Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vaihtoehtoja ei ole?
Aina on vaihtoehtoja, alkaen siitä että irtisanoudut työstäsi.
Eri asia on, että SINÄ et HALUA joustaa yhtään. Sinä et ole valmis perheen isäksi, ja aikasi kasvaa aikuiseksi on kulumassa loppuun pikavauhtia.
Jos minun mieheni olisi ap:n kaltainen suurvätys, niin avioeropaperit olisivat lämpenemässä. Syy: raskaus on rankkaa, yksinäinenkin saa olla joka tapauksessa mutta jos ottaa eron, niin ainakin niskasta on poissa uliseva miesvauva.
Jos ap:n vaimo ei ole vielä hakenut avioeroa, hänellä on joko a) pyhimyksen kärsivällisyys tai b) hän voi niin huonosti että hänen paikkansa olisi täysihoidossa. Jos ap on kyvytön hoitamaan vaimoaan itse kuten miehen kuuluu, hän on sitten hyvä ja toimittaa vaimonsa vaikka moottoripyöräänsä säästämillä rahoilla kylpylähotelliin täysihoidolle synnytykseen asti.
Vaihtoehto: alistu siihen että sinulle tulee avioero koska olet kyvytön mieheksi heti kun vaimo pystyy selkeästi ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
Et kait sinä hyvä mies viskaa aivojasi narikkaan, kotiin mennessä.
Meillä mies ratkaisi saman ongelman, palkkaamalla kotiin siivoojan 4h/vk, pesettää paidat pesulassa ja maksaa omasta pussistaan Cittarin kotiinkuljetuksen, kun tuovat kerran viikonruuat kotiin. Samoin jos tarvitaan lastenhoitoapua, kun mies ei ehdi hakea lasta päivökodista.
Ja meillä perhe-elämä kukoistaa, kun ei tarvitse riidellä.
Lisäksi nykyään tuntuu, että moni on täysin vieraantunut luonnosta ja unohtaa, että kaikesta lääketiteestä huolimatta raskaus voi olla henhenvaarallista. Se on oikeasti kauhea stressi naisen keholle ja elimistölle. Ihan vähän aikaa sitten sain itse muistutuksen miten helppo nakki koko raskaus ei kuitenkaan ole. Tein positiivisen testin, ja olin riemuissani että mitään oireita ei vielä siihen mennessä ihmeemmin ollut paitsi kivistävät rinnat. Mentiin yksityiselle ultraan, koska jokin vaisto sanoi ettei kaikki nyt ole ihan kunnossa ja lääkäri onnitteli tulostamme - eikä suinkaan siksi, että saisimme toisen lapsen vaan siksi, että alkio ei ollut kohdussa, vaikka hcg arvot huitelevat taivaissa ja toinen munasarja oli paisunut ihan uskomattomiin mittoihin. Siitä hirveällä kiireellä iltapäivystykseen naistentautien puolelle, ja selvittämään onko raskaus kohdun ulkoinen ja mitä sille voi tehdä. Olin vuotanut vatsaonteloon hieman verta, en kuitenkaan hirveitä määriä, mutta jos tilanne olisi jätetty hoitamatta, niin huonosti olisi käynyt. Sen jälkeen olin tarkkailussa aika pitkään, mitään ei saanut nostella ja piti ottaa muutenkin iisimmin kuin aiemmin.
Raskaus ei tosiaan ole sairaus, mutta se sairastuttaa.
Mitäpä jos kokeilisit tunkea 4-kiloisen melonin peräreiästäsi sisään? Juo joka ilta sellaiset kännit että oksennat ja krapuloit koko seuraavan päivän.
Syö joka ilta jotain sellaista unilääkettä, mikä tokkuroittaa koko seuraavaksi päiväksi. Näin saat esimakua millaista on olla raskaana. Lopulta voit puskea yhdeksän kuukauden jälkeen sen melonin ulos peräreiästäsi. Tule sitten kertomaan millainen fiilis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi nykyään tuntuu, että moni on täysin vieraantunut luonnosta ja unohtaa, että kaikesta lääketiteestä huolimatta raskaus voi olla henhenvaarallista. Se on oikeasti kauhea stressi naisen keholle ja elimistölle. Ihan vähän aikaa sitten sain itse muistutuksen miten helppo nakki koko raskaus ei kuitenkaan ole. Tein positiivisen testin, ja olin riemuissani että mitään oireita ei vielä siihen mennessä ihmeemmin ollut paitsi kivistävät rinnat. Mentiin yksityiselle ultraan, koska jokin vaisto sanoi ettei kaikki nyt ole ihan kunnossa ja lääkäri onnitteli tulostamme - eikä suinkaan siksi, että saisimme toisen lapsen vaan siksi, että alkio ei ollut kohdussa, vaikka hcg arvot huitelevat taivaissa ja toinen munasarja oli paisunut ihan uskomattomiin mittoihin. Siitä hirveällä kiireellä iltapäivystykseen naistentautien puolelle, ja selvittämään onko raskaus kohdun ulkoinen ja mitä sille voi tehdä. Olin vuotanut vatsaonteloon hieman verta, en kuitenkaan hirveitä määriä, mutta jos tilanne olisi jätetty hoitamatta, niin huonosti olisi käynyt. Sen jälkeen olin tarkkailussa aika pitkään, mitään ei saanut nostella ja piti ottaa muutenkin iisimmin kuin aiemmin.
Raskaus ei tosiaan ole sairaus, mutta se sairastuttaa.
Samoin raskausmyrkytys, joka taitaa olla yksi suurin syy miksi neuvolakäyntejä suositellaan odottajille. Ajoissa havaittuna voidaan vielä jotain tehdä, hoitamattomana vie sekä äidin että lapsen hengen.
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen voinut raskausaikoina todella huonosti ja kotityöt olivat silloin pääosin miehen harteilla. Mies tuki minua todella hienosti, mutta ilmoitti kahden lapsen jälkeen, ettei hän enää yhtään uutta raskautta tule jaksamaan. Ymmärrän sen hyvin. On iso kuormitus koko perheelle, jos toinen puolisoista on pitkään huonossa kunnossa.
Ap on joko trolli tai 2-vuotiaan tasolle jäänyt itsekeskeinen ihmisperse, mutta vastaukset hänelle on olleet just hyviä! Hauska ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuleva isä ota vaimosi kainaloon ja hali, rakasta!
Naisen mieli seikkailee raskauden aikaan laidasta laitaan.
Sinulta vaaditaan nyt kärsivällisyyttä ja nimenomaan tukea vaimolle!
Luulenpa että näillä eväillä aurinko alkaa hymyillä enemmän.
Itselleni raskaus oli ihan syvältä vaikka en ole edes huonokuntoinen eikä raskaus muutenkaan varmasti ollut siitä vaikeimmasta päästä. En lihonut 100 kg enkä oksentanut kertaakaan, mutta siitäkin huolimatta se oli ihan peestä. Ei kukaan, kuka ei ole ollut raskaana voi sitä ymmärtää. Jatkuva väsymys, huonovointisuus, ilmaa vatsassa koko ajan, pissaat 100 kertaa päivässä, selkä kipeä, jatkuva närästys... Kaiken kruunasi ilkeä, empatiakyvytön narsistimies. Voi sitä ihanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vini vini vini. On se kumma, että ihmisiä ylipäätään enää on jos meille lisääntyminen on noin saamarin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vini vini vini. On se kumma, että ihmisiä ylipäätään enää on jos meille lisääntyminen on noin saamarin hankalaa.
Minäkään en ymmärrä, miksi ap valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalilta kuulostaa. Neuvon sua viiden lapsen äitinä. Mene mukaan neuvolaan ja kysy siellä asiasta kauniisti. Keskustelu kolmannen osapuolen kanssa voi auttaa etenkin jos teet samalla painokkaasti vaimollesi selväksi, että olet oikeasti huolissasi etkä tiedä mikä kuuluu asiaan ja mikä ei ja rakastat häntä. Se on hyvä aloitus.
Muuten vainosi kannattaa alkaa syömään foolihappoa jos ei jo syö ja B- vitamiinilisää sekä tarkistuttaa onko anemiaa. B vitskut piristää usein paljon, kunhan ostat hyvälaatuista vitamiinia.
Myös verensokeria voisi mittailla, koska korkeat sokerit väsyttää huisin paljon, samoin korkea verenpaine voi aiheuttaa vaikkasta mitä.
Raskausajan diabetes kun on melko yleistä.
Joillakin kestää pahoinvointi väsymyksineen ihan normaalistikin jopa koko raskauden ajan. Joskus siinä määrin, että joutuu nestehukan vuoksi sairaalaan.
Nämä oireet voivat vaihdella laidasta laitaan samallakin ihmisellä eri raskauksissa eli seuraava raskaus voi olla aivan erilainen.
Raskaus ei ole sairaus, mutta saattaa aiheuttaa hyvinkin voimakkaita oireita ja sitten myös terveysongelmia, jotka hoidettava ettei äidin seikä lapsen henki vaarannu.
On selvää ettei liikunta tai seksi kiinnosta jos on huono olo. Voi olla pahoinvointia ilman oksenteluakin. Et itsekään kuukausia kestäneessä oksentelussa ja huonovointisena ajattele seksiä. Et varmasti ainakaan ajattelua pidemmälle mene.
Koita hellitellä vaimoasi muulloin kun aamusta tai illalla, koska monilla on aamuisin ja iltaisin se pahin olotila. Ehkä jaksaa innostua seksiin saakka, kunhan ei ole huolia ja kiireitä, että voi keskittyä hetkeen eli niihin kiireisin voit sinä auttaa ja tehdä tilanteesta mahdollisimman stressittömän, ilman paineita seksistä.
Ei ole helppoa välittävän miehen osa, mutta ei ole naisellakaan. Saattaa itsekseen pelätä menettävänsä sinut. Nyt jos koskaan on tärkeää osoittaa välittämisensä.
Tulet saamaan sen vielä moninkertaisena takaisin.
Sinulle on siis tärkeintä työsi ja sen jälkeen oma hyvinvointisi? Sen jälkeen kolmantena tulee vaimosi ja hänen jaksamisensa? Kehtaat vielä ihmetellä että vaimo on jotenkin muuttunut kun itse jatkat elämääsi niinkuin mitään ei olisi vaikka teille on tulossa LAPSI, jota vaimosi sisällään kasvattaa ja joka vie varmasti hänestä kaikki energiat. Perheesi pitäisi olla sinulle tärkein. Lienee todella järkytys mutta vaimosi tulisi olla sinun elämäsi numero yksi. Ei sinun työsi, ei sinun liikuntaharrastuksesi.
Kehtaatkin ihmetellä ettei vaimo jaksa olla sosiaalinen kun työnsä lisäksi hoitaa kodin ja kantaa kauppakassit kotiin ruokkiakseen sinut ja sinun lapsesi jota sisällään kasvattaa.
Ja kaiken tämän jälkeen kehtaat ihmetellä vaimosi huonotuulisuutta ja väsymystä. Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
Äitisi pohti taatusti aivan samaa ja hän kyseenalaistaisi itseään hieman lisää kun näkisi mitä älyvapauksia kirjottelet täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
Tällä perusteella kukaan ei koskaan hankkisi lapsia, koska aina on mahdollista se, että äidiltä lähtee raskauden tai synnytyksen aikana henki. Ihan täällä länsimaissakin, pitkälle edistyneestä lääketieteestä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
No nykyiset syntyvyystilastothan kertovat, ettei "niitä pentuja tehdä" enää kuten ennen :)
Enkä ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittaja vain trollaa, vaimoparka jos on tosissaan.
Kuitenkin on olemassa "miehiä", joiden empaattisuus on pyöreä nolla, samoin tuki ja mukana eläminen raskauden aikana. Omani ikävä kyllä esimerkki tällaisesta. Enpä olisi arvannut, mutta miehen raskausajan *ittuilut ovat kyllä syöneet pohjan suhteelta lopullisesti. Selittänyt, kuinka toiset nauttivat raskaudesta, minä taas ruikutan kun itken liitoskipuja ja muutenkin herkästi. Kuulemma empaattisuuskin on turhaa kun en voisi yhtään paremmin jos hän sanoisi että sattuuko taas jonnekin. Kyllä sattuu.. Lisäksi ongelmana ollut paha anemia, johon mikään ei ole tuntunut tehoavan, pahoinvointi ja nyt lopussa myös verenpaine. Miehen mielestä sairaalan käsky levätä on kai jokin vitsi, koska pystyn puhumaan normaalisti niin en kuulosta siltä että verenpaineessa olisi mitään ongelmia. Saan siis edelleen kanniskella kissanhiekkasäkkejä, vaihtaa hiekkoja ym. vaikka synnytykseen pari viikkoa. :( Mies ei muutenkaan ole osoittanut joustavuutta ja tukea minkään vertaa eli kyllä tämä raskausaika teki minuun ihan lähtemättömän vaikutuksen. Jos aloittaja on tosissaan niin todella viikonloppuisyys on jo ovella.
Ei herraisä! Lopeta nyt se hiekkasäkkien kantaminen ja laita kissat siksi aikaa jonnekin muualle hoitoon tai laita kova kovaa vastaan tollaselle äijälle! Nyt se oma jaksaminen etusijalle, ei toi ole enää tervettä. Siinäpä mies ihmettelee kun ei enää palvelu pelaa.
Onneksi tämä pakkolepo tuli vasta näinkin loppuvaiheessa. Kuitenkin stressaa, kun mies ja äitini kehuivat ennen raskautta (ja jopa vieläkin!) että he kyllä auttavat niin lapsen hoidossa ei tule olemaan mitään ongelmia. Äitini on suostunut hoitamaan kissoja sairaalassaoloajan, kuitenkin kun totesin että joudun tässä hiekkoja vaihtamaan niin totesi ykskantaan että joo siivoa nyt kaikki valmiiksi, että ei hänkään mitään hiekkoja vaihda, voi vessat putsata kun ollaan sairaalassa. Eipä nämä äitini hommia olisikaan, ei sillä. Tuli tuosta aloituksesta mieleen, että pahoinvoivana ja/tai kovissa liitoskivuissa esim. kaupassakäynti voi olla todella hankala, raskas tai jopa lähes mahdoton. Minun "mies" kehui tuossa pari päivää sitten, että kävi kaupassa. Toi yhden maidon, yhden jogurtin ja yhden jauhelihan. Loppu roskaruokaa kuten karkkeja ym. joita en nyt raskaana muutenkaan voi syödä. Ei jotenkin ymmärrä, ettei ruokahuolto pelaa yhdellä jauhelihalla eli heti nyt seuraavana päivänä joudun lähteä itse ruokaostoksille. Olenkin siirtynyt kaupan keräyspalveluun, kassit vain takakonttiin ja takaisin. En enää edes kuvittele saavani mitään relevanttia apua ja ihmettelen, jos olemme miehen kanssa vuoden päästä yhdessä. Lapsen takia tietysti toivoisin perhe-elämää mutta rajansa kaikella. Jotakin isoa pitäisi tapahtua että omat tunteeni enää kääntyisivät. Raskausaika on kuitenkin pitkä, 9kk. 9kk laiminlyönti puolison taholta ei voi olla jättämättä jälkiä suhteeseen.
Kukaan ei ole sanonut näin, ja annettujen tietojen perusteella ap on ennemminkin se p:reikä tässä tilanteessa.