Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.

Tuli vain mieleen onko tämäkin vain vaihe sinulla aloittaja? Jossain vaiheessa eron jälkeen kun aikaa on kulunut, niin tulee se kaipaamisvaihe ja se on aivan normaalia ja liittyy hormonitoimintaan eli on ihan aivokemiallinen juttu. Toisilla se tulee pian eron jälkeen, mutta sinulla eron käsittely pitkittyi kun löysit uuden naisen, jonka kanssa siirsit eron käsittelyä. Käyt nyt vasta läpi eron vaiheita henkisesti, vaikka teknisesti olettekin eronneet, mutta selkeästi prosessi on edelleen kesken. Eksäsi on todennäköisesti päässyt sinusta jo yli, ja sekottaisit vain pakkaa jollet nyt tee rohkeasti tilejä selväksi ENSISIJAISESTI ITSESI KANSSA. Aloita siis itsestäsi, älä eksästäsi, koska tuolla pohjalla hajottaisit ennen pitkää hänet toistamiseen.

Oletko käsitellyt edes uuden suhteen jälkimaininkeja itseksesi?

Pakko muuten kysyä, mutta harrastatko yhden illan juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen onko tämäkin vain vaihe sinulla aloittaja? Jossain vaiheessa eron jälkeen kun aikaa on kulunut, niin tulee se kaipaamisvaihe ja se on aivan normaalia ja liittyy hormonitoimintaan eli on ihan aivokemiallinen juttu. Toisilla se tulee pian eron jälkeen, mutta sinulla eron käsittely pitkittyi kun löysit uuden naisen, jonka kanssa siirsit eron käsittelyä. Käyt nyt vasta läpi eron vaiheita henkisesti, vaikka teknisesti olettekin eronneet, mutta selkeästi prosessi on edelleen kesken. Eksäsi on todennäköisesti päässyt sinusta jo yli, ja sekottaisit vain pakkaa jollet nyt tee rohkeasti tilejä selväksi ENSISIJAISESTI ITSESI KANSSA. Aloita siis itsestäsi, älä eksästäsi, koska tuolla pohjalla hajottaisit ennen pitkää hänet toistamiseen.

Oletko käsitellyt edes uuden suhteen jälkimaininkeja itseksesi?

Pakko muuten kysyä, mutta harrastatko yhden illan juttuja?

Moni siis ottaa noissa erohuuruissaan yhteyttä eksäänsä ja lähettelee kolmelta aamuyöstä niitä viestejään joista saadaan täälläkin välillä ketjuissa lukea, ja jotkut käykin hetken aikaa kokeilemassa yhteiseloa tai parisänkyä, mutta jatkavat erillään siitä huolimatta. Osa tietenkin löytää toisensa uudelleen, osa ei ja olennaista eksän kanssa paluussa on, että mitään varsinaista ensihuumaa ei enää synny koska tunnette jo toisenne entuudestaan. Vaikka kävisittekin vieraaksi toisillenne, niin ihmisen peruskemiat eivät muutu ja keho muistaa toisen jo tuoksusta. Tähänkin kannattaa varautua, että mitään kovin suurta huumaa se yhteen paluu ei tule olemaan varsinkin jos kuviossa on lapset. Tai voi olla, mutta konflikteihinkin kannattaa varautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Tuo on vanhemman kokemus tilanteesta (mahdollinen syyllisyys huonon suhteen takia, joka yritetään verhota ajatukseen siitä, että varmaan lapset edes tykkäsivät vanhempien liitosta vaikka itse ei). Tai sitten erokursseilla on valikoitunut sellaisia ihmisiä, joiden perhe-elämässä on ollut paljon toimivaakin ja siksi eroa halutaan surra. Tai sitten sosiaalinen paine ohjaa ihmiset vastaamaan noissa tilanteissa samoin kuin kaikki muutkin... Onhan näitä vaikka mitä selityksiä tuolle ilmiölle. Itse koen hyvin eri tavoin omien vanhempieni eron. Se oli hienoa, koska olin sitä jo vuosia toivonut. Erittäin hyvä myös, etteivät he ole palanneet enää yhteen.

Hei! En yleensä kirjoittele näille palstoille mitään, enkä juuri luekaan. Nyt ystäväni vinkkasi tämän ketjun, koska arveli, että minulla voisi olla jotain rohkaisevaa sanottavaa sinulle, joten toivottavasti käyt lukemassa, vaikka et ole tässä enää juuri tainnut kommentoida. Valitettavasti jouduin lukemaan koko ketjun, jotta näen mitä itse olet sanonut. Sanotaan nyt vaan, että jääkööt omaan arvoonsa suurin osa kommenteista. En tunne tilannettasi niin, että voisin neuvoa, mutta voin kertoa petetyn ja jätetyn naisen ja äidin näkökulman.

Erostani on vähemmän aikaa kuin sinun, mutta paljon on samaa. Ex-mieheni petti ja jätti kun olin raskaana. Hyvin moni asia koko prosessissa meni todella rumasti, minulla olisi hyvin paljon aihetta samanlaiseen katkeraan kommentointiin, kuin monella täällä "mutulla" kommentoineista. En ole kuitenkaan katkera, ja olen itse hakenut ja saanut apua asian käsittelyyn. Koen olevani enemmän tasapainossa kuin koskaan. Arvostan itseäni enemmän kuin ennen, ja olen oppinut laittamaan rajoja. Mietin millaista elämää haluan elää, ja teen parhaani sen eteen. En roiku vanhassa, ja tiedän aika tarkkaan, mikä suhteessamme oli pielessä (ei mitään kovin valtavaa eikä mitään miksi olisi pitänyt erota), mutta pettämiseen on vain yksi varsinainen syy: se, että mies salli sen itselleen. 

MUTTA. Jos ex-mieheni tulisi nyt tähän, ja kertoisi samat asiat kuin sinä olet tässä kertonut, olisin siitä kiitollinen ja kuuntelisin mitä sanottavaa hänellä on. Hän on edelleen yhdessä naisen kanssa, kenen vuoksi minut jätti, enkä häntä lennosta ottaisi takaisin. Kuitenkin toivon todella, että joskus kuulen hänen suustaan ainakin sen, että hän ymmärtää mokanneensa täydellisesti, häpeää tekoaan kuten sinä, ja pyytäisi anteeksi. (jatkan toisessa viestissä)

Mitä tulee haaveeseesi palata yhteen, sanoisin, että yritä! Täällä oli jo monta hyvääkin neuvoa siihen liittyen. Teitä tuntematta en voi sanoa tarkkoja neuvoja, mutta kerron, mikä toimisi minulle, jos olisin exäsi paikalla. En ole nimittäin heittänyt vielä täysin toivoani. Ehdottomasti suosittelisin, että puhuisit hänen kanssaan ja kertoisit sen, minkä olet täällä kertonut. Kuinka kadut ja häpeät ja kuinka pahoillasi olet siitä, mitä olet laittanut hänet käymään läpi.

Ota vastuu! Älä piiloudu minkään ulkoistamis-kikkojen taakse. Mikään viettelyksen tuuli ei ole tempaissut sinua mukaasi, eikä kukaan ole pakottanut sinua mihinkään. Sinä itse olet tehnyt väärät valinnat jo siinä, kun olet antanut ajatustesi vaeltaa muissa naisissa. Myönnä se, sano se ääneen, älä selittele vaan ota vastuu siitä. Ajatukset ovat johtaneet tekoihin, ja ajatuksensa voi valita. Sinä valitsit väärin, ja annoit sen tapahtua toistuvasti kunnes olit siinä pisteessä että hylkäsit perheesi. Voi hyvin olla, että asian puheeksi ottaminen aiheuttaa vastareaktion: hämmennystä, epäuskoa, vihaa. Mitä se onkaan, ota se vastaan sellaisenaan. Sano, että ansaitset sen, ymmärrät sen ja kestät sen. Älä selittele, älä pakene, älä puolustaudu. Pyydä anteeksi. Vilpittömästi. Kun esität asiaasi, älä mene rakkauden tunustus tai yhteenpaluutoiveet edellä. Vaikka exäsi ei koskaan ottaisi sinua takaisin, luulen, että vilpitön katumus ja anteeksi pyytäminen, ja se että kerrot kuinka paljon häntä arvostat, tuntuu hänestä hyvältä. Älä yritä ostaa sillä mitään. (jatkan vielä..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Jätit lukematta. Olen vetänyt kursseja kauan sitten, enkä suinkaan ilmaissut toivovani vaan ryhmän sisäisissä keskusteluissa tuli joka kerran ryhmäläisten omat kokemukset asiasta. Enkä vääristele vaan totta oli. Ihmettelin itsekin mutta toisaalta en ihmettele jos kotona ei ole ollut pelkoa huonosta kohtelusta tms niin ero on lapselle rankka kokemus. Tiedämme lukuisia kohtaloita joissa toinen vanhempi on muuttanut kauaksi ja yhteydenpito muuttuu radikaalisti jne...Lapsi on herkkä kasvava taimi ja pyrkii olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja suhtautuu yleensä tasapuolisesti vanhempiinsa. Molemmat ovat lapselle tärkeitä.

Voit kertoa kyllä mitä olet huomannut omista ajatuksistasi häntä kohtaan, ja että toivoisit uutta mahdollisuutta, jos se mitenkään olisi mahdollista, mutta ainoastaan anna se informaationa, älä odota mitään vastausta äläkä tivaa sellaisen perään. Kerro sitoutumisestasi lapsia kohtaan, ja halustasi hyvään yhteiseen vanhemmuuteen (riippumatta suhdestatuksestanne). Kerro mitä kaikkea hyvää haluat exällesi (riippumatta siitä kenen tai minkä taholta se hänen elämäänsä tulee). Mikä hänen reaktionsa ikinä onkaan, kunnioita sitä ja hänen rajojaan. Vaikka saisi tylyt pakit, ole edelleenkin hänelle ystävällinen ja kunnioittava lastenne asioita hoitaessanne. Ja kuten joku jo sanoikin, jos päädytte asiaa enemmänkin selvittämään, ÄLKÄÄ tehkö sitä avoimesti lastenne tieten, ennen kuin uskotte molemmat että teillä on yhteinen tulevaisuus. Älkää antako heille toivoa yhteenpaluusta, ellette oikeasti palaa yhteen. Jos päätätte yrittää, hakekaa siihen apua! Menkää terapiaan, osallistukaa avioliittoleirille (usein kristillispohjaisia, mutta siellä ei edellytetä vakaumusta), hankkikaa vertaistukea. Käy nyt ensinnäkin väestöliiton sivuilla tutkimassa aihetta. Voisi olla hyödyllistä myös tutustua uskottomuutta koskevaan kirjallisuuteen -aihetta on nimittäin tutkittu, ja saatat yllättyä miten et romanssihuuruissasi ollut mitenkään ainutlaatuisesti ajatteleva ja käyttäytyvä.. Saattaa selvitä yksi sun toinenkin asia itsestäsi. Ainakin englannin kielellä löytyy todella hyvää luettavaa!

Monen mielestä "kerran pettäjä, aina pettäjä", mutta minä en usko siihen. On tietenkin patologisia tapauksia ja persoonallisuushäiriöisiä ja niitä, jotka jatkavat koska eivät koskaan tajua tutkia omaa käytöstään ja ottaa vastuuta teoistaan. Mutta itse uskon, että noinkin rankan taustan jälkeen on mahdollista palata onnistuneesti yhteen ja saada jopa parempi liitto kuin jonkun uuden kummpanin kanssa. Ajattelen nimittäin, että uskottomuuskriisi ravistelee koko elämän perustuksia myöden. Jos siihen päättää asennoitua siten, että pistetään vanha mätä rakennus matalaksi, ja laitetaan perustukset kuntoon uutta rakennusta varten, voi saada parempaa kuin osasi haaveillakaan. Kokonaan uusi suhde uuden ihmisen kanssa voi tuntua helpommalta ja paremmalta ratkaisulta, mutta kuka voi taata, että niitä samoja luurankoja ei löydy sen uudenkin ihmisen kaapeista? Tai jotain muita. Suhteessa, jossa kaikki on kerran perattu niin perusteellisesti kun uskottomuuden vuoksi joutuu tekemään, on hyvin todennäköisesti kaikki palikat näkyvissä. Siitä voi sitten heivata mädät lankut ja tiilet menemään, ja yhdessä etsiä käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja -jos molemmat siihen sitoutuvat. Ja jos ja kun on vielä niitä yhteisiä lapsiakin.. Vaikka itse välillä ajattelen ihan iloisenakin uuden suhteen mahdollisuutta, sitä aina vähän latistaa se, että ydinperhe on rikki, ja vaikka lapset varmaan oppisivat iloitsemaan jos löytäisin hyvän miehen, se olisi kuitenkin pettymys sen rinnalla, että isä palaisikin kotiin. Ja kuinka paljon yksinkertaisempaa arki olisikaan, jos lapsilla olisi yksi koti, jossa molemmat vanhemmat asuu. Meillä ei ollut riitelyä, ei päihteitä eikä väkivaltaa, ei mitään mistä lapset olisivat kärsineet kun olimme yhdessä. Joten kyllä, pidän parhaana vaihtoehtona sitä, että voisimme em. tavalla selvittää asiat ja aloittaa uudestaan alusta. Enkä todellakaan kuvittele, että se olisi minulle helppoa. Mutta uskon, että se olisi kaiken vaivan arvoista. Mutta jos niin ei käy, en jää sitä märehtimään. Menen eteen päin, ja toivotan uuden onnen tervetulleeksi, jos sellainen on tullakseen. Onnellinen aion joka tapauksessa olla, oli miestä tai ei. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Voisiko tästä toisaalta päätellä, että erokursseille hakeutivat ihmiset joilla on tietyt peruskivet elämässä kunnossa? Eli ne joilla on toivoa.

Haluan vielä sanoa, että kunnioitan sitä, että olet myöntänyt virheesi. Et ole toivoton pettäjä, voit itse päättää kuka olet tästä eteen päin. Ja kirjoituksesi rohkaisi minuakin siitä, että on mahdollista, että tuollaisen reissun jälkeen voi tulla järkiinsä ja haluta korjata sen mitä korjattavissa on. Kiitos siitä! Toivon todella, että saat välisi kuntoon exäsi kanssa. Ja vaikka hänestä ei tulisi enää puolisoasi, uskon että tulette molemmat (samoin kuin lapsenne) olemaan onnellisempia, jos uskallat keskustella hänen kanssaan avoimesti. Tsemppiä siihen ja kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Surusilmäisyydestä tuli mieleen, että näet hänet vain niissä tilanteissa, joissa itse olet läsnä. Ehkä se sinun kohtaamisesi on hänelle kurja hetki edelleen, muulloin voi olla paljon iloisempi ja nauravaisempi. Jotkut laihtuu, kun elämässä on kurjaa, mutta useimmiten se on naisen kohdalla toisin päin. Hoikistunut olemus viittaisi siihen, että exän elämässä menee nyt paremmin. Ja mitä tulee siihen, ettei exälläsi ole uutta parisuhdetta - jos on pienet lapset, monet haluaa odottaa sitä parempaa aikaa, kun lapset on isoja, ennen kuin alkavat etsiä itselleen uutta suhdetta. Uusperhekuviot on kuitenkin usein hankalia nekin ja petetyksi tulemisen jälkeen ehkä haluaa rauhoittaa lastenkin elämän eikä tuoda siihen uutta härdelliä. 

Mutta - jos paluun mahdollisuus mietityttää, keskustele exäsi kanssa.  Itse veikkaan, että mahdollisuutesi saada exä takaisin ovat pienet, mutta jos selvität asian, niin eipähän jää kalvamaan. Ja sitten eteenpäin elämässä vanhoista virheistä oppineena. Sulla on kuitenkin lapsia ja heille olet tärkeä ihminen aina.

Mulla on kans sellainen olo, että eksä pn löytänyt itsensä äitinä, ja naisena ja haluaa olla vapaa ihan omasta tahdostaan. Tapailla jos siltä tuntuu, harrastaa seksiä jos sattuu kohdalle ja saa päättää yksin asioistaan rauhassa yms..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Voisiko tästä toisaalta päätellä, että erokursseille hakeutivat ihmiset joilla on tietyt peruskivet elämässä kunnossa? Eli ne joilla on toivoa.

Varmasti ainakin sellaiset ihmiset, jotka ovat ainakin jossain määrin valmiita käsittelemään vaikeita asioita. Sehän on todella myönteinen juttu koko perheen kannalta, jatkoivat vanhemmat sitten elämää yhdessä tai erikseen.

Sitä saa mitä tilaa, joten voi voi sulle.

joskus kun sanominen eikä neuvonta auta akalle on tehtävä radikaaleja asioita ja hypätävä sivuun että akka osaa laihtua, nyt jos menet takaisin niin pidä huoli että joka viikko akka puntariin ja sitä seurataan, jos alkaa lihomaan niin lähdet taas. jos ei itte osaa pitää itseään kunnossa

aivan uskomatonta että perhekin menee rikki kkun akat vaan syö ja makaa sohvalla

ei mitään perhe eikä itse kunnioitusta. ite olisin tehnyt kanssa saman

jos oma olisi alkanut lihomaan

mutta kyllä se tiukka pimppi on aina kivaa

Keskity nyt itseesi. Mietiskele ja kehitä itseäsi paremmaksi ihmiseksi. Tutkiskele mikä meni vikaan ja kuinka ratkaiset tulevat parisuhdekriisit. Lue ja tutki mitä luottamus on ja miten sen saisi takaisin. Kaikkeen tuohon menee aikaa, mutta tulet huomaamaan, että se on sen arvoista. Jos et jaksa nähdä vaivaa yhtään niin älä kiusaa sitten exääsi pelkällä liehittelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Jätit lukematta. Olen vetänyt kursseja kauan sitten, enkä suinkaan ilmaissut toivovani vaan ryhmän sisäisissä keskusteluissa tuli joka kerran ryhmäläisten omat kokemukset asiasta. Enkä vääristele vaan totta oli. Ihmettelin itsekin mutta toisaalta en ihmettele jos kotona ei ole ollut pelkoa huonosta kohtelusta tms niin ero on lapselle rankka kokemus. Tiedämme lukuisia kohtaloita joissa toinen vanhempi on muuttanut kauaksi ja yhteydenpito muuttuu radikaalisti jne...Lapsi on herkkä kasvava taimi ja pyrkii olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja suhtautuu yleensä tasapuolisesti vanhempiinsa. Molemmat ovat lapselle tärkeitä.

Sinä olet joskus vetänyt kursseja ja siellä joku osallistuja on kertonut, kuinka hän olisi toivonut vanhempiensa palaavan yhteen ja vedät suitä johtopäätöksen, että näin muutkin lapset ajattelevat.

Suurin osa lapsista ei todella toivo, koska suurimalla osalla on muistona vanhempien riitelyt. Näin on myös itsellä.

"Kehtaa" sanan käyttö hämmästyttää. Kehtaasit lähteä himoissasi nuoremman vosun perään seksi edellä, mutta et "kehtaa" yrittää sovintoa rakastamasi naisen kanssa? Et siinä tapauksessa ansaitse häntä, jos et ryhdistäydy.

M43 ap. tässä taas. Onpas tullut kommentteja ja olen ne ansainnutkin, ainakin nuo haukut. On tullut kyllä kannustustakin jonkin verran ja siten ajattelin soittaa tänään lasteni äidille ja kysyä jos voisimme keskustella asioista perjantaina illalla. Saa nähdä suostuuko tapaamiseen. Ajattelin jos veisi lapset isovanhemmille ja käytäisiin syömässä ja juteltaisiin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Hui, aika pelottavaa, että erokursseja vetää ihminen, jolla on vahva käsitys siitä, että juuri tuota lapset toivoo. T. Yksi joka toivoi vanhempiensa eroa ja jonka tuttavapiirissä on monia jotka toivoivat (ilmeisesti me kaikki ollaan poikkeavia?)

Jätit lukematta. Olen vetänyt kursseja kauan sitten, enkä suinkaan ilmaissut toivovani vaan ryhmän sisäisissä keskusteluissa tuli joka kerran ryhmäläisten omat kokemukset asiasta. Enkä vääristele vaan totta oli. Ihmettelin itsekin mutta toisaalta en ihmettele jos kotona ei ole ollut pelkoa huonosta kohtelusta tms niin ero on lapselle rankka kokemus. Tiedämme lukuisia kohtaloita joissa toinen vanhempi on muuttanut kauaksi ja yhteydenpito muuttuu radikaalisti jne...Lapsi on herkkä kasvava taimi ja pyrkii olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja suhtautuu yleensä tasapuolisesti vanhempiinsa. Molemmat ovat lapselle tärkeitä.

Sinä olet joskus vetänyt kursseja ja siellä joku osallistuja on kertonut, kuinka hän olisi toivonut vanhempiensa palaavan yhteen ja vedät suitä johtopäätöksen, että näin muutkin lapset ajattelevat.

Suurin osa lapsista ei todella toivo, koska suurimalla osalla on muistona vanhempien riitelyt. Näin on myös itsellä.

Uskon että lapsi joka ei ole elänyt "perhehelvetissä" toivoo vanhempansa saman katon alle. Kaikenlaista löytynee.

-petetty vaimo kirjoitti:

Haluan vielä sanoa, että kunnioitan sitä, että olet myöntänyt virheesi. Et ole toivoton pettäjä, voit itse päättää kuka olet tästä eteen päin. Ja kirjoituksesi rohkaisi minuakin siitä, että on mahdollista, että tuollaisen reissun jälkeen voi tulla järkiinsä ja haluta korjata sen mitä korjattavissa on. Kiitos siitä! Toivon todella, että saat välisi kuntoon exäsi kanssa. Ja vaikka hänestä ei tulisi enää puolisoasi, uskon että tulette molemmat (samoin kuin lapsenne) olemaan onnellisempia, jos uskallat keskustella hänen kanssaan avoimesti. Tsemppiä siihen ja kaikkea hyvää!

Minä saan kyllä enemmän sen käsityksen, ettei ap kadu törkeää temppuaan vaimoaan kohtaan, vaan sitä ettei tämä temoaus parantanutkaan elämää kuten piti.

Aika itsekeskeisistä lähtökohdista ap:n joka juttu lähtee. Perhe hylättiin, koska teki mieli hoikempaa naista. No se hoikka nainen ei ollutkaan kiva ja vissiin jättikin ap:n, ja nyt yksin ei ole kivaa, vaan entisen perheensä lämminhenkinen elämä näyttäö houkuttelevalta.

Jos yhteen taas mennään, niin eiköhän parinvuoden päästä nähdä taas ihan oikeutetuksi lähteä hoikemman naisen perään jättäen taas perheensä.