Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Rakastan sinua ja haluaisin ottaa sinut syliini juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ennen kuin voisi ylipäätään tutustua silleen ”tosissaan” kehenkään, pitäisi olla mm. valmistunut, laihempi, koti sisustettu valmiiksi jne.

Onko ihan normaalia ajatella näin ja odottaako muut sellaista, vai onko nämä jotain pelosta kumpuavia selityksiä?

Olen muutenkin ollut melkein neljä vuotta elämästäni saikulla ja pitkähkön jakson suljetulla osastolla letkuissa, kun en syönyt ja halusin vaan kuolla.

Eli olen ikäisiäni ihan jäljessä tässä elämässä ja sekoillut siinä sivussa kaikkea muutakin, minkä vuoksi en ole välillä päässyt edes lähtemään maasta.

Nyt alkaa olla sellainen tilanne, että voisi olla periaatteessa mahdollista tutustua johonkin, mutta miten ikinä selviän sellaisesta?

Tuollaisia ”mitä olet tehnyt elämässäsi”-asioitahan kysellään heti alkuunsa ja tutustuminen on tosi konkretiaan ja saavutuksiin perustuvaa, niin millä ihmeellä selitän tuon neljä vuotta?

Ja muutenkin jotkut saavutukset, kun en mä ole saavuttanut mitään.

Olen vain tehnyt kaiken epänormaalin ja jättänyt normaalit asiat tekemättä.

Tietysti voi sanoa heti totuuden, mutta villi veikkaus ihmiset juoksee karkuun.

Ja jos ei heti juoksisikaan, niin sitten pitäisi selittää miksi mikäkin on tapahtunut, enkä halua puhua sellaisista kovin nopeasti, eli siinä olisi sitten se tutustumisen loppu.

Samoja ajatuksia mullakin. Olen ollut osastolla näitä nuoruusvuosiani. Samaan aikaan kuin muut opiskelevat ja pitävät hauskaa kavereidensa kanssa, itse olen ollut pohjalla... Olen koittanut muuttaa elämänsuuntaa, mutta hankalaa se on. Juurikin nuo kysymykset ja sosiaalinen eristyneisyys estää löytämästä kumppania mistään.

Ymmärrän.

Mä oon saanut aika paljonkin muutettua joitain asioita ja muilta ihmisiltä on tullut spontaania kommenttia, että olemukseni on jotenkin kirkas ja rauhallinen eli muutokset ilmeisesti näkyy ulospäinkin, mutta eipä niitä vuosia takaisin saa ja aikamoisena jarruna menneisyys (joka heijastaa vielä tähänkin hetkeen) toimii.

Välttelen uusia ihmisiä ja etenkin miesten suhteen on sellainen, etten ole vielä päättänyt olisiko parasta vetäytyä kokonaan niistä asioista, harrastaa ”vain” jotain kevyttä hengailua vai pistää kaikki likoon eli yrittää löytää jotain syvempää.

Varmaan ensin pitäisi alkaa käymään ns. ihmisten ilmoilla, en ole käynyt missään tapahtumissa, keikoilla tai harrastuksissa moneen vuoteen.:D

2015 elin hyvin aktiivista elämää, sen jälkeen ollut aika erakko.

Lähtisitkö suppaamaan kanssani? (naiselle)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt sen että kaikki on ohi etkä enää edes halua kuulla minusta. Tuli kuitenkin tunne että olet loukkaantunut yhdestä sanomisestani ja toivoisinkin että mulle tulisi joskus tilaisuus selventää sitä sinulle. Sanoin sen omassa epävarmuuden tilassani eikä sitä olisi pitänyt sanoa. 

Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä että tämä kaikki päättyi näin, väärinymmärrykseen. 

Mistä sä olit epävarma? Olitko siis sinä ymmärtänyt jotain väärin ja sen jälkeen sanoit jotain mitä haluaisit selittää?

Jos tämä olisi sulta mulle, mitä se ei tietenkään ole, niin en ole sulle mistään vihainen. Tajuan kyllä tilanteita. Haluaisin kuulla susta ja jutella. Niin ei taida tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt sen että kaikki on ohi etkä enää edes halua kuulla minusta. Tuli kuitenkin tunne että olet loukkaantunut yhdestä sanomisestani ja toivoisinkin että mulle tulisi joskus tilaisuus selventää sitä sinulle. Sanoin sen omassa epävarmuuden tilassani eikä sitä olisi pitänyt sanoa. 

Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä että tämä kaikki päättyi näin, väärinymmärrykseen. 

Hyvänen aika. Jos kerran tiedät, että välillänne on väärinkäsitys, niin korjaa se ihmeessä! Pian! Muuten asia vaivaa ehkä lopun ikääsi. Ja ehkä sitä toistakin. Sitten vuosien päästä niitä ei ole enää helppo ruveta korjaamaan. Kun sitä kuvittelee, että sitä toista ei ehkä enää kiinnosta koko asia ja se ihmettelee, miksi vielä mietit moista. Vaikka ei voi tietää onko näin, mutta omassa päässäsi joudut miettimään. Jos et muuta kautta saa häneen yhteyttä, niin kirjoita vaikka kirje.

Itse en ainakaan halua erään paskamaisen loukkajan yhteydenottoa ja sössötyksiä siitä ,miksi oli niin tampio kuin oli. Olen sen verran upeita tyyppejä tavannut ennen häntä ja hänen jälkeensä, ettei minua juilata jälkisössötyksillä eikä muillakaan konstein. Ihminen on juuri sitä, minkä kuvan itsestään antaa heikoimalla hetkellään, siinä ei selittelyt ja sössöstykset enää auta.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisitkö suppaamaan kanssani? (naiselle)

En osaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt sen että kaikki on ohi etkä enää edes halua kuulla minusta. Tuli kuitenkin tunne että olet loukkaantunut yhdestä sanomisestani ja toivoisinkin että mulle tulisi joskus tilaisuus selventää sitä sinulle. Sanoin sen omassa epävarmuuden tilassani eikä sitä olisi pitänyt sanoa. 

Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä että tämä kaikki päättyi näin, väärinymmärrykseen. 

Jos sanot ihmiselle pahasti ja hän siitä loukkaantuu niin ei se ole väärinymmärrettyä vaan väärin sanottua.

Jos siinä hetkessä sanot väärin, korjaat mitä sanot. Nyt koitat vähätellä asiaa. Mene itseesi!

Ja on yhdentekevää tunnenko sinut, en kirjoita kaivatulleni näin koska hän ei ole loukannut minua sanoillaan mutta tämä oli vinkkini sinulle.

Älä kuvittele tietäväsi mitä muut ajattelevat ja tuntevat, sinä satutit jotain henkilöä. Siinä kaikki.

juuri näin. Aloittaja ei vain käsitä sitä tosiasiaa että on mokannut ja pahasti. Eikä ole idioottina muuta keinoa keksinyt kuin yrittää selitellä ja muuttaa "veden kaljaksi", ilkeät sanansa väärinkäsitykseksi. Hah hah, tuo tyyppihän on suoranainen vitsi. toivottavasti kohteellaan on älliä pysyä helvetin kaukana tuosta tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua ja haluaisin ottaa sinut syliini juuri nyt.

En haluaisi olla muualla kuin sylissäsi. Minäkin rakastan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Mitään en ole koskaan halunnut enempää kuin sinut. Ihan koko elämäksi.

Mikset sitten ottanut, kun olisit saanut?

Olin liian epävarma, en uskonut että oikeasti haluaisit minut tai että kelpaisin sinulle.:(

Ja häpesin kokoemattomuuttani, näin tyhmä sitä voi nuorena olla :(

Sanoin mitä tarkoitin.

Tarkoitin mitä sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt sen että kaikki on ohi etkä enää edes halua kuulla minusta. Tuli kuitenkin tunne että olet loukkaantunut yhdestä sanomisestani ja toivoisinkin että mulle tulisi joskus tilaisuus selventää sitä sinulle. Sanoin sen omassa epävarmuuden tilassani eikä sitä olisi pitänyt sanoa. 

Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä että tämä kaikki päättyi näin, väärinymmärrykseen. 

Jos sanot ihmiselle pahasti ja hän siitä loukkaantuu niin ei se ole väärinymmärrettyä vaan väärin sanottua.

Jos siinä hetkessä sanot väärin, korjaat mitä sanot. Nyt koitat vähätellä asiaa. Mene itseesi!

Ja on yhdentekevää tunnenko sinut, en kirjoita kaivatulleni näin koska hän ei ole loukannut minua sanoillaan mutta tämä oli vinkkini sinulle.

Älä kuvittele tietäväsi mitä muut ajattelevat ja tuntevat, sinä satutit jotain henkilöä. Siinä kaikki.

juuri näin. Aloittaja ei vain käsitä sitä tosiasiaa että on mokannut ja pahasti. Eikä ole idioottina muuta keinoa keksinyt kuin yrittää selitellä ja muuttaa "veden kaljaksi", ilkeät sanansa väärinkäsitykseksi. Hah hah, tuo tyyppihän on suoranainen vitsi. toivottavasti kohteellaan on älliä pysyä helvetin kaukana tuosta tyypistä.

Nyt tuota kirjoittajaa (ap:ta) pieksetään mielestäni ihan tarpeettoman paljon. Kaikki kai sanovat joskus asioita ajattelemattomasti, vaikka tarkoitus ei ole olla mitenkään ilkeä. Itsekin olen pahoittanut mieleni kaivattuni sanoista ja siten myös vaikuttanut loukkaantuneelta, vaikka hän on ollut vain rehellinen. Mutta ehkä sanat olisi voinut valita helläkätisemmin. Näissä asioissa me kaikki ollaan aika herkkänahkaisia, ja ihmisiä kun ollaan, niin myös erehtyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin mitä tarkoitin.

Tarkoitin mitä sanoin.

Hah. No sepä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Mitään en ole koskaan halunnut enempää kuin sinut. Ihan koko elämäksi.

Mikset sitten ottanut, kun olisit saanut?

Olin liian epävarma, en uskonut että oikeasti haluaisit minut tai että kelpaisin sinulle.:(

Ja häpesin kokoemattomuuttani, näin tyhmä sitä voi nuorena olla :(

Niin. Oletko koskaan ajatellut, että kertoisit tuon hänelle vielä joskus? Ehkä voisitte yhdessä muistella asioita ja nauraa kummankin epävarmuuksille. Jos kumpikin pelkäsitte samaa?

Tuo katkokirjoittaja on uhkaillut täällä niin pitkään kuin olen ketjua lukenut. Hänellä on koko ajan tilanne päällä ja on tekemässä loppua jonkun touhuista. Aikoo viedä viestiä eteenpäin, kirjoituksista välittyy kuva vauhkoontuneesta ja jossain määrin vainoharhaisesta kirjoittajasta, koska on vastaillut ulkopuolistenkin kaipauksiin noilla samoilla syytöksillä. Jos häntä pyytää rauhoittumaan, saattaa raivostua ja vetoaa muiden tietämättömyyteen asian todellisesta tolasta.

Irrationaalisia pelkoja näyttäisi olevan raukalla ja tätä kautta vähän vaikea auttaa. Toivottavasti hakeudut avun piiriin, jos tunnistat tästä itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset kirjoittelee ja kaipailee keskenään... 🤭

Niin?

Naisethan on parempia prosessoimaan henkisiä asioita ja kanavoimaan tunteitaan vertaistukeen siinä missä miehet johtaa itsemurha-, väkivalta- ja päihdeongelmatilastoja.

Täällä ketjussa kirjoittelu ja kaipailu on juurikin sitä prosessointia ja tunteiden kanavoimista vertaistuen voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kirjoittelee ja kaipailee keskenään... 🤭

Niin?

Naisethan on parempia prosessoimaan henkisiä asioita ja kanavoimaan tunteitaan vertaistukeen siinä missä miehet johtaa itsemurha-, väkivalta- ja päihdeongelmatilastoja.

Täällä ketjussa kirjoittelu ja kaipailu on juurikin sitä prosessointia ja tunteiden kanavoimista vertaistuen voimin.

https://yle.fi/uutiset/3-5803121

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/08/29/naiset-pahoinpitelevat-pu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Mitään en ole koskaan halunnut enempää kuin sinut. Ihan koko elämäksi.

Mikset sitten ottanut, kun olisit saanut?

Olin liian epävarma, en uskonut että oikeasti haluaisit minut tai että kelpaisin sinulle.:(

Ja häpesin kokoemattomuuttani, näin tyhmä sitä voi nuorena olla :(

Entä jos kokeilisit, onko se ovi vielä auki?

Kokemattomuutta ei ainakaan kannata stressata.

Kaikki ovat joskus olleet kokemattomia ja koska jokainen on yksilö myös anatomian ja mieltymysten suhteen, on uudessa kumppanissa aina jotain opeteltavaa.

Eli uuden kanssa jokainen on joka tapauksessa jossain määrin kokematon, ja siihen vielä mahdollinen jännitys päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kirjoittelee ja kaipailee keskenään... 🤭

Niin?

Naisethan on parempia prosessoimaan henkisiä asioita ja kanavoimaan tunteitaan vertaistukeen siinä missä miehet johtaa itsemurha-, väkivalta- ja päihdeongelmatilastoja.

Täällä ketjussa kirjoittelu ja kaipailu on juurikin sitä prosessointia ja tunteiden kanavoimista vertaistuen voimin.

https://yle.fi/uutiset/3-5803121

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/08/29/naiset-pahoinpitelevat-pu…

Siinä luki väkivaltatilastot, ei parisuhdeväkivaltatilastot.

Kävin lenkillä ja sydän veti taas ihan hulluna väärässä rytmissä. Rutututum.. Yritin olla niin kun en oliskaan, ettei siihen kukaan tule höösäämään.

Hyvää yötä tärkeälle porrasräyhääjälle <3