Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Ettäkö raskaana ollessa työpäivän JA kotitöiden jälkeen väsyttää, ihanko tosi? Eipä tosiaan uskoisi. Mitä jos ap ottaisi päänsä sieltä omasta ahterista ja tekisi vaikka ne kotityöt, voi olla että vaimo ehkä jaksaa sitten paapoa miesvauvaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma on, että vaimosi on raskaana. Saatte lapsen. Nainen menettää itsensä, eikä todellakaan ole sama ihminen kuin ennen. Koko entinen elämä katoaa. Nainen ei pääse enää kotoa minnekään. Lisäksi olette kiinni siinä lapsessa tästä eteenpäin. Se on se suurin ongelma.
Okei, nyt ehkä saan kuraa niskaan mutta mistä minä voisin tietää että raskausaika on naiselle näin raskasta? Siskollani on 4 lasta, hoiti siis 3 pientä kotona kun odotti neljättä. Vaimollani ei ole yhtään lasta vielä ja tuntuu arki olevan siltikin liian rankkaa. Tottakai vertaan siskooni häntä koska se on ainoa kosketuspintani raskaanaoleviin naisiin tätä ennen.
M -34
Vierailija kirjoitti:
Nainen menettää itsensä, eikä todellakaan ole sama ihminen kuin ennen.
Niinpä. Nainen muuttuu naislapseksi.
Mulla oli raskausaikana monta kuukautta masennus, joka paljastui myöhemmin hormonaaliseksi masennukseksi, koska se poistui samana päivänä kuin fyysinenkin pahoinvointi. Olin niin masentunut, että makasin vain sängyssä, lopetin kaikki harrastukset, jotka oli aina tuottaneet mulle iloa, en halunnut lähteä mihinkään enkä nähdä kavereita, kotikin ahdisti, laskuja ei tullut maksettua eräpäivänä. Ajattelin, etten koskaan palaa ennalleni. Mutta niin vain palasin. Olen siis oikeasti todella positiivinen ja tarmokas ihminen.
Raskauspahoinvointi on kuin hirveä krapula 24/7, hormonaalinen masennus on niin kuin mikä tahansa masennus ja kolotukset ja turvotukset voi myös tuntua tosi inhottavilta. Mutta kaikki ne tulevat olemaan muisto vain pian.
Olisi hienoa sekä itsesi että vaimosi kannalta, jos sinulla olisi halu tukea, auttaa, tsempata ja rakastaa vaimoasi sen sijaan, että alleviivaat sitä, kuinka muuttunut hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt ehkä saan kuraa niskaan mutta mistä minä voisin tietää että raskausaika on naiselle näin raskasta? Siskollani on 4 lasta, hoiti siis 3 pientä kotona kun odotti neljättä. Vaimollani ei ole yhtään lasta vielä ja tuntuu arki olevan siltikin liian rankkaa. Tottakai vertaan siskooni häntä koska se on ainoa kosketuspintani raskaanaoleviin naisiin tätä ennen.
M -34
Älä jaksa, trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen menettää itsensä, eikä todellakaan ole sama ihminen kuin ennen.
Niinpä. Nainen muuttuu naislapseksi.
Voit sitten jakaa mielipiteitäsi, kun olet itse kokenut vaikean raskauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötätuntoni tulevalle suuresti kärsivälle isälle. Ikävää, että olet joutunut kärsimään ja luopumaan monista asioista, eikä vaimosi ole yhtä pirskakka ja tee kotitöitä entiseen malliin, kun odottaa yhteistä lastanne. Eikä edes seksiä entiseen malliin...voi Ei
En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei, mutta meillä mies otti täyden vastuun kotitöistä, arjenpyörittämisestä ja hoiti samalla vielä 3-vuotiaan, kun oksensin raskauden ensimmäiset 7kk ja olin viikottain sairaalassa tiputuksesta ja jokaisesta grammasta kun paino nousi, osattiin iloita yhdessä ja mies oli minun tuki ja turva ja on edelleen.
Jos ap olisi oikea henkilö, kannattaisi valmistautua avioeropapereiden vastaanottamiseen. Ja viikonloppuisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt ehkä saan kuraa niskaan mutta mistä minä voisin tietää että raskausaika on naiselle näin raskasta? Siskollani on 4 lasta, hoiti siis 3 pientä kotona kun odotti neljättä. Vaimollani ei ole yhtään lasta vielä ja tuntuu arki olevan siltikin liian rankkaa. Tottakai vertaan siskooni häntä koska se on ainoa kosketuspintani raskaanaoleviin naisiin tätä ennen.
M -34
Leikitään nyt hetki että olet oikea poika. Mikä on tekosyysi sille, että teetät kaikki kotityöt vaimolla, jolla on myös kokopäivätyö? Tuolla konseptilla lennät kuin leppäkeihäs, kun vaimon mittari täyttyy. Sinun on tarkoitus olla kumppani, ei riippakivi.
Vierailija kirjoitti:
Oma raskaana oleva avovaimo on keksinyt ison kasan asioita, mitä ei raskauden takia voi tehdä. Jos kysyn perusteluja asioille niin kilahtaa ja väittää, että neuvolassa on sanottu näin ja näin.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta, joten liikuntakielto( ei ilmeisesti koske shoppailua), ainut sallittu nukkumisasento( missä ei tietenkään saa unta aluksi, mutta unissaan asennon muuttaminen selvästi ok), kantamiskiellot, ruokakiellot yms. tuntuvat hyvin oudoilta, kun hän on kuitenkin terve ja raskaus on sujunut ongelmitta.
Toinen ärsyttävä asia on, että haki ja sai pitkän sairasloman heti plussan jälkeen ja tarkoituksena on jatkaa lomailua äitiyslomaan saakka. Taloudellisesti katastrofi.
Tässä olisi sinulla mahdollisuus osoittaa empatiaa ja ymmärtää, että raskaus ja tuleva vauva selvästi jännittävät vaimoasi. Menet neuvolaan mukaan, otat asian siellä esille ja koitat muutenkin vakuuttaa, että vaikka kyydissä on kallisarvoinen lasti niin silti normaalia elämää ei tarvitse lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa jaksaa siellä Porvoossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Saat sanoa mielipiteesi siitä, miltä tuntuu olla raskaana, siinä vaiheessa, kun olet itse ollut raskaana. Ylenpalttinen väsymys kuuluu ihan normaaliin raskauteen, mikä selviää sulle esim. googlaamalla.
Ap ja sinä olettekin en ainoat naiset jotka on raskauden läpi käyneet. :D Muuthan ei nyt tiedä mitään.
Raskaus ei ole sairaus, eikä sen pitäisi olla noin raskas ponnitus. Jos näin on syyt pitää selvittää, eikä jäädä sinne sohvalle uhriutumaan ja syyttää hormooneja.
Anemia, kilpirauhaset?
Juu, sairaaloissakaan ei ole koskaan hoidettu ketään, jolla olisi sairaalakuntoon ajanut raskauspahoinvointi 👍
Synnytyskään ei ole sairaus, eli porukka vaan työpaikalla synnyttämään vaikka kahvitauolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosta on tulossa myös äiti ja tässä sinulle esimakua siitä vauva-ajasta. Silloinkin usein väsyttää eikä jaksa tai ehdi tehdä kotitöitä ja sama pätee seksiin.
Tällä tavalla ehdit tottua tällaiseen elämään jo ennen vauvan syntymää.
Ei jaksa työpäivän jälkeen viihdyttää SINUA?
Mee hoitoon.
Palstan vakiotrollin provo, sorry, tunnistan sun kirjoitustyylisi!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tässä pitäisi muutenkaan toimia joten pyrin pysymään poissa vaimon jaloista. Tuntuu että teen mitä tahansa, se on väärin. Varmaan pitäis muuttua itsekin 24/7 nukkuvaksi zombieksi, ehkä se tyydyttäisi häntä.
M- 34
Et tiedä miten pitäisi toimia? Tässä neuvo, jota kannattaa noudattaa: hoida ruokaostokset, ruuan laitto, siivoukset ja kaikki mahdolliset kotityöt itsenäisesti ilman vaimon apua ja pyyntöjä. Toimi näin kunnes lapsi on syntynyt ja vaimo on toipunut synnytyksestä. Voin vannoa, että huomaat toimintasi vaikuttavan positiivisesesti vaimosi vointiin.
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt ehkä saan kuraa niskaan mutta mistä minä voisin tietää että raskausaika on naiselle näin raskasta? Siskollani on 4 lasta, hoiti siis 3 pientä kotona kun odotti neljättä. Vaimollani ei ole yhtään lasta vielä ja tuntuu arki olevan siltikin liian rankkaa. Tottakai vertaan siskooni häntä koska se on ainoa kosketuspintani raskaanaoleviin naisiin tätä ennen.
M -34
Meinaat että tila, jonka nimi on RASKAUS, olisi jotain kevyttä kivaa aktiviteettia?
Muistan itse ekan kolmanneksen, hajut oli aivan kamalia. Keitetty jasmiiniriisi haisi vanhoilta likaisilta sukilta, samoin oksensin antaumuksella miehen vaivalla minulle väsäämän pestokanan. Ei onneksi ollut samanlainen marttyyri kuin sinä, vaan oli myötätuntoinen.
Oikeastaan pitkälle tokaa kolmannesta oli kuin 24/7 krapula. Oksetti, huono olo halusin vain levätä. Lopulta piti laittaa kello herättämään klo 3 yöllä, jolloin pari suolakeksiä ja join lasin appelsiinimehua, niin en aamulla kaonnut koko sisälmyksiäni pihalle.
Loppuraskaudessa olikin sitten hubaa, kun oksentelu jatkui kolmekiloinen vauva lapsivesineen mahassani. Silloin sai voimakkaissa oksennusreflekseissä jo oikeasti pohtia, pusertuuko samalla vaivalla vauva ulos.
Niin ja synnytyskin meni tältä uusavuttomalta pieleen, kun vauvan tilan + oman kohonneen tulehduksrn takia juostiin leikkaussaliin. Jännästi mies ei siinäkään marissut, vaan odotti koko sen ajan hädissään, koska pelkäsi menettävänsä sekä vaimonsa että lapsensa.
Että selainen kevyt rupeama oli meillä.
Toivottavasti olet oikeasti keskustellut asiasta kunnolla kotonakin, etkä vain nurputtanut että ”kun sä et nyt tee mitään mikset sä nyt tee mitään pitäiskö sun sitä pitäiskö sun tätä”, varmaan ahdistaa vielä entistä enemmän... yritä kannustaa pikkuhiljaa ja yritä saada toiselle haluttu olo. Jos toinen ei jaksa lähteä kotoa, keksi hänelle vaikka sinne jotain kivaa tekemistä?
Puolisosi varmasti aistii tällä hetkellä, että sinulla ei ole mitään kiinnostusta ja halua olla hänen kanssaan kotona, se voi tuntua aika musertavalta (varsinkkn kun on muutenkin herkillä).
Koeta kestää, ei sitä enää montaa kuukautta jatku. Jos pakenet raskausaikaa ja vauva-arkea pois kotoa, niin eiköhän se äiti ymmärrä pärjäävänsä ilmankin.