Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Vierailija kirjoitti:
Muistatko vielä miltä tuntui, kun sait kuulla suhun ihastuneen ihmisen päättäneen päivänsä? Onko oikeasti totta, ettei tuntunut miltään? Mitä sä ja sen "paras kaveri" teitte, että se päätyi niin epätoivoiseen ratkaisuun?
Itsemurhaan ei päädytä tuollaisin perustein. Siihen on syvemmät syyt. Turha on ketään syyllistää. Ne asiat kasautuvat pikku hiljaa eikä jonkun ystävän tai ihastuksen tekemiset juuri asiaan vaikuta, ellei kyseessä ole teini. Eikä yleensä kyllä silloinkaan.
Lisään silti, että ihmisiä pitää kohdella kauniisti. Joku voi ihan hymysuin miettiä päiviensä päättämistä, eikä sitä mistään näe.
Yleensä taustalla on vakava depressio, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta, toivottomuutta ja arvottomuuden kokemusta. Siitä syntyy ajatus, että "ihmisillä olisi parempi jos mua ei olisi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeän
Mitä ja miksi?
Itseäni, käytöstäni ja hullun typerää ihastumistani.
Kurkkua kuristaaNo mitäs kamalaa olet tehnyt? Mieti ensin, satutitko ketään (tahallisesti tai tahattomasti). Voi olla, että tuohon häpeään ei ole mitään syytä. Yleensä ottaen ihmiset eivät hirveästi mieti muiden tekemisiä, ainoastaan niitten jotka kokee läheisiksi (ja heitä sillä tavalla armollisesti, ettei häpeään ole syytä).
Minulla meni eräs hieno ihmissuhde pilalle, kun toinen osapuoli häpesi - turhaan - erästä asiaa eikä pystynyt käsittelemään sitä. Sanoin, että kaikki on ok, mutta se ei auttanut.
Sun kannattaa puhua jonkun luotettavan ihmisen kanssa, josta tiedät ettei se tuomitse sinua. Kaikki tekee virheitä, se on valitettavasti ihmisen osa.
Pari juttua vielä: itseään ei pidä hävetä. Mitä puolta itsessäsi? Onko se asia, jonka haluaisit muuttaa? Miksi? Pystyisitkö jos haluaisit? Ihastumiselle taas ei voi mitään, ja se saa hulluna ihastuneen aivokemian aivan sekaisin. Jos olet käytökselläsi loukannut, voit pyytää anteeksi - mikäli syytä on.
Minulla on ystävä, joka on hyvin herkkä syyllistämään minua milloin mistäkin ja pyrkii nolaamaan ja lannistamaan. Turha sanoakaan, että olen päättänyt ottaa etäisyyttä. Ymmärrän kuitenkin, että hänen käytöksensä takana on hänen oma käsittelemätön häpeän tunteensa. Silloin helposti syyttää muita.
Nämä asiat on ihan elämä minulle opettanut.
Siis häpeän vaan sitä, että olen luullut jotain ja ihastunut tällaisella intensiteetillä ihmiseen jota ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sitä häpeän itsessäni, tyhmyyttäni.
Ja käytöstäni kun en tajunnut heti jättää rauhaan.
Se jymähti kehoon kun luin eilen illalla täältä nuita viestejä, missä joku kertoo jonkun lähetelleen sille jotain viestejä ja että ne näkikin vaan vähän, että se toinen on typerys joka ei tajua asian todellista tilaa jne.
No Vauvan provoista nyt ei kannata välittää. Ja jos joku haukkuu häneen ihastunutta typerykseksi, niin - no, eihän tuollaiseen urpoon kannata ihastua, se on totta. Jokin empatiavaje sillä on, vaikkei oliskaan tunteita (tai ei myöntäisi niitä edes itselleen).
Vierailija kirjoitti:
Yleensä taustalla on vakava depressio, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta, toivottomuutta ja arvottomuuden kokemusta. Siitä syntyy ajatus, että "ihmisillä olisi parempi jos mua ei olisi".
Jouluklassikko ihmeellinen on elämä tuli mieleen. James Stewartin hahmo yrittää itsemurhaa, mutta suojelusenkeli pelastaa ja näyttää kuinka erilainen maailma olisi jos kyseinen ihminen ei olisi koskaan syntynytkään. Ai ai, hieno elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä taustalla on vakava depressio, joka aiheuttaa itsetuhoisuutta, toivottomuutta ja arvottomuuden kokemusta. Siitä syntyy ajatus, että "ihmisillä olisi parempi jos mua ei olisi".
Jouluklassikko ihmeellinen on elämä tuli mieleen. James Stewartin hahmo yrittää itsemurhaa, mutta suojelusenkeli pelastaa ja näyttää kuinka erilainen maailma olisi jos kyseinen ihminen ei olisi koskaan syntynytkään. Ai ai, hieno elokuva. <3
No en kyllä yhtään tykkää tuosta jouluklassikosta, mutta ajatus taustalla on oikea.
Siis häpeän vaan sitä, että olen luullut jotain ja ihastunut tällaisella intensiteetillä ihmiseen jota ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sitä häpeän itsessäni, tyhmyyttäni.
Ja käytöstäni kun en tajunnut heti jättää rauhaan.
Se jymähti kehoon kun luin eilen illalla täältä nuita viestejä, missä joku kertoo jonkun lähetelleen sille jotain viestejä ja että ne näkikin vaan vähän, että se toinen on typerys joka ei tajua asian todellista tilaa jne.