Työntekijä lähti ja minä olen tolaltani.

Oletko ap ajatellut että ehkä hän ei varsinaisesti ollut tyytymätön työhön. Ehkä hän vain haluaa kokeilla siipiään muuallakin. Luulen että hän ei ole mitenkään suunnitellut tätä jos juuri pyysi palkankorotustakin. Ehkä hän sai tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Ihmisen on oikeus muuttaa mieltään vaikka hän onkin sanonut että haluaa työskennellä jossain vaiheessa itsenäisesti sillä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelepa ap, onko tämä ihminen pyytänyt palkankorotusta, urakkatyötä, tuntityötä, vapaata, palkatonta vapaata, työaikajoustoa, työnkuvansa kehittämistä tai parempaa titteliä, ja oletteko te sanoneet siihen, että joo joskus ehkä mutta  juuri nyt ei onnistu? Siellä toisessa työpaikassa on onnistunut.

Palkankorotuksen pyysi tässä kuussa, perusteli sen ja perustelu oli ok, joten siihen ei sanottu edes vastaan. Haluttiin pitää työntekijä tyytyväisenä. Vapaata on pyytänyt tosi harvoin, silloin on aina mukisematta saanut sen. Mitään muuta ei ole pyytänyt. Siksi olen yrittänytkin kysellä, että mitä hän haluaisi, mutta kuten jo sanoin, niin ei halunnut nimetä edes eri työtehtävistään mieleisempiä, jotta niiden määrää olisi voitu lisätä.

Ap

Ap ihmiset vaihtaa työpaikkaa ihan vain kyllästymisenkin vuoksi. Mietit ihan liikaa. Jatka elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?

Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.

Lisään tähän vielä, että puhun omasta kokemuksesta. Pidin edellisestä työpaikastani todella paljon: työ oli mielenkiintoista ja haastavaa, työkaverit ihania ja palkkakin ok.

Silti lähdin pois (kyynelet silmissä kyllä ja tietäen, että työnantaja olisi halunnut minut pitää), koska sain niin houkuttelevan tarjouksen muualta. Ja niin vain tämä nykyinen työni on vielä kivempaa ja kuin minulle räätälöityä. Olen onnellinen edellisestä työstäni ja vielä onnellisempi nykyisestä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?

Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.

Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?

Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.

Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.

Ap

Et edes halua yrittää ymmärtää sitä työntekijääsi, ajattelet vain itseäsi ja firmaasi. Usko nyt, että ihmiset haluavat vaihtaa pois hyvästäkin työpaikasta ihan vain siksi, että haluavat elämäänsä uusia asioita. Siinä ei mikään palkankorotus tai lomalupaus tms merkitse. Jos työntekijäsi halusi uudistaa elämäänsä, niin et olisi voinut asialle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä työntekijän olisi pitänyt ottaa "ajoissa puheeksi" ja odottaa "parempaa aikaa". Valitettavasti siitä olisi työntekijän kannalta vain huonoja mahdollisuuksia. A) työnantaja suuttuu ja heittää kadulle heti kun vähänkin vihjaa hakevansa muuta, tai B) työntekijä toimii työnantajan parhaaksi, perehdyttää uuden tekijän, pyyhkii pölyt ja poistuu juuri silloin kun työnantajalle parhaiten sopii - ja on sinä aikana menettänyt jo monta mahdollisuutta aloittaa uudessa työssä. Päätyy työttömäksi etsimään uutta työtä.

Minä olen tuon jälkimmäisen tehnyt. Mutta en tee enää. Se maksaa. Siinä menettää rahaa ja saa puolen vuoden aukon ansioluetteloonsa.

Sinulta unohtui vaihtoehto C) työnantaja korjaa epäkohdat, jotta työntekijä on tyytyväinen nykyisessä työssä. Minä olisin tehnyt mitä tahansa, että hän olisi viihtynyt. Mutta ei hän edes kertonut, että oli tyytymätön.

Ap

Ap anteeksi nyt, mutta sinä olet vähän pihalla. Et osaa yhtään hypätä työntekijän saappaisiin. Työpaikan vaihtaminen on mitä tavallisin asia ihmisen elämässä, eikä siihen liity välttämättä mitään suurta tunnejuttua. Sinulla sensijaan on mennyt bisnes ja tunteet nyt sekaisin, olet sekoittanut esimies-alaissuhteen ja ystävyyssuhteen. Työntekijän näkökulmasta tavallisia ja hyviä syitä vaihtaa työpaikkaa on vaikkapa vaihtelunhalu, halu saada etäisyyttä liian tuttavalliseen pomoon, halu saada uusia kokemuksia, halu kokeilla muita työpaikkoja, parempi tarjous muualta (vaikkapa lyhyempi työmatka tms) jne. Ei nykyään työntekijät halua tehdä pitkää uraa samassa firmassa vaan haluavat edetä urallaan vertikaalisesti ja horisontaalisesti ja saada kokemusta erilaisista työpaikoista ja työkulttuureista. Sinä yrittäjänä kuvittelet, että työntekijä tunnetasolla sitoutuisi sinun yritykseen, mutta ei se niin mene. Et voi kuvitella, että työntekijä suhtautuu asioihin samoin kuin yrittäjä itse suhtautuu. Etkä voi yrittäjänä rakentaa firmasi toimintaa yksittäisten työntekijöiden varaan, koska nykyään ihmiset tulee ja menee, osa hyvinkin yllättäen.

Olet oikeassa. Ja selvästi me olemme arvioineet aivan väärin työntekijän sitoutumisen. Olemme arvioineet merkittäviksi asioiksi sellaisia asioita, joilla ei ole ollut hänelle merkitystä.

Ap

Minua ärsyttää ap:n kuvitelma siitä, että työntekijä oletusarvoisesti sitoutuisi työnantajaansa. Näinhän ei oletusarvoisesti ollenkaan ole, vaikka olisi kyseessä Suomen paras työnantaja. Toki osa ihmisistä sitoutuukin, mutta sitä ei voi olettaa eikä vaatia. Ja on ihan ok luopua sitoutuneisuudesta vaikka vain hetken päähänpistosta.

Oletko ap ikinä kuullut sanasta yrittäjäriski? Se tarkoittaa, että yrittäjä sitoutuu ja kantaa riskin, työntekijä ei sitoudu eikä kanna riskiä. On ihmisen valinta, että haluaako hän olla työntekijä vai yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä työntekijän olisi pitänyt ottaa "ajoissa puheeksi" ja odottaa "parempaa aikaa". Valitettavasti siitä olisi työntekijän kannalta vain huonoja mahdollisuuksia. A) työnantaja suuttuu ja heittää kadulle heti kun vähänkin vihjaa hakevansa muuta, tai B) työntekijä toimii työnantajan parhaaksi, perehdyttää uuden tekijän, pyyhkii pölyt ja poistuu juuri silloin kun työnantajalle parhaiten sopii - ja on sinä aikana menettänyt jo monta mahdollisuutta aloittaa uudessa työssä. Päätyy työttömäksi etsimään uutta työtä.

Minä olen tuon jälkimmäisen tehnyt. Mutta en tee enää. Se maksaa. Siinä menettää rahaa ja saa puolen vuoden aukon ansioluetteloonsa.

Sinulta unohtui vaihtoehto C) työnantaja korjaa epäkohdat, jotta työntekijä on tyytyväinen nykyisessä työssä. Minä olisin tehnyt mitä tahansa, että hän olisi viihtynyt. Mutta ei hän edes kertonut, että oli tyytymätön.

Ap

Ap anteeksi nyt, mutta sinä olet vähän pihalla. Et osaa yhtään hypätä työntekijän saappaisiin. Työpaikan vaihtaminen on mitä tavallisin asia ihmisen elämässä, eikä siihen liity välttämättä mitään suurta tunnejuttua. Sinulla sensijaan on mennyt bisnes ja tunteet nyt sekaisin, olet sekoittanut esimies-alaissuhteen ja ystävyyssuhteen. Työntekijän näkökulmasta tavallisia ja hyviä syitä vaihtaa työpaikkaa on vaikkapa vaihtelunhalu, halu saada etäisyyttä liian tuttavalliseen pomoon, halu saada uusia kokemuksia, halu kokeilla muita työpaikkoja, parempi tarjous muualta (vaikkapa lyhyempi työmatka tms) jne. Ei nykyään työntekijät halua tehdä pitkää uraa samassa firmassa vaan haluavat edetä urallaan vertikaalisesti ja horisontaalisesti ja saada kokemusta erilaisista työpaikoista ja työkulttuureista. Sinä yrittäjänä kuvittelet, että työntekijä tunnetasolla sitoutuisi sinun yritykseen, mutta ei se niin mene. Et voi kuvitella, että työntekijä suhtautuu asioihin samoin kuin yrittäjä itse suhtautuu. Etkä voi yrittäjänä rakentaa firmasi toimintaa yksittäisten työntekijöiden varaan, koska nykyään ihmiset tulee ja menee, osa hyvinkin yllättäen.

Olet oikeassa. Ja selvästi me olemme arvioineet aivan väärin työntekijän sitoutumisen. Olemme arvioineet merkittäviksi asioiksi sellaisia asioita, joilla ei ole ollut hänelle merkitystä.

Ap

Yrität ihan hirveästi olla "täydellinen työnantaja", mutta yrität ihan liikaa, se tuntuu lähinnä ahdistavalta. Vähän sama tunne tulee kuin parisuhteessa, jossa puoliso yrittää tehdä kaiken toisen mielen mukaan ja ekstraakin vielä, jopa lukea ajatuksia siitä että mitä toinen mahtaa haluta ja toteuttaa sitten niitä, jotta tämä ei vaan jättäisi ja hylkäisi. Mitä enemmän takerrut sitä enemmän toinen haluaa paeta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?

Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.

Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.

Ap

Et edes halua yrittää ymmärtää sitä työntekijääsi, ajattelet vain itseäsi ja firmaasi. Usko nyt, että ihmiset haluavat vaihtaa pois hyvästäkin työpaikasta ihan vain siksi, että haluavat elämäänsä uusia asioita. Siinä ei mikään palkankorotus tai lomalupaus tms merkitse. Jos työntekijäsi halusi uudistaa elämäänsä, niin et olisi voinut asialle yhtään mitään.

Kiitos kun jaksat kuitenkin jankuttaa minulle. Kuten otsikossa sanoin, niin asia on tuore ja olen tolaltani. Siksi tein aloituksen. Ja tämä auttaa pääsemään asiassa yli. Kyllä vielä jatkan elämää, kunhan toivun järkytyksestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin aikoinaan pienestä perheyrityksestä juuri siitä syystä, että halusin vähän hygieniarajaa työn ja vapaa-ajan välille. En vain jaksanut enää sitä, että pomo tiesi jopa ennen minua sisarusteni kuulumiset, koska oli sattunut näkemään heitä edellisenä päivänä tai kyseli minulta paljon perheeni asioista - läheisiä kun oltiin. Työ ei ollut työtä, josta lähdettiin kotiin, vaan se oli liian suuri osa omaa yksityistä elämäänikin.

Lähdin samantapaisiin töihin aivan muualle, jossa olin täysin nobody ja sain itselleni työminän ja vapaa-ajan minän takaisin. Itse työssä ei ollut oikein mitään vikaa edellisessä työpaikassa.

Tämähän voi olla, että haluaa irtautua. Kysyin kyllä asiasta, että tästäkö on kyse, mutta en saanut selvää vastausta.

Ap

No minä kyllä selitin entiselle pomolle ummet ja lammet aivan muista syistä, kun en halunnut sanoa oikeaa syytä. Pomo oli aivan murtunut ja sanoi, että soittaa isälleni ja kysyy, mitä minun kanssa pitäisi tehdä, kun kerroin lähteväni. Jos oli aiemmin ollut yhtään huono fiilis lähtemisestä, niin tuon lauseen jälkeen päätökseni tuntui täysin oikealta. 

- se perheyrityksestä lähtenyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä työntekijän olisi pitänyt ottaa "ajoissa puheeksi" ja odottaa "parempaa aikaa". Valitettavasti siitä olisi työntekijän kannalta vain huonoja mahdollisuuksia. A) työnantaja suuttuu ja heittää kadulle heti kun vähänkin vihjaa hakevansa muuta, tai B) työntekijä toimii työnantajan parhaaksi, perehdyttää uuden tekijän, pyyhkii pölyt ja poistuu juuri silloin kun työnantajalle parhaiten sopii - ja on sinä aikana menettänyt jo monta mahdollisuutta aloittaa uudessa työssä. Päätyy työttömäksi etsimään uutta työtä.

Minä olen tuon jälkimmäisen tehnyt. Mutta en tee enää. Se maksaa. Siinä menettää rahaa ja saa puolen vuoden aukon ansioluetteloonsa.

Sinulta unohtui vaihtoehto C) työnantaja korjaa epäkohdat, jotta työntekijä on tyytyväinen nykyisessä työssä. Minä olisin tehnyt mitä tahansa, että hän olisi viihtynyt. Mutta ei hän edes kertonut, että oli tyytymätön.

Ap

Ap anteeksi nyt, mutta sinä olet vähän pihalla. Et osaa yhtään hypätä työntekijän saappaisiin. Työpaikan vaihtaminen on mitä tavallisin asia ihmisen elämässä, eikä siihen liity välttämättä mitään suurta tunnejuttua. Sinulla sensijaan on mennyt bisnes ja tunteet nyt sekaisin, olet sekoittanut esimies-alaissuhteen ja ystävyyssuhteen. Työntekijän näkökulmasta tavallisia ja hyviä syitä vaihtaa työpaikkaa on vaikkapa vaihtelunhalu, halu saada etäisyyttä liian tuttavalliseen pomoon, halu saada uusia kokemuksia, halu kokeilla muita työpaikkoja, parempi tarjous muualta (vaikkapa lyhyempi työmatka tms) jne. Ei nykyään työntekijät halua tehdä pitkää uraa samassa firmassa vaan haluavat edetä urallaan vertikaalisesti ja horisontaalisesti ja saada kokemusta erilaisista työpaikoista ja työkulttuureista. Sinä yrittäjänä kuvittelet, että työntekijä tunnetasolla sitoutuisi sinun yritykseen, mutta ei se niin mene. Et voi kuvitella, että työntekijä suhtautuu asioihin samoin kuin yrittäjä itse suhtautuu. Etkä voi yrittäjänä rakentaa firmasi toimintaa yksittäisten työntekijöiden varaan, koska nykyään ihmiset tulee ja menee, osa hyvinkin yllättäen.

Olet oikeassa. Ja selvästi me olemme arvioineet aivan väärin työntekijän sitoutumisen. Olemme arvioineet merkittäviksi asioiksi sellaisia asioita, joilla ei ole ollut hänelle merkitystä.

Ap

Yrität ihan hirveästi olla "täydellinen työnantaja", mutta yrität ihan liikaa, se tuntuu lähinnä ahdistavalta. Vähän sama tunne tulee kuin parisuhteessa, jossa puoliso yrittää tehdä kaiken toisen mielen mukaan ja ekstraakin vielä, jopa lukea ajatuksia siitä että mitä toinen mahtaa haluta ja toteuttaa sitten niitä, jotta tämä ei vaan jättäisi ja hylkäisi. Mitä enemmän takerrut sitä enemmän toinen haluaa paeta. 

No sehän on sitten ihan loistavaa, jos minä olen pelotellut sen työntekijän pois. Ja nyt ollaan sitten ihan pulassa. Kun tuohon työhön tarvitaan kuitenkin ammattitaitoakin, niin kuka tahansa vastaankävielijä ei voi korvata.

Ap, joka vaihtoi nyt marttyyriksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että työntekijäsi ei viihtynyt?

Itse kuvittelisin, että hän on voinut viihtyä oikein hyvinkin. Hänelle on nyt vain saattanut tulla työtarjous jostain muusta paikasta, joka on vielä viihtyisämpi, työ ehkä kiinnostavampaa ja/tai paremmin palkattua. Totta kai ihminen tarttuu sellaiseen tarjoukseen.

Aivan. Minä jään vain jankuttamaan sitä, että jos tuli mielenkiintoinen tarjous, niin miksi ei kertonut meille, että tällainen olisi, onko meillä vastatarjousta. Mutta ei varmaan halunnut mitään tarjouskilpailua.

Ap

Et edes halua yrittää ymmärtää sitä työntekijääsi, ajattelet vain itseäsi ja firmaasi. Usko nyt, että ihmiset haluavat vaihtaa pois hyvästäkin työpaikasta ihan vain siksi, että haluavat elämäänsä uusia asioita. Siinä ei mikään palkankorotus tai lomalupaus tms merkitse. Jos työntekijäsi halusi uudistaa elämäänsä, niin et olisi voinut asialle yhtään mitään.

Kiitos kun jaksat kuitenkin jankuttaa minulle. Kuten otsikossa sanoin, niin asia on tuore ja olen tolaltani. Siksi tein aloituksen. Ja tämä auttaa pääsemään asiassa yli. Kyllä vielä jatkan elämää, kunhan toivun järkytyksestä.

Ap

Koska sinulla oli mennyt tunneasiat ja bisnesasiat keskenään sekaisin, niin on ymmärrettävää, että olet tolaltasi. Mutta sinun on nyt päästävä siitä yli. Työntekijä lähti, et voi enää asiaan vaikuttaa. Totaltaan oleminen ei tuo häntä takaisin eikä auta firmaasi. Nyt pistät tunteet syrjään, alat ajatella, että työ on työtä ja firman täytyy jatkua ja alat KESKITTYMÄÄN yrityksesi tilanteeseesi heti ja tänään. Älä laita enrgiaasi tunteiluun, laita energiasi siihen, että etsin hänelle seuraajan / sijaisen / jonkun väliaikaisen apupojan, jotta firman asiat pyörii eikä niihin tule katkosta. Keskity itse nyt tekemään firmassasi firmasi töitä, ehdit vatvoa työntekijääsi joskus kuukauden päästä jos yhä vatvominen silloin kiinnostaa. Sinun täytyy nyt laittaa asiat järkevyysjärjestykseen ja tärkeysjärjestykseen. Ala tekemään nyt töitä, että asiakkaille päin ei näy työntekijän lähtö vaan firma pyörii kuin mitään ei olisi tapahtunut. Unohda se lähtijä ja katso eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä työntekijän olisi pitänyt ottaa "ajoissa puheeksi" ja odottaa "parempaa aikaa". Valitettavasti siitä olisi työntekijän kannalta vain huonoja mahdollisuuksia. A) työnantaja suuttuu ja heittää kadulle heti kun vähänkin vihjaa hakevansa muuta, tai B) työntekijä toimii työnantajan parhaaksi, perehdyttää uuden tekijän, pyyhkii pölyt ja poistuu juuri silloin kun työnantajalle parhaiten sopii - ja on sinä aikana menettänyt jo monta mahdollisuutta aloittaa uudessa työssä. Päätyy työttömäksi etsimään uutta työtä.

Minä olen tuon jälkimmäisen tehnyt. Mutta en tee enää. Se maksaa. Siinä menettää rahaa ja saa puolen vuoden aukon ansioluetteloonsa.

Sinulta unohtui vaihtoehto C) työnantaja korjaa epäkohdat, jotta työntekijä on tyytyväinen nykyisessä työssä. Minä olisin tehnyt mitä tahansa, että hän olisi viihtynyt. Mutta ei hän edes kertonut, että oli tyytymätön.

Ap

Ap anteeksi nyt, mutta sinä olet vähän pihalla. Et osaa yhtään hypätä työntekijän saappaisiin. Työpaikan vaihtaminen on mitä tavallisin asia ihmisen elämässä, eikä siihen liity välttämättä mitään suurta tunnejuttua. Sinulla sensijaan on mennyt bisnes ja tunteet nyt sekaisin, olet sekoittanut esimies-alaissuhteen ja ystävyyssuhteen. Työntekijän näkökulmasta tavallisia ja hyviä syitä vaihtaa työpaikkaa on vaikkapa vaihtelunhalu, halu saada etäisyyttä liian tuttavalliseen pomoon, halu saada uusia kokemuksia, halu kokeilla muita työpaikkoja, parempi tarjous muualta (vaikkapa lyhyempi työmatka tms) jne. Ei nykyään työntekijät halua tehdä pitkää uraa samassa firmassa vaan haluavat edetä urallaan vertikaalisesti ja horisontaalisesti ja saada kokemusta erilaisista työpaikoista ja työkulttuureista. Sinä yrittäjänä kuvittelet, että työntekijä tunnetasolla sitoutuisi sinun yritykseen, mutta ei se niin mene. Et voi kuvitella, että työntekijä suhtautuu asioihin samoin kuin yrittäjä itse suhtautuu. Etkä voi yrittäjänä rakentaa firmasi toimintaa yksittäisten työntekijöiden varaan, koska nykyään ihmiset tulee ja menee, osa hyvinkin yllättäen.

Olet oikeassa. Ja selvästi me olemme arvioineet aivan väärin työntekijän sitoutumisen. Olemme arvioineet merkittäviksi asioiksi sellaisia asioita, joilla ei ole ollut hänelle merkitystä.

Ap

Yrität ihan hirveästi olla "täydellinen työnantaja", mutta yrität ihan liikaa, se tuntuu lähinnä ahdistavalta. Vähän sama tunne tulee kuin parisuhteessa, jossa puoliso yrittää tehdä kaiken toisen mielen mukaan ja ekstraakin vielä, jopa lukea ajatuksia siitä että mitä toinen mahtaa haluta ja toteuttaa sitten niitä, jotta tämä ei vaan jättäisi ja hylkäisi. Mitä enemmän takerrut sitä enemmän toinen haluaa paeta. 

No sehän on sitten ihan loistavaa, jos minä olen pelotellut sen työntekijän pois. Ja nyt ollaan sitten ihan pulassa. Kun tuohon työhön tarvitaan kuitenkin ammattitaitoakin, niin kuka tahansa vastaankävielijä ei voi korvata.

Ap, joka vaihtoi nyt marttyyriksi

Ap miksi reagoit kaikkeen niin tunteella? Täällä joku tuntematon kirjoittaa sinulle kommentin, ja reagoit siihenkin niin tunteella, että heittäydyt marttyyriksi. Äläkä vastaa, että siksi koska olet järkyttyneessä mielialassa. 

MIETI miksi reagoit yritykseesi ja itseesi yrittäjänä liittyviin asioihin ja kommentteihin niin tunnepitoisesti? MIETI miksi et osaa suhtautua niin, että työ on työtä ja bisnes on bisnestä. Sinun henk koht haaste on opetella pois tuosta tunteella reagoimisesta ja opetella tilalle viileää suhtautumista asioihin, jotka ihan oikeasti ei ole henkilökohtaisia vaan puhdasta bisnestä vain. 

Ap, sinä otat nyt tunteella ja henkilökohtaisesti vaikka työpaikan vaihto on ihan bisnestä ja rationaalista.

Itse olen juuri vaihtamassa työpaikkaa. Ei entisessäkään mitään vikaa ollut, seuraavasta vaan otettiin yhteyttä, ja tarjottiin vähän erilaista työnkuvaa, paremmalla palkalla, vähän isommassa yrityksessä. Se oli vaan pakko ottaa silloin kun se tulee eteen. En minäkään muutama viikko sitten tiennyt. Lisäksi halusivat että aloitan heti.

Itsekin sanot ettei tuo ollut teidän työntekijälle eläkevirka. Hänen on pakko ajatella että tekee sellaisia liikkeitä, jotka tuo hyvää hänen ansioluetteloon. Pienessä firmassa jossain vaiheessa ei ole enää opittavaa eikä kehity.

Myös ei ole varaa kieltäytyä paremmasta palkasta. Minullekin tarjottiin useampi sata euroa parempi palkka. Vaikka työkavereita ja siistiä työpaikkaa tulee ikävä, niin sillä rahalla lyhennän asuntolainaa ja kerrytän parempaa eläkettä.

Ei työasiat ole henkilökohtaisia. Jos te olette aidosti hyviä perheystäviä, te voitte olla sitä eri työpaikoistakin.

Sulattele asiaa, rekrytoi uusi, pysy väleissä vanhaan työkaveriin, ja vähän ajan päästä voitte taas jutella myös työasioista. Hänestä kasvaa sinulle ehkä yhteistyökumppani ja kollega.

Ap voi oppia elämää tai katkeroitua ja alkaa mulkvistityönantajaksi käyttämällä vain 0-sopparivuokralaisia, ettei vaan sydän säry enää. Aloittajan ei tarvitse mielestäni soimata itseään "vääristä teoista", mutta suhtautumisessa ja realiteeteissa hänellä on kehittymistä. Tärkein oppi tässä olisi ymmärtää - kuten jo aika monesti sanottu: työntekijälle tämä on vain elämää, se yksi ainut elämä.

Yritä ap ymmärtää, että tämä ei välttämättä johdu siitä, mitä sinä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kyse on työstä ja siihen liittyvistä asioista, joille ehkä sinäkään et voi mitään. Jos työhön kuuluu esimerkiksi ärsyttäviä asiakkaita tai tilanteita, jotka kuormittavat henkisesti, et voi työnantajana tietyn rajan jälkeen enää mitään.

Esim kaupan työssä minua rassasivat työajat, fyysinen kuormitus ja sekopäiset asiakkaat. Minulla oli maailman ihanin pomo ja työkaverit, mutta eipä noista asioista päässyt eroon, vaikka olisi kehityskeskusteluissa näistä avautunutkin.

Täällä työtön ja kiinnostus heräsi missäpäin työpaikka on ja mikä koulutus vaaditaan?Minulle työnantajat pikkufirmassa kuulostavat lämminhenkisiltä ja työntekijän hyvinvoinnista välittäviltä ihmisiltä joiden kanssa haluaisin työskennellä.

Tämä taitaa olla trolli.

Ainahan täällä joku yrittäjä naukuu, miten on riskaabelia palkata työntekijöitä, kun nehän vaan on hillitön kuluerä eikä kuitenkaan sitoudu, laiskojakin. Että työsopimuksia pitäisi muuttaa nollatuntisiksi ja työntekijöistä tehdä pelkkiä keikkalaisia. Irtisanomisaikoja ei tarvittaisi ollenkaan, vaan työnantaja saisi potkaista pihalle koska vain miellyttää jne.

Mutta tämäpä työnantaja on ollut tunteella mukana ja pitänyt työsuhdetta rakkaussuhteena!

Tosta noin vaan lähti? Siis ilman yhtään mitään ennakkovaroituksia? Mä nyt menisin peilin eteen miettimään että onko työntekijä kuitenkin tuonut esille oman tyytymättömyytensä. Koska jos olette muutenkin läheisiä ja vaikka ette mitään kehityskeskusteluita olekaan käyneet niin jossainhan joku on mättänyt jos yhtäkkiä vaan työntekijä lähtee. Toki vastuu työssäviihtymisessä on molemmilla osapuolilla mutta liian läheiset välit on näissä tilanteissa ehkä enemmän haitaksi.

Teidän olisi pitänyt sitouttaa työntekijä paremmin, jos hän oli noin kriittinen ja tärkeä osa yritystänne. Esim. osaomistus yrityksestä. Vaakakuppi oli liikaa teihin päin kallellaan. Työntekijä oli selvästi arvokkaampi teille kuin te hänelle. Epäsuhta lyö tyytymättömyyttä. Balanssi on tärkeää.

Työntekijän kehittymisen kannalta on joskus viisasta kokeilla muita työnantajia ja kartuttaa kokemust. Loppupeleissä työntekijälle ei jää mitään, jos olisi vaikka käynyt niin, että omistaja kyllästyy ja laittaa liiketoiminnan lihoiksi. Työntekijä on kuitenkin vain töissä teillä.

Itse olen joutunut pyytämään palkankorotusta vain kerran ja pyytäessä olin jo aika tympääntynyt siihen, ettei pomo ollut älynnyt hoitaa asiaa oma-aloitteisesti kuntoon. Edellisiltä pomoilta ei tarvinnut pyytää. He huolehtivat itse siitä, että palkka vastaa tehtävää ja sen vaativuutta kehittymisen mukaan. Tuntuu hyvältä, kun pomo noteeraa kehityksen pyytämättä eikä itse tarvitse perustella. Tunnustuksen ei ole välttämätöntä olla edes rahallista.