Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.

Voi itku :(

Miksi et jätä sitä naisparkaa jo rauhaan!!

Sinne vaan samaan sänkyyn kuorsaamaan. Aamulla heität likaiset sukkasi eksälle ja kysyt voisiko pestä ne. Sillä selviää.

Rehellistä ja miehekästä on pyytää anteeksi  tekojaan. Osoittaa sillä myös kunnioittavansa toisen ihmisarvoa.

Olisin valmis antamaan mahdollisuuden ainoalle rakkaudelleni, jos hänestä löytyisi miestä

pyytää reilusti anteeksi.  Sitä ei ole ilmennyt, minun syyllistämistäni vain. Näin ollen asiat

näin ja se on miehen valinta, ei minun.  N38

No miten tapaaminen sujui?

Ihmettelen vaan, että äkkiä onnistui tapaaminen kahden vanhemman välillä. Itse saisin tosi harvoin samalle illalle järjesteltyä hoitopaikan ja peruutus mahdolliset muut menot. No mutta, kiva silti jos tarina on tosi. Kuulostaa vaan vähän jonkun satuilulta. :D

Kuherruskuukautta kestää aikansa ja sitten alkaa ketuttaa.

Toivottavasti ap tulee päivittämään tilanteen oli sitten käynyt kummin päin vaan.

Uutisia odotellessa.

Mitenhän tilanne edistyy?

Oi AP, kerrothan miten kävi? Pliis

Ap:han kertoi jo, miksi kysytte?

Vierailija kirjoitti:

Rehellistä ja miehekästä on pyytää anteeksi  tekojaan. Osoittaa sillä myös kunnioittavansa toisen ihmisarvoa.

Olisin valmis antamaan mahdollisuuden ainoalle rakkaudelleni, jos hänestä löytyisi miestä

pyytää reilusti anteeksi.  Sitä ei ole ilmennyt, minun syyllistämistäni vain. Näin ollen asiat

näin ja se on miehen valinta, ei minun.  N38

Minä taas en pitäisi vilpittömänä anteeksipyyntönä, vaan toinen on vain palaamassa häntä koipien välissä takaisin, kun hoikka pano jätti, eikä uutta pokaa löytynyt tindereistä ja nettitreffipalstoista huolimatta.

Viisi vuotta on niin pitkä aika, että eiköhän olisi aiemmin jo ikävä tullut, jos vilpittömästi olisi ex-vaimoaan ja perhettään kaivannut.

Varmaan joku ikäkriisi :D tyypillistä miestä, pakoillaan vastuuta! Sinä itse olit kusipää, et voi syyttää valinnoista ikää tms.

Kaipaat sitä mitä ekassa suhteessa oli, eli mitä? Että vaimo pesee pyykkisi ja tiskaa tiskisi.

Itsekäs kusipää olet!

Vierailija kirjoitti:

Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli. Mitä voin tehdä? Lasteni äiti ei ole suhteessa kenenkään kanssa ja häntä rakastan, mutta en kehtaa sitä enää sanoa. M43

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. tässä vielä. Eli tapaaminen on varmistunut. En kyllä mitään kukkia ole ostamassa todellakaan vielä. Sehän on just näitä tyypillisiä sikojen touhuja pettämisten jälkeen ja siitä ei tässä ole kysymys enää kun jo vuoisia mennyt mokastani ja tilanne on ihan eri.

Käyn vielä töiden jälkeen parturissa ja laitan parhaat päälle. Katsoo sitten miten menee. Ehkä vasta huomenna ilmoittelen sitten. Tai sitten tänään jos menee ihan huonosti.

Miten meni tapaaminen?

Ap jo kertoi miten meni, siinä aloituksessaan:

Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli.

Näinhän se meni, mitä kyselette, tampiot.

Vai onko se jokaisen uteliaan märkä päiväuni, että exä tulee kertomaan kuinka sittenkin rakasti sinua, sinua vain?

Trollihan tämä on jos luette edes eka sivun niin nyt teidän kuuluukin kärvistellä ja odotella uutisia miten "tapaaminen" meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisit hävitä, jos sanot? Onko riskinä, että esim. nykyisin sopuisasti toimiva yhteishuoltajuus vaikeutuisi, jos kertoisit tunteistasi ja vaimosi ei niihin vastaisi? Kannattaa miettiä eri vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet (eli mitä tapahtuisi, jos tekisit tavalla x ja ex-vaimo reagoisi tavalla y, z tai ö ja mitä siitä seuraisi). Jos tulet siihen tulokseen, ettei kertomisesta ole mitään isompaa haittaa, on ex-vaimon reaktio sitten mikä tahansa, kannattaa ehdottomasti jutella hänen kanssaan. Muuten et voi tietää, onko yhteenpaluu millään tavalla realistinen ajatus.

Toki kannattaa myös miettiä, oletko nyt tilanteessa, jossa aika kultaa muistot. Eli ne syyt, jotka eroon johtivat, ovat ehtineet jo painua mielessäsi taka-alalle, ja muistelet niitä hyviä aikoja hieman vielä kultareunuksilla koristeltuna. Eli oletko varma, että oikeasti kaipaat ex-vaimoasi ja liittoasi, etkä siitä luomaasi kaunisteltua haavekuvaa? Olisiko kaikki sittenkään niin hyvin, jos palaisitte yhteen? Jokin syyhän siihen eroon on kuitekin ollut, vai mitä? Onko se syy oikeasti muka sitten kadonnut johonkin, eikä enää nousisi pintaan, jos yhteen palaisitte?

Syynä lähtööni oli ehkä se, että olin kyllästynyt ja halusin jotain uutta. Sitten tapasin naisen, joka oli hoikka ja kaunis ja sytyin hänestä jotenkin. Hänessä ei kuitenkaan ollut sellaisia piirteitä, joita naisessa kaipaan eli oli aika vapaamielinen ja lapseton. Suhde taisikin perustua pelkkään seksiin.

Lasteni äiti lihoi suhtemme aikana aika merkittävästi, mutta lähtöni jälkeen onkin laihtunut takaisin sellaiseksi kuin oli tavatessamme. On surumielinen selvästi. Ei ole katkera tekemisistäni ja jotenkin tuntuu että haluaisi minut takaisin, mutta en vaan mitenkään uskalla kertoa sitä häpeäni takia. Mitähän tässä voisi oikein tehdä? 

Newsflash - on surumielinen vain sinun seurassasi. Sinun seurassasi masentui ja söi suruunsa. Sinun lähtösi jälkeen elämä on alkanut uudelleen, exäsi on sinut itsensä kanssa. Hän elää onnellista elämää, johon sinä et kuulu muuten kuin lastenne isänä. Mistäs tiedät, mitä kaikkea hän ei kerro sinulla ja mistä lapsetkaan eivät tiedä ;-) 

Ai et voi kun ihmetellä, minäpä en ihmettele , olen itse kokenut saman kaksi kertaa sekä esikoisen että kuopuksen isän kanssa!

Jälkimmäinen hiljattain.

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun alusta lähtien ja en voi kuin ihmetellä naisten katkeruutta ja negatiivisuutta. AP on aikanaan tehnyt pahan virheen, mutta on siitä myöskin ehkä oppinutkin jotain. Mielestäni myös se, että on elänyt viimeiset kolme vuotta yksin, kertoo siitä että AP on käsitellyt kokemaansa. Toki ammattiapua voisi olla myös tarpeen. En tiedä, kun en AP:a tunne.

Itse ajattelen, että myös se, millä tavalla AP aikanaan eron hoiti ja kuinka hän on lasten elämässä nämä vuodet ollut merkitsee paljon. Kuinka pahasti AP on exää loukannut. Pahasti varmasti, mutta onko exälle jäänyt kuinka syviä haavoja.

Voiko niitä mitenkään parantaa enää?

Joku täällä ehdottikin, että jos AP ja ex palaisivat yhteen, niin se pitäisi tapahtua ihan normaalin seurustelun kautta ja mielestäni ikäänkuin kokonaan uuden ihmisen kanssa.

Jos AP haluaa edetä asiassa, niin aluksi voisi sanoa exälle, että haluaa jutella. Exältä voisi kysyä kuinka hän on kokenut elämänsä eron jälkeen ja kuinka hän voi nyt. Olla kiinnostunut exän elämästä ja kertoa kuinka pahoillaan on kaikesta. Ei kuitenkin missään tapauksessa mitään rakkauden tunnustuksia tai mitään siihen viittaavaa. Ehkä olette puhuneetkin asioista, entiedä.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen Nimim. Ei mikään eilisen teeren tyttö (eikä oikeastaan mikään tyttökään enää)

Vierailija kirjoitti:

Vai onko se jokaisen uteliaan märkä päiväuni, että exä tulee kertomaan kuinka sittenkin rakasti sinua, sinua vain?

Jos eksäni pyytäisi syömään ilman lapsia niin en edes lähtisi.

Ei ole yhtään mitään selvitettävää asiaa viinilasillisen ääressä.

Siksi haluaisin tietää miten kävi.

Täytyy toivoa, että ex osaa arvostaa nykyistä hyvää oloaan ja ei suostu heikentämään elämänlaatuaan lasten takia. Lasten, jotka tämä "mies" hylkäsi. Tosiasiassahan tämä ei ole saanut ketään naista hakemisesta huolimatta ja kuvittelee, että lapsiin vetoaminen olisi hyvä keino saada ex takaisin. Vastenmielinen tapaus ja jos oikeasti ymmärtäisi välittämisestä jotakin niin jättäisi ex:nsä rauhaan. Menee jatkossakin sinne, minne kyr pä osoittaa.

Provo aloitus. Ei ole ap ilmestynyt päivittämään mikä on tilanne nyt.

Ei pidä tehdä tuollaisia aloituksia eikä mitään, jos ei ole pokkaa tulla kertomaan miten on käynyt.