Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi

Tässä leivotaan AP:stä kodinrikkojaa ja lasten vanhempien väliin mennyttä naista 😂 onko jokainen jo eron jälkeen tullut kumppani kodinrikkoja? Eron jälkeen yleensä vanhemmat etsivät uudet puolisot ja saattavat tehdä lisää lapsia. Se on elämää jonka exät ja edellisestä suhteesta olevat lapset hyväksyvät.

Se lapsi nyt vaan kuuluu ap sinun perheeseesi vaikka et ole äiti sille. Se lapsi on miehellesi se tärkein ihminen, tärkeempi kuin sinä jos on normaali isä ja ihminen. Se lapsi ei ole mikään naapurin kakara josta ollaan neutraalia.

Jos miehellä on lapsia niin heti alussa on tajuttava että ne lapset kuuluu pakettiin.

Miksi ap teit tänän aloituksen? Alussa kuvasit, että mies ei oikein osaa, ja että itsekin koet ettei lapsen kohtelu ole oikein asianmukaista. Nyt olet saanut vinkkejä, kuinka lapsella olisi parempi, ja olet ryhtynyt puolustelemaan, kuinka asioiden vallitseva tila on oikeastaan paras mahdollinen vaihtoehto. Ilmeisesti sinulle kelpaisi vain, jos lapsi olisi kokonaan äidillään, eikä reidän tarvitsisi lapsen seurasta "kärsiä" 4pv/kk.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teit tänän aloituksen? Alussa kuvasit, että mies ei oikein osaa, ja että itsekin koet ettei lapsen kohtelu ole oikein asianmukaista. Nyt olet saanut vinkkejä, kuinka lapsella olisi parempi, ja olet ryhtynyt puolustelemaan, kuinka asioiden vallitseva tila on oikeastaan paras mahdollinen vaihtoehto. Ilmeisesti sinulle kelpaisi vain, jos lapsi olisi kokonaan äidillään, eikä reidän tarvitsisi lapsen seurasta "kärsiä" 4pv/kk.

Tein aloituksen, kun sängyn pohjalla ihmettelin ”miksi mies haluaa lapsen tänne”. En vain tajua.

En myöskään tajua, miksi annatte vaihtoehtoja. En minä aio laittaa tikkua ristiin lapsen eteen. Se on isän vastuu ja velvollisuus. Se on hänen lapsensa.

Ei, en minä häntä tänne halua, mutta en minä hänen läsnäolostaan kärsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.

Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?

Näin.

Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.

Ap

Voi vittu, kai aikuinen ihminen nyt tajuaa mitä tekemistä lapsen kanssa voi keksiä. Jos miehesi äo on noin pieni, ja haluat tosissan auttaa tilannetta, tee miehelle vaikka lukujärjestys lapsiviikonlopulle! Yksi isompi aktiviteetti päivässä riittää. Tyyliin

Herääminen aikaan X, saa katsoa aamun lastenohjelmia

Klo 9, aamupala, pukeminen jne

Klo 10 ulkoilu tai pelaaminen sisällä isän kanssa, tai kaverin kanssa, jos pihapiirissä on

Klo 11 isä alkaa valmistelemaan lounasta ja tekee päivän kotitöitä

Klo 12 lounas

Klo 1230 esim. Uimahalli, hoplop, metsäretki ja makkarangrillaus, lintsi, jalkapallo tms yhteinen tekeminen

Klo 16-18, riippuen em.aktiviteetin pituudesta, illallinen

18 ruutuaika

19.30 sauna/pesu

20.00 iltapala ja hammaspesu

20.30 sänkyyn, jutellaan päivästä jne

21 valot kiinni

Voin toki tehdä, mutta ei miesrä kiinnosta ulkoilu. Ei hän käy ulkona. EIkä hän suostu uimahalliin. Hän voi viedä lapsensa sisäleikkipaikkaan, ja istua kahviossa, mutta ulos häntä ei saa. En edes minä.

Ap

Aiemmin selitit että mies ei osaa. Nyt sanot että mies ei halua. Ikävä juttu, vanhemmuuteen kuuluu myös sellaisia asioita, jotka eivät ole välttämättä hauskoja. Miehesi on typeryytensä lisäksi itsekäs, huono vanhempi ja laiska. No, itsepähän olet valinnut. Jos sairastut tai ikää tulee, turha varmaan odottaa moisen vastuuttoman itsekkään moukan sua hoitavan, kun ei sekään ole kivaa vaan tylsä velvollisuus.

Ei, vaan tämä sai minut tajuamaan, että vaikka miestä ei kiinnosta, niin hän SILTI hoitaa velvollisuutensa.

Ap

Mies pelkää paskajäykkänä että sinun kanssa tulee konflikti hänen lapsensa takia. Siksi mies teeskentelee ettei välitä koko lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.

Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?

Näin.

Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.

Ap

Voi vittu, kai aikuinen ihminen nyt tajuaa mitä tekemistä lapsen kanssa voi keksiä. Jos miehesi äo on noin pieni, ja haluat tosissan auttaa tilannetta, tee miehelle vaikka lukujärjestys lapsiviikonlopulle! Yksi isompi aktiviteetti päivässä riittää. Tyyliin

Herääminen aikaan X, saa katsoa aamun lastenohjelmia

Klo 9, aamupala, pukeminen jne

Klo 10 ulkoilu tai pelaaminen sisällä isän kanssa, tai kaverin kanssa, jos pihapiirissä on

Klo 11 isä alkaa valmistelemaan lounasta ja tekee päivän kotitöitä

Klo 12 lounas

Klo 1230 esim. Uimahalli, hoplop, metsäretki ja makkarangrillaus, lintsi, jalkapallo tms yhteinen tekeminen

Klo 16-18, riippuen em.aktiviteetin pituudesta, illallinen

18 ruutuaika

19.30 sauna/pesu

20.00 iltapala ja hammaspesu

20.30 sänkyyn, jutellaan päivästä jne

21 valot kiinni

Voin toki tehdä, mutta ei miesrä kiinnosta ulkoilu. Ei hän käy ulkona. EIkä hän suostu uimahalliin. Hän voi viedä lapsensa sisäleikkipaikkaan, ja istua kahviossa, mutta ulos häntä ei saa. En edes minä.

Ap

Aiemmin selitit että mies ei osaa. Nyt sanot että mies ei halua. Ikävä juttu, vanhemmuuteen kuuluu myös sellaisia asioita, jotka eivät ole välttämättä hauskoja. Miehesi on typeryytensä lisäksi itsekäs, huono vanhempi ja laiska. No, itsepähän olet valinnut. Jos sairastut tai ikää tulee, turha varmaan odottaa moisen vastuuttoman itsekkään moukan sua hoitavan, kun ei sekään ole kivaa vaan tylsä velvollisuus.

Ei, vaan tämä sai minut tajuamaan, että vaikka miestä ei kiinnosta, niin hän SILTI hoitaa velvollisuutensa.

Ap

Lapsi on ilmeisesti todella epätoivottu vieras kotiinne, sekä biologisen isänsä puolelta että sinun.

Muistakaa siskot, seuraavan kerran kun oma mies ottaa päähän ja mietitte pitäiskö erota. Niinkin huonosti saattaa käydä että mies ottaa uudeksi kumppanikseen ap:n kaltaisen äitipuolen. Haluatteko tuollaisen kohtalon lapsellenne vai kannattaako vielä taistella perheen eteen vai luovuttaa ja jättää homma ns. herran haltuun?

Vierailija kirjoitti:

Se lapsi nyt vaan kuuluu ap sinun perheeseesi vaikka et ole äiti sille. Se lapsi on miehellesi se tärkein ihminen, tärkeempi kuin sinä jos on normaali isä ja ihminen. Se lapsi ei ole mikään naapurin kakara josta ollaan neutraalia.

Juu siis tuo tärkeysjärjestys ei ole mitenkään sama asia kaikilla miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Keksi jotain yhteistä tekemistä. Lähtekää ulos.

Kun itse olin lapsi ja kävin isäni luona, niin isän avovaimo vei minua ulos kävelylle, leikkipuistoon, rannalle, ostoksille, syömään, Lintsille. Usein isä oli mukana, mutta ei ihan aina. Tykkäsin itse kovasti siitä, kun sain viettää myös isän luona normaalia perhe-elämää.

Sitten valitettavasti erosivat, eikä isä halunnut enää tavata meitä niin usein. Mutta tuo isän silloinen avovaimo teki viikonlopuista mukavia, kun keksi aina yhteistä tekemistä ja sai meidät viettämään yhteistä aikaa.

Laitappa tälle isäsi entiselle avovaimolle kirje tai kortti ja kiitä siitä, mitä hän teki vuoksesi ihan pyyteettä. Ilahtuu varmasti!<3 

Ja olen pahoillani isäsi vuoksi.

Lopettakaa suhde, jos ette voi hyväksyä kumppaninne lapsia entisistä suhteista. Kaikki kärsii ja tulee kärsimään. Lapsethan eivät ole ympyröissä vaan pienenä vaan myös aikuisena omine perheineen.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ei osaa eivätkä halua. Mun mies ei osaa erityisesti olla lasten kanssa. Ei myöskään edellisen avioliiton lasten. Meidän yhteiset on oppineet pakottamaan isän mukaan joihinkin juttuihin. Lisäksi omien lasten ja isän välissä pystyy vielä mestaroimaan. Mutta itselle vieraiden lasten ja heidän isänsä välissä taiteilu on melkein mahdotonta, erityisesti jos lapset eivät uskalla (äidille tulee paha mieli). 

Sinä siis jo näit, että "mies" on huono isä ja sitten vielä aloit tekemään lapsia lisää hänen kanssaan. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

näinpä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ei osaa eivätkä halua. Mun mies ei osaa erityisesti olla lasten kanssa. Ei myöskään edellisen avioliiton lasten. Meidän yhteiset on oppineet pakottamaan isän mukaan joihinkin juttuihin. Lisäksi omien lasten ja isän välissä pystyy vielä mestaroimaan. Mutta itselle vieraiden lasten ja heidän isänsä välissä taiteilu on melkein mahdotonta, erityisesti jos lapset eivät uskalla (äidille tulee paha mieli). 

Sinä siis jo näit, että "mies" on huono isä ja sitten vielä aloit tekemään lapsia lisää hänen kanssaan. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Niin. Ja tämä lapanen vielä siitti lisää lapsia, vaikkei osannut/halunnut olla edellistenkään kanssa. Hieman vastuuta aikuisilta ihmisiltä odottaisi heidän omista valinnoistaan. Turha ihmetellä, miksi kouluista kantautuu huolestuttavaa viestiä lasten ja nuorten pahoinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Kaikista sitä käytetäänkin mies-sanaa. Itsellä eri kriteerit sanalle...

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ei osaa eivätkä halua. Mun mies ei osaa erityisesti olla lasten kanssa. Ei myöskään edellisen avioliiton lasten. Meidän yhteiset on oppineet pakottamaan isän mukaan joihinkin juttuihin. Lisäksi omien lasten ja isän välissä pystyy vielä mestaroimaan. Mutta itselle vieraiden lasten ja heidän isänsä välissä taiteilu on melkein mahdotonta, erityisesti jos lapset eivät uskalla (äidille tulee paha mieli). 

Mielenkiintoista millaisia miehiä naiset puolisoikseen valitsee. Ehkä se ei siis olekkaan vitsi, että jotkut naiset haluavat hoivata ja parantaa miehiä... Ei osaa olla edellisen suhteen lapsien kanssa, se tiedetään, mutta uusia tehdään. Hohhoijaa.

Minkä ihmeen takia olet ottanut miehen, jolla on lapsi toisen kanssa? Suosittelen sinulle lämpimästi, että hanki itsellesi uusi mies, sellainen jolla ei ole lapsia kenenkään kanssa. Oletan siis, että sinä itse olet lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Kaikista sitä käytetäänkin mies-sanaa. Itsellä eri kriteerit sanalle...

Todellakin. Ei melkein usko että näin keskenkasvuisia ihmisiä on edes olemassa —

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teit tänän aloituksen? Alussa kuvasit, että mies ei oikein osaa, ja että itsekin koet ettei lapsen kohtelu ole oikein asianmukaista. Nyt olet saanut vinkkejä, kuinka lapsella olisi parempi, ja olet ryhtynyt puolustelemaan, kuinka asioiden vallitseva tila on oikeastaan paras mahdollinen vaihtoehto. Ilmeisesti sinulle kelpaisi vain, jos lapsi olisi kokonaan äidillään, eikä reidän tarvitsisi lapsen seurasta "kärsiä" 4pv/kk.

Tein aloituksen, kun sängyn pohjalla ihmettelin ”miksi mies haluaa lapsen tänne”. En vain tajua.

En myöskään tajua, miksi annatte vaihtoehtoja. En minä aio laittaa tikkua ristiin lapsen eteen. Se on isän vastuu ja velvollisuus. Se on hänen lapsensa.

Ei, en minä häntä tänne halua, mutta en minä hänen läsnäolostaan kärsi.

Ap

Teit aloituksen, mutta et halua siihen mitään vastauksia. Ööö...

Lapsi on aina syytön tämmöseen, muista ja tajua se. Itsekin olet varmaan harrastanut seksi ennen tätä miestäsi. Ja sinullakin voisi olla lapsi. Lapsista täytyy huolehtia hyvin vaikkei oma olekaan. Minulla ei tule mieleenkään pitää huonosti lasta joka on kattoni alla. Vaikka kuinka olen väsynyt lapsi saa syötävää, juotavaa, virikkeitä ja menemme ulos, vaikka luontoon katselemaan. On myös sinun otettava vastuu jos lapsi on kattosi alla. Ei tietokone ole kuin hetken ja sitten pitää olla muutakin.

hankiuusimies kirjoitti:

Minkä ihmeen takia olet ottanut miehen, jolla on lapsi toisen kanssa? Suosittelen sinulle lämpimästi, että hanki itsellesi uusi mies, sellainen jolla ei ole lapsia kenenkään kanssa. Oletan siis, että sinä itse olet lapseton.

Kyllä, kaikkien eronneiden vanhempien tulee olla yksin koko loppuelämänsä. Toivottavasti kaikki palstan yh:t pitävät tämän mielessään.