Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kun muutkin kertovat samantapaisista tarinoista, pappa ei jaksanutkaan kun uusi vaimo meneekin mökille jne, niin tulee mieleen että heikkotahtoisia miehiä. Kai he jotenkin kokevat että uusi vaimo torjuu lapset ja heidät olemalla muualla, eikä lopputulos ole se, että näkee sen vaimon tappiona, vaan se että torjutaan omat lapset tai lapsenlapset että nämä eivät pääse uuden suhteen väliin. Ja sitten lopulta kuitenkin uusi vaimo halveksii miestä joka paljastuukin niin heikoksi - hylkää ne joiden pitäisi olla rakkaimmat!

En oikein ymmärrä kumpaakaan osapuolta, en uutta vaimoa joka ei jaksa, enkä miestä joka hylkää omat lapsensa. Mutta ovathan ne varmaan monimutkaisia tilanteita, mustasukkaisuutta ja muuta.

Minä taas ymmärrän oivallisesti niitä naisia jotka eivät halua halua hoitaa toisen lapsia.Miehet   haluavat päästä helpolla ja laittaa lapset naisen vastuulle huolimatta siitä että ettei se nainen ole lasten äiti.Eli jatkavat sitä samaa mitä tekivät ydinperheessä, luistavat vastuusta. On ihan ok että nämä naiset pakottavat miehen ottamaan vastuun omista lapsistaan. Niin sen kuuluu mennäkin. Etäisä hoitakoon lapsensa tapaamisella, eihän se muuten  opi  niitä lapsia tuntemaan tai  bondaa niiden kanssa. Kun aikaa on rajallisesti, etävanhempi antakoon kaikkensa sen aikaa kun lapset ovat tapaamisella koska muuna aikana se etä  voi tehdä just niinkun itseä huvittaa. Ei sitä jumal*auta voi  ulkoistaa uudelle vaimolle.

Tämä on ihan totta. Mutta kyllä se lapsi sen verran säälittää, että toivoisi jonkun tekevän asialle jotain. Ja kun asian nyt toi esiin ap, niin hän on se taho, jolle on helpointa ehdotella korjausliikkeitä.

Parasta toki olisi, jos moiset miehet voisi vain taluttaa saunan taakse.

Kovin moni tuntuu hyväksyvän sen, että isä hylkää lapsensa sillä perusteella, että exä on hankala. Onko se sitten lasten syy? Kiva siirtää oma paha olonsa seuraavalle sukupolvelle. Vanhempiensa hylkäämä lapsi saa olla pahuksen paksunahkainen, ettei moisesta menisi rikki.

Kuule, ei täällä sitä kukaan hyväksy. Tiedostamme vain elämän realiteetit ja sen, että jos isä ei rakasta lapsiaan, ei häntä voi siihen pakottaakkaan. Siinä vaiheessa uskon, että on parempi jättää isä kuviosta kokonaan ja tyytyä elareihin. Onhan se ikävää, mutta henkilökohtaisesta kokemuksesta väitän, että ei isää ollenkaan on parempi vaihtoehto kuin huono isä. Tässä taas päästään siihen, kuinka tärkeää on valita lisääntymiskumppaninsa huolella. Itse voin osoittaa lähiympäristössäni pariskunnan, jossa nainen on päättänyt haluta lapsia (biologinen kello hälytti) ja bongannut sen ensimmäisen hommaan suostuvan kundin. No ylläri ylläri, ei välttämättä osunut valinta nappiin ja nyt perheessä on etäinen sohvakoriste, jota kiinnostaa enemmän ajatus perheestä, kuin ne fyysisesti läsnä olevat lapset. Tarvineeko erikseen sanoa, että jos ero tulee, mami jää yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän pitää keksiä jotain toimintaa. Ei pelkkä koneella istuminen ole mitään elämää. Olet osaltasi vastuussa.

Väärin, ap nimenomaan ei ole vastuussa. Vaan mies, jota ei oma lapsi  kiinnosta. Nainen EI ole automaattisesti vastuussa miehen lapsesta eikä ole oheishuoltaja kuten se koitatte sukupuolen perusteella olettaa.Koittakaa kiihkoilijat jo tajuta. Jos ap  ois mies, ette kävisi hänen kimppuunsa näin vaan kirjoittaisitte että  akka hoitakoon lapsensa itse ap (miehenä) voi lähteä vaikka kalaan tai kaverille.

Ap ei ole äiti mutta hän on aikuinen. Aikuiset nyt vaan ovat vastuussa, siitä ei pääse mihinkään. Vastuussa siitä millaisessa perheessä elävät, mitä kotona tapahtuu ja etenkin vastuussa elämänpiirinsä lapsista. Olla vastuussa ei tarkoita vain äitiyttä tai isyyttä vaan se kuuluu aikuisuuteen.

Taitaa olla teini, jutuista päätellen. Ei aikuinen noin toimi.

Ap paikalla.Onpa tullut monenlaista viestiä.

Ei, minä en aio keksiä yhteistä tekemistä lapsen kanssa. Se ei ole minun tehtäväni, vaan se on isän tehtävä. Pitäisikö minun tehdä ja mennä lapsen kanssa, jotta isä voisi harrastaa omiaan? Ei pidä.

Nyt olen poikkeuksellisesti paikalla, sillä olen sairaana. Yleensa olen järjestänyt itselleni lapsiviikonlopuiksi omia menoja. Makaan täällä sängyn pohjalla ja ihmettelen tuota kuviota.

Tarkennan, että ei mies mitenkään kaltoinkohtele lasta. Ihan ystävällinen on, vie mäkkäriin syömään jos minä en ole tekemässä ruokaa, ottaa kauppaan mukaan. Mutta mitään ylimääräistä hän ei tämän kanssa tee. Ei se ole lasun paikka, että lapsi hoidetaan Netflixillä. Ei mies ilkeä ole, hän ei vain osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän pitää keksiä jotain toimintaa. Ei pelkkä koneella istuminen ole mitään elämää. Olet osaltasi vastuussa.

Väärin, ap nimenomaan ei ole vastuussa. Vaan mies, jota ei oma lapsi  kiinnosta. Nainen EI ole automaattisesti vastuussa miehen lapsesta eikä ole oheishuoltaja kuten se koitatte sukupuolen perusteella olettaa.Koittakaa kiihkoilijat jo tajuta. Jos ap  ois mies, ette kävisi hänen kimppuunsa näin vaan kirjoittaisitte että  akka hoitakoon lapsensa itse ap (miehenä) voi lähteä vaikka kalaan tai kaverille.

Ap ei ole äiti mutta hän on aikuinen. Aikuiset nyt vaan ovat vastuussa, siitä ei pääse mihinkään. Vastuussa siitä millaisessa perheessä elävät, mitä kotona tapahtuu ja etenkin vastuussa elämänpiirinsä lapsista. Olla vastuussa ei tarkoita vain äitiyttä tai isyyttä vaan se kuuluu aikuisuuteen.

Kerro asia sille isyydestä luistavalle lusmullekin. älä syyllistä naista.Se on törkeää.

En usko isän lukevan tätä ketjua. Kuinka ehdotat että saisin tämän hänelle sanottua? Tottakai isä on vastuussa lapsestaan, mutta tämän ketjun aloitti kyllä ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin ap, että et pidä kyseisestä lapsesta ihmisenä, vai eikö hän pidä sinusta? Mielistellä ei tarvitse, mutta se voisi olla kiva ihmissuhde. Oman lapsuuteni hyvin tärkeä ihminen muutaman vuoden ajan oli isäni keskimmäinen vaimo. Hän oli ihana taiteilijaluonne, kireän ja vakavan ja tukkapöllyä harrastavan äitini vastakohta. Rento ja mukava. Hänen ansiotaan oli ammatinvalintani ja nuoruuteni taideharrastukset. Näin siskoineni muunkinlaista naisen elämää kuin kotiäidin raatamista. Kukaan aikuinen ei ollut aiemmin esimerkiksi pelannut lautapelejä kanssamme tai kulkenut luonnossa tutkimassa sen ihmeitä. Hänen ansiostaan olen se nainen, joka olen

Lapsi on minulle neutraali ja luulen, että minä olen samaa hänelle. Olen yleensä niin harvoin kotona, etten oikeastaan tätä tunne. Nyt siis olen poikkeuksellisesti paikalla, koska olen sairaana.

Minulla itselläni on apua tarvitsevat kasikymppiset vanhemmat, joiden asioita hoidan lapsiviikonloppuna.

Ap

Jos mies on rasittuneen näköinen niin ehkä hän onkin rasittunut?

Ei siitä lapsesta, mutta ylipäätään.

Kumppaninan voisit ehkä keskeyttää oman sättäilysi ja menisit miehen luokse ja kysyisit: oletko väsynyt?

Jaksatko olla lapsen kanssa, auttaisiko jos tekisimme jotain yhdessä?

Vaikka lapsi on miehen, ei ole pahaksi olla hiukan mukana lapsen elämässä ja miehen tukena.

Jos kerran yhdessä olette.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on rasittuneen näköinen niin ehkä hän onkin rasittunut?

Ei siitä lapsesta, mutta ylipäätään.

Kumppaninan voisit ehkä keskeyttää oman sättäilysi ja menisit miehen luokse ja kysyisit: oletko väsynyt?

Jaksatko olla lapsen kanssa, auttaisiko jos tekisimme jotain yhdessä?

Vaikka lapsi on miehen, ei ole pahaksi olla hiukan mukana lapsen elämässä ja miehen tukena.

Jos kerran yhdessä olette.

Mies on väsynyt. Sitä ei tarvitse kysyä. Ja kuten sanoin: nyt olen sairaana, enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Ja yleensä en ole edes paikalla, minun hoitovelvollisuuteni kohdistuu minun omiin vanhempiini. En aio heitä pistää sivuun, jotta voin hoitaa miehen lasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on rasittuneen näköinen niin ehkä hän onkin rasittunut?

Ei siitä lapsesta, mutta ylipäätään.

Kumppaninan voisit ehkä keskeyttää oman sättäilysi ja menisit miehen luokse ja kysyisit: oletko väsynyt?

Jaksatko olla lapsen kanssa, auttaisiko jos tekisimme jotain yhdessä?

Vaikka lapsi on miehen, ei ole pahaksi olla hiukan mukana lapsen elämässä ja miehen tukena.

Jos kerran yhdessä olette.

Nimenomaan. Mieti omalle kohdalle: jos itse joutuisit viettämään oman lapsesi kanssa kokonaiset 4 vuorokautta kuukaudesta. Olisi kyllä burn outin paikka. Jos vaikka lähettäisit miehen kylpylälomalle tai risteilylle siksi aikaa ja hoitaisit lapsen yksiksesi, ettei miehesi vain rasitu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies työntää lapsensa tietokoneen eteen ja on rasittuneen näköinen. Kaikin sanoin kertoo, että tekisi jotain muuta. Minä katson omaa leffaa toisessa huoneessa ja chattailen kavereiden kanssa. Kenen etujen mukaista tämä on? Lapsenko?

Palataanpa, ap, vielä tähän aloitukseesi. Miten olet nyt kääntämässä asiaa niin, että lapsella onkin asiat ihan hyvin? Aloituksesta kuitenkin kävi ilmi, ettet ole vakuuttunut siitä, että toimintanne olisi lapsen etujen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies työntää lapsensa tietokoneen eteen ja on rasittuneen näköinen. Kaikin sanoin kertoo, että tekisi jotain muuta. Minä katson omaa leffaa toisessa huoneessa ja chattailen kavereiden kanssa. Kenen etujen mukaista tämä on? Lapsenko?

Palataanpa, ap, vielä tähän aloitukseesi. Miten olet nyt kääntämässä asiaa niin, että lapsella onkin asiat ihan hyvin? Aloituksesta kuitenkin kävi ilmi, ettet ole vakuuttunut siitä, että toimintanne olisi lapsen etujen mukaista.

Jos minä näkisin lastani harvoin, haluaisin keskustella tämän kanssa, leikkiä koska lekissä oppii tuntemaan yms. Miehellä ei ole tätä halua, vaan antaa ruudun hoitaa lapsen.

Mutta ei se mies tee mitään sellaista, että lapsi kärsisi. Kyllähän nyt poika pelaamisesta tykkää. Eli ei lapsella mitään hätää ole.

En ole sitä mieltä, että lapsi kärsisi, vaan ihmettelen sitä, miksi mies haluaa nähdä lastaan. Mitä iloa miehelle on siitä, että lapsi katsoo leffoja omassa huoneessaan?

Ap

Ei tietenkään isän uusi vaimo ole vastuussa miehen lasten viihtymisestä, mutta jos hän näkee noinkin selvästi, että nyt ei ole asiat niin kuin pitäisi, niin totta kai hänen pitäisi tehdä jotain asialle, eikä vain sivusta seurata.  Kysehän on heistä kaikista!   Eiko kaikkien viihtyvyys ole tärkeintä?

Miksi pitää ottaa niin kirjaimellisesti joku vastuukysymys?  En minäkään ole vastuussa maailman epäoikeudenmukaisuuksista, mutta toki yritän tehdä edes omalta osaltani jotakin, ja varsinkin silloin, jos se sivuaa minun tai läheiseni elämää. 

Ap luultavasti viestittää tällä sitä, että hän toivoisi miehen lapsen pysyvän poissa heidän elämästään.  Mutta kun ei vain tiedä, miten sen lapsen äidille ilmaisisi.  Ihannehan olisi, että se äiti ymmärtäisi, että mies ei nyt vaan osaa olla lapsen kanssa, ja sen vuoksi lopettaisi lapsen isälläkäymiset kokonaan.  Sitten hän saisi itselleen sen "loistavan" aviomiehen ilman tämän lasta.

Ei lasta tarvitse viihdyttää.  Se on eri asia kuin se, että lapsi viihtyisi.  Nyt sen sijaan lapsen olo tehdään epäviihtyisäksi, kenties tarkoituksella. 

En voi ymmärtää myöskään tuollaista, että miehen väitetään tulleen ikään kuin huijatuksi isäksi, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä miehen lapset ja uusi vaimo on hankala yhtälö.  Erittäin tyypillistä naisten ajattelua ja miesten mielistelyä.  Kyllä se mies on ihan innokkaana ollut niitä lapsia tekemässä, varsinkin kun niitä on jo kaksi kappaletta.  Lasten hoitaminen ja niiden kanssa oleminen ei sitten niin innostavaa ole ollutkaan, ja nyt sitten syötetään uudelle vaimolle pajunköyttä siitä, miten se exä on ollut kaikkeen syypää.  Ja uusi nainen uskoo ja vielä hehkuttaa oikein exän kataluutta, saadakseen jonkunlaisen pyhimyskehän omaan päähänsä.  Ei ole ensimmäinen kerta kun tätä kuulee, mutta valitettavasti sekin asia osuu sitten aikanaan omaan nilkkaan kuitenkin.  Totuus ei pala tulessakaan.

Niin, jos pariskunnan arki on tosiaan tuota, että näpytellään omissa oloissaan kännyköitä, niin eihän sillä lapsella siinä oikein sijaa ole.  Ja uusi vaimo sitten vielä ylimielisesti viestittää, että minä en mistään vastuussa ole!  Mikä on täysin väärin kuviteltu.   Totta kai hän on vastuussa siitä perheen yleisestä ilmapiiristä ihan siinä missä mieskin.  Mieshän on nyt koko ajan kuin hiilillä siitä, että hänen lapsensa on täällä hankaloittamassa heidän yhteiselämäänsä.  Tee siinä sitten ilmapiiri miellyttäväksi yksinään.  Ei, en usko, että tällä parilla on kovinkaan hyvä yhteisymmärrys ja halu olla toiselle hyvä.   Missä se ns. yhteen hiileen puhaltaminen näkyy tässä tilanteessa?

Mä uskon vakaasti, että jos miehet myös jäisivät esim. vuodeksi kotiin lapsen syntymän jälkeen äippärin loputtua, miehillä olisi paljon helpompaa ylläpitää suhdetta lapsiinsa myös eron jälkeen. Monille miehille äiti+lapsi on paketti, eikä lapsen kanssa vietetä aikaa ilman äitiä. Siksi kommunikointi tapahtuu hyvin vahvasti äidin kautta, ja muilta osin jää pinnalliseksi.

Sitten kun äiti yhtäkkiä äiti onkin pois siitä välistä, isä ei tiedä mitä lapsen kanssa pitäisi puhua tai tehdä (kun äiti on normaalisti tirehtöörännyt siinä välissä). Tehkää naiset ja miehet palvelus lapsillenne: pyrkikää edesauttamaan suhteen kehitystä isän ja lapsen välillä jo pienestä asti älkääkä jumittako vanhoihin roolijakoihin vain koska edelleen ajatellaan että äiti on äiti ja isä on varavanhempi. Sitten ihmetellään kun suhteet jää etäisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään isän uusi vaimo ole vastuussa miehen lasten viihtymisestä, mutta jos hän näkee noinkin selvästi, että nyt ei ole asiat niin kuin pitäisi, niin totta kai hänen pitäisi tehdä jotain asialle, eikä vain sivusta seurata.  Kysehän on heistä kaikista!   Eiko kaikkien viihtyvyys ole tärkeintä?

Miksi pitää ottaa niin kirjaimellisesti joku vastuukysymys?  En minäkään ole vastuussa maailman epäoikeudenmukaisuuksista, mutta toki yritän tehdä edes omalta osaltani jotakin, ja varsinkin silloin, jos se sivuaa minun tai läheiseni elämää. 

Ap luultavasti viestittää tällä sitä, että hän toivoisi miehen lapsen pysyvän poissa heidän elämästään.  Mutta kun ei vain tiedä, miten sen lapsen äidille ilmaisisi.  Ihannehan olisi, että se äiti ymmärtäisi, että mies ei nyt vaan osaa olla lapsen kanssa, ja sen vuoksi lopettaisi lapsen isälläkäymiset kokonaan.  Sitten hän saisi itselleen sen "loistavan" aviomiehen ilman tämän lasta.

Ei lasta tarvitse viihdyttää.  Se on eri asia kuin se, että lapsi viihtyisi.  Nyt sen sijaan lapsen olo tehdään epäviihtyisäksi, kenties tarkoituksella. 

En voi ymmärtää myöskään tuollaista, että miehen väitetään tulleen ikään kuin huijatuksi isäksi, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä miehen lapset ja uusi vaimo on hankala yhtälö.  Erittäin tyypillistä naisten ajattelua ja miesten mielistelyä.  Kyllä se mies on ihan innokkaana ollut niitä lapsia tekemässä, varsinkin kun niitä on jo kaksi kappaletta.  Lasten hoitaminen ja niiden kanssa oleminen ei sitten niin innostavaa ole ollutkaan, ja nyt sitten syötetään uudelle vaimolle pajunköyttä siitä, miten se exä on ollut kaikkeen syypää.  Ja uusi nainen uskoo ja vielä hehkuttaa oikein exän kataluutta, saadakseen jonkunlaisen pyhimyskehän omaan päähänsä.  Ei ole ensimmäinen kerta kun tätä kuulee, mutta valitettavasti sekin asia osuu sitten aikanaan omaan nilkkaan kuitenkin.  Totuus ei pala tulessakaan.

Niin, jos pariskunnan arki on tosiaan tuota, että näpytellään omissa oloissaan kännyköitä, niin eihän sillä lapsella siinä oikein sijaa ole.  Ja uusi vaimo sitten vielä ylimielisesti viestittää, että minä en mistään vastuussa ole!  Mikä on täysin väärin kuviteltu.   Totta kai hän on vastuussa siitä perheen yleisestä ilmapiiristä ihan siinä missä mieskin.  Mieshän on nyt koko ajan kuin hiilillä siitä, että hänen lapsensa on täällä hankaloittamassa heidän yhteiselämäänsä.  Tee siinä sitten ilmapiiri miellyttäväksi yksinään.  Ei, en usko, että tällä parilla on kovinkaan hyvä yhteisymmärrys ja halu olla toiselle hyvä.   Missä se ns. yhteen hiileen puhaltaminen näkyy tässä tilanteessa?

Me emme näpyttele kännyköitämme omissa oloissamme kuin 4 pv/kk. On siinä 26 päivää aikaa luoda yhteiselämää ja olla toiselle hyvä.... ei tuo lapsi meidän yhteiselämää hankaloita. Miten edes voisi, kun on niin harvoin täällä?

Mistä sinä tuonkin väittämän repäisit?

Niin, lapsen äiti kyllä tajuaa tämän kuvion, eikä haluaisi päästää lasta tänne. Mutta kun on oikeuden määräys, niin hänen on pakko.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään isän uusi vaimo ole vastuussa miehen lasten viihtymisestä, mutta jos hän näkee noinkin selvästi, että nyt ei ole asiat niin kuin pitäisi, niin totta kai hänen pitäisi tehdä jotain asialle, eikä vain sivusta seurata.  Kysehän on heistä kaikista!   Eiko kaikkien viihtyvyys ole tärkeintä?

Miksi pitää ottaa niin kirjaimellisesti joku vastuukysymys?  En minäkään ole vastuussa maailman epäoikeudenmukaisuuksista, mutta toki yritän tehdä edes omalta osaltani jotakin, ja varsinkin silloin, jos se sivuaa minun tai läheiseni elämää. 

Ap luultavasti viestittää tällä sitä, että hän toivoisi miehen lapsen pysyvän poissa heidän elämästään.  Mutta kun ei vain tiedä, miten sen lapsen äidille ilmaisisi.  Ihannehan olisi, että se äiti ymmärtäisi, että mies ei nyt vaan osaa olla lapsen kanssa, ja sen vuoksi lopettaisi lapsen isälläkäymiset kokonaan.  Sitten hän saisi itselleen sen "loistavan" aviomiehen ilman tämän lasta.

Ei lasta tarvitse viihdyttää.  Se on eri asia kuin se, että lapsi viihtyisi.  Nyt sen sijaan lapsen olo tehdään epäviihtyisäksi, kenties tarkoituksella. 

En voi ymmärtää myöskään tuollaista, että miehen väitetään tulleen ikään kuin huijatuksi isäksi, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä miehen lapset ja uusi vaimo on hankala yhtälö.  Erittäin tyypillistä naisten ajattelua ja miesten mielistelyä.  Kyllä se mies on ihan innokkaana ollut niitä lapsia tekemässä, varsinkin kun niitä on jo kaksi kappaletta.  Lasten hoitaminen ja niiden kanssa oleminen ei sitten niin innostavaa ole ollutkaan, ja nyt sitten syötetään uudelle vaimolle pajunköyttä siitä, miten se exä on ollut kaikkeen syypää.  Ja uusi nainen uskoo ja vielä hehkuttaa oikein exän kataluutta, saadakseen jonkunlaisen pyhimyskehän omaan päähänsä.  Ei ole ensimmäinen kerta kun tätä kuulee, mutta valitettavasti sekin asia osuu sitten aikanaan omaan nilkkaan kuitenkin.  Totuus ei pala tulessakaan.

Niin, jos pariskunnan arki on tosiaan tuota, että näpytellään omissa oloissaan kännyköitä, niin eihän sillä lapsella siinä oikein sijaa ole.  Ja uusi vaimo sitten vielä ylimielisesti viestittää, että minä en mistään vastuussa ole!  Mikä on täysin väärin kuviteltu.   Totta kai hän on vastuussa siitä perheen yleisestä ilmapiiristä ihan siinä missä mieskin.  Mieshän on nyt koko ajan kuin hiilillä siitä, että hänen lapsensa on täällä hankaloittamassa heidän yhteiselämäänsä.  Tee siinä sitten ilmapiiri miellyttäväksi yksinään.  Ei, en usko, että tällä parilla on kovinkaan hyvä yhteisymmärrys ja halu olla toiselle hyvä.   Missä se ns. yhteen hiileen puhaltaminen näkyy tässä tilanteessa?

Me emme näpyttele kännyköitämme omissa oloissamme kuin 4 pv/kk. On siinä 26 päivää aikaa luoda yhteiselämää ja olla toiselle hyvä.... ei tuo lapsi meidän yhteiselämää hankaloita. Miten edes voisi, kun on niin harvoin täällä?

Mistä sinä tuonkin väittämän repäisit?

Niin, lapsen äiti kyllä tajuaa tämän kuvion, eikä haluaisi päästää lasta tänne. Mutta kun on oikeuden määräys, niin hänen on pakko.

Ap

Kun lapsi ei kuitenkaan teillä olosta kärsi niin ihan psykologina arvioisin, että on hänelle hyödyksi oppia vaikka vain vähän tuntemaan isäänsä. Sen verran jo tiedetään lapsen tarpeista, että tämä ihan oikeudessakin tarvittaessa määrätään. Sitten on eri asia jos lapsi kokee hyväksikäyttöä, laiminlyöntiä tms teillä ollessaan. Voihan se jättää mukaviakin muistoja, että isän luona sai olla rauhassa, välillä käydä syömässä ym. Riippuu lapsen iästäkin mutta isompien kanssa arki on tommoista monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään isän uusi vaimo ole vastuussa miehen lasten viihtymisestä, mutta jos hän näkee noinkin selvästi, että nyt ei ole asiat niin kuin pitäisi, niin totta kai hänen pitäisi tehdä jotain asialle, eikä vain sivusta seurata.  Kysehän on heistä kaikista!   Eiko kaikkien viihtyvyys ole tärkeintä?

Miksi pitää ottaa niin kirjaimellisesti joku vastuukysymys?  En minäkään ole vastuussa maailman epäoikeudenmukaisuuksista, mutta toki yritän tehdä edes omalta osaltani jotakin, ja varsinkin silloin, jos se sivuaa minun tai läheiseni elämää. 

Ap luultavasti viestittää tällä sitä, että hän toivoisi miehen lapsen pysyvän poissa heidän elämästään.  Mutta kun ei vain tiedä, miten sen lapsen äidille ilmaisisi.  Ihannehan olisi, että se äiti ymmärtäisi, että mies ei nyt vaan osaa olla lapsen kanssa, ja sen vuoksi lopettaisi lapsen isälläkäymiset kokonaan.  Sitten hän saisi itselleen sen "loistavan" aviomiehen ilman tämän lasta.

Ei lasta tarvitse viihdyttää.  Se on eri asia kuin se, että lapsi viihtyisi.  Nyt sen sijaan lapsen olo tehdään epäviihtyisäksi, kenties tarkoituksella. 

En voi ymmärtää myöskään tuollaista, että miehen väitetään tulleen ikään kuin huijatuksi isäksi, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä miehen lapset ja uusi vaimo on hankala yhtälö.  Erittäin tyypillistä naisten ajattelua ja miesten mielistelyä.  Kyllä se mies on ihan innokkaana ollut niitä lapsia tekemässä, varsinkin kun niitä on jo kaksi kappaletta.  Lasten hoitaminen ja niiden kanssa oleminen ei sitten niin innostavaa ole ollutkaan, ja nyt sitten syötetään uudelle vaimolle pajunköyttä siitä, miten se exä on ollut kaikkeen syypää.  Ja uusi nainen uskoo ja vielä hehkuttaa oikein exän kataluutta, saadakseen jonkunlaisen pyhimyskehän omaan päähänsä.  Ei ole ensimmäinen kerta kun tätä kuulee, mutta valitettavasti sekin asia osuu sitten aikanaan omaan nilkkaan kuitenkin.  Totuus ei pala tulessakaan.

Niin, jos pariskunnan arki on tosiaan tuota, että näpytellään omissa oloissaan kännyköitä, niin eihän sillä lapsella siinä oikein sijaa ole.  Ja uusi vaimo sitten vielä ylimielisesti viestittää, että minä en mistään vastuussa ole!  Mikä on täysin väärin kuviteltu.   Totta kai hän on vastuussa siitä perheen yleisestä ilmapiiristä ihan siinä missä mieskin.  Mieshän on nyt koko ajan kuin hiilillä siitä, että hänen lapsensa on täällä hankaloittamassa heidän yhteiselämäänsä.  Tee siinä sitten ilmapiiri miellyttäväksi yksinään.  Ei, en usko, että tällä parilla on kovinkaan hyvä yhteisymmärrys ja halu olla toiselle hyvä.   Missä se ns. yhteen hiileen puhaltaminen näkyy tässä tilanteessa?

Me emme näpyttele kännyköitämme omissa oloissamme kuin 4 pv/kk. On siinä 26 päivää aikaa luoda yhteiselämää ja olla toiselle hyvä.... ei tuo lapsi meidän yhteiselämää hankaloita. Miten edes voisi, kun on niin harvoin täällä?

Mistä sinä tuonkin väittämän repäisit?

Niin, lapsen äiti kyllä tajuaa tämän kuvion, eikä haluaisi päästää lasta tänne. Mutta kun on oikeuden määräys, niin hänen on pakko.

Ap

Kun lapsi ei kuitenkaan teillä olosta kärsi niin ihan psykologina arvioisin, että on hänelle hyödyksi oppia vaikka vain vähän tuntemaan isäänsä. Sen verran jo tiedetään lapsen tarpeista, että tämä ihan oikeudessakin tarvittaessa määrätään. Sitten on eri asia jos lapsi kokee hyväksikäyttöä, laiminlyöntiä tms teillä ollessaan. Voihan se jättää mukaviakin muistoja, että isän luona sai olla rauhassa, välillä käydä syömässä ym. Riippuu lapsen iästäkin mutta isompien kanssa arki on tommoista monesti.

Samaa mieltä, mutta en tiedä, miten oppii isäänsä tuntemaan, jos ei ole mitään vuorovaikutusta?

Juu, rauhassa täällä saa olla... kyse on nyt 8- vuotiaasta, mutta tätä samaa se on ollut aiemminkin.

Ap

Just... Lapsi tuntee varmasti olevansa tervetullut.

Vastuu lapsesta kuuluu aikuisille, myös sinulle. Ihmisinä meillä on velvollisuus osoittaa rakkautta ja huolenpitoa heikommille, kuten lapsille. Olitte sopineet mitä tahansa, menkää perheenä yhdessä vaikka ulos. Lapsen itsetunto rakentuu niistä asioista, joita hän kokee aikuisilta. Teet hyvän työn, kun hyväksyt lapsen ja olet kannustamassa häntä tulevaan aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap paikalla.Onpa tullut monenlaista viestiä.

Ei, minä en aio keksiä yhteistä tekemistä lapsen kanssa. Se ei ole minun tehtäväni, vaan se on isän tehtävä. Pitäisikö minun tehdä ja mennä lapsen kanssa, jotta isä voisi harrastaa omiaan? Ei pidä.

Nyt olen poikkeuksellisesti paikalla, sillä olen sairaana. Yleensa olen järjestänyt itselleni lapsiviikonlopuiksi omia menoja. Makaan täällä sängyn pohjalla ja ihmettelen tuota kuviota.

Tarkennan, että ei mies mitenkään kaltoinkohtele lasta. Ihan ystävällinen on, vie mäkkäriin syömään jos minä en ole tekemässä ruokaa, ottaa kauppaan mukaan. Mutta mitään ylimääräistä hän ei tämän kanssa tee. Ei se ole lasun paikka, että lapsi hoidetaan Netflixillä. Ei mies ilkeä ole, hän ei vain osaa.

Ilmeisesti nuo miehesi lapsen vierailut ovat jokaiselle osapuolelle vastenmielinen velvollisuus. Etpä sinäkään näytä pitävän miehesi lapsesta.

Jos joku kohtelisi omaa lastani noin, en antaisi enää tavata, ilman lastenvalvojaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Hah!Vai muka miesraukka on olosuhteiden uhri...Mies meni itse SÄNKYYN ja siitti lapset. Teoistaan pitää kantaa vastuu! Odottakaa sitä oikeaa ja säästäkää seksi avioliittoon ja RAKASTAKAA puolisoanne ja lapsianne, älkääkä pettäkö tai hylätkö heitä!tai hävetkää ja tehkää parannus!

Vierailija kirjoitti:

Vastuu lapsesta kuuluu aikuisille, myös sinulle. Ihmisinä meillä on velvollisuus osoittaa rakkautta ja huolenpitoa heikommille, kuten lapsille. Olitte sopineet mitä tahansa, menkää perheenä yhdessä vaikka ulos. Lapsen itsetunto rakentuu niistä asioista, joita hän kokee aikuisilta. Teet hyvän työn, kun hyväksyt lapsen ja olet kannustamassa häntä tulevaan aikuisuuteen.

Toistan itseäni: minä hoidan iäkkäitä vanhempiani lapsiviikonloppuina. En ole paikalla kannustamassa.

Vaikka minä en olisi yhdessä miehen kanssa, niin silti hoitaisin vanhempieni asioita tänä viikonloppuna. Ja silti mies istuttaisi lapsen ruudun ääreen.

Ap