Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Minä siis otin ihan hypoteettisen esimerkin tuossa, sillä minua ei ole tietääkseni petetty. Tällä hetkellä olen ihan sinkku. ;) Ehkä juuri siitä syystä, että minä en ole löytänyt sellaista sopivaa keskustelijaa, vaan perusmiehiä suomalaiseen tapaan.
Minua lähinnä ärsyttää ja ärsyttäisi pettämis-/erotilanteessakin tuollaiset turhanpäiväiset seliselit tai "en mä tiä" -jupinat. Sitä paitsi itse olen ainakin niin ehdoton pettämisen suhteen, ettei minulle anna oikeastaan mikään syy mikään, koska ainoastaan jokin ihan timanttinen ja järkevä "mut pakotettiin/huumattiin" -syy voisi mennä läpi. No mitenkäs usein tällaisia tulee eteen...
Kun tajuaa tulleensa petetyksi niin miehessä ärsyttää ihan kaikki, seliselit ja jupinat, väpättävät nenäkarvat ja ne uudet valkoiset kepeän pettäjän keväthuumakengät. Vaikka se mies näyttäisi Brad Pittile ja puhuisi hunajaa niin se mies ärsyttää. Ja ei pettämisellä ole mitään järkevää syytä.
Pettämisen aiheuttamasta ärsytyksestä ei pääse eroon kuin ajan kanssa, miehestä pääsee eroon nopeammin. Mutta (asiallinen) keskustelu miten nyt tehdään on käytävä. Käytännön asiat järjestettävä, sovittava ja kerrottava. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita.
Keskustelupalstalla kaikki kiroavat feidaajia tyyliin: "Onko liikaa vaatia ihmiseltä, että laittaisi tekstarin, jos ei uskalla soittaa tai sanoa kasvokkain, että ohi on, ei kiinnosta."
Mitä jos feidaaja onkin puoliso, eihän se muuta asiaa. Jos feidauksen syy on pettäminen, eihän sekään muuta asiaa. Eroon on syyt mutta itse ero täytyy kertoa.
Muuttaa muuttaa. Tai jos eron syynä on toistuva valehtelu, sekin muuttaa asiaa. Tai ihan mikä tahansa pahanteko. Voidaan alkaa laskea nallekarkkeja, jotta kuka onkaan velkaa ja kuka ei ole.
Joo, jokainen on vastuussa omista teoistaan eli tietenkin jos on oikein hyvä, korrekti ja aikuismainen ihminen, niin ei ikinä tee toiselle pahasti, vaan kääntelee toisia poskia loputtomasti ja kiillottelee sädekehää. Siitä sitten voi olla montaa mieltä, miten paljon siitäkään on hyötyä. Joskus saa lapsettaa luvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö olla uteliaille oma keskustelupalsta mihin voi vain ap kommentoida? Sitten heillä ei menisi herne nenuun kun joutuvat seuraamaan keskustelua?
Heillehän riittää keskusteluksi vain peukuttaminen. Kuka jaksaa lukea täällä tai vaikka Facesta niitä hyvä juttu ja hyvin tehty kommentteja, jotka ovat vaan sitä diipadaapaa.
Mitäpä jos jokainen mitä kuuluu ap hattarapää menisi vain kuvaamaan niitä kesävarpaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Minä siis otin ihan hypoteettisen esimerkin tuossa, sillä minua ei ole tietääkseni petetty. Tällä hetkellä olen ihan sinkku. ;) Ehkä juuri siitä syystä, että minä en ole löytänyt sellaista sopivaa keskustelijaa, vaan perusmiehiä suomalaiseen tapaan.
Minua lähinnä ärsyttää ja ärsyttäisi pettämis-/erotilanteessakin tuollaiset turhanpäiväiset seliselit tai "en mä tiä" -jupinat. Sitä paitsi itse olen ainakin niin ehdoton pettämisen suhteen, ettei minulle anna oikeastaan mikään syy mikään, koska ainoastaan jokin ihan timanttinen ja järkevä "mut pakotettiin/huumattiin" -syy voisi mennä läpi. No mitenkäs usein tällaisia tulee eteen...
Kun tajuaa tulleensa petetyksi niin miehessä ärsyttää ihan kaikki, seliselit ja jupinat, väpättävät nenäkarvat ja ne uudet valkoiset kepeän pettäjän keväthuumakengät. Vaikka se mies näyttäisi Brad Pittile ja puhuisi hunajaa niin se mies ärsyttää. Ja ei pettämisellä ole mitään järkevää syytä.
Pettämisen aiheuttamasta ärsytyksestä ei pääse eroon kuin ajan kanssa, miehestä pääsee eroon nopeammin. Mutta (asiallinen) keskustelu miten nyt tehdään on käytävä. Käytännön asiat järjestettävä, sovittava ja kerrottava. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita.
Keskustelupalstalla kaikki kiroavat feidaajia tyyliin: "Onko liikaa vaatia ihmiseltä, että laittaisi tekstarin, jos ei uskalla soittaa tai sanoa kasvokkain, että ohi on, ei kiinnosta."
Mitä jos feidaaja onkin puoliso, eihän se muuta asiaa. Jos feidauksen syy on pettäminen, eihän sekään muuta asiaa. Eroon on syyt mutta itse ero täytyy kertoa.
Muuttaa muuttaa. Tai jos eron syynä on toistuva valehtelu, sekin muuttaa asiaa. Tai ihan mikä tahansa pahanteko. Voidaan alkaa laskea nallekarkkeja, jotta kuka onkaan velkaa ja kuka ei ole.
Joo, jokainen on vastuussa omista teoistaan eli tietenkin jos on oikein hyvä, korrekti ja aikuismainen ihminen, niin ei ikinä tee toiselle pahasti, vaan kääntelee toisia poskia loputtomasti ja kiillottelee sädekehää. Siitä sitten voi olla montaa mieltä, miten paljon siitäkään on hyötyä. Joskus saa lapsettaa luvan kanssa.
Toiset laskee nallekarkkeja, toiset ei. Minusta ero mielipiteensä ja tekona riittää, se ilkeily erossa on turhaa. Ero ja pettäminen on tarpeeksi pahoja tilanteita kenelle tahansa käsitellä, ettei siinä tarvitsee kääntää veistä haavassa. Jos on halu voittaa erossa tai loukata yhtä pahasti niin se kääntyy itseään vastaan. Kysy vaikka ihmisiltä mitä he katuvat, mikä olisi voinut mennä paremminkin ja mikä on jäänyt vaivaamaan. Jos siis ihmisellä on omatunto, jota kuuntelee.
Intiaanitarinassa jokaisen meidän sisällä on kaksi sutta, musta, jolla on meidän pahat teot ja valkoinen, jolla on meidän hyvät teot. Kumpi susista voittaa? Se, jota ruokit.
Ap:n mies teki väärin mutta onko hän ihmisenä paha jos ajattelee 6 vuotta. Miksi ap olisi muuten miehen kanssa ollut? Ja niin iso asia kuin ero, tähän tapaanko se pitää lopettaa? No, minä nyt vain katson asioita pitemmällä aikavälillä kuin pikkujouluiltana ja molempien näkökulmasta.
Minä olen käynyt läpi tilanteen, että pettäminen ja ero. Mies sanoi, että ei hän halunnut, että tämä olisi mennyt näin mutta meidän parisuhde vain tuli päätökseen. Hän ei olisi halunnut erota koska rakasti jollain tasolla mutta halusi pettää koska ei rakastanut minua tarpeeksi. Minä taas valitsin eron, en enää rakastanut miestäni tarpeeksi. Rakkaus loppui, pettäminen, ero. Mutta en minä toiselle ihmiselle, jonka kanssa olen elänyt ja jota olen joskus rakastanut halua pahaa vaan sitä, että molemmat jatkavat elämäänsä ja virheet on annettu anteeksi. Jos on ero, lopullinen piste niin miksi enää kantaa kaunaa? Ei virhe määrittele ihmistä vaan miten hän käsittelee sen. Virheestä on seuraus ja jos se on ero niin eikö se sinänsä jo riitä. Pitääkö toinen nujertaa, että oma itsetunto kohenee?
Sinusta se on sädekehän kiillottelua. Minusta se on millaisten arvojen kautta elät elämääsi ja teet valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Meidän kotona.
Olisi kiva olla kärpäsenä katossa teidän eroselvittelyssänne. Varmasti molemmat onnellinen hymynkare huulillanne teette sopuisasti eroa. Hah, uskoo ken tahtoo.
Myös samaa mieltä, että mies petti ja rangaistuksena siitä on ero.
Kyllä mies sen erohalun ja syyn siihen silti olisi käsittänyt, vaikka eron olisi hoitanut ilman salailuakin.
Vai onko ajatuksena niin, että mies silloin ei olisi "tarpeeksi käsittänyt" syyllisyyttään, vaan sitä piti tehostaa lisäkeinolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1136, joku kysyi missä ne onnelliset pariskunnat nyt luuraa, ja vastattiin, että meillä kotona.
Miksi he eroa olisivat hymy huulilla tekemässä?
Eivät he ole eroamassa, päinvastoin.
Ap täällä hei :)
Ihmeellistä että ketju jatkuu edelleen. Tulin nyt vaan kertomaan että ei ole mitään uutta kerrottavaa. Miehestä ei ole kuulunut ja itselläni on ollut superkiireinen työviikko, joten nyt viikonloppuna vasta ehdin rauhoittumaan kunnolla. Ei tunnu kovin pahalta vieläkään, olen vain helpottunut ettei mies ole nostanut meteliä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kuultaa kova katkeruus, jos joku kerttoo esimerkkiä asiallisesta erosta.
Miksi?
On olemassa aloittajan kaltaisia eroja, asiallisia eroja ja kaikkea siltä väliltä.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikkien ero ei mene sen vaikeimman tai salaisimman kautta?
Jos ero menee ilman suurempia loukkauksia tai syyttelyjä, niin sitä ei haluta hyväksyä, uskoa tai sitä arvostellaan ja naureskellaan?
Eikö se ole hyvä asia eikä suinkaan huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Meidän kotona.
Olisi kiva olla kärpäsenä katossa teidän eroselvittelyssänne. Varmasti molemmat onnellinen hymynkare huulillanne teette sopuisasti eroa. Hah, uskoo ken tahtoo.
Jos samaistat itsesi paskakärpäseksi toisten tunkiolla niin itsehän sanoit.
Tämän avioliiton eroseminaariin et valitettavasti pääse. Meillä on sopimus loppuelämän liitosta. Kumpikaan ei ole koskaan syönyt sanaansa. Ero on hyvin epätodennäköinen. Jos niin kävisi sinä et ole paikalla vaikka se olisi sinusta kivaa.
Mutta pariin edelliseen avoeroon olisit voinut tulla poppareiden ja irttareiden kanssa mässyttämään. Toinen oli hauska ero missä kaikki turha poltettiin juhannuskokossa. Eipä turhia keskusteltu. Mutta erottiin sentään ajatuksen ja käytännön tasolla yhdessä. Välillä kumpaakin nauratti. Toinen ero oli vähän tylsempi, pakkasin miehen tavarat ja pyysin häipymään kun mitta tuli täyteen.
Ero ei tullut koskaan kenellekään yllätyksenä ja eropäätös tuli selkeästi tiedoksi kummallekin. Keskusteltiin tarvittava mutta siinä missä sinä mässytät niin minä en lässytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Minä siis otin ihan hypoteettisen esimerkin tuossa, sillä minua ei ole tietääkseni petetty. Tällä hetkellä olen ihan sinkku. ;) Ehkä juuri siitä syystä, että minä en ole löytänyt sellaista sopivaa keskustelijaa, vaan perusmiehiä suomalaiseen tapaan.
Minua lähinnä ärsyttää ja ärsyttäisi pettämis-/erotilanteessakin tuollaiset turhanpäiväiset seliselit tai "en mä tiä" -jupinat. Sitä paitsi itse olen ainakin niin ehdoton pettämisen suhteen, ettei minulle anna oikeastaan mikään syy mikään, koska ainoastaan jokin ihan timanttinen ja järkevä "mut pakotettiin/huumattiin" -syy voisi mennä läpi. No mitenkäs usein tällaisia tulee eteen...
Kun tajuaa tulleensa petetyksi niin miehessä ärsyttää ihan kaikki, seliselit ja jupinat, väpättävät nenäkarvat ja ne uudet valkoiset kepeän pettäjän keväthuumakengät. Vaikka se mies näyttäisi Brad Pittile ja puhuisi hunajaa niin se mies ärsyttää. Ja ei pettämisellä ole mitään järkevää syytä.
Pettämisen aiheuttamasta ärsytyksestä ei pääse eroon kuin ajan kanssa, miehestä pääsee eroon nopeammin. Mutta (asiallinen) keskustelu miten nyt tehdään on käytävä. Käytännön asiat järjestettävä, sovittava ja kerrottava. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita.
Keskustelupalstalla kaikki kiroavat feidaajia tyyliin: "Onko liikaa vaatia ihmiseltä, että laittaisi tekstarin, jos ei uskalla soittaa tai sanoa kasvokkain, että ohi on, ei kiinnosta."
Mitä jos feidaaja onkin puoliso, eihän se muuta asiaa. Jos feidauksen syy on pettäminen, eihän sekään muuta asiaa. Eroon on syyt mutta itse ero täytyy kertoa.
Muuttaa muuttaa. Tai jos eron syynä on toistuva valehtelu, sekin muuttaa asiaa. Tai ihan mikä tahansa pahanteko. Voidaan alkaa laskea nallekarkkeja, jotta kuka onkaan velkaa ja kuka ei ole.
Joo, jokainen on vastuussa omista teoistaan eli tietenkin jos on oikein hyvä, korrekti ja aikuismainen ihminen, niin ei ikinä tee toiselle pahasti, vaan kääntelee toisia poskia loputtomasti ja kiillottelee sädekehää. Siitä sitten voi olla montaa mieltä, miten paljon siitäkään on hyötyä. Joskus saa lapsettaa luvan kanssa.
Toiset laskee nallekarkkeja, toiset ei. Minusta ero mielipiteensä ja tekona riittää, se ilkeily erossa on turhaa. Ero ja pettäminen on tarpeeksi pahoja tilanteita kenelle tahansa käsitellä, ettei siinä tarvitsee kääntää veistä haavassa. Jos on halu voittaa erossa tai loukata yhtä pahasti niin se kääntyy itseään vastaan. Kysy vaikka ihmisiltä mitä he katuvat, mikä olisi voinut mennä paremminkin ja mikä on jäänyt vaivaamaan. Jos siis ihmisellä on omatunto, jota kuuntelee.
Intiaanitarinassa jokaisen meidän sisällä on kaksi sutta, musta, jolla on meidän pahat teot ja valkoinen, jolla on meidän hyvät teot. Kumpi susista voittaa? Se, jota ruokit.
Ap:n mies teki väärin mutta onko hän ihmisenä paha jos ajattelee 6 vuotta. Miksi ap olisi muuten miehen kanssa ollut? Ja niin iso asia kuin ero, tähän tapaanko se pitää lopettaa? No, minä nyt vain katson asioita pitemmällä aikavälillä kuin pikkujouluiltana ja molempien näkökulmasta.
Minä olen käynyt läpi tilanteen, että pettäminen ja ero. Mies sanoi, että ei hän halunnut, että tämä olisi mennyt näin mutta meidän parisuhde vain tuli päätökseen. Hän ei olisi halunnut erota koska rakasti jollain tasolla mutta halusi pettää koska ei rakastanut minua tarpeeksi. Minä taas valitsin eron, en enää rakastanut miestäni tarpeeksi. Rakkaus loppui, pettäminen, ero. Mutta en minä toiselle ihmiselle, jonka kanssa olen elänyt ja jota olen joskus rakastanut halua pahaa vaan sitä, että molemmat jatkavat elämäänsä ja virheet on annettu anteeksi. Jos on ero, lopullinen piste niin miksi enää kantaa kaunaa? Ei virhe määrittele ihmistä vaan miten hän käsittelee sen. Virheestä on seuraus ja jos se on ero niin eikö se sinänsä jo riitä. Pitääkö toinen nujertaa, että oma itsetunto kohenee?
Sinusta se on sädekehän kiillottelua. Minusta se on millaisten arvojen kautta elät elämääsi ja teet valintoja.
Joo. Virheitä ei saa tehdä. Osa voi olla peruuttamattomiakin, eikä selittelyille sun muille ole mikään pakko enää antaa aikaa, kun varmaan jo sen virheen takiakin on sattunut tarpeeksi.
Joten kun minulle selvisi nyt eilen, että yksi mies haluaa minusta vain seksiä (vieläpä sen lisäksi on ystäväni, mutta sai nyt kakistettua todellisen agendansa ja todettua moneen kertaan, miten olen ns. seksimatskua, mutta en muuta), niin minusta meillä ei ole hänen kanssaan enää mitään puhuttavaa. Olemme täysin eri linjoilla kaikesta. Otankin tästä nyt motokseni, että jos näkee jo silmissään, että puhuminen ei muuta mitään, sen voi jättää väliin kokonaan. Ja mennä ulos kävelylenkille auringonpaisteeseen. :) Ja jättää ihmisarvoa väheksyvät kommentit taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Myös samaa mieltä, että mies petti ja rangaistuksena siitä on ero.
Kyllä mies sen erohalun ja syyn siihen silti olisi käsittänyt, vaikka eron olisi hoitanut ilman salailuakin.
Vai onko ajatuksena niin, että mies silloin ei olisi "tarpeeksi käsittänyt" syyllisyyttään, vaan sitä piti tehostaa lisäkeinolla?
Ei kai kukaan aikuinen ihminen rangaistukseksi eroa.
Eroaa siksi ettei näe enää mitään tulevaisuutta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, onhan se kuitenkin ero seksiehdotuksessa ja parisuhteessa olemisessa?
Ja sek jos mies olisi todellinen ystävä hän ei edottelisi seksiä, ainakaan sanomalla mitään seksimatskusta:
Joko mies tai sinä tai molemmat olette käsittäneet väärin ystävyyden.
Tässä tapauksessa ei sinun tarvitse selitellä eikä keskustella jos ei halua.
Kait sanoit selkeästi, että ei kiitos, en ole kiinnostunut sinusta siinä mielessä?
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se kuitenkin ero seksiehdotuksessa ja parisuhteessa olemisessa?
Ja sek jos mies olisi todellinen ystävä hän ei edottelisi seksiä, ainakaan sanomalla mitään seksimatskusta:
Joko mies tai sinä tai molemmat olette käsittäneet väärin ystävyyden.
Tässä tapauksessa ei sinun tarvitse selitellä eikä keskustella jos ei halua.
Kait sanoit selkeästi, että ei kiitos, en ole kiinnostunut sinusta siinä mielessä?
Toki on iso ero eikä liity mitään tähän juttuun, mutta taas vain yksi tilanne, jossa on turha jäädä jaanaamaan asiaa sen enempää. Näköjään meillä on aivan selkeitä näkemyseroja, ja en ole tuntenut kunnolla toista ihmistä. Todellakin miellämme ystävyyden ja seksinkin eri tavalla. Ja joo, kyllä hän sen tietää, että tällaisiin kaveriseksidiileihin en lähde ja minulle seksi merkitsee enemmän, joskin kääntää asian niin, että aha, en siis pidä hänestä. Noh, se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ero ei herätä kovin suuria tunteita niin ei suhteessa sitten tainnut olla kovin suuria tunteita. Minusta helppo ero.
Eihän tuo mikään kosto ole, mieshän pääsee tässä lässähtäneestä parisuhteesta vaivattomasti ja selittelemättä eroon.
Ja jos miehellä on ollut jotain sutinaa niin siitä on nyt hyvä jatkaa kun ap ei ole tiellä eikä kämpässä mikään muistuta entisestä. Mikäli ap:n kuvaus pariskunnan elämästä pitää paikkansa niin mies on todennäköisesti jo miettinyt eroa itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei :)
Ihmeellistä että ketju jatkuu edelleen. Tulin nyt vaan kertomaan että ei ole mitään uutta kerrottavaa. Miehestä ei ole kuulunut ja itselläni on ollut superkiireinen työviikko, joten nyt viikonloppuna vasta ehdin rauhoittumaan kunnolla. Ei tunnu kovin pahalta vieläkään, olen vain helpottunut ettei mies ole nostanut meteliä.
Ap
Hyvä! Kuulostaa siltä, ettei suhteenne loppu ollut mikään tragedia kummallekaan.
helpotus kirjoitti:
Eihän tuo mikään kosto ole, mieshän pääsee tässä lässähtäneestä parisuhteesta vaivattomasti ja selittelemättä eroon.
Ja jos miehellä on ollut jotain sutinaa niin siitä on nyt hyvä jatkaa kun ap ei ole tiellä eikä kämpässä mikään muistuta entisestä. Mikäli ap:n kuvaus pariskunnan elämästä pitää paikkansa niin mies on todennäköisesti jo miettinyt eroa itsekin.
Aika huono yritys loukata ap:ta kun hän vilahti paikalla. Mitähän sanaa käyttäisin, lässähtänyt provoyritys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Meidän kotona.
Olisi kiva olla kärpäsenä katossa teidän eroselvittelyssänne. Varmasti molemmat onnellinen hymynkare huulillanne teette sopuisasti eroa. Hah, uskoo ken tahtoo.
Jos samaistat itsesi paskakärpäseksi toisten tunkiolla niin itsehän sanoit.
Tämän avioliiton eroseminaariin et valitettavasti pääse. Meillä on sopimus loppuelämän liitosta. Kumpikaan ei ole koskaan syönyt sanaansa. Ero on hyvin epätodennäköinen. Jos niin kävisi sinä et ole paikalla vaikka se olisi sinusta kivaa.
Mutta pariin edelliseen avoeroon olisit voinut tulla poppareiden ja irttareiden kanssa mässyttämään. Toinen oli hauska ero missä kaikki turha poltettiin juhannuskokossa. Eipä turhia keskusteltu. Mutta erottiin sentään ajatuksen ja käytännön tasolla yhdessä. Välillä kumpaakin nauratti. Toinen ero oli vähän tylsempi, pakkasin miehen tavarat ja pyysin häipymään kun mitta tuli täyteen.
Ero ei tullut koskaan kenellekään yllätyksenä ja eropäätös tuli selkeästi tiedoksi kummallekin. Keskusteltiin tarvittava mutta siinä missä sinä mässytät niin minä en lässytä.
Mikä sinä olet määrittelemään, miten ap saa erota, kun kerran omat erosikaan eivät ole menneet yhden kaavan mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Meidän kotona.
Olisi kiva olla kärpäsenä katossa teidän eroselvittelyssänne. Varmasti molemmat onnellinen hymynkare huulillanne teette sopuisasti eroa. Hah, uskoo ken tahtoo.
Jos samaistat itsesi paskakärpäseksi toisten tunkiolla niin itsehän sanoit.
Tämän avioliiton eroseminaariin et valitettavasti pääse. Meillä on sopimus loppuelämän liitosta. Kumpikaan ei ole koskaan syönyt sanaansa. Ero on hyvin epätodennäköinen. Jos niin kävisi sinä et ole paikalla vaikka se olisi sinusta kivaa.
Mutta pariin edelliseen avoeroon olisit voinut tulla poppareiden ja irttareiden kanssa mässyttämään. Toinen oli hauska ero missä kaikki turha poltettiin juhannuskokossa. Eipä turhia keskusteltu. Mutta erottiin sentään ajatuksen ja käytännön tasolla yhdessä. Välillä kumpaakin nauratti. Toinen ero oli vähän tylsempi, pakkasin miehen tavarat ja pyysin häipymään kun mitta tuli täyteen.
Ero ei tullut koskaan kenellekään yllätyksenä ja eropäätös tuli selkeästi tiedoksi kummallekin. Keskusteltiin tarvittava mutta siinä missä sinä mässytät niin minä en lässytä.
Mikä sinä olet määrittelemään, miten ap saa erota, kun kerran omat erosikaan eivät ole menneet yhden kaavan mukaisesti.
Yhdestä asiasta on syytä huolehtia, siitä että kertoo toiselle haluavansa erota.
Ap kaikessa rauhassa purkaa yksipuolisesti ja mitään kertomatta vuokrasopimuksen ja jättää vuokrat ja laskut maksamatta niin mikäs siinä. Se on ehkä sinun tapasi mutta ei minun. Laskut löytää kyllä uuteen osoitteeseen.