Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.

En tiedä missä ketju jo polveilee. Miksi vaimo alunperin lihoi ja miksi seksi loppui? Oliko syynä se yleinen kaava eli kaikki lapsen hoito ja kotityöt jäi vaimon harteille ja mies eli ap oli vain yksi sohvalla makaava ja valittava lisälapsi rivissä, jota olisi myös pitänyt miellyttää seksuaalisesti kun kotitöiltä ja lastenhoidolta ehti? Renkaiden vaihtoa x vuodessa ei lasketa. Kuka hoiti yöheräämiset? Vahtiko mies säännöllisesti viikoittain lapsia niin että vaimo pääsi itse harrastamaan?

Jos (ja kun) ei, niin aika jännä että seksi loppui. Tätä puoltaisi myös se että vaimo laihtui eron jälkeen. Pääsi eroon mieslapsesta. Joskin aika paksamaisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli. Mitä voin tehdä? Lasteni äiti ei ole suhteessa kenenkään kanssa ja häntä rakastan, mutta en kehtaa sitä enää sanoa. M43

Jenkeillä on tästä loistava sanonta: "You made your bed, now lie in it".

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. vastaa vielä. Eli tiedän olleeni myös liiton aikana ei-täydellinen ihminen. En ollut tarpeeksi läsnä ja harrastelin liikaa omiani. Lasteni äiti oli aika paljon yksin kotona lasten kanssa, vaikka kyllä kuskailin lapsia harrastuksiin jne. En odota mitään, tiedän että hän ei ehkä halua enää edes yrittää. Voi olla hyvinkin että pelkkä syvällinen keskustelu auttaa ja riittää molemmille - se mitä ei käyty silloin eron aikana. Ero kun oli yhtä myrskyä, enkä silloin oikeastaan välittänyt edes hänen tunteistaan.

Sanoisin kyllä, että olen oikeasti muuttunut ja näen asiat nyt ihan eri valossa. En ole kolmeen vuoteen ollut yhdenkään naisen kanssa tekemisissä ja on ollut kyllä aikaa mennä itseeni. Oikeasti arvostan lasteni äitiä suuresti ja tunnen suurta häpeää siitä, mitä hänelle tein. Siksi onkin niin vaikeaa yrittää lähentyä uudestaan.

Kuitenkin aion tänään iltapäivällä soittaa hänelle, josko keskustelu onnistuisi hyvän ruuan ja parin lasillisen avittamina. Onko tämä nyt sitten huono idea mielestänne vai?

Keskustelu on hyvä idea mutta joskus keskustelu lähtee rönsyilemään ellet ole miettinyt tärkeimmät asiat mitä haluat sanoa. Nyt saan irti, että arvostat lastesi äitiä suuresti ja olet muuttunut ja näet asiat eri valossa. Helposti menee keskustelu menneen vatvomisen ja fiilis lässähtää kun ollaan eri mieltä syistä. Mutta naisena ei nuo aiheet ainakaan minua sytytä, tulevaisuutta ajatellen.

Kyllä minä kertoisin mitä hänessä ihmisenä, naisena arvostat ja mitä sinulla on ikävä jos haluat koskettaa ihmistä, naista. Enkä todellakaan haluaisi kuulla minäminäminäminä paasausta sinulta vaan enemmänkin mitä ikävä sinä ja minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Jätit lukematta. Olen vetänyt kursseja kauan sitten, enkä suinkaan ilmaissut toivovani vaan ryhmän sisäisissä keskusteluissa tuli joka kerran ryhmäläisten omat kokemukset asiasta. Enkä vääristele vaan totta oli. Ihmettelin itsekin mutta toisaalta en ihmettele jos kotona ei ole ollut pelkoa huonosta kohtelusta tms niin ero on lapselle rankka kokemus. Tiedämme lukuisia kohtaloita joissa toinen vanhempi on muuttanut kauaksi ja yhteydenpito muuttuu radikaalisti jne...Lapsi on herkkä kasvava taimi ja pyrkii olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja suhtautuu yleensä tasapuolisesti vanhempiinsa. Molemmat ovat lapselle tärkeitä.

Niin tämän sulle oli kertomassa siellä vanhemmat, jotka etsivät syitä, miksi parisuhteen tulisi jatkua. Lapsilta ei kukaan kysynyt tässä mitään.

Lapset tosiaan pyrkivät olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja sen vuoksi ovat usein myös olevinaan iloisia vanhempien yhteenpaluusta, varsinkin, jos se heille esitetään tyyliin "tadaa, ollaan taas perhe, eiks ole ihanaa". Lapset ovat vain valitettavasti myös tarkkanäköisiä realisteja, jotka hyvinkin voivat nähdä, että ero tuli ihan syystä, pariskunta ei ole yhteensopivainen, ei, vaikka eron jälkeen haikailevatkin takaisin turvalliseen parisuhteeseen.

Että en lähtisi yleistämään näin tosiaankaan.

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. vastaa vielä. Eli tiedän olleeni myös liiton aikana ei-täydellinen ihminen. En ollut tarpeeksi läsnä ja harrastelin liikaa omiani. Lasteni äiti oli aika paljon yksin kotona lasten kanssa, vaikka kyllä kuskailin lapsia harrastuksiin jne. En odota mitään, tiedän että hän ei ehkä halua enää edes yrittää. Voi olla hyvinkin että pelkkä syvällinen keskustelu auttaa ja riittää molemmille - se mitä ei käyty silloin eron aikana. Ero kun oli yhtä myrskyä, enkä silloin oikeastaan välittänyt edes hänen tunteistaan.

Sanoisin kyllä, että olen oikeasti muuttunut ja näen asiat nyt ihan eri valossa. En ole kolmeen vuoteen ollut yhdenkään naisen kanssa tekemisissä ja on ollut kyllä aikaa mennä itseeni. Oikeasti arvostan lasteni äitiä suuresti ja tunnen suurta häpeää siitä, mitä hänelle tein. Siksi onkin niin vaikeaa yrittää lähentyä uudestaan.

Kuitenkin aion tänään iltapäivällä soittaa hänelle, josko keskustelu onnistuisi hyvän ruuan ja parin lasillisen avittamina. Onko tämä nyt sitten huono idea mielestänne vai?

Palaan vielä, olen siis tuo kirjoittaja 185. Arvoistaisin jos keskustelet avoimesti ja pyydät anteeksi. Mutta älä odota liikaa, Minä kyllä arvoistaisin rehellisen keskustelun jossa avoimesti puhutaan siitä mitä tapahtui, ei niinkään sitä kuinka on muuttunut. Meillä jäi ainakin kaikki keskustelut käymättä, mutta jos menet keskusteluun siihen, että vaimosi antaa kaiken vaan anteeksi ja et oikeasti kuuntele mitä hän kertoo. Hänen pitää saada kertoa ihan rehellisesti mitä hän ajatteli. Sieltä voi tulla ihan mitä vaan, huono seksi, välinpitämättömyys, sukat lattialla jne. Silloin sinun pitää kuunnella, eikä vaan toistaa sitä samaa, olen muuttunut. Koska ne ongelmat mikä silloin oli on jatkossakin jos et oikeasti kuuntele mitä vaimo kertoo. Eli kuuntele, ymmärrä ja vastaa sitten. Eli silloin keskustelun lopputulos voi olla todella hyvä, vaikka ette palaisi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. vastaa vielä. Eli tiedän olleeni myös liiton aikana ei-täydellinen ihminen. En ollut tarpeeksi läsnä ja harrastelin liikaa omiani. Lasteni äiti oli aika paljon yksin kotona lasten kanssa, vaikka kyllä kuskailin lapsia harrastuksiin jne. En odota mitään, tiedän että hän ei ehkä halua enää edes yrittää. Voi olla hyvinkin että pelkkä syvällinen keskustelu auttaa ja riittää molemmille - se mitä ei käyty silloin eron aikana. Ero kun oli yhtä myrskyä, enkä silloin oikeastaan välittänyt edes hänen tunteistaan.

Sanoisin kyllä, että olen oikeasti muuttunut ja näen asiat nyt ihan eri valossa. En ole kolmeen vuoteen ollut yhdenkään naisen kanssa tekemisissä ja on ollut kyllä aikaa mennä itseeni. Oikeasti arvostan lasteni äitiä suuresti ja tunnen suurta häpeää siitä, mitä hänelle tein. Siksi onkin niin vaikeaa yrittää lähentyä uudestaan.

Kuitenkin aion tänään iltapäivällä soittaa hänelle, josko keskustelu onnistuisi hyvän ruuan ja parin lasillisen avittamina. Onko tämä nyt sitten huono idea mielestänne vai?

Palaan vielä, olen siis tuo kirjoittaja 185. Arvoistaisin jos keskustelet avoimesti ja pyydät anteeksi. Mutta älä odota liikaa, Minä kyllä arvoistaisin rehellisen keskustelun jossa avoimesti puhutaan siitä mitä tapahtui, ei niinkään sitä kuinka on muuttunut. Meillä jäi ainakin kaikki keskustelut käymättä, mutta jos menet keskusteluun siihen, että vaimosi antaa kaiken vaan anteeksi ja et oikeasti kuuntele mitä hän kertoo. Hänen pitää saada kertoa ihan rehellisesti mitä hän ajatteli. Sieltä voi tulla ihan mitä vaan, huono seksi, välinpitämättömyys, sukat lattialla jne. Silloin sinun pitää kuunnella, eikä vaan toistaa sitä samaa, olen muuttunut. Koska ne ongelmat mikä silloin oli on jatkossakin jos et oikeasti kuuntele mitä vaimo kertoo. Eli kuuntele, ymmärrä ja vastaa sitten. Eli silloin keskustelun lopputulos voi olla todella hyvä, vaikka ette palaisi yhteen.

Lisään vielä tähän, kuuntele, ymmärrä, jos et ymmärrä niin kysy lisää syyttämättä kunnes ymmärrät  ja vastaa sitten. Eli tee vaimolle selväksi, että haluat ymmärtää. Silloin sinulla on mahdollisuus, ja älä missään tapauksessa suutu.

Asuin isäni kuoleman jälkeen äitini kanssa perhehelvetissä.

Nyt aikuisena olen jättänyt äitini.

Jos äitini tulisi itkien pyytämään minua tyttärekseen sylkisin häntä kasvoille.

Auttoiko tämä sinua ap:)

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. vastaa vielä. Eli tiedän olleeni myös liiton aikana ei-täydellinen ihminen. En ollut tarpeeksi läsnä ja harrastelin liikaa omiani. Lasteni äiti oli aika paljon yksin kotona lasten kanssa, vaikka kyllä kuskailin lapsia harrastuksiin jne. En odota mitään, tiedän että hän ei ehkä halua enää edes yrittää. Voi olla hyvinkin että pelkkä syvällinen keskustelu auttaa ja riittää molemmille - se mitä ei käyty silloin eron aikana. Ero kun oli yhtä myrskyä, enkä silloin oikeastaan välittänyt edes hänen tunteistaan.

Sanoisin kyllä, että olen oikeasti muuttunut ja näen asiat nyt ihan eri valossa. En ole kolmeen vuoteen ollut yhdenkään naisen kanssa tekemisissä ja on ollut kyllä aikaa mennä itseeni. Oikeasti arvostan lasteni äitiä suuresti ja tunnen suurta häpeää siitä, mitä hänelle tein. Siksi onkin niin vaikeaa yrittää lähentyä uudestaan.

Kuitenkin aion tänään iltapäivällä soittaa hänelle, josko keskustelu onnistuisi hyvän ruuan ja parin lasillisen avittamina. Onko tämä nyt sitten huono idea mielestänne vai?

Joo, mutta tehkää se selvinpäin ilman sitä viiniä tai mitään alkoholia. Sori mutta kuulostaa todella raukkamaiselta ekana juottaa exä hiprakkaan.

Ap olet asunut jo 3 vuotta yksin.

Oletko itse valinnut tämän ?

Exäsi on muuttunut ihmisenä ja saattaa haluta varjella lapsia lisä stressiltä

Vierailija kirjoitti:

Siis pitääkö se nyt tehdä kaikille selväksi että tämä toinen nainen oli lapseton ja hänen elämäntyylinsä oli liian villi. Oli minua ja exääni vanhempi ja on varmaan ihan onnellinen lapsettomana ja baareissa pyörimässä. Ei ollut kunnollinen nainen. ap.

Ai että, ei ollut kunnollinen nainen!! Toisin sanoen naispuolinen versio sinusta, vaan ei ilmeisesti kuitenkaan ollut hylännyt perhettään omien lapsellisten kriisiensä takia. Eli kunnollisempi ihminen kuin sinä. Nyt olet pyörinyt kolme vuotta sinkkuna, ja tajunnut, ettei ne taivaan portit sittenkään auenneet ja ilmeisesti kuuman pil*un virtakin on ehtynyt. Kortit on katsottu ja sait huomata, ettei omasi oleetkaan niin hyvät kuin kuvittelit. Nyt olet säälittävä keski-ikäinen sinkkumies joka haaveilee tuhlaajapojan kotiinpaluusta. Toivottavasti ex-vaimosi kuitenkin ikuisesti muistaa kuinka helposti tuhlaajapojat maailmalle katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. vastaa vielä. Eli tiedän olleeni myös liiton aikana ei-täydellinen ihminen. En ollut tarpeeksi läsnä ja harrastelin liikaa omiani. Lasteni äiti oli aika paljon yksin kotona lasten kanssa, vaikka kyllä kuskailin lapsia harrastuksiin jne. En odota mitään, tiedän että hän ei ehkä halua enää edes yrittää. Voi olla hyvinkin että pelkkä syvällinen keskustelu auttaa ja riittää molemmille - se mitä ei käyty silloin eron aikana. Ero kun oli yhtä myrskyä, enkä silloin oikeastaan välittänyt edes hänen tunteistaan.

Sanoisin kyllä, että olen oikeasti muuttunut ja näen asiat nyt ihan eri valossa. En ole kolmeen vuoteen ollut yhdenkään naisen kanssa tekemisissä ja on ollut kyllä aikaa mennä itseeni. Oikeasti arvostan lasteni äitiä suuresti ja tunnen suurta häpeää siitä, mitä hänelle tein. Siksi onkin niin vaikeaa yrittää lähentyä uudestaan.

Kuitenkin aion tänään iltapäivällä soittaa hänelle, josko keskustelu onnistuisi hyvän ruuan ja parin lasillisen avittamina. Onko tämä nyt sitten huono idea mielestänne vai?

Joo, mutta tehkää se selvinpäin ilman sitä viiniä tai mitään alkoholia. Sori mutta kuulostaa todella raukkamaiselta ekana juottaa exä hiprakkaan.

No ehkä muutama lasillinen rentouttaa ruuan kanssa, eikä mitään humalaa. Eikös ap. niin vihjannut?

Tosin eihän hän ole vielä kertonut, onko se lastensa äiti edes suostunut tapaamiseen. Iltapäivällä oli vasta kysymässä häneltä.

M43 ap. tässä. Laitoin lasteni äidille viestin, voisko mitenkään saada tänään lapset sinne mummolaan jos veisin hänet syömään. Viestin laitosta on jo pari tuntia, mutta ei ole vastannut mitään. Onko toivo siis mennyt? Pitääkö laittaa joku lisäviesti ja selittää paremmin tilannetta vai odottaa vaan?

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. tässä. Laitoin lasteni äidille viestin, voisko mitenkään saada tänään lapset sinne mummolaan jos veisin hänet syömään. Viestin laitosta on jo pari tuntia, mutta ei ole vastannut mitään. Onko toivo siis mennyt? Pitääkö laittaa joku lisäviesti ja selittää paremmin tilannetta vai odottaa vaan?

Yllättynyt. Miettii mikähän tässä on takana? Hämmentynyt. Odota rauhassa.

M43 ap. eli nyt tuli vastaus:

Yritän järjestää lastenhoidon, mutta saanko itse valita paikan minne mentäis, jos saan lapset hoitoon? En tiedä, miksi pyydät, mutta ei tässä parempaakaan tekemistä olisi nyt juuri."

Vierailija kirjoitti:

Asuin isäni kuoleman jälkeen äitini kanssa perhehelvetissä.

Nyt aikuisena olen jättänyt äitini.

Jos äitini tulisi itkien pyytämään minua tyttärekseen sylkisin häntä kasvoille.

Auttoiko tämä sinua ap:)

Ap tässä..mut entäs jos äitisi tarjois sulle viiniä ja näyttäis kuvia ajalta kun olit vauva?

Vierailija kirjoitti:

Munkin exä varmaan kuvittelee, ettei mulla ole uutta. On ehtinyt olla parikin, mutten niitä lapsieni eteen roudaa. Pelkkä exän näkeminenkin vituttaa, etenkin se, että tilaisuuden tullen saattaa yhtäkkiä kähmiä. Pienimmänkin hymyn exä tulkitsee haluksi palata yhteen, joten siksi ei niin onnellinen ilme ex-miehen ollessa läsnä.

Ja en todellakaan halua exääni takaisin.

Tämä se hauska juttu onkin tässä keississä. Niin se luuli munkin eksä että hän yksin hyppäsi uuteen suhteeseen, ja mikä pettymys etten seissytkään kaipaamassa häntä kun hän sieltä kämpiltään viestejään lähetteli. Kun en ottanut onkeeni, viestit "paheni":

"Pakko kysyä täältä kiihkon kourista" oli yksi aloitus. Säälitti enemmän. I

Lähtekää TEMTATION ISLAND:lle testaamaan parisuhdetta

Annat vieraan miehen sormettaa vaimoasi

Vaimosi voi kertoa millainen mieshuora sinä olet ja vongata k.yrpää sillä perusteella komeimmalta

miessinkulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin isäni kuoleman jälkeen äitini kanssa perhehelvetissä.

Nyt aikuisena olen jättänyt äitini.

Jos äitini tulisi itkien pyytämään minua tyttärekseen sylkisin häntä kasvoille.

Auttoiko tämä sinua ap:)

Ap tässä..mut entäs jos äitisi tarjois sulle viiniä ja näyttäis kuvia ajalta kun olit vauva?

En tiedä, mikä ap tämän kirjoitti, mutta en ainakaan minä. T M43 ap.

Vierailija kirjoitti:

M43 ap. eli nyt tuli vastaus:

Yritän järjestää lastenhoidon, mutta saanko itse valita paikan minne mentäis, jos saan lapset hoitoon? En tiedä, miksi pyydät, mutta ei tässä parempaakaan tekemistä olisi nyt juuri."

Nyt on fiksua! Tsemppiä :D

M43 ap. tässä taas...eli hän vastasi, että lapset voisi saada mummolaan ja että menisin klo se ja se yhteen ruokapaikkaan, jossa myös alkoholitarjoilua. Onkohan hän siis kiinnostunut vai tuleekohan täystyrmäys sitten? No tuskin voi tietää - pääasia että lähtee. Nyt on kyllä aika positiivinen fiilis kaikesta huolimatta. :)