Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen itseni huijatuksi. Mulle on turha lässyttää että kun sä olet niin kiltti, herkkä ja vahva.
Mä olen kokenut ettei kiltteys kannata enkä mä jaksa pahoja ihmisiä. Mulla on oikeus olla särkyvä. Ne ihmiset jotka näkivät mut pinnallisena olivat niin väärässä.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ovat kitsaita ja pirun pahantahtoisia.
Ja jatkan vielä.
Hirveän moni mielistelee. On keskinkertainen. Kukaan ei saa koskaan tehdä mitään paremmin kuin toinen. Ei saa erottua! Miksi niin moni menee rikki? Siksi ettei saa olla oma itsensä. Älytön auktoriteettien palvonta johtaa tyhmyyteen.
Sitten jos sattuu, niin poljetaan ihan vittuillakseen. Mä ymmärrän täysin miksi moni on menettänyt luottamuksen yhteiskuntaan ja edistykseen. Maa olisi edelleen pannukakku jos mun pikkupomo olisi saanut päättää niin.
Joskus mä mietin miten osasinkaan ennustaa ketkä vaihtavat uuteen työpaikkaan ja lähtevät pois. Onko se ihmistuntemusta, että tuntee jo ilmeestä toiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä tuntuu juurikin tyhjältä nykyään. Tai siis onhan mulla tekemistä niin paljon ettei aika tahdo riittää, mutta silti myös sellainen tyhjyys. Vältän niitä hetkiä jolloin en tee mitään, koska silloin se tyhjyys iskee pahiten. Tyhjyys siitä faktasta että sä et tuu kuulumaan koskaan millään tavalla mun elämään. Tyhjyys siitä ettei enää juurikaan nähdä eikä jutella. Kaikki hyvä tuntuu olevan mennyttä. On vain pieniä murusia siitä enää käsissä ja kohta nekin valuu sormien välistä pois. Jotenkin tää kesäinen sää vahvistaa sitä. Tuntuu kuin kaikki muut ois tuolla auringossa, lämmössä ja elossa ja minä itse olen yksin varjossa sisällä.
Älä jumiudu liiaksi konkretiaan!
Voit luoda oman todellisuutesi, sillä mielikuvitus ja unelmat ovat rajattomia.
Toki konkretian puute voi välillä kipuilla olemassaolollaan, mutta ainakaan tyhjyyttä ei pitäisi tulla jos elää mielessä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää venailla. Panoelämä here I come!
Venailemallahan se rakkaus löytyy! Onnea panoelämään. Samaan aikaan kun ryvet säälittävyydessäsi aikaan toiminnan mes alfa vie sun naisen.
😌 Ei kiitos panoelämälle.
No ei nunnaelämässäkään ole mitään järkeä, menee vaan parhaat vuodet hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä tuntuu juurikin tyhjältä nykyään. Tai siis onhan mulla tekemistä niin paljon ettei aika tahdo riittää, mutta silti myös sellainen tyhjyys. Vältän niitä hetkiä jolloin en tee mitään, koska silloin se tyhjyys iskee pahiten. Tyhjyys siitä faktasta että sä et tuu kuulumaan koskaan millään tavalla mun elämään. Tyhjyys siitä ettei enää juurikaan nähdä eikä jutella. Kaikki hyvä tuntuu olevan mennyttä. On vain pieniä murusia siitä enää käsissä ja kohta nekin valuu sormien välistä pois. Jotenkin tää kesäinen sää vahvistaa sitä. Tuntuu kuin kaikki muut ois tuolla auringossa, lämmössä ja elossa ja minä itse olen yksin varjossa sisällä.
Älä jumiudu liiaksi konkretiaan!
Voit luoda oman todellisuutesi, sillä mielikuvitus ja unelmat ovat rajattomia.
Toki konkretian puute voi välillä kipuilla olemassaolollaan, mutta ainakaan tyhjyyttä ei pitäisi tulla jos elää mielessä mitä haluaa.
Keskustelun sivusta haluan varoittaa. Tuo unelmissa eläminen voi jossain tilanteessa kyllä olla tilapäiseksi avuksikin, mutta jos sitä jatkaa liian kauan (tarpeen, tavan tai tyhjyyden vuoksi), niin ei siitäkään hyvää seuraa. Olen itse turvautunut unelmiin ehkä kaikista noista syistä ihan liian kauan, ja nyt on tullut eteen se hetki, kun realiteetit on kohdattava. Pelkään uutta romahdusta, mutta harhakuvitelmissa en enää halua koskaan elää! Toivottavasti saan nämä seitit silmiltäni ja pysyn silti pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sinua. Kaipuu on kiveäkin kovempi.
Niin on.
Rakastellaanko toisemme tainnoksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä sinua jo nyt mies. Haluaisin olla kanssasi aina. Taidan rakastaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sinua. Kaipuu on kiveäkin kovempi.
Niin on.
Rakastellaanko toisemme tainnoksiin?
Riippuu kuka kysyy 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua jo nyt mies. Haluaisin olla kanssasi aina. Taidan rakastaa sinua.
Koska näit hänet viimeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä tuntuu juurikin tyhjältä nykyään. Tai siis onhan mulla tekemistä niin paljon ettei aika tahdo riittää, mutta silti myös sellainen tyhjyys. Vältän niitä hetkiä jolloin en tee mitään, koska silloin se tyhjyys iskee pahiten. Tyhjyys siitä faktasta että sä et tuu kuulumaan koskaan millään tavalla mun elämään. Tyhjyys siitä ettei enää juurikaan nähdä eikä jutella. Kaikki hyvä tuntuu olevan mennyttä. On vain pieniä murusia siitä enää käsissä ja kohta nekin valuu sormien välistä pois. Jotenkin tää kesäinen sää vahvistaa sitä. Tuntuu kuin kaikki muut ois tuolla auringossa, lämmössä ja elossa ja minä itse olen yksin varjossa sisällä.
Älä jumiudu liiaksi konkretiaan!
Voit luoda oman todellisuutesi, sillä mielikuvitus ja unelmat ovat rajattomia.
Toki konkretian puute voi välillä kipuilla olemassaolollaan, mutta ainakaan tyhjyyttä ei pitäisi tulla jos elää mielessä mitä haluaa.Keskustelun sivusta haluan varoittaa. Tuo unelmissa eläminen voi jossain tilanteessa kyllä olla tilapäiseksi avuksikin, mutta jos sitä jatkaa liian kauan (tarpeen, tavan tai tyhjyyden vuoksi), niin ei siitäkään hyvää seuraa. Olen itse turvautunut unelmiin ehkä kaikista noista syistä ihan liian kauan, ja nyt on tullut eteen se hetki, kun realiteetit on kohdattava. Pelkään uutta romahdusta, mutta harhakuvitelmissa en enää halua koskaan elää! Toivottavasti saan nämä seitit silmiltäni ja pysyn silti pystyssä.
Ne pitääkin osata alunalkaenkin erottaa, konkreettiset realiteetit ja mielikuvitusmaailma.
Harhakuvitelmat ja toiveajattelun syövereihin sukeltaminen on eri asia kuin mielikuvitusmaailmassa eleskely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua jo nyt mies. Haluaisin olla kanssasi aina. Taidan rakastaa sinua.
Koska näit hänet viimeksi?
Muutama tunti sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua jo nyt mies. Haluaisin olla kanssasi aina. Taidan rakastaa sinua.
Koska näit hänet viimeksi?
Siitä on jo monta viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua jo nyt mies. Haluaisin olla kanssasi aina. Taidan rakastaa sinua.
Koska näit hänet viimeksi?
Muutama tunti sitten.
Tämä on siis aloittajan vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeks etten tarttunut sun syötteihin. Mun täytyy olla varmaa varmempi ennen kuin osaan tarttua. Mun täytyy olla 200% varma että on jotain mitä tulla vastaan ennen kuin hievahdan. Olisin kyllä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Anteeks etten tarttunut sun syötteihin. Mun täytyy olla varmaa varmempi ennen kuin osaan tarttua. Mun täytyy olla 200% varma että on jotain mitä tulla vastaan ennen kuin hievahdan. Olisin kyllä halunnut.
Ystäväni pitäisi olla 200 %:sen varma? Miten se onnistuisi? 😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks etten tarttunut sun syötteihin. Mun täytyy olla varmaa varmempi ennen kuin osaan tarttua. Mun täytyy olla 200% varma että on jotain mitä tulla vastaan ennen kuin hievahdan. Olisin kyllä halunnut.
Ystäväni pitäisi olla 200 %:sen varma? Miten se onnistuisi? 😏
Miten varma olet nyt? Montako prosenttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks etten tarttunut sun syötteihin. Mun täytyy olla varmaa varmempi ennen kuin osaan tarttua. Mun täytyy olla 200% varma että on jotain mitä tulla vastaan ennen kuin hievahdan. Olisin kyllä halunnut.
Ystäväni pitäisi olla 200 %:sen varma? Miten se onnistuisi? 😏
Miten varma olet nyt? Montako prosenttia?
-50%
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
😍