Ihminen, joka elää vahvasti egonsa kautta – psykologinen näkökulma
Psykologisesti tarkasteltuna ego tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään: sitä kokonaisuutta, jonka avulla ihminen kokee olevansa tietty yksilö omine ajatuksineen, tunteineen, arvoineen, muistoineen ja tavoitteineen. Ego auttaa ihmistä toimimaan maailmassa, tekemään valintoja ja rakentamaan identiteettiä. Ilman jonkinlaista egoa ihmisellä ei olisi selkeää kokemusta omasta itsestään.
Ongelma ei siis ole ego itsessään, vaan se, kuinka jäykästi ihminen on samaistunut siihen. Kun ihminen elää vahvasti egonsa kautta, hän ei ainoastaan koe olevansa tietynlainen ihminen, vaan hänen täytyy jatkuvasti ylläpitää ja suojella tätä kuvaa itsestään. Hänen mielensä alkaa toimia kuin se vartioisi omaa identiteettiä: se etsii asioita, jotka vahvistavat minäkuvaa, ja torjuu asioita, jotka tuntuvat uhkaavan sitä.
Tällainen ihminen voi olla hyvin kiinnittynyt ajatukseen siitä, millainen hänen pitäisi olla. Hänellä voi olla vahvoja sisäisiä käsityksiä siitä, että hänen täytyy olla esimerkiksi onnistunut, pidetty, hyvä, älykäs, vahva tai erityinen. Kun todellisuus ei vastaa tätä sisäistä kuvaa, syntyy psykologinen ristiriita. Ihmisen mieli pyrkii vähentämään tätä ristiriitaa puolustusmekanismien avulla.
Puolustusmekanismit ovat psyyken keinoja suojata ihmistä ahdistavilta tunteilta, kuten häpeältä, syyllisyydeltä, epävarmuudelta tai pelolta. Egon voimakkaasti ohjaama ihminen voi esimerkiksi kieltää asioita, jotka ovat liian vaikeita hyväksyä, siirtää vastuuta muualle tai selittää tilanteita tavalla, joka säilyttää positiivisen kuvan itsestä. Tämä ei aina ole tietoista toimintaa, vaan usein automaattinen psykologinen reaktio.
Yksi keskeinen tunne egon taustalla on häpeä. Moni ihminen ei pelkää niinkään sitä, että tekee virheen, vaan sitä, mitä virhe hänen mielestään kertoo hänestä ihmisenä. Virhe ei tunnu vain teolta, joka meni väärin, vaan se voi tuntua todisteelta siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Tämän vuoksi ihminen voi puolustautua voimakkaasti tilanteissa, joissa hänen oma arvonsa tuntuu olevan uhattuna.
Kommentit (10)
Tuo pointti on hyvä, että egoistiset ihmiset eivät useinkaan ole itsevarmoja vaikka näin esittäväisikin, vaan pikemmin heillä on monesti heikko itsetunto, jota täytyy koko ajan vahvistaa.
Freudilaiset jutut tekevät minusta väsyneen aina. Paljon hölinää, mutta ei mitään alkuperäisiä käytännön vinkkejä. Käytännön vinkit hölinän rakentamia maaleja vastaan ovat sekoitus astrologiaa ja Kauniita ja Rohkeita.
Luin ja sain Reddit-olon ja puklahdin suuhunikin. Redditissä tämä farmaisi karmaa niin tuhannen varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo pointti on hyvä, että egoistiset ihmiset eivät useinkaan ole itsevarmoja vaikka näin esittäväisikin, vaan pikemmin heillä on monesti heikko itsetunto, jota täytyy koko ajan vahvistaa.
Narsistien ego rakentuu valheille. Siksi ulkoinen validaatio ja suorien valheiden viljely on heille niin keskeistä. Muiden on sitten leikittävä näiden mukana, että keisari Trumpin nerous on ylivertaista, jos eivät halua joutua tulilinjalle.
Ego tarkoittaa latinaksi ”minää”. Arkikielessä sillä viitataan usein ihmisen itsevarmuuteen tai itserakkauteen. Psykologiassa, erityisesti psykoanalyysissä, ego on tietoisen persoonallisuuden osa, joka tasapainottelee viettien ja moraalisten vaatimusten välillä.
Mitä isompi ego sitä itsekkäämpi. Pieni ego ei haittaa ja on jopa normaalia.
Egossa elävä ihminen voi myös olla hyvin riippuvainen ulkoisesta vahvistuksesta. Hänen itsetuntonsa voi rakentua muiden reaktioiden varaan: saanko hyväksyntää, arvostetaanko minua, huomataanko minut tai olenko tarpeeksi hyvä muiden silmissä. Tällöin ihmisen sisäinen kokemus omasta arvosta ei ole täysin vakaa, vaan se vaihtelee ympäristön palautteen mukaan.
Psykologisesti tämä voi liittyä siihen, että ihmisen minäkuva on hauras tai ehdollinen. Hän ei koe olevansa arvokas yksinkertaisesti siksi, että on olemassa, vaan hänen täytyy jatkuvasti saavuttaa, todistaa tai ansaita oma arvonsa. Tämä voi johtaa jatkuvaan suorittamiseen, muiden miellyttämiseen, vertailuun tai tarpeeseen hallita omaa vaikutelmaa muiden silmissä.
Kaikki egossa eläminen ei kuitenkaan näytä ulospäin samanlaiselta. Jotkut ihmiset voivat vaikuttaa hyvin itsevarmoilta ja korostaa saavutuksiaan, kun taas toiset voivat olla jatkuvasti epävarmoja ja huolissaan siitä, etteivät riitä. Molemmissa tapauksissa ihmisen huomio voi olla voimakkaasti kiinnittynyt omaan minään ja siihen, miten hän kokee oman arvonsa.
Ego voi myös saada ihmisen tulkitsemaan ihmissuhteita oman identiteettinsä kautta. Hän voi esimerkiksi kokea toisen ihmisen erilaisen mielipiteen henkilökohtaisena torjuntana tai kokea toisen onnistumisen uhkana omalle arvolleen. Tällöin hän ei enää kohtaa toista ihmistä täysin avoimesti, vaan reagoi sen perusteella, mitä tilanne merkitsee hänen omalle minäkuvalleen.
Terve psykologinen kehitys tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy rakentamaan vahvan mutta joustavan identiteetin. Hän tietää, kuka hän on, mutta ei ole täysin riippuvainen tästä kuvasta. Hän pystyy muuttumaan, oppimaan ja näkemään itsensä realistisesti. Hän voi hyväksyä sekä vahvuutensa että puutteensa ilman, että hänen täytyy puolustaa jatkuvasti omaa arvoaan.
Kypsä suhde egoon ei tarkoita egon poistamista, vaan sen tiedostamista. Ihminen voi huomata omat reaktionsa ja kysyä itseltään, toiminko tästä hetkestä käsin vai yritänkö vain suojella omaa kuvaani itsestäni? Tämä kyky tarkkailla omaa mieltä erottaa usein psykologisesti joustavan ihmisen ihmisestä, joka on täysin oman egonsa ohjaama.
Lopulta egossa eläminen tarkoittaa sitä, että ihminen samaistuu vahvasti omaan tarinaansa itsestään. Hän ei ainoastaan ajattele "minä olen tällainen", vaan hänen on vaikea nähdä itsensä tämän ajatuksen ulkopuolelta. Psykologinen kasvu alkaa usein siitä, kun ihminen ymmärtää, että hänellä on ego, mutta hän ei ole pelkästään egonsa. Hänen ajatuksensa, tunteensa ja minäkuvansa ovat osa häntä, mutta ne eivät määritä koko hänen olemustaan.