Lue keskustelun säännöt.
Työntekijä lähti ja minä olen tolaltani.
26.04.2018 |
Ei pitäisi olla iso juttu useimpien mielestä. Mutta meillä on.
Ollaan pieni perheyritys, jossa minä, mieheni ja yksi työntekijä töissä. Työntekijä ei ole sanonut mitään, että on tyytymätön. Ja nyt vain ilmoitti, että lähti toiselle töihin. Ja jätti meidät pahaan pulaan, lähti aika huonona hetkenä. Tiesi kyllä itsekin hetken huonoksi. Juuri toista viikkoa sitten suunniteltiin mitä ensi viikolla tehdään. Ja lupasi tehdä, mutta nyt ei enää olekaan tekemässä.
Se mikä minut saa tolaltani on se, että tämä työntekijä on samalla ollut meidän perheen läheisin ihminen, sillä lapsetkin ovat tässä päivittäin mukana. Oltiin luotettu ja vietetty vapaa-aikaakin yhdessä. Ja nyt on petetty olo siitä, että hän ei kokenut tarpeelliseksi edes kertoa etukäteen, että haluaa täältä pois. Lähti vain ilman ennakkovaroitusta. Minä oikeasti itken.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Täällä työtön ja kiinnostus heräsi missäpäin työpaikka on ja mikä koulutus vaaditaan?Minulle työnantajat pikkufirmassa kuulostavat lämminhenkisiltä ja työntekijän hyvinvoinnista välittäviltä ihmisiltä joiden kanssa haluaisin työskennellä.
Heh, itse kun olin pikkufirmassa niin sain palautetta siitä miten tuuletin väärin ja keitin väärän määrän kahvia (jonka senkin tein kun muut työntekijät tapas asiakkaitaan ja pyysivät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti annat itsestäsi kostonhimoisen ja itsekkään kuvan. Kannattaa nyt todella pitää sordiinoa tuolla, ettei se kantaudu asiakkaiden korviin. Yleensä vältetään yhteistyötä vaikeiden tyyppien kanssa jos vain voi välttää. Erityisesti jos tarjoat palvelua, jossa imagolla ja fiiliksellä on merkitystä.
Ja vaikeuttaa rekrytointia, mieluummin mennään mukavampaan paikkaan vaikka pienemmällä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Kävin keskustelun hänen kanssaan tästä uudesta työstä. Keskustelu oli hyväntuulinen. Olin iloinen, että hänelle tuli vastaan tarjous, johon hän selvästikin halusi tarttua. Paha mieleni tuli vasta sen jälkeen, kun olin keskustelussa saanut tietää mistä oikeasti on kysymys. Että kyse ei ollut mistään loistokkaasta työstä eikä hän itsekään ollut varma haluaako pidemmän päälle olla siellä. Kuitenkin halusi kokeilla sitä.
Moni näyttää olettavan, että työpaikan vaihto tarkoittaa automaattisesti urakehitystä ja ansioluettelon paranemista. Mistään urakehityksestä ei ole kyse. Työ vaihtui oman alan monipuolisesta työstä ei-oman alan (vaikka toki sivuavan alan) monotoniseen liukuhihna-tyyppiseen työhön. Työpaikkaa oli tarjottu ensin lukiolaiselle, joka kieltäytyi siitä. Eli ei todellakaan mistään vaativasta tai uraa parantavasta työstä ole kyse.
Ap
Mutta kuitenkin voitti sinun tarjoamasi!
Olisi kiva tietää mikä yritys on kyseessä, siis jos tämä on totta, en halua käyttää yrityksesi palveluita, vaikutat inhottavalta, katkeralta ja pienisieluiseslta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi pitänyt sitouttaa työntekijä paremmin, jos hän oli noin kriittinen ja tärkeä osa yritystänne. Esim. osaomistus yrityksestä. Vaakakuppi oli liikaa teihin päin kallellaan. Työntekijä oli selvästi arvokkaampi teille kuin te hänelle. Epäsuhta lyö tyytymättömyyttä. Balanssi on tärkeää.
Työntekijän kehittymisen kannalta on joskus viisasta kokeilla muita työnantajia ja kartuttaa kokemust. Loppupeleissä työntekijälle ei jää mitään, jos olisi vaikka käynyt niin, että omistaja kyllästyy ja laittaa liiketoiminnan lihoiksi. Työntekijä on kuitenkin vain töissä teillä.
Itse olen joutunut pyytämään palkankorotusta vain kerran ja pyytäessä olin jo aika tympääntynyt siihen, ettei pomo ollut älynnyt hoitaa asiaa oma-aloitteisesti kuntoon. Edellisiltä pomoilta ei tarvinnut pyytää. He huolehtivat itse siitä, että palkka vastaa tehtävää ja sen vaativuutta kehittymisen mukaan. Tuntuu hyvältä, kun pomo noteeraa kehityksen pyytämättä eikä itse tarvitse perustella. Tunnustuksen ei ole välttämätöntä olla edes rahallista.
Sama. Olin itse perheyrityksessä töissä 9 vuotta, enkä kertaakaan pyytänyt palkankorotusta. En ehtinyt. Pomo ehti ensin. Lisäksi sain joka joulu aika arvokkaan joululahjan ja rahaa käteisenä. Keväällä aikaisin istuttiin alas ja puhuttiin kesäloma selväksi ja lomalle lähtiessä sain ylimääräistä lomarahaa.
Tämä perhe arvosti minut korkealle. Lähdin kuitenkin pois, kun halusin uusia kokemuksia, etten jämähdä.
Mutta yksityiselämä oli erillään kokonaan.
En hengaillut heidän kanssaan vapaa-aikana.
Yhteyttä pidetään satunnaisesti vieläkin. Jotain hyvää joulua -puheluita.
En maksanut veroja ylimääräisistä raha-lahjoista, älkää siitä aloittako. Rikos on jo vanhentunut.
En lukenut koko ketjua kun näytti menevän heti jankkaamiseksi. Mutta selvisikö meille jo se, että miksi tässä tapauksessa ei noudatettu kuukauden irtisanomisaikaa, jolloin ap:llä olisi ollut hyvin aikaa etsiä uusi työntekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua kun näytti menevän heti jankkaamiseksi. Mutta selvisikö meille jo se, että miksi tässä tapauksessa ei noudatettu kuukauden irtisanomisaikaa, jolloin ap:llä olisi ollut hyvin aikaa etsiä uusi työntekijä?
Irtisanomisaika on 2 vkoa ja pitenee vasta vuosien päästä kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Asia on varmasti hänellekin vaikea. Jos hän on myös kokenut teidät läheisiksi, miten ihmeessä hän olisi uskaltanut kertoa, että haluaa muualle töihin.
Tuo voi pitää paikkansa jos kyseessä on teini, mutta ei aikuinen ihminen, jolla on voimassa oleva työsopimus toimi noin. Ikinä.
Surullinen yksityiskohta tuo, että alaisesta on tullut ap:n perheen "läheisin ihminen". Siinä on mennyt työ ja yksityiselämä sekaisin eikä hän ehkä jaa perheen tunteita lainkaan.
Niin tai näin, työntekijä toimi väärin, ei kahta puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua kun näytti menevän heti jankkaamiseksi. Mutta selvisikö meille jo se, että miksi tässä tapauksessa ei noudatettu kuukauden irtisanomisaikaa, jolloin ap:llä olisi ollut hyvin aikaa etsiä uusi työntekijä?
Irtisanomisaika kuulemma on mutta työntekijä aikoi pitää kesälomansa heti siihen samaan syssyyn eli ei olisi töissä. Ehdotettiin että työnantaja voisi maksaa lomat rahana jolloin työntekijä olisi sen kuukauden töissä mutta vastauksena tuli jotain omituista mussuttamista työntekijän motivaatiosta tai jotain.
Kerjusta käy ilmi että työntekijä ei oikeasti ole ollut läheinen, vain tärkeä tulokselle. Läheisen lähtiessä ollaan kyllä kauhuissaan oman työn puolesta, mutta hyvillään hänen etenemisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän kyllä sun järkytyksen, ap. Tuntuuhan tuo pahalta ja ei kaikkea pysty aina ajattelemaan pelkästään rationaalisesti. Järjellä ajatellen on selvää, että työntekijä haluaa joskus kokeilla jotain toista työtä, eikä se ole mikään loukkaus teitä kohtaan, vaan ihan normi elämän menoa. Mutta ymmärrän hyvin, että sä koit suhteesi työntekijäänne läheisempänä, ja siksi tuo tuntuu varmasti hylkäämiseltä. Se on inhimillistä (vaikka ei missään nimessä ole työntekijänne vika millään lailla, ei hän ole velkaa teille, että olisi teillä loppuikänsä - vaikka tuo pulaan jättäminen kuukaudeksi ei ollut ihan asiallista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua kun näytti menevän heti jankkaamiseksi. Mutta selvisikö meille jo se, että miksi tässä tapauksessa ei noudatettu kuukauden irtisanomisaikaa, jolloin ap:llä olisi ollut hyvin aikaa etsiä uusi työntekijä?
Irtisanomisaika kuulemma on mutta työntekijä aikoi pitää kesälomansa heti siihen samaan syssyyn eli ei olisi töissä. Ehdotettiin että työnantaja voisi maksaa lomat rahana jolloin työntekijä olisi sen kuukauden töissä mutta vastauksena tuli jotain omituista mussuttamista työntekijän motivaatiosta tai jotain.
Olipa ilkeästi sanottu mussuttamisesta. Tuo oli neuvottelu, senhän voi tehdä kummin päin vain. Jossain työpaikoissa oikein pyritään että lomat pidetään pois, ettei tarvitse rahana maksaa.
Oli työnantajan näkökulma, työntekijän näkökulma, ja neuvottelun tuloksena myönnyit lomaan. Miksi itse nyt mussutat jos neuvottelit sen noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan. Ei kuulosta hyvältä, kun entinen työnantaja kuvittelee tietävänsä, mikä on työntekijän tulevaisuuden kannalta hyväksi.
Ap, jos työntekijä lähti mielestäsi "paskaduuniin" niin ekana herää ajatus, että motiivina ei ollut päästä uuteen työhön vaan päästä teiltä pois... Jos epäilet tätä, niin työntekijän valintojen paheksumisen sijaan kannattaa katsoa peiliin. Tietysti voi olla, että hän oikeasti viihtyi teillä ja tahtoi nyt vain kokeilla jotain uutta!
Mutta pikkaisen näistä viesteistäsi heijastuu, että pienessä firmassa on voinut olla liian tiivis ilmapiiri. Minulla on esimerkiksi ihanat työkaverit ja pomo, mutta tahdon silti pitää työ- ja yksityiselämäni erillään enkä hirveästi kaveerata pomon kanssa. Aiemmin olin isossa firmassa töissä, ja virkistyspäivät tms. olivat tosi kivoja ja oli mukava tavata työkavereita, joiden kanssa ei koskaan juuri jutellut. Nyt sitten taas työn ulkopuoliset jutut ovat joskus koettelemuksia, kun meitä on alle viisi. Samalla porukalla kahvittelemme jo monta kertaa viikossa, joten ei ole tarvetta nähdä lisäksi vapaa-ajalla!
Neuvoisin pitämään hyvät välit tähän ex-työntekijään ja tsemppaamaan/auttamaan häntä jatkossa, ei siitä ainakaan mitään huonoa voi seurata... Ja järjestämään työasiat niin, että työntekijöiden vääjäämätön vaihtuvuus ei aiheuta näin pahaa mieltä. Jos jonkun tahtoo oikeasti sitouttaa, niin kyllä se yleensä tarkoittaa osuutta yrityksestä ja sitä kautta vastuuta yritystoiminnasta ja tasa-arvoista asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin keskustelun hänen kanssaan tästä uudesta työstä. Keskustelu oli hyväntuulinen. Olin iloinen, että hänelle tuli vastaan tarjous, johon hän selvästikin halusi tarttua. Paha mieleni tuli vasta sen jälkeen, kun olin keskustelussa saanut tietää mistä oikeasti on kysymys. Että kyse ei ollut mistään loistokkaasta työstä eikä hän itsekään ollut varma haluaako pidemmän päälle olla siellä. Kuitenkin halusi kokeilla sitä.
Moni näyttää olettavan, että työpaikan vaihto tarkoittaa automaattisesti urakehitystä ja ansioluettelon paranemista. Mistään urakehityksestä ei ole kyse. Työ vaihtui oman alan monipuolisesta työstä ei-oman alan (vaikka toki sivuavan alan) monotoniseen liukuhihna-tyyppiseen työhön. Työpaikkaa oli tarjottu ensin lukiolaiselle, joka kieltäytyi siitä. Eli ei todellakaan mistään vaativasta tai uraa parantavasta työstä ole kyse.
Ap
No, parasta on nyt ymmärtää, että hänen elämänsä ja ratkaisunsa ovat hänen omiaan eivätkä enää kuulu teille.
Koeta päästä tunnemyrskyn ohi miettimättä asiaa liikaa. Ollutta mikä mennyttä.
Onnea vaan ja töihin käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin aikoinaan pienestä perheyrityksestä juuri siitä syystä, että halusin vähän hygieniarajaa työn ja vapaa-ajan välille. En vain jaksanut enää sitä, että pomo tiesi jopa ennen minua sisarusteni kuulumiset, koska oli sattunut näkemään heitä edellisenä päivänä tai kyseli minulta paljon perheeni asioista - läheisiä kun oltiin. Työ ei ollut työtä, josta lähdettiin kotiin, vaan se oli liian suuri osa omaa yksityistä elämäänikin.
Lähdin samantapaisiin töihin aivan muualle, jossa olin täysin nobody ja sain itselleni työminän ja vapaa-ajan minän takaisin. Itse työssä ei ollut oikein mitään vikaa edellisessä työpaikassa.
Tämä.
Lopeta toi raivostuttava tämättely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheyritys on ehkä 'ttumaisin mahdollinen työpaikka. Et vain voi voittaa. Sori, yrittäjäperheet.
"Taidat nyt vähän sekoittaa liike- ja yksityiselämän. Työntekijänä hän menee sinne, mistä saa parhaan paikan. Turha kuvitella sen olevan henkilökohtaista. Eihän hän ole mitenkään vastuussa teidän firmastanne.[/quote]
Työnantaja ei omista työntekijäänsä.
Vaikka monen työntekijän itsevaltiutta ruokitaan nykyasenteella ja moni oikeasti alkaa näin kuvittelemaan kun työnhakijat joutuvat suomessa jopa ilmaiseksi tekemään työtään.
Jos työntekijä ilmoittaa lähtevänsä..niin heti pois.
Työmotivaatio loppuajan 0
Itsellä ollu ja menny 10kunta työntekijää.
Joihinkin tuli kiinnyttyä, kunnes aikuistuin ja tajusin että ne ei oo ystäviä.
Aiemmin annoin etuja, jopa ulkomaanmatkoja.
Nykyään minimit..ja hyvin menee:)
Apn tekstissä kiteytyy perheyrittäjien kuva. Tunnen heitä paljon ja täytyy sanoa, että paskamaisempaa porukkaa on hankalaa löytää.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on varmasti hänellekin vaikea. Jos hän on myös kokenut teidät läheisiksi, miten ihmeessä hän olisi uskaltanut kertoa, että haluaa muualle töihin.
Tuo voi pitää paikkansa jos kyseessä on teini, mutta ei aikuinen ihminen, jolla on voimassa oleva työsopimus toimi noin. Ikinä.
Surullinen yksityiskohta tuo, että alaisesta on tullut ap:n perheen "läheisin ihminen". Siinä on mennyt työ ja yksityiselämä sekaisin eikä hän ehkä jaa perheen tunteita lainkaan.
Niin tai näin, työntekijä toimi väärin, ei kahta puhetta.
Väität ihan tosissasi, että tälläkin hetkellä ei ole missään työntekijöitä, jotka haluaisivat vaihtaa työpaikkaa, mutta eivät ole kertoneet siitä esimiehelle :D ja jos joku hakee työtä työnantajan tietämättä, tämä on väärin?
Voi voi..
Mitä enemmän ap selittää, että tämä uusi työpaikka on huono, sitä enemmänhän se tarkoittaa sitä, että teidän firmassanne on ollut jotain pielessä.
Minä tein näin ja kakkaa lensi tuulettimeen, kun työnantaja ei sitten ollutkaan ihan niin sitoutunut... Otin opikseni enkä todellakaan laita enää työnantajan etua missään kohdassa omani edelle. Enkä sitoudu juurikaan. Pieniä perheyrityksiä kartan viimeiseen asti.