinenkään syönti muokkaa ihmisen luonnetta suuntaan eikä toiseen.

Ja ennen kuin kukaan menee henkilökohtaisuuksiin: itse en ole koskaan välittänyt makeasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet lapsen kanssa yhdessä kauppalistan. Lapsi saa mainita jonkin herkkunsa listaan (ei välttämättä karkkia tai jäätelöä, jos ne ovat jonkinlaisia peikkoja perheessänne).

Syötte ennen kauppaan menemistä. Jos se ei ole mahdollista, otat mukaan rasiallisen omenasiivuja/rusinoita/leipäkuutioita ja lyöt sellaisia muksun käteen aina, kun marina alkaa.

Kauppaan ei mennä väsyneenä tai pissahätäisenä.

Jos rahaa ei ole, sen voi sanoa lapselle suoraan. "Nyt on tili niin tyhjä, että ei ole varaa ostaa kuin maitoa ja jauhelihaa. Tilipäivänä katsotaan sitten niitä tikkareita."

Jo pienellekin lapselle voi maksaa viikkorahaa esim. 1-2 euroa. Sitten voi vedota siihen, että viikkoraha on tarkoitettu herkkuihin, ja jos se on jo käytetty, pitää odottaa seuraavaa viikkorahapäivää ihan niin kuin sinunkin pitää odottaa tilipäivää, että saat ostettua jotain ylimääräistä herkkua itsellesi. Tästä voi johdattaa mukavasti keskustelun siihen, että kannattaa olla oikein ahkera koulussa ja opiskella oikein hyvä ammatti, niin sitten ei tarvitse laskea rahoja vaan voi ostaa tikkarin vaikka joka päivä.

Pienelle lapselle ei ole tarvis kertoa, ettei ole rahaa tikkariin, 49v isoisiskoni muistaa vieläkin miten kauheaa oli pelätä loppuuko rahat niin ettei ole rahaa ruokaan kun 6v ymmärsi että tikkarin hinta oli pienempi kuin ostoskärryllisen ruokaa, jota oltiin ostamassa ja tikkariin ei ollut rahaa.

Mun kaverini äiti sanoi aina samaa. Kaveri sitten kotonaan meni ja kurkisti salaa äidin lompakkoon. Tämä siis aikana ennen pankkikortteja. Siellä oli niin paljon rahaa, että kaveri taisi ottaakin muutaman lantin :D

Aseta herkkupäivä ja pysy siinä,selitä lapselle että jos vinkuminen jatkuu niin herkkupäiväkin lähtee pois

Jos multa kysytään niin lapsi ei tarvitse mitään tuollaista epäterveellistä! Jtn terveellistä herkkua sitten tilalle. Ei mitään prosessoitua sokerimössöä..

Oma kummityttö syö luonani esim. itsetehtyä banaanimarja"jätskiä", vihanneksia ja hummusta jne...

Jos lapselle opettaa tuollaiset ruokatottumukset niin ne on ja pysyy! Jos lapselle ei ikinä opeteta karkin mättämistä ei hän niitä kaipaile!

Mun 4v saa ihan hirveitä raivareita, joten tunnen tuskasi. Mutta ei hän niitä koskaan karkista kaupassa saa, koska mä en ole koskaan ostanut karkkia paitsi kun siitä on ennalta sovittu. Et vaan osta ja annat raivota. Voit myös viedä lapsen ulos kaupasta aina kun raivoaa (joo, tiedän ettei ole yleendä mahdollista).

Meillä ei ole koskaan ostettu lapsille herkkuja, kun on kätyy kaupassa. Siksi he eivät osaa niitä vaatia. Sen sijaan he saavat valita niitä hedelmiä,joita haluavat syödä tai päättää sen, mikä kala kalatiskistä valitaan.

Minä halusin helpon äitielämän, joten päätin kasvattaa lapseni siten, että minulla on helppoa. Ihan perusjuttuja on se, että kaupassa ollaan ostamassa tietyt asiat, ei viettämättä aikaa ja kokeilemassa, kenen pinna kestää.

Vierailija kirjoitti:

Aseta herkkupäivä ja pysy siinä,selitä lapselle että jos vinkuminen jatkuu niin herkkupäiväkin lähtee pois

Jos multa kysytään niin lapsi ei tarvitse mitään tuollaista epäterveellistä! Jtn terveellistä herkkua sitten tilalle. Ei mitään prosessoitua sokerimössöä..

Oma kummityttö syö luonani esim. itsetehtyä banaanimarja"jätskiä", vihanneksia ja hummusta jne...

Jos lapselle opettaa tuollaiset ruokatottumukset niin ne on ja pysyy! Jos lapselle ei ikinä opeteta karkin mättämistä ei hän niitä kaipaile!

Mä niin näen, miten kummilapsesi menee kaveriporukan kanssa leffaan ja toisten ostaessa irtiksiä vetäisee hummuspurkin kassista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan ostettu lapsille herkkuja, kun on kätyy kaupassa. Siksi he eivät osaa niitä vaatia. Sen sijaan he saavat valita niitä hedelmiä,joita haluavat syödä tai päättää sen, mikä kala kalatiskistä valitaan.

Minä halusin helpon äitielämän, joten päätin kasvattaa lapseni siten, että minulla on helppoa. Ihan perusjuttuja on se, että kaupassa ollaan ostamassa tietyt asiat, ei viettämättä aikaa ja kokeilemassa, kenen pinna kestää.

Mulla on kolme eri-ikäistä lasta, ja he ovat käyttäytyneet kauppareissuilla vaihtelevasti, pääsääntöisesti hyvin, mutta toki kukin ikänsä ja temperamenttinsa rajoissa ja niitä rajoja tutkiskellen.

Meilläkin lapset ovat saaneet valita hedelmiä tai kaloja, mutta - mitenkähän minä tämän kauniisti sanoisin - jos kukaan heistä ei olisi ikinä "osannut vaatia herkkuja", olisin ehkä vähän huolestunut heidän henkisten lahjojensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Jotenkin surullista, että alapeukkuja satelee niille, jotka ostavat lapselleen muutaman sentin tikkarin yhteisellä kauppareissulla. Mahtavat olla melkoisia purjonpurijoita vanhempina nuo alapeukuttajat.

4-vuotiaasi varmaankin osaa laskea jo ainakin seitsemään? Auttaisiko se, että ennen kauppaan lähtöä (mikä ettei kesken kauppareissunkin) katsoisitte kalenterista, mikä päivä on tänään, milloin on karkkipäivä ja kuinka monta yötä siihen on?

Huomasin aikanaan oman poikani kanssa että lapsen huomioimisella voi vaikuttaa lapsen käytökseen. Toki on muodikasta kertoa kuinka lapsen kanssa neuvotellaan ennen, jälkeen ja kauppareissun aikanakin, ja kysellään mitä syödään tänään ja annetaan Purjo-Petteri Räkäpään päättää myös siitä meneekö isänsä kemoterapiaan vai mennäänkä niillä rahoilla Pattayalle, mutta...

Olin kamala äiti, ja vain totesin, että nyt ei osteta karkkia. Aikansa poika yritti kitistä, mutta lopetti kun vaan jatkoin kauppareissua normaalisti, puuttumatta siihen kitinään mitenkään. Kun lopetti marinan, alettiin taas juttelemaan päivän asioista.

Kun ei alun alkaenkaan opeteta lasta saamaan niitä herkkuja tai leluja tai muuta!

Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Kumpikaan ei koskaan järjestänyt kohtausta kaupassa. Meillä oli selvä sääntö että karkkipäivinä ostetaan, ei muuten. 

Se oli heille luonnollista. Niin kuului olla. Nukkumaan mennessä ilmoitin että nyt on puoli tuntia aikaa lopetella leikki, sitten mennän pesulle ja maate. Ei ongelmia.

Mitään karjumisia ja väkisin raahaamista tms ei tarvittu. Ei lapset ole järjettömiä ei-ihmisiä! He kyllä ymmärtävät ja osaavat kun aikuinen vain ymmärtää ja osaa! Lasta pitää kunnioittaa yksilönä ja ajattelevana olentona, joka  kyllä ymmärtä ja tajuaa kun asiat perustellaan järkevästi ja pysytään siinä mitä sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon monesti miettinyt, miten lapset saavat nuita itkupotkuraivarikohtauksia kaupoissa. Omat kun eivät KEHTAA juonitella julkisilla paikoilla :D eivät siis halua vetää huomiota itseensä. Kotona tottakai osoittavat mieltään avoimesti.

En tiedä tarkalleen kuinka tässä onnistuin, mutta ilmeisesti sillä on osuutta asiaan, että minäkään en lapsena voinut osoittaa mieltäni vieraiden edessä/julkisesti. Opetettiin käyttäytymään asiallisesti muiden edessä.

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa ja lapset tietävät, että muina päivinä niitä ei yksinkertaisesti osteta. Juhlat ovat asia erikseen.

Ihmiset ovat erilaisia, ihan lapsesta asti. Työkaveri hehkuttaa kilttejä lapsiaan. Olivat meillä käymässä, töissä siis ja olivat niin ujoja ja arkoja. Ja hän on niin hyvä kasvattaja.

Tämä on niin totta. Oma lapsi ei ole koskaan mankunut tai kiukutellut kaupassa. En tiedä miksi. Luulen sen olevan luonteenpiirre, eikä kasvatusasia, siis meillä. Hän on sellainen "kaikki käy" ihminen. Sama ruokailun kanssa. Hän ei ole koskaan nirsoillut, niin olisi helppo äitinä kunnia siitä. Mutta se on ollut lapsen luontainen piirre, eikä kasvatuksen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvin tikkari maksaa 19 senttiä. Eikö teillä ole varaa siihen?

Ihmiset tykkäävät erilaisista herkuista. Jos sinä ostat oluen, miksi lapsi ei saisi limsaa? Jos sinä ostat piimäjuustoa ja lakkahilloa (tai mikä nyt sinun herkkuasi onkaan), miksi lapsi ei saisi sitä tikkariaan?

Meillä lapsi saa kyllä tikkarinsa. Hänelle se on niin arkipäiväistä hommaa, että hän ei edes syö niitä tikkareita. Nykyisin kaupassa riittää se, kun sanon, että kotona on viisi edellistä tikkaria vielä syömättä, uuden saa kun vanhat on syöty.

Näiden lasten kanssa mm. opettajat ovat myöhemmin helisemässä.

ohis

Ei näiden vaan niiden lasten, joille on syntymästä asti opetettu, että he eivät ole edes muutaman sentin herkun arvoisia, vaikka muille perheenjäsenille (aikuisille) ostetaan ties mitä munkkia joka kauppareissulla. Sitten sitä hyväksyntää ja rakkautta haetaan vähän raskaamman kautta.

t. opettaja

Kyllä se lapsen arvokkuuden tunne tulee jostain ihan muusta kuin siitä, että saa mankumalla herkkuja. Jos muuta uskot, niin epäilen koulutustasi.

Se että aikuiset ostaa itselleen herkkuja ja lapselle ei ikinä mitään on ihan eri asia eikä ap maininnut sellaisesta mitään. Mutta sellaisessa perheessä on todennäköisesti jotain paljon vakavampaa pielessä kuin se että lapsi ei saa karkkia.

En ole ikinä ymmärtänyt tuota tapaa, että kiukuttelevan lapsen kanssa lähdetään pois kaupasta! Sehän on palkinto sille lapselle eikä rangaistus. Mä taas uhkailen, että kaupassa vietetään tuplasti aikaa, ellei käytös parane.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota tapaa, että kiukuttelevan lapsen kanssa lähdetään pois kaupasta! Sehän on palkinto sille lapselle eikä rangaistus. Mä taas uhkailen, että kaupassa vietetään tuplasti aikaa, ellei käytös parane.

Pitääkö sitä lasta rangaista? Itse ajattelen, että lapsi pitäisi saada ymmärtämään asiat.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei alun alkaenkaan opeteta lasta saamaan niitä herkkuja tai leluja tai muuta!

Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Kumpikaan ei koskaan järjestänyt kohtausta kaupassa. Meillä oli selvä sääntö että karkkipäivinä ostetaan, ei muuten. 

Se oli heille luonnollista. Niin kuului olla. Nukkumaan mennessä ilmoitin että nyt on puoli tuntia aikaa lopetella leikki, sitten mennän pesulle ja maate. Ei ongelmia.

Mitään karjumisia ja väkisin raahaamista tms ei tarvittu. Ei lapset ole järjettömiä ei-ihmisiä! He kyllä ymmärtävät ja osaavat kun aikuinen vain ymmärtää ja osaa! Lasta pitää kunnioittaa yksilönä ja ajattelevana olentona, joka  kyllä ymmärtä ja tajuaa kun asiat perustellaan järkevästi ja pysytään siinä mitä sanotaan.

Mutta jos sattuu olemaan vahvatahtoinen lapsi, niin metodit on toiset. Perheessä saattaa olla lapsia joille toiselle toimii toinen tapa ja toiselle pitää käyttää toista tapaa.

Suukapula?