Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi
27.04.2018 |
Mies työntää lapsensa tietokoneen eteen ja on rasittuneen näköinen. Kaikin sanoin kertoo, että tekisi jotain muuta. Minä katson omaa leffaa toisessa huoneessa ja chattailen kavereiden kanssa. Kenen etujen mukaista tämä on? Lapsenko?
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paikalla.Onpa tullut monenlaista viestiä.
Ei, minä en aio keksiä yhteistä tekemistä lapsen kanssa. Se ei ole minun tehtäväni, vaan se on isän tehtävä. Pitäisikö minun tehdä ja mennä lapsen kanssa, jotta isä voisi harrastaa omiaan? Ei pidä.
Nyt olen poikkeuksellisesti paikalla, sillä olen sairaana. Yleensa olen järjestänyt itselleni lapsiviikonlopuiksi omia menoja. Makaan täällä sängyn pohjalla ja ihmettelen tuota kuviota.
Tarkennan, että ei mies mitenkään kaltoinkohtele lasta. Ihan ystävällinen on, vie mäkkäriin syömään jos minä en ole tekemässä ruokaa, ottaa kauppaan mukaan. Mutta mitään ylimääräistä hän ei tämän kanssa tee. Ei se ole lasun paikka, että lapsi hoidetaan Netflixillä. Ei mies ilkeä ole, hän ei vain osaa.
Ilmeisesti nuo miehesi lapsen vierailut ovat jokaiselle osapuolelle vastenmielinen velvollisuus. Etpä sinäkään näytä pitävän miehesi lapsesta.
Jos joku kohtelisi omaa lastani noin, en antaisi enää tavata, ilman lastenvalvojaa.
Äiti tietää. Hän tiesi oikeuteen mennessäkin, ja siellä yritti vedota tuomariin. Tuomari kuitenkin antoi kaiken, mitä mies pyysi.
Ei nuo vierailut nyt vastenmielisiä ole. Minulle ne ovat neutraaleja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap, jättäisin tuon miehen. Hänellä kun ei ole empatia- tai vastuunkantokykyä.
Jos olisin ap:n mies, jättäisin ap:n, sillä tuollainen "minä en sitten halua olla lapsesi kanssa missään tekemisissä" -asenne kyllä heijastuu lapselle ja jättää hänelle tunteen että häntä halveksitaan isänsä luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään isän uusi vaimo ole vastuussa miehen lasten viihtymisestä, mutta jos hän näkee noinkin selvästi, että nyt ei ole asiat niin kuin pitäisi, niin totta kai hänen pitäisi tehdä jotain asialle, eikä vain sivusta seurata. Kysehän on heistä kaikista! Eiko kaikkien viihtyvyys ole tärkeintä?
Miksi pitää ottaa niin kirjaimellisesti joku vastuukysymys? En minäkään ole vastuussa maailman epäoikeudenmukaisuuksista, mutta toki yritän tehdä edes omalta osaltani jotakin, ja varsinkin silloin, jos se sivuaa minun tai läheiseni elämää.
Ap luultavasti viestittää tällä sitä, että hän toivoisi miehen lapsen pysyvän poissa heidän elämästään. Mutta kun ei vain tiedä, miten sen lapsen äidille ilmaisisi. Ihannehan olisi, että se äiti ymmärtäisi, että mies ei nyt vaan osaa olla lapsen kanssa, ja sen vuoksi lopettaisi lapsen isälläkäymiset kokonaan. Sitten hän saisi itselleen sen "loistavan" aviomiehen ilman tämän lasta.
Ei lasta tarvitse viihdyttää. Se on eri asia kuin se, että lapsi viihtyisi. Nyt sen sijaan lapsen olo tehdään epäviihtyisäksi, kenties tarkoituksella.
En voi ymmärtää myöskään tuollaista, että miehen väitetään tulleen ikään kuin huijatuksi isäksi, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, missä miehen lapset ja uusi vaimo on hankala yhtälö. Erittäin tyypillistä naisten ajattelua ja miesten mielistelyä. Kyllä se mies on ihan innokkaana ollut niitä lapsia tekemässä, varsinkin kun niitä on jo kaksi kappaletta. Lasten hoitaminen ja niiden kanssa oleminen ei sitten niin innostavaa ole ollutkaan, ja nyt sitten syötetään uudelle vaimolle pajunköyttä siitä, miten se exä on ollut kaikkeen syypää. Ja uusi nainen uskoo ja vielä hehkuttaa oikein exän kataluutta, saadakseen jonkunlaisen pyhimyskehän omaan päähänsä. Ei ole ensimmäinen kerta kun tätä kuulee, mutta valitettavasti sekin asia osuu sitten aikanaan omaan nilkkaan kuitenkin. Totuus ei pala tulessakaan.
Niin, jos pariskunnan arki on tosiaan tuota, että näpytellään omissa oloissaan kännyköitä, niin eihän sillä lapsella siinä oikein sijaa ole. Ja uusi vaimo sitten vielä ylimielisesti viestittää, että minä en mistään vastuussa ole! Mikä on täysin väärin kuviteltu. Totta kai hän on vastuussa siitä perheen yleisestä ilmapiiristä ihan siinä missä mieskin. Mieshän on nyt koko ajan kuin hiilillä siitä, että hänen lapsensa on täällä hankaloittamassa heidän yhteiselämäänsä. Tee siinä sitten ilmapiiri miellyttäväksi yksinään. Ei, en usko, että tällä parilla on kovinkaan hyvä yhteisymmärrys ja halu olla toiselle hyvä. Missä se ns. yhteen hiileen puhaltaminen näkyy tässä tilanteessa?
Me emme näpyttele kännyköitämme omissa oloissamme kuin 4 pv/kk. On siinä 26 päivää aikaa luoda yhteiselämää ja olla toiselle hyvä.... ei tuo lapsi meidän yhteiselämää hankaloita. Miten edes voisi, kun on niin harvoin täällä?
Mistä sinä tuonkin väittämän repäisit?Niin, lapsen äiti kyllä tajuaa tämän kuvion, eikä haluaisi päästää lasta tänne. Mutta kun on oikeuden määräys, niin hänen on pakko.
Ap
Siis mitä? Oikeuden määräys? Oikeusko MÄÄRÄÄ lapsen tulemaan teille? Eiköhän sitä silloin ole joku vaatinut, että siihen ihan oikeudenkäyntiä on tarvittu. Eli lapsen isä on vaatinut, että lapsi tulee teille, ja saanut siihen oikeudelta päätöksen.
Jos isä ei jostain syystä halua lasta luokseen, niin sitä ei mikään oikeuskaan päätä, että hänen on se lapsi luokseen otettava. Kenenkään ei ole pakko tavata edes omaa lastaan. Kysehän on oikeastaan lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa.
Isä on siis halunnut lapsen luokseen määrävälein, ja nyt sitä haluamista pitäisi siten käytännössä soveltaa. Siis neljänä päivänä kuukaudessa näpyttelette kännyköitänne, kun lapsi on teillä.
Kyllähän vaan nimenomaan sen lapsen paikallaolo tekee teidän yhteiselämänne silloin vaikeaksi. Siinä vaan sitten kännyköitten kanssa istuskellaan, kun ei muutakaan keksitä. Muina aikoina on niin loistavasti kaikki! Miten niin muka olisi, jos pelkästään yhden pienen lapsen läsnäolo saa teidän huippumukavan yhteiselämänne latistumaan pelkäksi kännyköitten näpräämiseksi.
Lapsi on todella vaikeassa asemassa. Miksi mies haluaa häntä edes tavata, jos mitään ei osaa lapsen kanssa tehdä ja miksi sinä et mitenkään auta asiaa, vaikka olet siinä kolmantena osapuolena? Olet totisesti, vaikka kuinka yrität muuta väittää. Sinähän asut asunnossa, jossa lapsi viettää aikaansa isänsä luona.
Nämä on juuri niitä asioita, joista se sato sitten aikanaan korjataan, ja sitten on myöhäistä valittaa. Sinulla OLISI ollut mahdollisuus tehdä jotain auttaaksesi miestäsi, mutta etpä tehnyt, kun ei huvittanut, eikä ollut "sun asiasi."
Sitähän minä tässä ihmettelen, miksi mies vei asian oikeuteen, kun nämä vierailut ovat hänelle rasittavia.
Se oli vertauskuvannollinen sanonta, että ”näpyttelemme kännyköitä neljänä päivänä viikossa”... yleensä (kun en ole sairaana kuten nyt), minä olen aamupäivät vanhempieni luona ja iltaisin usein näen ystäviäni. En näpyttele mitään. Mies on silloin lapsen kanssa kotona ja näpyttelee sitä kännykkäänsä.
Uskaltaisinpa väittää, että lapsi ei tule tämän pohjalta muistamaan minua aikuisuudessa. Eli jos nyt eroaisimme, niin ei hän minua muistaisi. Niin vähän hänen kanssaan olen.
En tiedä mitä tarkoitat ”kun sato aikanaan korjataan”. Äiti sitä lasta kasvattaa, ja hänellä on suurin vaikutus.
Ps. Minä asun omassa asunnossani. Mies ei tätä omista. Lapsi viettää aikaa minun asunnossani eikö toisinpäin. Ja olen ostanut isomman asunnon, jotta lapsellakin olisi oma huone.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, jättäisin tuon miehen. Hänellä kun ei ole empatia- tai vastuunkantokykyä.
Jos olisin ap:n mies, jättäisin ap:n, sillä tuollainen "minä en sitten halua olla lapsesi kanssa missään tekemisissä" -asenne kyllä heijastuu lapselle ja jättää hänelle tunteen että häntä halveksitaan isänsä luona.
Sain oivalluksen viestistäsi. Nyt tajuan, miksi mies lastaan tapaa: juuri siksi, että hän kantaa vastuunsa.
En jaksaisi sadatta kertaa toistaa itseäni, mutta siis: en ole lapsen kanssa tekemisissä, koska hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita sekä omaa mielenterveyttän tapaamalla ystäviäni. Ja kyllä: priorisoin vanhempani ja ystäväni tämän lapsen edelle,
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, jättäisin tuon miehen. Hänellä kun ei ole empatia- tai vastuunkantokykyä.
Jos olisin ap:n mies, jättäisin ap:n, sillä tuollainen "minä en sitten halua olla lapsesi kanssa missään tekemisissä" -asenne kyllä heijastuu lapselle ja jättää hänelle tunteen että häntä halveksitaan isänsä luona.
Sain oivalluksen viestistäsi. Nyt tajuan, miksi mies lastaan tapaa: juuri siksi, että hän kantaa vastuunsa.
En jaksaisi sadatta kertaa toistaa itseäni, mutta siis: en ole lapsen kanssa tekemisissä, koska hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita sekä omaa mielenterveyttän tapaamalla ystäviäni. Ja kyllä: priorisoin vanhempani ja ystäväni tämän lapsen edelle,
Ap
Aloituksessa kuitenkin kerroit, että olet lukkiutunut toiseen huoneeseen etkä ole vastuussa/halua olla lapsen kanssa. Jännä, ettet jo alkuun maininnut näitä iäkkäitä vanhempia joita hoidat viikonloppuisin lähes 24/7, vaikka he ovat noin olennainen osa puolustustasi.
Itse en välitä vieraista lapsista, enkä siksi ikinä ottaisi miestä, jolla on lapsia. Tajuan, että oma kalsea suhtautumiseni heihin vaikuttaisi heidän itsetuntoonsa ja isäsuhteeseensa hyvin negatiivisesti. En lähde ralliin, jota en halua tai osaa ajaa. Varsinkin jos voisin aiheuttaa pahaa jollekin viattomalle.
Ehkä miehesi tosiaan luulee saavansa tuolla touhulla itselleen hyvän omatunnon, luulee kantavansa vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.
Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, jättäisin tuon miehen. Hänellä kun ei ole empatia- tai vastuunkantokykyä.
Jos olisin ap:n mies, jättäisin ap:n, sillä tuollainen "minä en sitten halua olla lapsesi kanssa missään tekemisissä" -asenne kyllä heijastuu lapselle ja jättää hänelle tunteen että häntä halveksitaan isänsä luona.
Sain oivalluksen viestistäsi. Nyt tajuan, miksi mies lastaan tapaa: juuri siksi, että hän kantaa vastuunsa.
En jaksaisi sadatta kertaa toistaa itseäni, mutta siis: en ole lapsen kanssa tekemisissä, koska hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita sekä omaa mielenterveyttän tapaamalla ystäviäni. Ja kyllä: priorisoin vanhempani ja ystäväni tämän lapsen edelle,
Ap
Aloituksessa kuitenkin kerroit, että olet lukkiutunut toiseen huoneeseen etkä ole vastuussa/halua olla lapsen kanssa. Jännä, ettet jo alkuun maininnut näitä iäkkäitä vanhempia joita hoidat viikonloppuisin lähes 24/7, vaikka he ovat noin olennainen osa puolustustasi.
Itse en välitä vieraista lapsista, enkä siksi ikinä ottaisi miestä, jolla on lapsia. Tajuan, että oma kalsea suhtautumiseni heihin vaikuttaisi heidän itsetuntoonsa ja isäsuhteeseensa hyvin negatiivisesti. En lähde ralliin, jota en halua tai osaa ajaa. Varsinkin jos voisin aiheuttaa pahaa jollekin viattomalle.
Ehkä miehesi tosiaan luulee saavansa tuolla touhulla itselleen hyvän omatunnon, luulee kantavansa vastuunsa.
No ei tullu mieleen aloituksessa, että minun olisi koko elämäni tähän pitänyt pureskella.... aloituksessa kerroin lukkiutuneeni, mutta en syytä, eli sairauttani.
Keskitän vanhempieni hoitamisen lapsiviikonloppuihin. En näe heitä muulloin. Työnjako nääs: molemmat hoitaa omat velvollisuutensa silloin.
En katso oman käytökseni vaikuttavan lapseen millään tavalla. Olen ohimenevä ihminen hänen elämässään. Hän näkee minua ehkä 2 tuntia/kk, eli ruokapöydässä. Kyllä minä silloin juttelen. Eli minulla on yhtä paljon vaikutusta häneen kuin jollain alivuokralaisella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.
Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?
Näin.
Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.
Ap
Aivan pöyristyttävää. Mies on siis oikeuteen asti mennyt taistelemaan (ilmeisesti yhteishuoltajuudesta, sillä vkl tapaamiset ovat automaatio, eikä äiti voi uhkasakonevätä tapaamisia ilman lastensuojelullista huolta lapsen kohtelussa). Nyt sitten ukkoa ei kiinnosta? Ja kaikki kolme näpyttelecätvät puhelimiaan 4pv kuussa. Vittu ap, sinä ja ukkosi olette kusipäitä. Mikään ihme että nuorilla on nykyään mielenterveysongelmia, kun nämä kuviot exien ja nyxien ja lasten kanssa ovat tällaisiä.
Minulla oli vastaavanlainen lapsuus, kirjoitin tästä jo johonkin aiempaan keskusteluun. Nuoruudessa sain sitten mielenterveysongelmia, terapiassa käsiteltiin isän ja lumppanin aiheuttamaa tutvattomuuden tunnetta ja hylkäystraumaa. Nykyään tunnistan jo syyn ongelmille, mutta mielenterveys prakaa. En näin parikymppisesenä pystynytkään asumaan yksin. Äitini on jo kuollut. Nykyään sulostutan äitipuolen elämää asumalla heidän kodissaan. Näinpä isi ja uusi kyumpoani makaa kuin petää. Että varaudu tähänkin, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan pöyristyttävää. Mies on siis oikeuteen asti mennyt taistelemaan (ilmeisesti yhteishuoltajuudesta, sillä vkl tapaamiset ovat automaatio, eikä äiti voi uhkasakonevätä tapaamisia ilman lastensuojelullista huolta lapsen kohtelussa). Nyt sitten ukkoa ei kiinnosta? Ja kaikki kolme näpyttelecätvät puhelimiaan 4pv kuussa. Vittu ap, sinä ja ukkosi olette kusipäitä. Mikään ihme että nuorilla on nykyään mielenterveysongelmia, kun nämä kuviot exien ja nyxien ja lasten kanssa ovat tällaisiä.
Minulla oli vastaavanlainen lapsuus, kirjoitin tästä jo johonkin aiempaan keskusteluun. Nuoruudessa sain sitten mielenterveysongelmia, terapiassa käsiteltiin isän ja lumppanin aiheuttamaa tutvattomuuden tunnetta ja hylkäystraumaa. Nykyään tunnistan jo syyn ongelmille, mutta mielenterveys prakaa. En näin parikymppisesenä pystynytkään asumaan yksin. Äitini on jo kuollut. Nykyään sulostutan äitipuolen elämää asumalla heidän kodissaan. Näinpä isi ja uusi kyumpoani makaa kuin petää. Että varaudu tähänkin, ap.
Olitko siis isän ja äitipuolen luona 4 pv/kk lapsuudessasi? Ja väität että elämäsi tuhoutui siitä neljästä päivästä? Kaikki muu elämässäsi oli hyvin, mutta perkele, tuo neljä päivää, kun jouduit katsomaan leffoja?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.
Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?
Näin.
Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.
Ap
Voi vittu, kai aikuinen ihminen nyt tajuaa mitä tekemistä lapsen kanssa voi keksiä. Jos miehesi äo on noin pieni, ja haluat tosissan auttaa tilannetta, tee miehelle vaikka lukujärjestys lapsiviikonlopulle! Yksi isompi aktiviteetti päivässä riittää. Tyyliin
Herääminen aikaan X, saa katsoa aamun lastenohjelmia
Klo 9, aamupala, pukeminen jne
Klo 10 ulkoilu tai pelaaminen sisällä isän kanssa, tai kaverin kanssa, jos pihapiirissä on
Klo 11 isä alkaa valmistelemaan lounasta ja tekee päivän kotitöitä
Klo 12 lounas
Klo 1230 esim. Uimahalli, hoplop, metsäretki ja makkarangrillaus, lintsi, jalkapallo tms yhteinen tekeminen
Klo 16-18, riippuen em.aktiviteetin pituudesta, illallinen
18 ruutuaika
19.30 sauna/pesu
20.00 iltapala ja hammaspesu
20.30 sänkyyn, jutellaan päivästä jne
21 valot kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, jättäisin tuon miehen. Hänellä kun ei ole empatia- tai vastuunkantokykyä.
Jos olisin ap:n mies, jättäisin ap:n, sillä tuollainen "minä en sitten halua olla lapsesi kanssa missään tekemisissä" -asenne kyllä heijastuu lapselle ja jättää hänelle tunteen että häntä halveksitaan isänsä luona.
Sain oivalluksen viestistäsi. Nyt tajuan, miksi mies lastaan tapaa: juuri siksi, että hän kantaa vastuunsa.
En jaksaisi sadatta kertaa toistaa itseäni, mutta siis: en ole lapsen kanssa tekemisissä, koska hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita sekä omaa mielenterveyttän tapaamalla ystäviäni. Ja kyllä: priorisoin vanhempani ja ystäväni tämän lapsen edelle,
Ap
Aloituksessa kuitenkin kerroit, että olet lukkiutunut toiseen huoneeseen etkä ole vastuussa/halua olla lapsen kanssa. Jännä, ettet jo alkuun maininnut näitä iäkkäitä vanhempia joita hoidat viikonloppuisin lähes 24/7, vaikka he ovat noin olennainen osa puolustustasi.
Itse en välitä vieraista lapsista, enkä siksi ikinä ottaisi miestä, jolla on lapsia. Tajuan, että oma kalsea suhtautumiseni heihin vaikuttaisi heidän itsetuntoonsa ja isäsuhteeseensa hyvin negatiivisesti. En lähde ralliin, jota en halua tai osaa ajaa. Varsinkin jos voisin aiheuttaa pahaa jollekin viattomalle.
Ehkä miehesi tosiaan luulee saavansa tuolla touhulla itselleen hyvän omatunnon, luulee kantavansa vastuunsa.
No ei tullu mieleen aloituksessa, että minun olisi koko elämäni tähän pitänyt pureskella.... aloituksessa kerroin lukkiutuneeni, mutta en syytä, eli sairauttani.
Keskitän vanhempieni hoitamisen lapsiviikonloppuihin. En näe heitä muulloin. Työnjako nääs: molemmat hoitaa omat velvollisuutensa silloin.
En katso oman käytökseni vaikuttavan lapseen millään tavalla. Olen ohimenevä ihminen hänen elämässään. Hän näkee minua ehkä 2 tuntia/kk, eli ruokapöydässä. Kyllä minä silloin juttelen. Eli minulla on yhtä paljon vaikutusta häneen kuin jollain alivuokralaisella.
Ap
Niin lapsi on ikävä velvollisuus. Sen hän kyllä varmasti tuntee. Luulet, ettei sinun kalsealla suhtautumisellasi ole mitään merkitystä lapselle, mutta siinä olet väärässä. Asia olisi eri, jos asuisitte erillänne ja lapsi vierailisi vain miehesi luona. Nyt hänelle jää muistikuva kuinka luikit häntä pakoon tai menet toiseen huoneeseen kun hän tulee. Pahemmat arvet toki jäävät hänen isänsä käytöksestä häntä kohtaan. Itsetunto-ongelmia satavarmasti luvassa ellei ole jo. Tämä asia ei toki ole vastuullasi, vastuu on miehesi, mutta totuus on, että te molemmat teette hallaa tuolle lapsipololle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan pöyristyttävää. Mies on siis oikeuteen asti mennyt taistelemaan (ilmeisesti yhteishuoltajuudesta, sillä vkl tapaamiset ovat automaatio, eikä äiti voi uhkasakonevätä tapaamisia ilman lastensuojelullista huolta lapsen kohtelussa). Nyt sitten ukkoa ei kiinnosta? Ja kaikki kolme näpyttelecätvät puhelimiaan 4pv kuussa. Vittu ap, sinä ja ukkosi olette kusipäitä. Mikään ihme että nuorilla on nykyään mielenterveysongelmia, kun nämä kuviot exien ja nyxien ja lasten kanssa ovat tällaisiä.
Minulla oli vastaavanlainen lapsuus, kirjoitin tästä jo johonkin aiempaan keskusteluun. Nuoruudessa sain sitten mielenterveysongelmia, terapiassa käsiteltiin isän ja lumppanin aiheuttamaa tutvattomuuden tunnetta ja hylkäystraumaa. Nykyään tunnistan jo syyn ongelmille, mutta mielenterveys prakaa. En näin parikymppisesenä pystynytkään asumaan yksin. Äitini on jo kuollut. Nykyään sulostutan äitipuolen elämää asumalla heidän kodissaan. Näinpä isi ja uusi kyumpoani makaa kuin petää. Että varaudu tähänkin, ap.
Olitko siis isän ja äitipuolen luona 4 pv/kk lapsuudessasi? Ja väität että elämäsi tuhoutui siitä neljästä päivästä? Kaikki muu elämässäsi oli hyvin, mutta perkele, tuo neljä päivää, kun jouduit katsomaan leffoja?!?
Ei, vaan kaikkien läheisten aikuisten välinpitämättömyyden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.
Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?
Näin.
Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.
Ap
Voi vittu, kai aikuinen ihminen nyt tajuaa mitä tekemistä lapsen kanssa voi keksiä. Jos miehesi äo on noin pieni, ja haluat tosissan auttaa tilannetta, tee miehelle vaikka lukujärjestys lapsiviikonlopulle! Yksi isompi aktiviteetti päivässä riittää. Tyyliin
Herääminen aikaan X, saa katsoa aamun lastenohjelmia
Klo 9, aamupala, pukeminen jne
Klo 10 ulkoilu tai pelaaminen sisällä isän kanssa, tai kaverin kanssa, jos pihapiirissä on
Klo 11 isä alkaa valmistelemaan lounasta ja tekee päivän kotitöitä
Klo 12 lounas
Klo 1230 esim. Uimahalli, hoplop, metsäretki ja makkarangrillaus, lintsi, jalkapallo tms yhteinen tekeminen
Klo 16-18, riippuen em.aktiviteetin pituudesta, illallinen
18 ruutuaika
19.30 sauna/pesu
20.00 iltapala ja hammaspesu
20.30 sänkyyn, jutellaan päivästä jne
21 valot kiinni
Voin toki tehdä, mutta ei miesrä kiinnosta ulkoilu. Ei hän käy ulkona. EIkä hän suostu uimahalliin. Hän voi viedä lapsensa sisäleikkipaikkaan, ja istua kahviossa, mutta ulos häntä ei saa. En edes minä.
Ap
Kiinnostaisi tietää yksi asia.
Mietitään miestä, Pekkaa, jolla on kaksi lasta ex-vaimonsa kanssa, josta on asunut erillään jo useamman vuoden. Ajatellaan että Pekalle tulee lapset hänen omistamaansa asuntoon joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntai iltaan. Pekalla käy kylässä kavereita kun lapset ovat siellä, grillaillaan, ja käydään ehkä jossain tapahtumassa niin että Pekan kaverikin lähtee mukaan, koska tuo tapahtuma kiinnostaa häntä. Kärsivätkö laps tuosta että Pekan kaveri, joka myös rassaa autoja, käy Pekan autotalissa rassailemassa myös silloin kun lapset eivät ole isällään? Kärsivätkö lapset siitä, että Matti, ja Teppo ovat tulleet kahville käymään Pekalle, ja kiittelevät kahvista, sekä moikkaavat lapset samantien, kun nämä tuodaan isälleen perjantaina? Vai aiheuttaako tätä kärsimystä niille lapsille vain naispuoleinen henkilö, tiesivät he Pekan ja naisen suhteesta tai eivät.
Mitäs jos Pekalla punkkaa ystävä arkipäivisin, sellainen ystävä joka ei ole vielä löytänyt vuokra-asuntoa uudesta kaupungista johon tuli töihin. Kun lapset tulevat Pekalle, tämä ystävä yöpyy vanhempiensa tai toisten kavereiden luona, koska tilaa ei ole kaikille kerralla. Lapset ovat nähneet tämän ystävän vain pariin otteeseen nopeasti, vaikka hän asuu isän luona silloin kun lapset eivät ole siellä. Selittäkää joku miten lapset kärsivät tästä? Vai kärsivätkö vain, jos Tämä ystävä on nainen, ja Pekalla ja naisela on jotain sutinaa? Vaikka lapset eivät edes tietäisi siitä. Vai tuleeko lapsille tämä kärsimys vasta kun joku saa suhteesta tietää, joku aikuinen? Lapsethan eivät edes kysy mitään, kun esitellään ihminen isän kaverina.
Niin miten kummassa sitten, jos Pekalla on naisseuralaisia, vaikkapa vaihtuviakin sellaisia, jotka oleilevat Pekan luona vain silloin kun Pekan lapset eivät ole siellä, voivat mahdollisesti aiheuttaa kärsimsen ja pahan mielen näille lapsille?
Itse seurustelin mieheni kanssa vuoden ennen kuin lapsille kerrottiin. Muut luulivat meidän olevan "vain" ystäviä. Toki meille tärkeät ihmiset tiesivät. Tämä siksi, että saimme rauhassa tutustua ja oppia tuntemaan toisemme ilman, että joka suunnasta tulisi jotain kommenttia. Hyvin meni, ja nyt asuttu yhdessä jo vuosia.
Ps, lapset eivät kärsineet
Vierailija kirjoitti:
Menkää metsäretkelle eväiden kanssa. Tai laittakaa yhdessä ruokaa kotona, vaikka pitsaa. Pelatkaa lautapeliä. Käytte uimassa tai pelaamassa minigolfia. Syksyllä marjastus & sienestys. Talvella hiihtämään tai lumikenkäilemään. Vähän yritystä, niin tuokin aika voi olla ihan mukavaa eikä kamalaa pakkopullaa kaikille.
mä olen ollut äitipuoli, lapset todella vihasi noita mun "keksintöjä" - se oli että taas pakotetaan ja yrittää taas jotain
omat lapset ovat tykänneet
Olen itse VELA.
Jos asuisin miehen kanssa ,jolla lapsi.
Varmaankin leikkisin sen lapsen kanssa , jos lapsi hyväksyisi itse minun seurani.
Ois outoo et pieni ihminen joutuisi viettämään aikaa itsekseen.
Oot outo Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n pitäisi suunnitella yhteisiä asioita, pelailla lautapelejä ja patistella toista aikuista ihmistä, lapsen biologista vanhempaa, viettämään aikaa lapsen kanssa? Riippumatta siitä mikä/kuka nykyisen tilanteen on aiheuttanut, lapsi ei ole ap:n vastuulla sen enempää kuin kuka tahansa lapsi naapuritalon hiekkalaatikolla. Ap ei ole palkattu lastenhoitaja, ja lapsen isähän tässä on lapsen vierailuja toivonut, suorastaan vaatinut.
Ap:n pöksyissä pyrkisin etäälle tästä oudosta perhekuviosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen verran voisin lasta yrittää avittaa, että kertoisin lapsen äidille missä mennään (vaikka nythän äiti ilmeisesti jo tietääkin). Onko mies muuten koskaan kertonut miksi näitä tapaamisia vaati jos ei kerran kiinnosta lapsen seura ollenkaan? Vai kuvitteleeko kenties lapsen viihtyvän siellä tietsikalla paremmin kuin seurassaan?
Näin.
Mies haluaa olla hyvä isä, mutta ei osaa muutakaan. Ei hänelläkään ollut isän mallia lapsuudessaan, tai ydinperhe oli, mutta isästä hänellä ei ole muistikuvaa. Näin minä sen tulkitsen.
Ap
Voi vittu, kai aikuinen ihminen nyt tajuaa mitä tekemistä lapsen kanssa voi keksiä. Jos miehesi äo on noin pieni, ja haluat tosissan auttaa tilannetta, tee miehelle vaikka lukujärjestys lapsiviikonlopulle! Yksi isompi aktiviteetti päivässä riittää. Tyyliin
Herääminen aikaan X, saa katsoa aamun lastenohjelmia
Klo 9, aamupala, pukeminen jne
Klo 10 ulkoilu tai pelaaminen sisällä isän kanssa, tai kaverin kanssa, jos pihapiirissä on
Klo 11 isä alkaa valmistelemaan lounasta ja tekee päivän kotitöitä
Klo 12 lounas
Klo 1230 esim. Uimahalli, hoplop, metsäretki ja makkarangrillaus, lintsi, jalkapallo tms yhteinen tekeminen
Klo 16-18, riippuen em.aktiviteetin pituudesta, illallinen
18 ruutuaika
19.30 sauna/pesu
20.00 iltapala ja hammaspesu
20.30 sänkyyn, jutellaan päivästä jne
21 valot kiinniVoin toki tehdä, mutta ei miesrä kiinnosta ulkoilu. Ei hän käy ulkona. EIkä hän suostu uimahalliin. Hän voi viedä lapsensa sisäleikkipaikkaan, ja istua kahviossa, mutta ulos häntä ei saa. En edes minä.
Ap
Aiemmin selitit että mies ei osaa. Nyt sanot että mies ei halua. Ikävä juttu, vanhemmuuteen kuuluu myös sellaisia asioita, jotka eivät ole välttämättä hauskoja. Miehesi on typeryytensä lisäksi itsekäs, huono vanhempi ja laiska. No, itsepähän olet valinnut. Jos sairastut tai ikää tulee, turha varmaan odottaa moisen vastuuttoman itsekkään moukan sua hoitavan, kun ei sekään ole kivaa vaan tylsä velvollisuus.
Monet miehet ei osaa eivätkä halua. Mun mies ei osaa erityisesti olla lasten kanssa. Ei myöskään edellisen avioliiton lasten. Meidän yhteiset on oppineet pakottamaan isän mukaan joihinkin juttuihin. Lisäksi omien lasten ja isän välissä pystyy vielä mestaroimaan. Mutta itselle vieraiden lasten ja heidän isänsä välissä taiteilu on melkein mahdotonta, erityisesti jos lapset eivät uskalla (äidille tulee paha mieli).
Siis mitä? Oikeuden määräys? Oikeusko MÄÄRÄÄ lapsen tulemaan teille? Eiköhän sitä silloin ole joku vaatinut, että siihen ihan oikeudenkäyntiä on tarvittu. Eli lapsen isä on vaatinut, että lapsi tulee teille, ja saanut siihen oikeudelta päätöksen.
Jos isä ei jostain syystä halua lasta luokseen, niin sitä ei mikään oikeuskaan päätä, että hänen on se lapsi luokseen otettava. Kenenkään ei ole pakko tavata edes omaa lastaan. Kysehän on oikeastaan lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa.
Isä on siis halunnut lapsen luokseen määrävälein, ja nyt sitä haluamista pitäisi siten käytännössä soveltaa. Siis neljänä päivänä kuukaudessa näpyttelette kännyköitänne, kun lapsi on teillä.
Kyllähän vaan nimenomaan sen lapsen paikallaolo tekee teidän yhteiselämänne silloin vaikeaksi. Siinä vaan sitten kännyköitten kanssa istuskellaan, kun ei muutakaan keksitä. Muina aikoina on niin loistavasti kaikki! Miten niin muka olisi, jos pelkästään yhden pienen lapsen läsnäolo saa teidän huippumukavan yhteiselämänne latistumaan pelkäksi kännyköitten näpräämiseksi.
Lapsi on todella vaikeassa asemassa. Miksi mies haluaa häntä edes tavata, jos mitään ei osaa lapsen kanssa tehdä ja miksi sinä et mitenkään auta asiaa, vaikka olet siinä kolmantena osapuolena? Olet totisesti, vaikka kuinka yrität muuta väittää. Sinähän asut asunnossa, jossa lapsi viettää aikaansa isänsä luona.
Nämä on juuri niitä asioita, joista se sato sitten aikanaan korjataan, ja sitten on myöhäistä valittaa. Sinulla OLISI ollut mahdollisuus tehdä jotain auttaaksesi miestäsi, mutta etpä tehnyt, kun ei huvittanut, eikä ollut "sun asiasi."