Lue keskustelun säännöt.
Työntekijä lähti ja minä olen tolaltani.
26.04.2018 |
Ei pitäisi olla iso juttu useimpien mielestä. Mutta meillä on.
Ollaan pieni perheyritys, jossa minä, mieheni ja yksi työntekijä töissä. Työntekijä ei ole sanonut mitään, että on tyytymätön. Ja nyt vain ilmoitti, että lähti toiselle töihin. Ja jätti meidät pahaan pulaan, lähti aika huonona hetkenä. Tiesi kyllä itsekin hetken huonoksi. Juuri toista viikkoa sitten suunniteltiin mitä ensi viikolla tehdään. Ja lupasi tehdä, mutta nyt ei enää olekaan tekemässä.
Se mikä minut saa tolaltani on se, että tämä työntekijä on samalla ollut meidän perheen läheisin ihminen, sillä lapsetkin ovat tässä päivittäin mukana. Oltiin luotettu ja vietetty vapaa-aikaakin yhdessä. Ja nyt on petetty olo siitä, että hän ei kokenut tarpeelliseksi edes kertoa etukäteen, että haluaa täältä pois. Lähti vain ilman ennakkovaroitusta. Minä oikeasti itken.
Kommentit (195)
Sanoit, että yrittäjyydestä on ollut puhetta tulevaisuudessa ja että uusi ala on jotain aika lailla muuta. Ehkä hän haluaa vielä kokeilla vaihtoehtoja ennen sitoutumista yrittäjyyteen? Tai saada uusia taitoja laveampaa yrityskuvaa varten? Uusia, erilaisia sidosryhmiä?
Teidän yrityksestä paljastui ainakin, että ns. särkymävaraa ei juuri ole (kuten tilanne pienyrityksissä usein on). Olisihan työntekijäsi voinut esim. sairastua ja olla kuukausia pois, jolloin tilanne kiireajan suhteen olisi sama kuin nytkin. Siksi kannattaa miettiä mitkä ovat ydintehtävät, joihin tarvitaan alan ammattitaitoa ja minkä kaiken voi teettää hätätilassa ulkopuolisella. Kriisitilanteessa tällainen suunnitelma on hyvä olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän työntekijää. Totta kai hän tarttuu tilaisuuteen jos tarjotaan jotain mielenkiintoisempaa, parempipalkkaista, sellaista jossa voi kehittää ammatillisuuttaan uuteen suuntaan tai sellaista joka näyttää aivan erityisen hyvälle CV:ssä.
Itse olen tehnyt töitä sekä suurien toimijoiden että pienten yritysten palkollisena ja kyllä se vaan on paljon palkitsevampaa olla osana suurta toimijaa. Toki oma työnjälki näkyy paremmin pienessä. Mutta mitä jos sairastut eikä sinulle haluta hommata sijaista vaan painostetaan sängynpohjakunnossakin töihin, pitäisi koko ajan olla pomon tavoitettavissa jne. Suuressa voi myös luottaa paremmin että palkka tulee silloin kun pitää (olen oikeasti maksanut kovat oppirahat tästä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?
Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.
Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.
Ap
Et edes halua yrittää ymmärtää sitä työntekijääsi, ajattelet vain itseäsi ja firmaasi. Usko nyt, että ihmiset haluavat vaihtaa pois hyvästäkin työpaikasta ihan vain siksi, että haluavat elämäänsä uusia asioita. Siinä ei mikään palkankorotus tai lomalupaus tms merkitse. Jos työntekijäsi halusi uudistaa elämäänsä, niin et olisi voinut asialle yhtään mitään.
Kiitos kun jaksat kuitenkin jankuttaa minulle. Kuten otsikossa sanoin, niin asia on tuore ja olen tolaltani. Siksi tein aloituksen. Ja tämä auttaa pääsemään asiassa yli. Kyllä vielä jatkan elämää, kunhan toivun järkytyksestä.
Ap
Koska sinulla oli mennyt tunneasiat ja bisnesasiat keskenään sekaisin, niin on ymmärrettävää, että olet tolaltasi. Mutta sinun on nyt päästävä siitä yli. Työntekijä lähti, et voi enää asiaan vaikuttaa. Totaltaan oleminen ei tuo häntä takaisin eikä auta firmaasi. Nyt pistät tunteet syrjään, alat ajatella, että työ on työtä ja firman täytyy jatkua ja alat KESKITTYMÄÄN yrityksesi tilanteeseesi heti ja tänään. Älä laita enrgiaasi tunteiluun, laita energiasi siihen, että etsin hänelle seuraajan / sijaisen / jonkun väliaikaisen apupojan, jotta firman asiat pyörii eikä niihin tule katkosta. Keskity itse nyt tekemään firmassasi firmasi töitä, ehdit vatvoa työntekijääsi joskus kuukauden päästä jos yhä vatvominen silloin kiinnostaa. Sinun täytyy nyt laittaa asiat järkevyysjärjestykseen ja tärkeysjärjestykseen. Ala tekemään nyt töitä, että asiakkaille päin ei näy työntekijän lähtö vaan firma pyörii kuin mitään ei olisi tapahtunut. Unohda se lähtijä ja katso eteenpäin.
Tein hetken aikaa näin. Menin pois koneelta ja mietin erilaisia vaihtoehtoja ratkaista nyt syntynyt kaaos. Mies on omalta osaltaan jo miettinyt ratkaisuja. Ja minä kävelin ympyrää kuin Roope-setä, ja nyt minullakin on esittää miehelle lisäehdotuksia. Katsotaan, kun laitetaan kummankin ehdotukset yhteen, että löytyykö niistä molemmille mielestä ratkaisua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?
Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.
Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.
Ap
Et edes halua yrittää ymmärtää sitä työntekijääsi, ajattelet vain itseäsi ja firmaasi. Usko nyt, että ihmiset haluavat vaihtaa pois hyvästäkin työpaikasta ihan vain siksi, että haluavat elämäänsä uusia asioita. Siinä ei mikään palkankorotus tai lomalupaus tms merkitse. Jos työntekijäsi halusi uudistaa elämäänsä, niin et olisi voinut asialle yhtään mitään.
Kiitos kun jaksat kuitenkin jankuttaa minulle. Kuten otsikossa sanoin, niin asia on tuore ja olen tolaltani. Siksi tein aloituksen. Ja tämä auttaa pääsemään asiassa yli. Kyllä vielä jatkan elämää, kunhan toivun järkytyksestä.
Ap
Koska sinulla oli mennyt tunneasiat ja bisnesasiat keskenään sekaisin, niin on ymmärrettävää, että olet tolaltasi. Mutta sinun on nyt päästävä siitä yli. Työntekijä lähti, et voi enää asiaan vaikuttaa. Totaltaan oleminen ei tuo häntä takaisin eikä auta firmaasi. Nyt pistät tunteet syrjään, alat ajatella, että työ on työtä ja firman täytyy jatkua ja alat KESKITTYMÄÄN yrityksesi tilanteeseesi heti ja tänään. Älä laita enrgiaasi tunteiluun, laita energiasi siihen, että etsin hänelle seuraajan / sijaisen / jonkun väliaikaisen apupojan, jotta firman asiat pyörii eikä niihin tule katkosta. Keskity itse nyt tekemään firmassasi firmasi töitä, ehdit vatvoa työntekijääsi joskus kuukauden päästä jos yhä vatvominen silloin kiinnostaa. Sinun täytyy nyt laittaa asiat järkevyysjärjestykseen ja tärkeysjärjestykseen. Ala tekemään nyt töitä, että asiakkaille päin ei näy työntekijän lähtö vaan firma pyörii kuin mitään ei olisi tapahtunut. Unohda se lähtijä ja katso eteenpäin.
Tein hetken aikaa näin. Menin pois koneelta ja mietin erilaisia vaihtoehtoja ratkaista nyt syntynyt kaaos. Mies on omalta osaltaan jo miettinyt ratkaisuja. Ja minä kävelin ympyrää kuin Roope-setä, ja nyt minullakin on esittää miehelle lisäehdotuksia. Katsotaan, kun laitetaan kummankin ehdotukset yhteen, että löytyykö niistä molemmille mielestä ratkaisua.
Ap
Hyvä! Tsemppiä sinulle! Asioilla on tapana järjestyä jotenkin kyllä :) .
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.
Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.
Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.
Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.
Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.
Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.
Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.
Ap
No älä nyt hassuttele. Jos työntekijä lähtee (eli siis riskeeraa myös työuransa aloittamalla uuden koeajan uudessa paikass yms.) se kertoo enemmän edellisestä työnantajasta ja edellisestä työpaikasta kuin siitä tekijästä. Hyvät tekijät halutaan palkata moneen paikkaan, siksi siitä hyvästä kannattaa pitää kiinni keinolla millä hyvänsä.
En ehtinyt lukea kuin ekan sivun, mutta tarjositteko hänelle osakkuutta, että hän olisi ollut yksi teistä ihan oikeasti. Työntekijä on työntekijä ja tuntee asemansa, vaikka sinä häntä kuinka rakastaisit. Asetelma ei ole hänen kannaltaan tasavertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.
Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.
Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.
Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.
Ap
Siis mikä ihme sinä olet sanomaan, onko uusi työ ansioluettelossa hyvä vai ei? Miksi kuvittelet tietäväsi kaiken paremmin kuin tämä henkilö itse?
Tulee mieleeni entinen esimieheni, joka sanoi, etten pärjäisi yliopistossa.
Ikävä kyllä ap, tästä tulee sinusta hieman itsekäs kuva. Ymmärrän hyvin pahan mielen ja surun ja se on toki inhimillistä. Outoa on, että kerroit, että työntekijä on ollut teidän perheen läheisin ihminen, mutta et tunnu tuntevan mitään sympatiaa häntä kohtaan tai iloitsevan hänen urakehityksestään. Tuntuu, että mietit nyt vain omaa bisnestäsi ja keinoja, jolla olisit voinut sitouttaa työntekijää, jotta bisneksesi hyötyy. Eli sinulla on oman edun näkökulma tähän, mikä on ihan oikein – mutta kun työntekijällä on sama näkökulma, niin se ei olekaan niin ok?
Itse en työskentele yrittäjänä, mutta työssäni käytän aika paljon freelancereita ja alihankkijoita, ja työelämän luonne on, että hyvistäkin joutuu usein luopumaan. Mutta vaikka kirpaisee kun menettää hyvän yhteistyökumppanin ja joutuu etsimään uusia, niin onhan se nyt hienoa, kun nuori etenee urallaan, löytää huippuhomman ulkomailla tai ovet unelmien opiskelupaikkaan avautuu tms.
Oletko onnitellut tätä ex-työntekijää uudesta työpaikasta ja uusista mahdollisuuksista? Osaatko olla iloinen hänen puolestaan? Vai oliko hän oikeasti perheenne läheisin ja tärkein ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap varma, ettette ole tulleet hyväksikäyttäneeksi läheistä melkeinperhesuhdetta? Ettei työntekijän ole annettu ymmärtää, että pitää joustaa ja pitää innostua ja pitää stempata ja pitää sitä ja tätä, muttei ole palkittu kuin haaleilla halauksilla?
.
Ollaan tietoisesti pyritty välttämään hyväksikäyttöä. Työntekijä on ymmärtänyt hyvin työn vaatimukset ja tiennyt miksi on tsempattava silloin, kun sen aika on. Vastaavasti kiireettömään aikaan on saanut vapaasti valita työaikansa ja työmäärän. Ekstrana on saanut työpaikalla ilmaisen ruuan ja kahvit. Ja pieniä ylimääräisiä lahjoja, lähinnä työvaatteita tai syötävää. On myös järjestetty hänelle mieleisempi asunto, kutsuttu harrastuksiin, joissa ainakin on ahkerasti käynyt (eli oletettavasti tykännyt), on esitelty ihmisille ja luotu hänellekin kontakteja, joita voi myöhemmin käyttää. Palkka on maksettu sopimuksen mukaan. Ei ole mielestäni hyväksikäytetty.
Ap
Eiköhän häntä ole kohdeltu ihan hyvin.
Koittakaa seuraavan kanssa olla enemmän juuri työnantajia.
Sovitut hommat, kun asiallisesti hoitaa ja itse omat velvoitteensa täyttää niin eiköhän se riitä.
Luulisi, että saisitte piankin uuden työntekijän, riippuen tietty ammatin vaatimuksista.
Harmillista.
Kävin keskustelun hänen kanssaan tästä uudesta työstä. Keskustelu oli hyväntuulinen. Olin iloinen, että hänelle tuli vastaan tarjous, johon hän selvästikin halusi tarttua. Paha mieleni tuli vasta sen jälkeen, kun olin keskustelussa saanut tietää mistä oikeasti on kysymys. Että kyse ei ollut mistään loistokkaasta työstä eikä hän itsekään ollut varma haluaako pidemmän päälle olla siellä. Kuitenkin halusi kokeilla sitä.
Moni näyttää olettavan, että työpaikan vaihto tarkoittaa automaattisesti urakehitystä ja ansioluettelon paranemista. Mistään urakehityksestä ei ole kyse. Työ vaihtui oman alan monipuolisesta työstä ei-oman alan (vaikka toki sivuavan alan) monotoniseen liukuhihna-tyyppiseen työhön. Työpaikkaa oli tarjottu ensin lukiolaiselle, joka kieltäytyi siitä. Eli ei todellakaan mistään vaativasta tai uraa parantavasta työstä ole kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.
Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.
Olet väärässä siinä, että tuo uusi työ olisi työntekijälle sulka ansioluetteloon. Ei ole. Ja minua aidosti harmittaa se, että työntekijän ansioluettelolle on enemmän haittaa tästä tempauksesta. Nythän me käytämme verkostojamme, jotta saamme työt ja toiminnan järjestettyä. Työntekijän jättämä aukko pitää jotenkin paikata. Ja meiltä tietenkin kysytään, että mihin se meidän hyvä työntekijä katosi. Ei tee kovin hyvää hänen maineelleen, että joudutaan sanomaan, että lähti niin, että meille tuli tässä vähän kiire. Sitä kun ei mitenkään saa kaunisteltua. Ja pienellä paikkakunnalla oman alan piirissä ei pysty jäämään kasvottomaksi.
Mutta tuo on asiallinen muistutus, että pitää pysyä silti hyvissä väleissä, vaikka kuinka harmittaa. Sillä yhteistyökumppaneita me tulevaisuudessa korkealla todennäköisyydellä ollaan kuitenkin.
Ap
Miksi ihmeessä te alkaisitte mustamaalata tätä teille rakasta ihmistä kertoilemalla kylillä, että hän jätti teidät pulaan, jos oikeasti hän sai uuden työn ja lähti pois lakisääteisen (toki lyhyen) irtisanomisajan jälkeen?
Häh! Vieläkö te vatuloitte tätä !!!!
9.36 aloitus ja edelleen samaa jauhamista.
Nyt ymmärrän loparin ottajaa, en minäkään jaksaisi jankkaajaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin vähän yli parikymppisenä nyrkkipajasta jossa olin vuokrafirman kautta. Sopimus oli määräaikainen ja ilmoitin pari viikkoa etukäteen että en jatka sitä vaikka pomo/yrittäjä tätä halusi. Olin silloin hyvin ujo ja herkkä nuori mies, jota kauhistutti olla töissä päivittäin raivokohtauksia saavan esimiehen ja tämän perheenjäsenten kanssa. Ajoittain pomon käytös meni nöyryyttämisessä varmasti työpaikkakiusaamisen puolelle. Keräsin melko pitkään rohkeutta ennen kuin uskalsin kertoa lähdöstäni. Vastoin oletuksia pomo ei näyttänyt yhtään suuttumusta, mutta tämän vaimo alkoi suhtautua minuun kuin tyhjään ilmaan työsopimuksen loppuajan. Sain myös kuulla ettei minun kannattaisi lähteä koska työn saaminen muualta olisi vaikeaa ja kerran jopa kysyttiin jäisinkö sohvan pohjalle makaamaan. Olin henkisesti täys raunio tuon jälkeen.
Ap jos mustamaalaat selvästi hyvää työntekijää, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä. Vaikka kuinka tekisi mieli vähän lipsauttaa, että teillä on kaaos, et anna siinä itsestäsi etkä teidän yrityksestä luotettavaa kuvaa.
Voit pahoitellen ja hymyillenkin sanoa, että teidän luottotyöntekijä siirtyi uusiin tehtäviin, ja kiva hänelle, mutta teillä on hetken aikaa henkilökuntapulaa ennen kuin saatte rekrytoitua.
Sitäpaitsi kukaan hyvä ei lähde yritykseen, jonka päällikkö on drama queenin maineessa. Pure huulta ja näytä tyyntä naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin keskustelun hänen kanssaan tästä uudesta työstä. Keskustelu oli hyväntuulinen. Olin iloinen, että hänelle tuli vastaan tarjous, johon hän selvästikin halusi tarttua. Paha mieleni tuli vasta sen jälkeen, kun olin keskustelussa saanut tietää mistä oikeasti on kysymys. Että kyse ei ollut mistään loistokkaasta työstä eikä hän itsekään ollut varma haluaako pidemmän päälle olla siellä. Kuitenkin halusi kokeilla sitä.
Moni näyttää olettavan, että työpaikan vaihto tarkoittaa automaattisesti urakehitystä ja ansioluettelon paranemista. Mistään urakehityksestä ei ole kyse. Työ vaihtui oman alan monipuolisesta työstä ei-oman alan (vaikka toki sivuavan alan) monotoniseen liukuhihna-tyyppiseen työhön. Työpaikkaa oli tarjottu ensin lukiolaiselle, joka kieltäytyi siitä. Eli ei todellakaan mistään vaativasta tai uraa parantavasta työstä ole kyse.
Ap
Tottakai se monotoninenkin työ on urakehitystä, jos toiveena on alan vaihto. Jos alakoulun rehtori haluaa luoda uran ravintola-alalla, tottakai hänen kannattaa aluksi ottaa tarjoilijan paikka eikä jäädä odottelemaan, koska joku hänet ottaa ravintolaketjun päälliköksi.
Kostonhimoinen akka tämä ap. En yhtään ihmettele että työntekijä häipyi. Toivottavasti ymmärtää myös mustata ap:n yrityksen ja käyttäytymisen. Kun ap palkkaa seuraavan uhrin, ottaisin, tänä eronneena työntekijänä, seuraajaani yhteyttä ja kertoisin että kannattaa juosta ja lujaa, moisen jankkaaja-akan lähettyviltä.
Näitä kusipäitä näkee usein pienyrittäjinä, paikkakunnallani kenkäkaupan omistajapariskunta on juuri sellaisen, hankala 😉.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap varma, ettette ole tulleet hyväksikäyttäneeksi läheistä melkeinperhesuhdetta? Ettei työntekijän ole annettu ymmärtää, että pitää joustaa ja pitää innostua ja pitää stempata ja pitää sitä ja tätä, muttei ole palkittu kuin haaleilla halauksilla?
.
Ollaan tietoisesti pyritty välttämään hyväksikäyttöä. Työntekijä on ymmärtänyt hyvin työn vaatimukset ja tiennyt miksi on tsempattava silloin, kun sen aika on. Vastaavasti kiireettömään aikaan on saanut vapaasti valita työaikansa ja työmäärän. Ekstrana on saanut työpaikalla ilmaisen ruuan ja kahvit. Ja pieniä ylimääräisiä lahjoja, lähinnä työvaatteita tai syötävää. On myös järjestetty hänelle mieleisempi asunto, kutsuttu harrastuksiin, joissa ainakin on ahkerasti käynyt (eli oletettavasti tykännyt), on esitelty ihmisille ja luotu hänellekin kontakteja, joita voi myöhemmin käyttää. Palkka on maksettu sopimuksen mukaan. Ei ole mielestäni hyväksikäytetty.
Ap
Kuulostaa ravintola-alalta tai pitopalvelu /cateringala.
Niissä kyllä työntekijä imetään kuiviin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kävin keskustelun hänen kanssaan tästä uudesta työstä. Keskustelu oli hyväntuulinen. Olin iloinen, että hänelle tuli vastaan tarjous, johon hän selvästikin halusi tarttua. Paha mieleni tuli vasta sen jälkeen, kun olin keskustelussa saanut tietää mistä oikeasti on kysymys. Että kyse ei ollut mistään loistokkaasta työstä eikä hän itsekään ollut varma haluaako pidemmän päälle olla siellä. Kuitenkin halusi kokeilla sitä.
Moni näyttää olettavan, että työpaikan vaihto tarkoittaa automaattisesti urakehitystä ja ansioluettelon paranemista. Mistään urakehityksestä ei ole kyse. Työ vaihtui oman alan monipuolisesta työstä ei-oman alan (vaikka toki sivuavan alan) monotoniseen liukuhihna-tyyppiseen työhön. Työpaikkaa oli tarjottu ensin lukiolaiselle, joka kieltäytyi siitä. Eli ei todellakaan mistään vaativasta tai uraa parantavasta työstä ole kyse.
Ap
No, parasta on nyt ymmärtää, että hänen elämänsä ja ratkaisunsa ovat hänen omiaan eivätkä enää kuulu teille.
Koeta päästä tunnemyrskyn ohi miettimättä asiaa liikaa. Ollutta mikä mennyttä.
Onnea vaan ja töihin käsiksi.
Eikö nyt ole aika itsestään selvää että ehkäpä uudessa työpaikassa on mahdollisuuksia edetä uralla. Pienessä perhefirmassa kun ei työntekijällä taida olla mahdollisuutta edetä esimerkiksi esimiesasemaan. Joillakin vaan on kunnianhimoa ja halu edetä elämässään.