Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Mun kaverin avovaimo oli just tuollainen raskauden aikana ja myös raskauden jälkeen. Sitä ennen oli tosi mukava. Lopulta niille tuli ero, mutta ovat hyviä vanhempia lapsille kuitenkin. Voithan itse hakea neuvoa esim neuvolasta.
Vaikka raskaus olisi kuinka kauhea niin pitää aikuisen ihmisen nyt tajuta miten käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Saat sanoa mielipiteesi siitä, miltä tuntuu olla raskaana, siinä vaiheessa, kun olet itse ollut raskaana. Ylenpalttinen väsymys kuuluu ihan normaaliin raskauteen, mikä selviää sulle esim. googlaamalla.
Ap ja sinä olettekin en ainoat naiset jotka on raskauden läpi käyneet. :D Muuthan ei nyt tiedä mitään.
Raskaus ei ole sairaus, eikä sen pitäisi olla noin raskas ponnitus. Jos näin on syyt pitää selvittää, eikä jäädä sinne sohvalle uhriutumaan ja syyttää hormooneja.
Anemia, kilpirauhaset?
Raskaus ei ole sairaus, mutta voi laittaa joidenkin kropan niin koville että sairasloma on tarpeen. Itse kärsin alkuraskaudesta asti niin pahasta väsymyksestä että en todellakaan jaksanut töiden jälkeen kuin nuokkua. Joinain päivinä jäi jopa syömättä koska kaaduin töistä kotiin tullessani sänkyyn tai sohvaan ja nukahdin siihen, illalla heräsin vain käydäkseni vessassa ja mennäkseni uudestaan nukkumaan. Helpotti vasta kun minut määrättiin sairaslomalle kuukausi ennen äitiysloman alkua jatkuvien supistusten takia. Verikokeissa kävin kahdesti, eikä mitään vikaa löytynyt. Tuota väsymystä, supistuksia ja nyt loppuajan liitoskipuja lukuunottamatta raskauteni on ollut muuten helppo, en esimerkiksi kärsinyt lainkaan pahoinvoinnista missään välissä. Jokainen raskaus on erilainen.
N27 rv 37+2
Juokse ap ihmeessä karkuun nyt kun vaimosi sinua eniten tarvitsisi. Niin teki minunkin mieheni kun sairastuin uupumukseen, en siis ollut tällöin raskaana. Hoidin mallikkaasti kodin, työt ja lapset. Kävin jumpassa. Lopulta tuli seinä vastaan enkä jaksanut kuin itkeä ja maata sängyssä. Sen sijaan että mies olisi kysynyt mikä minulla on hätänä, hän siirtyi vähin äänin sohvalle nukkumaan ettei häiritse minua. Sitten hän liukeni töihin ja harrastuksiinsa ja lopulta olin käytännössä yksin kotona lasten kanssa uupuneena. Onneksi minulla oli hyviä ystäviä jotka auttoivat ymmärtämään että en selviä yksin ja hain apua. Mies pysytteli etäällä "ettei häiritse" ja mahdollisimman paljon töissä ja ystäviensa kanssa. Kuulemma ajatteli minun parastani. Saattoi aina silloin tällöin kysyä tarvitsisiko käydä kaupassa.
Nyt on mies entinen. Kun mennään naimisiin luvataan rakastaa toista niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Meillä rakastettiin ja tuettii n niin kauan kun olin viehättävä, energinen ja tehokas vaimo. Kun tämä loppui, loppui miehenkin ymmärrys.
Olen toipunut ja laittanut elämäni arvot uuteen järjestykseen. Enää ei tarvitse suorittaa ja olla paras ja täydellinen, riittää kun tekee sen mitä jaksaa.
N39
Vierailija kirjoitti:
En halua syyllistää vaimoani, mutta jotenkin tuntuu että kaikki pitäisi pyöriä hänen ympärillään nyt kun hän on raskaana. Ennen raskautta puhuttiin että koitetaan elää mahdollisimman normaalia elämää raskaudesta huolimatta, vaimo oikein painotti ettei häntä haittaa se jos käyn ulkona jne. Nyt yhtäkkiä kaikki nuo puheet tuntuu merkityksettömiltä, ainoa mihin vaimo ollisi tyytyväinen olisi se että jumitan kotona hänen kanssaan.
Haluan painottaa ettei vaimoni ole todellakaan laiska, käy kokopäivä työssä + hoitaa yksin kodin ja ruoanlaiton ja kaupassakäymisen. Mutta mitään muuta ei elämään mahdu. Hän siivosi viikonloppuna lauantaina muutaman tunnin kotia, ja joutui nukkumaan 3 tunnin päiväunet tämän jälkeen. Ei taida olla ihan normaalia että kunto laskee raskauden takia noin alas?
M - 34
On aivan normaalia.
Niin moni liitto päätyy eroon heti lapsen saamisen jälkeen, joskus jo raskausaikana.
Se on kai nyyktrendi, että kaikkimulleheti ja tähän kaikkeenmulleheti kuuluu myös lapsen saaminen: kuuluu saada lapsi, kun kavereillakin on... Ihan ala-astemenoa.
Tuntuu siltä, että vastuukysymystä ei ajatella lainkaan.
Kyllä puolison pitäisi tukea raskaana olijaa, mikäli nainen tukea tarvitsee.
Ja puolison kuuluu myös osallistua muutenkin kuin työtä tekemällä ja rahaa tuomalla perheen hoitoon lapsen synnyttyä, mikäli nainen niin haluaa.
On tietenkin perheitä, joissa äiti haluaa ja kykenee hoitamaan lapsen/lapset ja kodin ilman jatkuvaa apua mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
Naisesi ei siis tule saamaan mitään apua sinulta sittenkun lapsi syntyy eli on jo käytännössä yksinhuoltaja. Vähemmästäkin masentuu. Mies tulee juoksemaan salilla 4 kertaa salilka tai pää hajoaa. Kyllä sillä vaimolla pää hajoaa siinä vaiheessa viimeistään kun 10h työpäivän jälkeen mies häipyy salille ja kaupassakin pitäisi käydä kun kaapit on tyhjät eikä ole mitään syötävää ja hirmuinen nälkä kun vauvaakin pitää syöttää. Imettäessä kalorikulutus nousee 500-600 kilokaloria päivässä!
Hetkinen, olet varmaan vuosimallia -84 tai -85? Tuon ikäryhmän, tai lähinnä haarukan, lapsissa ja nuorissa tehtiin aikoinaan jo tilastollisesti sellaisia havaintoja, joista oltiin pitkään aika huolissaan ja niiden seurauksia pohdittiin monessa paikassa. Tilastoja on selitelty sillä, että varhaislapsuuden ja lapsuuden vuodet sijoittuvat vanhempien nousukauteen, valmistalorakennusbuumeihin, yritysten perustamisiin eli siihen aikaan kun vanhemmilla ei oikeasti ollut aikaa keskittyä lapsiinsa aherrukseltaan. Siitä seuraavaksi samat lapset näkivät nopean tuhon, eli alkavan laman ja sen syvetessä seuraukset.
Tuo ikäryhmä oli se, josta oli eniten häiriöksi eri yläasteilla, jo lasten keskuudessa esiintyi väkivaltaa, häikäilemätöntä kiusaamista, itsekeskeisyyttä, päihteidenkäyttöä ja tupakointia jo hyvin nuoresta sekä hälyttävän pahoja mielenterveysongelmia. Osan noista tilastoiduista häiriökäyttäytymisongelmista voin hyvin allekirjoittaa itsekin, koska olen -87 alkuvuodesta syntynyt ja muistan hyvin, miten 84- vuonna syntyneiden ryhmä yläasteella häiriköi - ja tämä tieto kiiri siitäkin huolimatta, että olin kutosella enkä yläasteella. Heistä vuotta nuorempi porukka ei ollut yhtään sen rauhallisempi. Sitä paitsi mitä itse seurustelin -84 ja -85- syntyisten miesten kanssa tai olin muita kautta tekemisissä työelämän, harrastusporukoiden sun muiden kautta, niin kaikkia on yhdistänyt ihan hirveä empatiavaje, ylikorostunut itsekkyys ja kyvyttömyys jakaa mitään yksinkertaisia hyveitä (kuten lainata tavaroita, ahmitaan työpaikalla joku kakku yksinään eikä edes hävetä tms.) ja taipumus käyttäytyä parisuhteessa kuin koulukiusaaja. Samaten heissä kaikissa asui tietynlainen vanhakantainen sovinistisuus. Tiedän hyvin paljon ihmisiä, eli otantani on iso, ja noista on puhuttu kavereiden kanssa paljon, miten he ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Sen sijaan 88-ikäryhmä tuntui muutenkin todella paljon pehmeäarvoisemmalta ja sellainen angstikulttuuri puuttui kokonaan. Oletko siis mies 34 oman aikasi lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin avovaimo oli just tuollainen raskauden aikana ja myös raskauden jälkeen. Sitä ennen oli tosi mukava. Lopulta niille tuli ero, mutta ovat hyviä vanhempia lapsille kuitenkin. Voithan itse hakea neuvoa esim neuvolasta.
Vaikka raskaus olisi kuinka kauhea niin pitää aikuisen ihmisen nyt tajuta miten käyttäytyä.
Ja mitä se käytös siis on, jos omien palkkatöiden + kaikkien kotitöiden hoitaminen ei riitä? Vai puhuitko ap:sta?
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
Siis sinäkö kuvittelet, että raskaus jatkuu synnytyksen jälkeenkin? Ei jatku. Se päättyy synnytykseen. Eli paljon helpompi olo on lapsen synnyttyä.
Idipotit pitäisi irrottaa internetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta enää pelkiltä hormoneilta (niitä ei voi kaikesta syyttää, mammat) vaan enemmänkin raskausajan masennukselta jos ei edes ystäviään halua tavata :(
N32 ja neljä lasta
Mäkin oon raskaana aika loppuvaiheessa, teen 10 tunnin työpäiviä ja kaikki kotityöt päälle. Olen ihan saatan*allisen väsynyt ja huonovoiva koko ajan, enkä jaksa mitään muuta kuin työt ja kotityöt. En jaksa olla kiva miehelle, koska se ei auta eikä tue yhtään vaan ihmettelee vain että miksi olen väsynyt. En hänelle ilkeäkään ole, pakenen vain uneen paskaa parisuhdettani. Ja ei, en olisi arvannut että tässä käy näin, koska aina ennen kun on ollut vaikeaa, niin mies on ollut tukena. Nyt vain raskauden myötä hän on muuttunut täydeksi älykääpiöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse ap ihmeessä karkuun nyt kun vaimosi sinua eniten tarvitsisi. Niin teki minunkin mieheni kun sairastuin uupumukseen, en siis ollut tällöin raskaana. Hoidin mallikkaasti kodin, työt ja lapset. Kävin jumpassa. Lopulta tuli seinä vastaan enkä jaksanut kuin itkeä ja maata sängyssä. Sen sijaan että mies olisi kysynyt mikä minulla on hätänä, hän siirtyi vähin äänin sohvalle nukkumaan ettei häiritse minua. Sitten hän liukeni töihin ja harrastuksiinsa ja lopulta olin käytännössä yksin kotona lasten kanssa uupuneena. Onneksi minulla oli hyviä ystäviä jotka auttoivat ymmärtämään että en selviä yksin ja hain apua. Mies pysytteli etäällä "ettei häiritse" ja mahdollisimman paljon töissä ja ystäviensa kanssa. Kuulemma ajatteli minun parastani. Saattoi aina silloin tällöin kysyä tarvitsisiko käydä kaupassa.
Nyt on mies entinen. Kun mennään naimisiin luvataan rakastaa toista niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Meillä rakastettiin ja tuettii n niin kauan kun olin viehättävä, energinen ja tehokas vaimo. Kun tämä loppui, loppui miehenkin ymmärrys.
Olen toipunut ja laittanut elämäni arvot uuteen järjestykseen. Enää ei tarvitse suorittaa ja olla paras ja täydellinen, riittää kun tekee sen mitä jaksaa.
N39
Välillä se rakkaus nyt vain sammuu, kun huomaa ihmisen muuttuneen joksikin ihan toiseksi. Tai olevan jotain ihan muuta kuin mitä on alussa annettu ymmärtää. Turha siitä on ketään syyllistää. Nyt voitte molemmat etsiä kumppanin, joka sopii teille paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreitä täällä ulvomassa kuinka raskaanaoleminen on maailman kamalinta. Miksi pitää tehdä niitä pentuja jos ei kestä edes raskausaikaa?? ihan kun se elämä jotenkin olisi helpompaa lapsen synnyttyä.
Siis sinäkö kuvittelet, että raskaus jatkuu synnytyksen jälkeenkin? Ei jatku. Se päättyy synnytykseen. Eli paljon helpompi olo on lapsen synnyttyä.
Idipotit pitäisi irrottaa internetistä.
Idipotit?
Mitä ne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman ikäryhmän lapsista on myös kasvanut poroporvareita, jotka larppaavat kokoomuslaisia. Tämä ilmiö on ollut jännä, mutta kertoo tuosta ajatusmaailmasta paljon. Jätän nyt politiikan puimisen liielti tähän, mutta mitä enemmän 85'vuonna syntynyt on työttömän yh:n lapsi ja perustanut oman baarin tai yrityksen, sitä tiukemmin he kannattavat oikeistolaista politiikkaa, kirjottelevat suut vaahdossa ympäri nettiä miten työttömyys on ihan oma syy ja miten tuet pitää ottaa pois kaikilta. Se on sinänsä hassua kirjottelua, koska ilman tukia eivät heidänkään kapakkansa kauheasti pyörisi, he itse kasvoivat syömällä kelan leipää ja elivät sossun maksamassa asunnossa. Oli aika hupaisaa lukea, kun yksi näistä laman ajan lapsista kirjoitti, miten tehtaanomistajat eivät pääse liian korkeiden palkkojen takia rikastumaan ja siksi palkat pitäisi ajaa alas. Kuitenkin kaikesta huolimatta pitäisi käydä töissä, ettei ole laiska ja keksiä samalla jostain itselleen toimeentulo, mutta palkkatuloja ei saa vaatia liikaa.
Tämä sama ajatusmaailma on pakko elää myös ihmissuhteissa ja tämä mies 34 on hyvä esimerkki.
Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä. Koska lapsen synnyttyä se väsymys vasta alkaakin kun ei saa nukuttua kunnolla. Jos elämä on jo nyt noin helvetillistä, niin suosittelen ap:lle eroa.
Vierailija kirjoitti:
Saman ikäryhmän lapsista on myös kasvanut poroporvareita, jotka larppaavat kokoomuslaisia. Tämä ilmiö on ollut jännä, mutta kertoo tuosta ajatusmaailmasta paljon. Jätän nyt politiikan puimisen liielti tähän, mutta mitä enemmän 85'vuonna syntynyt on työttömän yh:n lapsi ja perustanut oman baarin tai yrityksen, sitä tiukemmin he kannattavat oikeistolaista politiikkaa, kirjottelevat suut vaahdossa ympäri nettiä miten työttömyys on ihan oma syy ja miten tuet pitää ottaa pois kaikilta. Se on sinänsä hassua kirjottelua, koska ilman tukia eivät heidänkään kapakkansa kauheasti pyörisi, he itse kasvoivat syömällä kelan leipää ja elivät sossun maksamassa asunnossa. Oli aika hupaisaa lukea, kun yksi näistä laman ajan lapsista kirjoitti, miten tehtaanomistajat eivät pääse liian korkeiden palkkojen takia rikastumaan ja siksi palkat pitäisi ajaa alas. Kuitenkin kaikesta huolimatta pitäisi käydä töissä, ettei ole laiska ja keksiä samalla jostain itselleen toimeentulo, mutta palkkatuloja ei saa vaatia liikaa.
Tämä sama ajatusmaailma on pakko elää myös ihmissuhteissa ja tämä mies 34 on hyvä esimerkki.
Oletko psykoosissa ja saathan apua?
On raskauksia ja raskauksia. Itse olin elämäni kunnossa ja harrastin liikuntaa loppuun saakka. Ainoa muutos oli kasvanut keho.
Väsymys tuli sitten valvottujen öitten myötä vauvan kanssa.
Raskausajan masennus?
Mene vaimosi mukaan neuvolaan ja ota asia puheeksi. Vaimosi tuskin niin tekee oma-aloitteisesti.
"väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain."
?? no nyt on paha. aina jotain? niin, eli hän on RASKAANA?
ei hyvää päivää....tää mies...tämmösiäkö ihmisiä on??
Lisään tähän sivusta vielä, että meillä elämä helpottui lapsen syntymän myötä ja helpottuu aina vain.